Lue keskustelun säännöt.
Hankitkö yliopisto koulutuksen RAHANTAKIA eli hyvän palkan?
16.08.2022 |
Olen viime aikoina kyllästymiseen asti lukenut valituksia siitä kuinka eri yliopisto koulutusen käyneet eivät tienaa tarpeeksi ja hoitajatkin tienaavat enemmän.
Minua kiinnostaisi onko foorumilla ihmisiä, jotka on intohimo ammatin sijasta valinneet ammatin sen perusteella, että siinä tienaisi mahdollisimman hyvin ja jos olet niin miten järkeilet itsellesi sen, että kiinnostavien asioiden sijaan opiskelit saadaksesi vaan parempaa palkkaa?
Sivistäkää nuorempaa naisenalkua kiitos!
N18
Kommentit (63)
Yliopistokoulutus tarkoitti minulle varmaan statusta, jossa ei ole kyse pelkästään rahasta. On tässä rehtorina kyllä rahaakin tullut ihan kohtalaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska nosturin nokassa satamassa tai paperikoneen valvomossa saa keskiverron asianajajan palkkaa kuitenkin.
Jos järjellä ajattelee niin tuonnehan se olisi kannattanut mennä. Säästää koulussa 5 vuotta ainakin.
5 x 70 000 eur = 350 000 eur. Kyllä siihen saa ekonomi aikalailla vääntää, että tuon tienaamiseron työuran aikana saa kiinni. Jotkut tietysti onnistuu isosti, mutta harvassahan ne on korkeakoulutetuissakaan.
Olen vain enemmän aivoihminen kuin käsillä tekevä.
En halua kääntää veistä haavassa, mutten malta näin rullamiehenä olla mainitsematta sitä tyttöjen ja biletyksen määrää kun 20-vuotiaana jonnena tienaa +50keur vuodessa :D
Ja tuossa iässähän se tykimmin seisoo, eli ilo kannattaa ottaa irti silloin.
Sillä ei kannata hirveenä kehua, jos on maannut h***ien kanssa, siihen pystyy kuka vain, mutta sellaista miestä ei pahemmin arvosteta.
Toisekseen paperitehtaita suljetaan Suomessa kovaa tahtia, koska palkat on ylisuuret ja työtön paperitehtaan työntekijä ei ole mitenkään haluttua ehdokasta mihinkään kiinnostavaan ja hyväpalkkaiseen työhön.
Ja suurimman osan viisaiden ihmisten mieli ei kestäisi tehdä niin yksinkertaista työtä kuin paperialalla vaikka miten paljon tehdas työstä maksettaisiin, moni älykäs kokisi heittävänsä siinä elämän hukkaan.
Naisen näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin farmaseutiksi koska
A) vain kolmen vuoden koulutus
B) varma työllistyminen
C) poikkitieteellinen ala, ei kaikkein teknisimmästä päästä, mutta ei myöskään täysin humanistinen. Tiedettä ja humanismia sopivasti sekaisin.Työstä tykkään, ei mikään kovin suuri palkka (3400 brutto tällä hetkellä), mutta kyllä sillä elää. Nyt ajattelin töiden ohessa alkaa opiskelemaan sitä oikeaa intohimoani jolla taasen en tule koskaan elättämään itseäni.
En suosittele kenellekkään farmasiaa. Käytännössä on vain glorifoitu kaupan kassa paremmalla palkalla. Sellaista työtä ei kukaan pidemmän päälle onnellisesti kestä.
Suosittelen että opiskelet siihen intohimo ammattiisi ja nautit työstä niin kuin se olisi lempiharrastuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin juristiksi, koska työ on mielenkiintoista, mutta kyllä palkka oli tärkein juttu. Vapaa-ajalla voi harrastaa ja tehdä asioita, kun on rahaa, eikä tarvitse raataa eläkeikään asti vaan voi jossain vaiheessa alkaa ottaa rennosti.
Jos raha on tärkein niin silloin ei kannata mennä oikeisiin töihin ollenkaan vaan ruveta esim. tukija nostavaksi yrittäjäksi ja käyttää ilmaistyövoimaa ja koeajan jälkeen vaihtaa taas uusiin ilmaisiin työntekijöihin. Pari tuntia töitä päivässä ja moninkertaisesti juristin palkka ja vapaa-aikaa paljon enemmän toteuttaa unelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistokoulutus tarkoitti minulle varmaan statusta, jossa ei ole kyse pelkästään rahasta. On tässä rehtorina kyllä rahaakin tullut ihan kohtalaisesti.
Rehtori ei ole se kaikista hohdokkain työ tai ihailtu niin mietin, että keiden silmissä luulet sinulla olevan statusta?
Voisin kuvitella että vain niiden, jotka haluavat itse rehtoriksi, valtaosalle se on tylsän työn ilmentymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on aika surullista, jos valitsee työn sen perusteella paljonko tienaa.
Opiskelin mielenkiintoista ja vaativaa alaa, mutta myöhemmin työelämässä en ole päässyt tehtäviin, joissa alan teorioita ja tutkimusosaamista voisi hyödyntää. Työtehtävät ovat lähes triviaaleja opintojen sisältöön verrattaessa. Työskentelen vain rahan vuoksi, vaikka itse ala on edelleen intohimoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, menin humanistiseen rahan takia 😂
Täällä vastaajina on selkeesti teini-iän kohta ohittavia.
Jos näet rexona purkin jollain, tuomitaan laumasieluksi.
Sen verran pitää älliä olla, että opiskelee ammatin, joka oikeasti kiinnistaa, siinä on hyvät näkymät työn kannalta ja palkka on ok.
Maailma muuttuu, pitää pitää silmät auki, opiskella samalla ja etsiä uusia töitä, eikä tuudittautua kyllä tää eläkevirka on hyvä.
Minäkin menin yliopistoaikana naimisiin uramiehen kanssa.
Oli myös rahaa lastenhoitajiin, pystyin tekemään omaa uraa. Vaatimatonhan se on, miehen rinnalla, mutta me olemmekin Perhe Oy. Ollaan tiimi, joka toimii,
Etenkin Etelä-Amerikassa on näitä parikymppisiä bimboja tullut vokottelemaan.
Olen tehnyt miehelle selväksi otan lapset ja lähdemme Suomeen. Uusi nainen voi olla hetken hupi, mutta perhedynsmiikkaa ei ikinä pysty tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain kyllä. Olin jo tehnyt ravintolatyöntekijän hommia ja autokuskin hommia. Halusin siistin sisätyön, josta saattaisi tienata paremmin ja helpommalla kuin tarjoilijana.
Kyllä, käyn töissä rahan takia. Hevosalan työt olisivat olleet unelma, mutta nyt mieluummin harrastan sitä.
Osin kyllä, valitsin hyvin palkatuista koulutuksista kiinnostavimman, eli arkkitehtuurin. Oli hyvä valinta, työt ovat kiinnostavia edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin koulutuksen kiinnostavalta alalta jossa on hyvät palkat eli ei tämä ole mikään joko-tai kysymys.
Toki jos ei perhettä aio hankkia ja itse elättöö niin sitten olisi voinut yhtä hyvin lukea jotain höpöhumanistista.
En, sillä alkuperäisellä koulutuksella olisi ollut parempi palkka, kun vaan olisi päässyt töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täysin. Pääosin siksi, että amisduunit on usein fyysisesti raskaita ja yksitoikkoisia. Tykkään siististä sisätyöstä. Lisäksi oppiminen on ollut aina superhelppoa. Aika vapaalla kädellä sain valita haluamani alan, koska olin kaikessa hyvä koulussa. Siis todella hyvä. Kirjoitin ällän niin pitkästä matikasta kuin kolmesta kielestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on aika surullista, jos valitsee työn sen perusteella paljonko tienaa.
Vielä surullisempaa se on jos ei pysty taloudellisesti seisomaan omilla jaloillaan, elämään sellaisessa ympäristössä ja kodissa kuin haluaa tai ei pysty tarjoamaan jälkikasvulleen ihmisarvoista elämää.
Jos oletetaan ihmisen työiän olevan noin 40 vuotta, useimmiten 5 päivänä viikossa ja 8h päivässä - asiantuntijatehtävissä usein enemmän, raha on itsessään aika huono motivointikeino ja arvo.
Jos raha kuitenkin on ainoa motivaatio, ei ole ihme, että niin moni vihaa työtään.
Yliopistokoulutus ei sisällään takaa hyvää palkkaa tai edes työtä.
En jaksa uskoa että kukaan menisi yliopistoon vain rahan takia. Osittain ehkä, mutta että kokonaan jos ala ja opiskelu ei kiinnosta pätkääkään... Moni sen sijaan varmaan valitsee ainakin vähän kiinnostavan alan sieltä, ja toki silloin palkka voi olla osasyy.
Minä päädyin DI:ksi koska vihaan töiden hakemista ja pelkään työttömyyttä. Ja tykkään luonnontieteistä eikä laskeminen tuota ongelmia. Jos olisin halunnut enemmän rahaa olisin voinut valita paremmin, sillä minun kapealla alallani DI saa ehkä kaikista huonointa palkkaa... Suurin osa DI:sta varmaan nauraisi ja säälisi jos kuulisi miten vähän mulle maksetaan. Kyllä sillä elää mutta välillä ehkä harmittaa kun olisin muutakin suuntaa voinut hyvin opiskella.
Voihan sitä kouluttautua ammattikoulutason tutkinnon, käydä pari vuotta ottamassa oppia työelämästä toisen yrityksestä ja tämän jälkeen perustaa oma yritys, kasvattaa sitä ja tienata enemmän kuin aivokirurgi. Saa tehdä sitä työtä mikä kiinnostaa ja tienata samalla.
En. Valitsin kuitenkin opintosuunnan rahan pohjalta. Olisin halunnut kirjastonhoitajaksi tai avaruustutkijaksi, mutta luin itseni dippainssiksi. Tienaan hyvin ja teen työtä, josta pidän ja jossa olen hyvä. Win-win.
asejärjestelmien takia.