Voiko naapurin kaupassakäynti olla erikoinen tapahtuma?

Asu hetki maalla ja älä käy missään. Alkaa kummasti keksiä juttua ihan tyhjästä. 

Vierailija kirjoitti:

Asu hetki maalla ja älä käy missään. Alkaa kummasti keksiä juttua ihan tyhjästä. 

Metsät täynnä kajahtaneita mökkihöperöitä. Lovely.

Voi, voi. Kyllä meillä ainakin naapuri sammuttaa valot joka kerta kun tulen kotiin. Ei tarvitse olla edes kasseja roikkumassa käsissä. Hiljaisilla asuinalueilla on niin vähän nähtävää, että vähäisempikin riittää. Pitää vain asennoitua oikealla tavalla eikä ärsyyntyä,

Vähän luulen, että ne ruokakassit olivat vain keino  jutella sun kanssasi edes jostain. 85-vuotias leskirouva on todennäköisesti päivisin aika yksinäinen ja hänestä on mukavaa jutella edes hetki jonkun kanssa. Vaikka ruokakasseista. 

Tämä naapuri ei siis kyttää muita tai muutenkaan kysele tungettelevia kysymyksiä. Mutta se miten hän kommentoi, että meillä olisi nyt tyyliin jotenkin todella todella erityinen päivä edessä kun on kaupassa käyty. Tuli sellainen olo että hän olisi ollut normaalisti jos kassit eivät olisi olleet niin täysiä. Mutta meitä asuu kolme, niin mitään ihmeellistä tuossa nyt ei vaan ole. Ap

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vähän luulen, että ne ruokakassit olivat vain keino  jutella sun kanssasi edes jostain. 85-vuotias leskirouva on todennäköisesti päivisin aika yksinäinen ja hänestä on mukavaa jutella edes hetki jonkun kanssa. Vaikka ruokakasseista. 

Tässä se omituisuus piileekin. Kun minä olen suht taitava kehittämään viatonta smalltalkia tuntemattomien kanssa. Ja varsinkin iäkkäämpiä kohtaan olen hyvin hienotunteinen ja aina keksin jonkun asian mikä heitä voisi kiinnostaa. Varsinkaan nuoremmat ihmiset hyvinkään usein eivät tällaista tee.

Niin siitä kiitoksena ihme tuijottelua ruokiani kohtaan! Jos olisi ollut pelkkiä Alkon tuotteita tai pornoliikkeen piiskoja ja sidontavälineitä, niin ymmärtäisin. Mutta että mun jogurtit ja maidotko eivät enää ole neutraali asia? Ap

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Kuka tässä nyt on tehnyt isomman numero? Naapuri sinun kaupassa käy nnistä vai sin hänen päivittelystään ?

Vierailija kirjoitti:

Kuka tässä nyt on tehnyt isomman numero? Naapuri sinun kaupassa käy nnistä vai sin hänen päivittelystään ?

Toivottavasti ymmärrät kuinka naapurin arjen kunnioittamatta jättäminen on pahimmillaan kiusaamisen muoto. Ja Aika vakava sellainen koska kodin ja ulkomaailman väliä on pakko kaikkien liikkua.

Mene siis kiusaamaan naapureitasi äläkä tuo pahaa mieltä tänne palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vähän luulen, että ne ruokakassit olivat vain keino  jutella sun kanssasi edes jostain. 85-vuotias leskirouva on todennäköisesti päivisin aika yksinäinen ja hänestä on mukavaa jutella edes hetki jonkun kanssa. Vaikka ruokakasseista. 

Tässä se omituisuus piileekin. Kun minä olen suht taitava kehittämään viatonta smalltalkia tuntemattomien kanssa. Ja varsinkin iäkkäämpiä kohtaan olen hyvin hienotunteinen ja aina keksin jonkun asian mikä heitä voisi kiinnostaa. Varsinkaan nuoremmat ihmiset hyvinkään usein eivät tällaista tee.

Niin siitä kiitoksena ihme tuijottelua ruokiani kohtaan! Jos olisi ollut pelkkiä Alkon tuotteita tai pornoliikkeen piiskoja ja sidontavälineitä, niin ymmärtäisin. Mutta että mun jogurtit ja maidotko eivät enää ole neutraali asia? Ap

No jospa hänellä on pieni eläke ja kun ruuan ja sähkön hinnan noususta on viime aikoina ollut kaikki mediatkin pullollaan, niin ehkä tarttui sun ruokakasseihin ihmetellessään, miten raaskit käyttää niin paljon rahaa ruokaan? Ja kommenttisi viimeiseen kysymykseen: jep, monille ne eivät ole enää neutraali asia, koska monet joutuvat tosi tarkkaan miettimään, mihin on enää varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Ja kun ensin lyhyesti kerrot, että sinä tykkäät mansikkajogurtista, niin sitten kysyt mummon makumieltymystä. Kun se on selvitetty, voit huomauttaa, ettei Suomessa ole kovin pitkään jogurtteja syöty. Muistaako mummo, kun jogurtit tulivat kauppoihin? Entä mitäs maitotuotteita sitä mummon nuoruudessa syötiin?

Ja sitten kuuntelet rauhassa, kun mummo kertoo. Hänellä on tarve päästä puhumaan jollekulle, joka kuuntelee häntä. Näissä keskusteluissa pointtina on johdattaa ikäihminen puhumaan aiheesta, josta hänellä on sanottavaa. Keskustelussa ei ole tarkoitus jakaa näkemyksiä vaan antaa mummolle tilaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Ja kun ensin lyhyesti kerrot, että sinä tykkäät mansikkajogurtista, niin sitten kysyt mummon makumieltymystä. Kun se on selvitetty, voit huomauttaa, ettei Suomessa ole kovin pitkään jogurtteja syöty. Muistaako mummo, kun jogurtit tulivat kauppoihin? Entä mitäs maitotuotteita sitä mummon nuoruudessa syötiin?

Ja sitten kuuntelet rauhassa, kun mummo kertoo. Hänellä on tarve päästä puhumaan jollekulle, joka kuuntelee häntä. Näissä keskusteluissa pointtina on johdattaa ikäihminen puhumaan aiheesta, josta hänellä on sanottavaa. Keskustelussa ei ole tarkoitus jakaa näkemyksiä vaan antaa mummolle tilaa puhua.

Kukaan ei muuten usko, miten pitkään tietynsorttiset ihmiset pystyvät pitämään monologia yllä ilman että heille hetkeksikään juolahtaa mieleen kysyä toiselta yhtään mitään.

Viikolla todistin yhtä tällaista tapausta, kun istahdin puoleksi tunniksi kahvilaan. Jo pöytään istuessani puhemylly oli käynnissä viereisessä pöydässä. Siinä joku iäkkäämpi nainen tilitti samaa ikäryhmää edustavalle kaverilleen, miten hän oli ostanut lapsenlapselleen talvitakin ja miten paha mieli hänelle oli tullut, kun lapsi ei ollut käyttänyt takkia jossain perhetilaisuudessa, jossa sitä olisi ollut soveliasta käyttää. Puolen tunnin aika hän teki selkoa paitsi takin hankinnasta myös perhejuhlasta ja koko sukupiiristään aina ex-miehen nykyisen vaimon lapsenlapsia myöten sekä koko poppoon keskinäisistä suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Ja kun ensin lyhyesti kerrot, että sinä tykkäät mansikkajogurtista, niin sitten kysyt mummon makumieltymystä. Kun se on selvitetty, voit huomauttaa, ettei Suomessa ole kovin pitkään jogurtteja syöty. Muistaako mummo, kun jogurtit tulivat kauppoihin? Entä mitäs maitotuotteita sitä mummon nuoruudessa syötiin?

Ja sitten kuuntelet rauhassa, kun mummo kertoo. Hänellä on tarve päästä puhumaan jollekulle, joka kuuntelee häntä. Näissä keskusteluissa pointtina on johdattaa ikäihminen puhumaan aiheesta, josta hänellä on sanottavaa. Keskustelussa ei ole tarkoitus jakaa näkemyksiä vaan antaa mummolle tilaa puhua.

Harmillista että sinulta on mennyt koko aiheen pointti täysin sisäistämättä (ja toive olisi että tämä olisi viaton keskusteluketju jollaisista täällä valtaosa pitää. Eli en siis vastaile provosoidakseni).

Minähän olen arjessani aina antanut naapureilleni sen 5 minuuttia mahdollisuuden puhua. Koska tiedän kuinka tärkeää se voi yksin asuvalle vanhukselle olla. Ja niin tein tälle uudellekin naapurille. Ja edelleenkään mulle ei ole vaikeaa keksiä tikusta asiaa jos haluan ilahduttaa kanssaihmistä kohtaamisella.

Pointtina kai lähinnä se että jossain se raja menee mikä on asiallista smalltalkia ja mikä ei. Ehkä joku olisi täällä tiennyt arvata mistä käytös johtuu. Kun yleisesti iäkkäämmät ihmiset hämmästelevät asioita jotka eivät ole heille tuttuja, mutta ruokaostokset eivät kuulu tähän kategoriaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Ja kun ensin lyhyesti kerrot, että sinä tykkäät mansikkajogurtista, niin sitten kysyt mummon makumieltymystä. Kun se on selvitetty, voit huomauttaa, ettei Suomessa ole kovin pitkään jogurtteja syöty. Muistaako mummo, kun jogurtit tulivat kauppoihin? Entä mitäs maitotuotteita sitä mummon nuoruudessa syötiin?

Ja sitten kuuntelet rauhassa, kun mummo kertoo. Hänellä on tarve päästä puhumaan jollekulle, joka kuuntelee häntä. Näissä keskusteluissa pointtina on johdattaa ikäihminen puhumaan aiheesta, josta hänellä on sanottavaa. Keskustelussa ei ole tarkoitus jakaa näkemyksiä vaan antaa mummolle tilaa puhua.

Kukaan ei muuten usko, miten pitkään tietynsorttiset ihmiset pystyvät pitämään monologia yllä ilman että heille hetkeksikään juolahtaa mieleen kysyä toiselta yhtään mitään.

Viikolla todistin yhtä tällaista tapausta, kun istahdin puoleksi tunniksi kahvilaan. Jo pöytään istuessani puhemylly oli käynnissä viereisessä pöydässä. Siinä joku iäkkäämpi nainen tilitti samaa ikäryhmää edustavalle kaverilleen, miten hän oli ostanut lapsenlapselleen talvitakin ja miten paha mieli hänelle oli tullut, kun lapsi ei ollut käyttänyt takkia jossain perhetilaisuudessa, jossa sitä olisi ollut soveliasta käyttää. Puolen tunnin aika hän teki selkoa paitsi takin hankinnasta myös perhejuhlasta ja koko sukupiiristään aina ex-miehen nykyisen vaimon lapsenlapsia myöten sekä koko poppoon keskinäisistä suhteista.

Ja koko tämän yksinpuhelun aikana hänen kaverinsa ei sanonut sanaakaan muuta kuin yhdessä kohdin, kun puhetta tuli kirkosta. Silloin tämä kuulijamummo yritti vaihtaa puheenaihetta toteamalla, että hän on syvästi uskonnollinen ja että hän pelkää sitä hetkeä, kun Pertti kuolee ja hän jää yksin. Äänensävy muuttui tässä jo itkua tihrustavaksi ulinaksi. Alkuperäinen keskustelua dominoinut mummo ei kuitenkaan tähän dramaattiseen aiheeseen tarttunut, vaan jatkoi rauhassa omaa, paljon kiinnostavampaa juttuansa siitä, miten hän otti lapsenlapsen kanssa puheeksi epäonnistuneen takkihankinnan ja miten joku ompelijasukulainen voi kyllä lyhentää takkia, jos se on liian pitkä.

Uskonnollinen mummo, jonka sydäntä painoi puolisin tuleva kuolema, oli taas tässä vaiheessa hipihiljaa. Hän ei edes ynähdellyt osoittaakseen kuuntelevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä ei enää ole paljon virikkeitä, ja jotkut höppänöityvät muutenkin. Anna mummon tuijottaa ruokakassejasi. Ehkä hänellä oli itsellään nälkä, eikä varaa ostaa ruokaa. Mitä väliä. Ei se mummu täällä enää kauan ole vaivoinasi. Eikä maksa sulle mitään vaihtaa pari lausetta vaikka jugurttimaustasi, jos se vähän piristää vanhusta.

Ja kun ensin lyhyesti kerrot, että sinä tykkäät mansikkajogurtista, niin sitten kysyt mummon makumieltymystä. Kun se on selvitetty, voit huomauttaa, ettei Suomessa ole kovin pitkään jogurtteja syöty. Muistaako mummo, kun jogurtit tulivat kauppoihin? Entä mitäs maitotuotteita sitä mummon nuoruudessa syötiin?

Ja sitten kuuntelet rauhassa, kun mummo kertoo. Hänellä on tarve päästä puhumaan jollekulle, joka kuuntelee häntä. Näissä keskusteluissa pointtina on johdattaa ikäihminen puhumaan aiheesta, josta hänellä on sanottavaa. Keskustelussa ei ole tarkoitus jakaa näkemyksiä vaan antaa mummolle tilaa puhua.

Harmillista että sinulta on mennyt koko aiheen pointti täysin sisäistämättä (ja toive olisi että tämä olisi viaton keskusteluketju jollaisista täällä valtaosa pitää. Eli en siis vastaile provosoidakseni).

Minähän olen arjessani aina antanut naapureilleni sen 5 minuuttia mahdollisuuden puhua. Koska tiedän kuinka tärkeää se voi yksin asuvalle vanhukselle olla. Ja niin tein tälle uudellekin naapurille. Ja edelleenkään mulle ei ole vaikeaa keksiä tikusta asiaa jos haluan ilahduttaa kanssaihmistä kohtaamisella.

Pointtina kai lähinnä se että jossain se raja menee mikä on asiallista smalltalkia ja mikä ei. Ehkä joku olisi täällä tiennyt arvata mistä käytös johtuu. Kun yleisesti iäkkäämmät ihmiset hämmästelevät asioita jotka eivät ole heille tuttuja, mutta ruokaostokset eivät kuulu tähän kategoriaan. Ap

Vanhat ja muutkin yksinäiset ihmiset haluavat usein puhua tavallisista asiosta. Ei tarvita mitään ihmeellistä aihetta. Normaali, jokapäiväinen arki ja sen pikku poikkeamat riittävät.