Naapurin lapsi haluaa aina syödä meillä, he eivät koskaan tarjoa meidän lapselle ruokaa

Minä en anna koskaan muuta kuin vettä. Ei ole rahasta kiinni. En vaan tykkää ruoanlaitosta tai kaupassakäymisestä. Eikä kaverit lähde ollenkaan kotiin jos täällä syö. Oman lapsen pyydän kotiin ruoka-aikaan.

Ei ne vanhemmat välttämättä edes tiedä että lapsi syö teillä jatkuvasti, eikä edes ehkä sitä että on teillä jatkuvasti. Jos ovat itse töissä, ja luulevat lapsen olevan kotona. Lapselle on ehkä jätetty ruokaa syötäväksi, mutta koska lapsi mieluummin on kaverin kanssa, eikä viitsisi lähteä välillä kotiin syömään, niin kysyy siksi voiko syödä teillä kun teillä on ruoka-aika ja hänelläkin alkaa nälkä kurnia. Ei tuon ikäiset lapset osaa ajatella onko heistä vaivaa ja/tai kustannuksia. Moni on mieluummin syömättä kuin lähtee kaverin luota. Oikeastaan tuollaiset 7-8 vuotiaat onkin liian pieniä olemaan tuntikausia omassa varassaan. Tällaisista asioista sen huomaa hyvin. Eivät he vielä osaa ottaa vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, eivätkä välttämättä edes noudata sovittuja ohjeita. Moni tuon ikäinen toimii ihan impulsiivisten mielihalujensa mukaan, vaikka toisin olisi sovittu.

Aina ei ole kyse "vain" ruoasta, vaan kaverin luona syömisen taustalla voi olla oikeasti ihan muu syy. Lapsi ei ehkä halua mennä kotiinsa, kotona voi olla vaikeaa tms. Lapsi ei tuollaista sano ääneen, mutta sen sijaan ilmoittaa mielellään jäävänsä teille syömään (ettei tarvitse mennä kotiin).

Omasta lapsuudesta myös muistan, että yksi tyttö oli vaan todella kova syömään. Saattoi syödä kaverin luona lämpimän ruoan ja mennä vielä sitten omaankin kotiin syömään toisen lämpimän ruoan. 

Voihan olla että tuon lapsen vanhemmat ajattelevat että jos eivät ruoki sinun lastasi, sinäkin tajuaisit alkaa olla ruokkimatta heidän lastaan. Ehkä siis lähtökohtaisesti ovat sitä mieltä että jokainen syököön kotonaan. Heidän lapsensa vaan on eti mieltä kun ei huvita välillä lähteä kotiin vaikka olisikin nälkä. Kannataisi varmaan sopia miten toimitaan ihan aikuisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ei ole ongelma kattaa yhtä lautasta lisää. Tämä on vissiin joku suomalaisten ongelma ettei ruokaa voi tarjota naapurin lapselle.

Muuttuisi se mieli sinullakin, jos katat joka päivä vaikka kuusi lautasta lisää.

Annan muille vain sen verran mitä voin antaa odottamatta samaa vastaan. Varsinkin nyt ruoka on kallistunut, ja muu elämä kallistunut, että jokainen syö omassa kodissa. Jos lapsi pyytää ruokaa koska ei saa kotona ruokaa, niin annan ruokaa sen kerran. Jos alkaa pyydellä monta kertaa niin keskustelen vanhempien kanssa. Riippuen heidän reagoimisesta saatan tehdä ilmoituksen.

Kun lapsi kerta jo itse pyytää, että saisiko syödä teillä, niin lopettaisin nuo naapurin lapsen ruokkimiset. Hän selvästi jo ajattelee, että teillä saa syödä, kun niin on käynyt ennenkin riittävän monta kertaa. Minusta on ihan eri asia tarjota joskus satunnaisesti joku välipala, mutta ei säännöllisesti. Naapuriin on lyhyt matka, niin sitten lapsi voi mennä kotiinkin syömään.

Mua ei haittaa. Niin kauan kun lapsilla on kvoja kavereita niin ruokin ne. Ihan sama saako lapsi ruokaa niillä. Meillä saa aina kaikki ruokaa jotka haluaa.

Sinuna tekisin rajanvedon, että jättäisin lämpimän ruoan ihan vain omalle perheelle. 7-vuotias on jo sen verran iso, että pärjää siihen asti, että menee kotiinsa syömään. Ei kai muuten tuo kaveri teillä koko iltapäivää hengaile? Jos lapset tulevat koulusta kotiin vaikka klo 13.30, niin muutama tunti näkemistä koulupäivän jälkeen riittää. Ei tarvitsisi jäädä päivällisajan jälkeen teille pyörimään muutenkaan.

Minä olen ihmetellyt omaa lapsenlastani on jo 14 vuotias. Hän on aina kaverin luona, harvoin kotonaan, ja on muuttunut että ei juurikaan muuta halua syödä mummolassakaan kun vaaleaa leipää ja päällysteitä siihen runsaasti. Äitinsä ei ole mikään ruuanlaittaja ja uskon että kotonaankin syö sitä vaaleaa leipää enimmäkseen nälkäänsä. Harmillista tällainen, en minäkään alkaisi toisten lapsia ruokkimaan, omat ja lapsenlapset ovat eri asia.

Rivarissa asuessa huomasin että varakkaat ovat piheimpiä.

Naapurin mamma valitti kun erään köyhän perheen lapsi tuli heille ruoka-aikaan. Molemmat vanhemmat erittäin hyvin palkatussa työssä ja rahaa ja autoja.

Kai siinä on jokin kilpailuhenkisyys ja kylmä ekonomia taustalla.

Tuo köyhän perheen lapsi söi meillä melkein aina. Kerran lapsi oli meillä hoidossa, vanhemmat poissa ja haettiin lapselle hänen kodistaan lisää vaatteita ja hänelle ketsuppia jääkaapista. Jääkaapissa oli viinaa ja ketsuppia, sinapin jämät, ei ruokaa. Ja käsittämätön sotku asunnossa.

Mutta, lapsesi ei saa jatkossakaan ruokaa rikkaalta perheeltä, voit päättää saako lapsi teillä. Voit myös lähettää lapsen kysymään saako hän syödä teillä vai onko hänellä kotona ruoka-aika.

7-vuotias saattaa oikeasti syödä jo aika isojakin määriä, joten hyvin ymmärrän, ettei säännöllisesti huvita ruokkia ylimääräistä suuta. Eri asia joku poikkeustapauksessa välipalalla annettu pannaripala, voileipä tai banaani, mutta kyllä se nykyisillä ruoanhinnoilla monen taloudessa tuntuu, jos pitää varata ylimääräinen broilerinfile, riisit, kastikkeet, leivät ja salaatit siihen päälle toistuvasti.

Eikä kaikki valmista ruokaa yli oman perheen tarpeen, vaan sopivasti sille yhdelle aterialle. Jos sitten naapurista tulee joku Isla-Eevertti ruokapöytään, niin siinä sitten miettii, että jaetaanko se broilerinfile lapsille puoliksi vai jakaako aikuinen oman broilerinsa. Harva lapsi ymmärtää, että ruoka voi olla tällä hetkellä tosi kallista ja on ihan eri hintaista, tarjoaako lapsen kaverille lämpimän ruoan vai palan siitä pannarista.

Ap:n lapsi on saanut suolatikun tai karkin..? Mulle tulee ekana kyllä mieleen, että ap:n lapsi on nirso syömään ja on sitten jotain maistuvaa koitettu kehittää, mutta ei ole herkkujakaan viitsitty ilman vanhemman lupaa vatsaa täyteen syöttää niin noilla on menty.

Minun lapsen kaveri 7v.sanoi että teillä on parempaa ruokaa. Joskus syötän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko asiasta keskustella naapurin lapsen huoltajien kanssa?

Herraseuraa, onko olemassa tuommoinenkin mahdollisuus? Että oikein voisi puhua jonkun kanssa.

Olen aina luullut, että voi vaan kirjoittaa asian tänne saattanan paskapalstalle.

T. Ap

Tää ei sitten ollut oikea ap. Allekirjoitan sanoman kuitenkin..

Terv.ap

Meillä sama ongelma, kolme lapsen kaveria pyörii säännöllisesti meillä ruoka-aikaan. En kyllä ole hennonut jättää antamatta ruokaa kun tiedän että kaksi heistä on köyhistä alkoholistiperheistä. Kolmas on rikkaasta perheestä mutta en nyt ole hänellekään halunnut alkaa sanomaan että joo te muut voitte syödä mutta sinä et, kun ei se lapsi sellaisesta tietenkään tajua. 

Ap täällä vielä, kyse ei ole suurperheestä, kaverin lapsella on yksi nuorempi sisarus. Vanhemmat ovat kotona iltapäivällä kyllä. Lapset Tulevat iltapäivä kerhosta noin 15.30 aikaan ja ovat siellä saaneet välipalan. Välillä on tosiaan käynyt niin, että meillä on ollut varattuna jotain juttuja vain omalle perheelle ja ollaan sitten miehen kanssa puolitettu ruoka, kun tullut tämä ylimääräinen. Inhoan kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa, eikä ole tapana laittaa suuria määriä, poikkeuksena keitot ja makaronilaatikkoa.

Viikonloppuna lapseni oli naapurilla klo 11-16, eikä ollut silloinkaan saanut mitään. En ymmärrä, milloin tuolla syödään. Lapseni ei ole nirso, syö kyllä muilla kavereilla, jos tarjotaan. Mielelläni tarjosikin, jos edes joskus olisi vastavuoroisuutta! Ehkä alan hiljalleen opettamaan, ettei täällä automaattisesti ruokailla. Ostan lisäksi kotiin halvinta näkkileipää välipalaksi.

Ap jatkaa vielä. Ja muutenkin työpäivän jälkeen olisi kiva syödä ihan oman perheen kesken pääsääntöisesti.

AP: sinulla ei ole velvollisuutta ruokkia naapurin lasta ja voit aikuisena laittaa rajat siihen, miten kotonasi toimitaan. Jos ruoka on vain omalle väelle, niin sano suoraan ja ohjaa lapsi ovelle sanoen, että nyt on meidän perheen ruoka-aika ja päivittäinen hetki omalle perheelle, että jos on leikit kesken, niin voi tulla vaikka klo x takaisin leikkimään.

Olen ruokkinut vieraat lapset. Yhden kesän meillä kävi syömässä iltapalan sisarukset jotka oli selvästi ainakin vähän heitteillä. Keitin aina iltapalaksi kattilallisen kaurapuuroa, sitä tarjosin voisilmän kanssa. Hyvin kelpasi raasuille. Joskus leivoin pullaa tai sämpylöitä, ei minulla ollut varaa alkaa jugurtteja tai leikkeleitä heille tarjoileen. Mahansa saivat täyteen kuitenkin.