Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Haluaisitko sinä tuollaisen parisuhteen, joka perustuu valheelle? Miksei toiselle voi reilusti sanoa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu? Se toinenkin voisi etsiä itselleen parempaa kumppania.

Tyytyminen ei tarkoita sitä, että toinen on väliaikainen ratkaisu.

"Tyytyminen" on tunne-elämältään vaurioituneen käyttämä ilmaisu. Ei erota kiintymys- ja rakkaussuhdetta panetuksesta.

Eli oot saanu kutsun treffeille ja hilseilet jo ennen ekaa tapaamista... Miksi ette tapaa? Melko epäreilua muodostaa toisesta mielipide ilman treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haittaisi. Se tarkoittaisi sitä, että mies ei ole minun kanssa tosissaan vaan lähtee heti, kun parempi löytyy. Ei tuollaisen kanssa voi perhettä perustaa, koska ero on vain ajan kysymys.

Kuka tahansa lähtee kun parempi tulee vastaan. Mies tai nainen. Se ettå onko jokainen ihastus sitten parempi on toinen asia ja tuleeko niitä parempia koskaan vastaan kun on jo parisuhteessa. Ei sitä kerkiä luoda toisesta "parempaa" kuvaa, jos ei tutustu ensin kunnolla ja kunnolla tutustuminen on hankalaa jos on parisuhteessa.

En pitäisi myöskään parempana henkilöä lähtökohtaisesti joka tietentahtoen haluaa tutustua varattuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

No on ihan kivaa, seksuaalista kemiaa ja mukavaa yhdessä, mutta ei kuitenkaan sellaista tunnetta, että tämä olisi mun ainoa ja rakkain?

Voisin olla nuilla perusteilla seurustelusuhteessa, mutta en vakavammin sitoutuisi.

Minä en taas tuollaista ajanvieteseurustelua tajua ollenkaan. Siinä vain menee aikaa hukkaan ja voi menettää sen oikean vain siksi, että ei ole silloin vapaa.

Kyllähän tuollaisesta suhteesta on vapaa lähtemään milloin haluaa, mutta olet kyllä oikeassa siinä, että joku kiinnostava voi jättää lähestymisen välistä kun huomaa sinun olevan jo jonkun toisen kanssa.

Ei minulla edes olisi miestä, jolle olisin joku oman käden korvike. Kuvitteletko naisia yhtä sairaiksi ja tyhmiksi kuin olet itse?

Aikuisten oikeasti terve ihminen on mieluummin yksin kuin jossain hiton hätävarasuhteessa. Siksihän ihmiset eroavat kun suhde ei enää toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Haluaisitko sinä tuollaisen parisuhteen, joka perustuu valheelle? Miksei toiselle voi reilusti sanoa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu? Se toinenkin voisi etsiä itselleen parempaa kumppania.

Tyytyminen ei tarkoita sitä, että toinen on väliaikainen ratkaisu.

Se tarkoittaa sitten sitä, että kun se paras tulee vastaan hänelle pitää sanoa, että sori, olen jo parisuhteessa. Ja jossitella koko loppuelämä, mitä olisi voinut olla.

Elämän realititeetit. Entä jos se oikea tulee vastaan vasta vanhainkodissa oisit halunnut perheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä yksin on todellakin parempi vaihtoehto kuin "ihan ok" kumppani.

Olen ollut 10 v yksin ja en kyllä enää usko tuohon

Jep.

Nämä yksinäisyyden puolesta liputtajat ovat poikkeuksetta itse hyvässä suhteessa.

Eivät tiedä millaista se kymmeniä vuosia kestävä yksinäisyys on.

Ainahan voi muuttaa kimppakämppään. Sitähän se parisuhde on, kulujen jakamista, jos toista kohtaan ei tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla edes olisi miestä, jolle olisin joku oman käden korvike. Kuvitteletko naisia yhtä sairaiksi ja tyhmiksi kuin olet itse?

Aikuisten oikeasti terve ihminen on mieluummin yksin kuin jossain hiton hätävarasuhteessa. Siksihän ihmiset eroavat kun suhde ei enää toimi.

Ai koko ikänsä?

 Turha loukata toinen toistaan kertomalla - tieto lisää tuskaa ja jos kuitenkin kohtelisit toista hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Haluaisitko sinä tuollaisen parisuhteen, joka perustuu valheelle? Miksei toiselle voi reilusti sanoa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu? Se toinenkin voisi etsiä itselleen parempaa kumppania.

Tyytyminen ei tarkoita sitä, että toinen on väliaikainen ratkaisu.

Se tarkoittaa sitten sitä, että kun se paras tulee vastaan hänelle pitää sanoa, että sori, olen jo parisuhteessa. Ja jossitella koko loppuelämä, mitä olisi voinut olla.

Elämän realititeetit. Entä jos se oikea tulee vastaan vasta vanhainkodissa oisit halunnut perheen?

Toiseen tyytyminen saa aikaan vain huonoja parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haittaisi jos mies on mun kanssa

just näin.lopulta kuitenkin rakastuu ja kiintyy niinkuin minä nykyiseen mieheeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva seurustelee sen ykkösvalinnan kanssa, en minäkään ole naiselleni se ykkösvalinta. Tottakai tiedän, että maailmassa on paljon paljon itseäni parempia miehiä, älykkäämpiä, komeampia, parempituloisia, ystävällisempiä jne.

Ketä se sinun vaimosi vieläkin haikailee? Oletko tavannut hänet? Sinulla on kyllä outo tapa ajatella.

Ei välttämättä juuri ketään haikaile mutta ei se poista sitä että sellaisia parempia miehiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Haluaisitko sinä tuollaisen parisuhteen, joka perustuu valheelle? Miksei toiselle voi reilusti sanoa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu? Se toinenkin voisi etsiä itselleen parempaa kumppania.

Tyytyminen ei tarkoita sitä, että toinen on väliaikainen ratkaisu.

Se tarkoittaa sitten sitä, että kun se paras tulee vastaan hänelle pitää sanoa, että sori, olen jo parisuhteessa. Ja jossitella koko loppuelämä, mitä olisi voinut olla.

Elämän realititeetit. Entä jos se oikea tulee vastaan vasta vanhainkodissa oisit halunnut perheen?

Toiseen tyytyminen saa aikaan vain huonoja parisuhteita.

Niin saa. Silloin täytyy miettiä mistä on valmis tinkimään. Onko se lapset? Rakkaus? Vaiko jättäytyminen vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja sinkuksi.

Juu haittaisi tietysti. Yhdellä kaverilla oli hetken toi tilanne, sen poikakaveri toitotti miten haluaisi eksänsä takaisin :D Oli vaikea silloin käsittää miten kaveri pystyi olemaan sellaisen miehen kanssa. Myöhemmin sit kävi ilmi miten se mies oli henkisesti väkivaltainen ja oli myös fyysisesti käyttänyt naista hyväkseen ja muutenkin ei ollut mikään hyvä tyyppi... ehkä kaverini oli myös sellaisessa vaiheessa elämää, että häntä oli helppo käyttää hyväkseen ja pitää täysin tossun alla. Varmaan ne julkiset puheet eksän ihanuudestakin oli osa miehen tapaa nöyryyttää kaveriani.

Hän valitsi nettipelit, eikä toista ihmistä..

Haittaisi. Olen nähnyt sellaisia suhteita, missä toinen tai molemmat tyytyvät. Itse olen suhteessa missä rakkaus on aitoa ja molemminpuolista. Olen nähnyt mieheni itkevän vain kahdesti, silloin kun menimme naimisiin ja silloin, kun sain ensimmäisen lapsen ja hän piteli lasta ensimmäistä kertaa sylissään. Tiedän muistakin asioista, että hän tekee kaikkensa eteeni ja minä hänen. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin haittaisi. Kuten edellä kirjoitettiin, mies luultavasti olisi enemmän tai vähemmän avoin ajatukselle löytää "se oikea", jos minä en kerran se olisi. Jossain vaiheessa mies lähtisi ja sitä ennen itsetuntoni olisi jo romahtanut. En itse asiassa voi oikeastaan kuvitella moista suhdetta, koska mieheni ovat aina olleet minuun hulluina ja olen vahvasti kokenut heidän haluavan juuri minut. Muuhan on ihan peestä.

Ja kuinka ollakaan, suhteesi eivät ole kestäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Siksi, että ok on usein tarpeeksi hyvä. Ihminen joutuu tyytymään elämässään moneen asiaan. Sun ei ole pakko. Mutta jotkut haluaa sen kumppanin. 

Kun nyt vaikka miettii ihmisten "tasoja" oli ne sit kuviteltuja tai ei. Kuitenkin suurin osa pariutuu melko omantasoisensa kanssa. Moni silti haaveilee, että oma kumppani olisi komeampi/kauniimpi/laihempi/lihaksikkaampi/koulutetumpi jne. Ihan niinkun ihmiset ajaa perus Volvolla tai asuu neukkukuutiossa. Parisuhde on kuitenkin tärkeä osa ihmisyyttä.

Jos ei rahkeet riitä Ferrariin ja kartanoon niin pitäisikö sitten olla koditon ja kävellä kaikkialle? Vai onko sittenkin niin, että suurimmalle osalle riittää semmonen ihan perushyvä elämä ja kumppani? Vaikka haaveet olis joskus muualla.

Toki mahtavaahan se on jos lääkäri-mr.finland ja asianajaja miss.finland tapaavat ja asuvat siellä merenrantakartanossa yksisarvisten kanssa. Aika harvalle vain käy niin.

Ymmärrän, että joitain kompromisseja joutuu tekemään, jos aikoo parisuhteeseen mennä. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, edes se unelmakumppaniksi mielletty hahmo. Mielikuva tietenkin voi olla se, että tää tyyppi on täydellinen, ei ikinä pissi tai pashko tai raivoo, mutta se ei ole realismia. 

Aika karua verrata sinkkuutta kodittomuuteen ja kävelyyn, mutta kai se siltä tuntuu sellaiselle ihmiselle, jolle parisuhde on elämän ykkösprioriteeteissä muun ns. normaalin elämän (asunto, auto, lapset yms) kanssa. Toisaalta aloituksessa mainittiin, että oltais suurin pirtein valmiita vaihtamaan kumppani lennosta tähän "miss-Finland-ikuisesti-18-v-perijätär-kodinkoneeseen". Eikö se vähän tuhoa esimerkiksi tuota sinun ajatustasi sellaisesta "normaali elämästä", jos yhtäkkiä saadaankin se unelmakumppani? Minulle se voisi tuoda turvattomuuden tunteen, kun vuosia on puhallettu yhteen hiileen sen kumppanin kanssa, koettu ja naurettu yhdessä ja sitten tulisikin nopea jättäminen toisen takia. Eikö tämä aspekti tyytymisessä haittaisi?

Kiitos sinulle, että avasit vähän ajatteluasi! 

Vierailija kirjoitti:

Haittaisi. Olen nähnyt sellaisia suhteita, missä toinen tai molemmat tyytyvät. Itse olen suhteessa missä rakkaus on aitoa ja molemminpuolista. Olen nähnyt mieheni itkevän vain kahdesti, silloin kun menimme naimisiin ja silloin, kun sain ensimmäisen lapsen ja hän piteli lasta ensimmäistä kertaa sylissään. Tiedän muistakin asioista, että hän tekee kaikkensa eteeni ja minä hänen. 

No olisitko sitten itse mieluummin koko ikäsi yksin ja tehnyt lapsenkin yksin, jos et olisi kohdannut mitään elämäsi miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Haluaisitko sinä tuollaisen parisuhteen, joka perustuu valheelle? Miksei toiselle voi reilusti sanoa, että tämä on vain väliaikainen ratkaisu? Se toinenkin voisi etsiä itselleen parempaa kumppania.

Tyytyminen ei tarkoita sitä, että toinen on väliaikainen ratkaisu.

Se tarkoittaa sitten sitä, että kun se paras tulee vastaan hänelle pitää sanoa, että sori, olen jo parisuhteessa. Ja jossitella koko loppuelämä, mitä olisi voinut olla.

Elämän realititeetit. Entä jos se oikea tulee vastaan vasta vanhainkodissa oisit halunnut perheen?

Toiseen tyytyminen saa aikaan vain huonoja parisuhteita.

Niin saa. Silloin täytyy miettiä mistä on valmis tinkimään. Onko se lapset? Rakkaus? Vaiko jättäytyminen vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja sinkuksi.

Lapsi kantaa sen miehen geenejä joihin nainen on tyytynyt. Mutta jos mies on tyytynyt ja nainen rakastanut, niin lapsen geenit sitten tietysti ovat rakastetulta. Itse en tuollaiseen lähtisi siitä huolimatta.

Vasta vanhempana ymmärtää nämä geenit, siis silloin, kun lapset ovat jo nuoria aikuisia ja näkee millaisia heistä tuli. Nuorena ei vielä ymmärrä. Minun lapseni sai niin selkeästi upeat geenit isältään ja itseltäni parhaat puoleni myös.