Lue keskustelun säännöt.
Hankitkö yliopisto koulutuksen RAHANTAKIA eli hyvän palkan?
16.08.2022 |
Olen viime aikoina kyllästymiseen asti lukenut valituksia siitä kuinka eri yliopisto koulutusen käyneet eivät tienaa tarpeeksi ja hoitajatkin tienaavat enemmän.
Minua kiinnostaisi onko foorumilla ihmisiä, jotka on intohimo ammatin sijasta valinneet ammatin sen perusteella, että siinä tienaisi mahdollisimman hyvin ja jos olet niin miten järkeilet itsellesi sen, että kiinnostavien asioiden sijaan opiskelit saadaksesi vaan parempaa palkkaa?
Sivistäkää nuorempaa naisenalkua kiitos!
N18
Kommentit (63)
Hankin tittelin vain saadakseni naisia. Ja kyllä kannatti. Yhdys sanoja kannataa vielä KERRATA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä myös hyvin palkattu työ voi olla mielekäs ja kiinnostava.
Jos joutuu elättämään itsensä ja perheensä, on oltava kiinnostunut palkasta.
Se ylellisyys, ettei tarvitse miettiä rahaa, on varattu varakkaille ja varakkaiden lapsille.
Vierailija kirjoitti:
En. Valitsin kuitenkin opintosuunnan rahan pohjalta. Olisin halunnut kirjastonhoitajaksi tai avaruustutkijaksi, mutta luin itseni dippainssiksi. Tienaan hyvin ja teen työtä, josta pidän ja jossa olen hyvä. Win-win.
Minäkin olisin halunnut arkeologiksi tai taidemaalariksi. En nyt sitten kuitenkaan lähtenyt opiskelemaan kumpaakaan, kun ei ollut vanhemmilla rahastoja tai firmaa. Eikä vanhempiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Valitsin kuitenkin opintosuunnan rahan pohjalta. Olisin halunnut kirjastonhoitajaksi tai avaruustutkijaksi, mutta luin itseni dippainssiksi. Tienaan hyvin ja teen työtä, josta pidän ja jossa olen hyvä. Win-win.
Minäkin olisin halunnut arkeologiksi tai taidemaalariksi. En nyt sitten kuitenkaan lähtenyt opiskelemaan kumpaakaan, kun ei ollut vanhemmilla rahastoja tai firmaa. Eikä vanhempiakaan.
Äitini oli perhepäivähoitaja ja isä varastomies. Omilla rahoillani opiskelin (jo lukion), opintotuki tietenkin tuli. Taidemaalariksi opiskelu kyllä vaatii joko todellista taiteellista paloa tai vähintään jonkun säätiön maksaman stipendin, että pysyy hengissä.
Minä opiskelin aikoinaan siksi, että halusin sivistyä ja uskoa, että me (silloinen nuori sukupolvi) voidaan yhdessä rakentaa parempaa maailmaa. Olin siis idealisti, raha ei ollut motiivi vaan kiinnostus yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehtori ei ole se kaikista hohdokkain työ tai ihailtu niin mietin, että keiden silmissä luulet sinulla olevan statusta?
Voisin kuvitella että vain niiden, jotka haluavat itse rehtoriksi, valtaosalle se on tylsän työn ilmentymä.
Minulle tutkinto itsessään taisi olla statusta, sillä olin sukuni ensimmäinen akateeminen. Arvostin myös omaa alaani, sillä pidin sitä sivistävänä.
En yritä agitoida ketään arvostamaan rehtorin työtä... mutta sen verran voin ehkä vähän aiheen sivusta kommentoida, että tylsiä työpäivät harvoin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana (kauppis) työura oli vielä niin alkuvaiheessa, ettei silloin oikein osannut ajatella tulevaisuuden palkkaa. Se, mikä jälkikäteen vaikuttaa selvältä, ei välttämättä ole lainkaan selvää sillä kyseisellä hetkellä.
Toki kouluvalintaan vaikutti osaltaan tulevaisuuden palkkaodotus, mutta myös opinnot olivat itsessään tosi kiinnostavia/motivoivia.
Tämän hetken kk-palkkani ei sinällään ole mikään erityinen, mutta edelleen tiedostan, että nostovaraa löytyy.
Silloin kun mä suunnittelin omia jatko-opintoja lukion jälkeen niin valitsin vain sellaisen yleispätevän alan, jolla voi tehdä jotain toimistotöitä ja josta on myöhemmin sitten helppo kouluttautua korkeammalle vielä. Ei ollut mitään paloa mihinkään työhön enkä mennyt ns. rahan perässä. Olisi ehkä pitänyt siinä kohtaa miettiä myös sitä paljonko tulevissa työpaikoissa voisi tienata, mutta ei siitä koskaan kotona puhuttu.
Jos nyt saisin kääntää kelloa taaksepäin niin olisin varmaan opiskellut jotain teknistä tai it-alaa, sillä myös nekin työt on varmasti ihan kivoja ja liksa olisi isompi ja olisin työmarkkinoilla halutumpi osaaja. Eli jos ei ole mitään spesifiä kiinnostusta mitään tiettyä alaa kohtaan niin oma kehotus olisi tietysti myös kiinnittää huomiota rahaan - ei se ehkä-kiinnostaa-koulutus aina takaa sitä että pääsisi juuri siihen yhteen titteliin minkä näkee kiinnostavana. Ja muillakin (paremmin palkatuilla) aloilla on kuitenkin tosi monipuolisia rooleja joista voi se oma kiinnostus herätä: tai vähintäänkin työt ovat neutraaleja :) Isolla liksalla saa hyvin säästöön/sijoituksiin rahaa ja voi sitten eläköityäkin paljon nopeammin kuin mitä nykyisellään eläkeikä nuoremmalla sukupolvella on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääosin kyllä. Mua ei kiinnostanut mikään, kävin ammatinvalintapsykologillakin mutta mitään ei oikein selvinnyt. Ei itään erityisiä lahjoja eikä heikkouksiakaan, ei mitään kiinnostuksia mihinkään ammattiin tai asiaan. Syöminen ja nukkuminen oli ainoat mitkä kiinnosti. Ei niistä ole ammatiksi.
Mä sitten katselin missä on töitä ja hyvät palkat ja valitsin it-alan. Opiskelin tietojenkäsittelytieteen maisteriksi ja olen ollut alan töissä jo kauan. Ei mun opinnot eikä työ mitään jatkuvaa kärsimystä ole olleet, vaikkei mua erityisemmin kiinnosta. Hyväksyn, että ihmisen pitää tehdä elääkseen jotain, enkä kitise tästä faktasta. Eikä mulle mikään muukaan ala tämän parempi olisi. Joten ihan ok, tässä on sentään etätyömahdollisuudet ja hyvät palkat.
Molemmat tutkinnot tein kiinostuksesta alaa kohtaan... ja opiskelu on elämäntapa.
Niin ja ensimmäisestä tutkinnosta jäi tukikuukausia käyttämättä, toisen tein työn ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistokoulutus on yhdyssana.
Jos nyt ensin opettelisit alkeet ja sitten vasta haaveilisit.
Jos olisin syntynyt miljonääriksi, olisin ehkä mieluiten joku taiteilijahömppä. Mutta synnyin Rytiköyhään perheeseen, ja sen johdosta oli tosi tärkeää valita koulutus jolla pääsen siitä köyhyydestä pois. Rahasta stressaaminen elämän ekat 20+ vuotta oli todella traumatisoivaa.
Koulutusvalinta (tietojenkäsittelytiede) tapahtui poissulkumenetelmällä, eli ensin pois alat joilla ei työllisty, sitten ne joissa on huono palkka, sitten valitsin jäljellejääneistä alan joka oli vähiten epäkiinnostava ja jonka opiskelupaikka oli kaupungissa johon pystyin muuttamaan. Tykkään kuitenkin älyllisistä pulmista, joten ei se nyt epämieluisaa useimmiten ole. Inhottavinta on kuinka paljon tässäkin työssä pitää olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, mutta aika harvassa työssä siitä kokonaan eroon pääsee...
Tällä hetkellä tienaan reilu 200k vuodessa joten valinta on kannattanut (en asu suomessa, tämäkin eli ammatin mahdollisuudet globaalisti on yksi erittäin iso pluspiste).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme kirjoitusvirhettä otsikossa !
Kyllä, mutta myös ala kiinnosti.
Hankin jo koulussa hyviä arvosanoja myös rahan takia. Opiskelin korkeakoulussa tietokonetekniikkaa, koska oletin olevan rahakas ala. Ja kyllä palkka nousikin nopeasti, lopulta melkein 8 000 €/kk tai noin 100 000 vuodessa.
Luulen, että raha vaikutti ainakin alitajuisesti. O!in määräaikaisessa työssä äityslomansijaisena ja halusin lähteä opiskelemaan, mutta en tiennyt, mitä opiskelisin. Kaverini, joka opiskeli yliopistossa, kertoi minulle yhdstä opiskelijasta, joka puhui kuulemma aina rahasta. Lähdin opiskelemaan samalle alalle ja samalle linjalle.
Halusin itseäni kiinnostavan työn. Hyvä palkka on toki bonusta.
En. Hankin sen vuoksi, että pääsisin haluamalleni alalle. Ikävä kyllä ei palkata alaa opiskelleita.
Vierailija kirjoitti:
Valitsin alan joka oli mielenkiintoinen JA jossa tienaa hyvin. Ei olis ollut mitään intoa opiskella 5,5 vuotta johonkin paskapalkkaiseen duuniin.
Juuri näin. Valitsin logistiikka-alan juuri tämän vuoksi. DI-tutkinto ja hyvä palkka, miehinen ala. Eikös korkea koulutus hankita juuri siksi ettei tarvitse tehdä kakkaduuneja kehnolla palkalla?
En, vaan että olisi mukavaa ja siistiä sisätyötä etätyömahdollisuudella. Varsinkin tuo etätyö on sellainen asia, ettei sitä juuri mikään rahamäärä voi korvata.
Jos pelkästään rahaa haluaa, niin sitten varmasti amispuoli voi olla parempi, esim. putkimies. Mutta onko se palkkakaan todellisuudessa korkea, jos se pitää ansaita kehonsa rikkomalla: kirjaimellisen pölyn ja paskan keskellä inhottavissa, raskaissa ja vaarallisissa hommissa? Kuka todellisuudessa haluaa sellaista?