Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Täällä moni kommentoi että yhden illan kännipanon voi antaa anteeksi mutta ei pitkää salasuhdetta.
Miten kuitenkin joku petetty jää avioliittoon kun selviää miehen usean vuoden kestänyt salasuhde? Sitten ulospäin näytellään niin onnellista pariskuntaa että eikä pettäminen näytä hetkauttaneen liitto yhtään...kyhnätään yhdessä enemmän mitä koskaan ennen. Niin miten tuollaiseen näytelmään joku petetty suostuu ja jää ? Ja miten pettäjä siihen kehtaa ja haluaa jäädä näyttelemään ? En voi käsittää !! Hirveää valetta koko parisuhde !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Onpa hyvin sanottu! Näinhän se juurikin on, että intiimi kanssakäyminen erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kerta syrjähyppy ole niin kauhea asia, jos se käydään yhdessä läpi.
Se, että vehdataan kauemmin ja ihastutaan toiseen selän takana ja salataan viimeiseen asti rakkautta tunnustaen koko juttu puolisolta. Väitetään, ettei ole fyysistä on vain viestittelyä ja ihastus työkaveriin.
Yhtäkkiä ostetaan toinen asunto ja muutetaan pois. Samalla sanotaan, että rakastan sinua yhä ja etten tiedä teenkö nyt virheen kun lähden luotasi. Puhutaan jo takaisin palaamisesta vaikkei olla kunnolla edes erottu. Toisen naisen luota lähetellään viestejä ja muistellaan menneitä. Siinä teille pettämistä.
Tämä kuulostaa kovin tutulta. Mies oli reissuhommissa ja viikonloput kotona. Lähetteli mulle viestejä, miten hirvittävä ikävä on ja rakastaa minua yhä vuosien jälkeen. Hoidin kodin ja lapset useamman vuoden hänen kommenuksensa vuoksi. Jokin asia kaihersi kuitenkin mieltäni huolimatta näistä rakkauden täyttämistä kaihoisista viesteistä ja erään kerran katsoin miehen viestejä. Sieltä paljastuikin varsinainen kaksoiselämä! Hän eli täysin kaksoiselämää/poikamieselämää näillä toisilla paikkakunnilla. Hänellä oli viimeisimmällä keikalla puolen vuoden parisuhde, jota hän myös petti kaveriporukan reissuillaan. Ja tämä sattuneesta syystä nykyään ex-mieheni oli ns. kilttimies, josta kaikki piti - kenelläkään ei pahaa sanottavaa, koska hän on niin mukava ja avulias. Ilmeisesti nämä naiset oli sitten niitä autettavia.
Mutta koska tällainen ihminen, johon luottaa sokeasti 100% eikä hänestä olisi ikimaailmassa voinut kuvitella mitään pahaa, kykenee noin julmaan petokseen, mihin sitä tarvitsee niitä jännämiehiä? Ilmeisesti ne on loppujen lopuksi kuitenkin luotettavampia. Itse ainakaan en koskaan enää luota yhteenkään kaksilahkeiseen.
Kyseessä on hyvin herkkä ja henkilökohtainen alue. Se loukkaa intiimillä tasolla toista osapuolta naisena/miehenä ja seksuaalisesti haluttavana ihmisenä. Luottamus ja läheisyys särkyy.
Ei se ole mikään joko tai, että jompaakumpaa on pakko olla. Henkisesti terve ihminen eroaa kerrasta poikki kun nyrkki heiluu, terve ihminen eroaa pettäjästä. Henkisesti epäterve tossu ei eroa kummastakaan. Terve ihminen yrittää korjata erimielisyydet ja eroaa jos se ei ole mahdollista, terve ihminen menee pettämisen jälkeen pariterapiaan ja eroaa jos luottamusta ei voi enää saavuttaa, pysyy yhdessä jos pettämiseen ei liittynyt pitkäaikainen valehtelu ja voi uskoa että toinen ei enää petä. Epäterve ihminen antaa väkivallan anteeksi kerta toisensa jälkeen, epäterve ihminen lakaisee maton alle surunsa ja vihansa petetyksi tulemisesta koska uskoi ettei koskaan saa ketään muutakaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tauteja sieltä vieraasta sängystä tuo mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on hyvin herkkä ja henkilökohtainen alue. Se loukkaa intiimillä tasolla toista osapuolta naisena/miehenä ja seksuaalisesti haluttavana ihmisenä. Luottamus ja läheisyys särkyy.
On varmaan jo sanottukin useaan kertaan. Mutta minun mielestäni luottamus ja läheisyys särkyy parisuhteessa niin monissa muissakin sanoissa ja teoissa. Monet puhuvat kauhean rumasti, ilkeästi ja jopa halventavasti toisilleen. Valehdellaan tai jätetään kertomatta tärkeitä asioita. Fyysistä ja henkistä alistamista, sairasta käytöstä yleensä. Tuhlataan yhteisiä tai jopa toisen rahoja, on alkoholismia, tunne- ja fyysinen yhteys on kylmää tai olematonta jne. Ja silti ollaan yhdessä.
Eivätkö nämä ole myös niitä seikkoja, jotka särkivät luottamuksen ja läheisyyden. Minulle ne olisivat. Tietysti myös pettäminen, mutta en sietäisi näitä muitakaan jatkuvasti tai en ehkä lainkaan. Ymmärrän aloittajan kysymyksen mitä hän ajaa takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen hakee seksiä muualta, on liitossa joku vika. Ja jos toinen saa seksiä muualta,mon avioliiton yksin vallankäytön muoto, seksin säännösteluy osoittautunut turhaksi. Säönnöstelijä on menettänyt valtansa tähän petturiin. Siksi.
Juuri näin. Vaimoni ei lasten jälkeen ole juuri seksiä halunnut, eikä kyllä läheisyyttäkään ole, eikä hän tunnu sitä kaipaavan. Minulla on ollut irtosuhteita ja pidempiä suhteita, joista osan olen vaimolleni kertonut. Totesin jossain vaiheessa vaimolleni, että seksiä ja läheisyyttä on jossain, joko kotona tai muualla, hän saa valita. Nyt minulla on suhde eronneen yksinhuoltajan kanssa, joka on molempia osapuolia tyydyttävä. Vaimoni seksielämästä en tiedä, enkä haluakaan tietää.
Harva pettää jos omassa liitossa on kaikki kunnossa. Jos seksiä käytetään vallankäytön välineenä, tai muuten vaan ei halua, ei voi edellyttää toiselta uskollisuutta. Avioliitto on muutakin, kuin pelkkää seksiä, joten kokonaisuus ei ole mustavalkoinen.
Pettäminen ei ole mielestäni pahinta. Olen toki jossain määrin liberaali ja voisin tietyissä tapauksissa jopa sallia petipuuhat muiden kanssa, vaikken avoimessa suhteessa eläkään.
Tiedän että esim. ystävälläni on hyvä, pitkä suhde ja mukava perhe-elämä, mutta seksuaaliset halut ja tarpeet eivät puolison kanssa kohtaa. Hän pettää säännöllisesti, ja ihmettelen jos puoliso ei tätä tiedä, epäilen että hän on antanut asialle hiljaisen hyväksynnän, koska kaikki muu on suhteessa tosi hyvin.
Myös itselläni on hyvä ja vakaa suhde, eikä minun puoleltani homma kaatuisi, vaikka mies vaikka firman pikkujouluissa päätyisi jonkun nuoremman naisen sänkyyn, niin kauan kuin kyse ei ole tunteista vaan seksistä. Toivoisin kuitenkin, että muita halutessa mies nostaisi asian keskusteluun ensin.
Olen itse ollut aiemmin surkeassa parisuhteessa, jossa mies kohteli kuin kakkaa, väheksyi, ei osallistunut arkeen, kontrolloi, raivosi ja piti mykkäkoulua. Se oli pahinta, pettämistä ei ollut, mutta se ei olisi ollut mitään tuon muun rinnalla. Lähtemiseen tuosta suhteesta kului kuitenkin kaksi vuotta kauemmin kuin olisi pitänyt - ehkä pettäminen olisi vauhdittanut asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen hakee seksiä muualta, on liitossa joku vika. Ja jos toinen saa seksiä muualta,mon avioliiton yksin vallankäytön muoto, seksin säännösteluy osoittautunut turhaksi. Säönnöstelijä on menettänyt valtansa tähän petturiin. Siksi.
Juuri näin. Vaimoni ei lasten jälkeen ole juuri seksiä halunnut, eikä kyllä läheisyyttäkään ole, eikä hän tunnu sitä kaipaavan. Minulla on ollut irtosuhteita ja pidempiä suhteita, joista osan olen vaimolleni kertonut. Totesin jossain vaiheessa vaimolleni, että seksiä ja läheisyyttä on jossain, joko kotona tai muualla, hän saa valita. Nyt minulla on suhde eronneen yksinhuoltajan kanssa, joka on molempia osapuolia tyydyttävä. Vaimoni seksielämästä en tiedä, enkä haluakaan tietää.
Harva pettää jos omassa liitossa on kaikki kunnossa. Jos seksiä käytetään vallankäytön välineenä, tai muuten vaan ei halua, ei voi edel
Te olette erikseen sopineet että saa hakea seksiä muualta, siinä ei ole mitään väärää. Mutta sovitut lupaukset pitää pitää parisuhteessa, ja jos ei siihen pysty niin sitten pitää erota eikä valehdella. Pettäminen on vain ja ainoastaan pettäjän syy.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole mielestäni pahinta. Olen toki jossain määrin liberaali ja voisin tietyissä tapauksissa jopa sallia petipuuhat muiden kanssa, vaikken avoimessa suhteessa eläkään.
Tiedän että esim. ystävälläni on hyvä, pitkä suhde ja mukava perhe-elämä, mutta seksuaaliset halut ja tarpeet eivät puolison kanssa kohtaa. Hän pettää säännöllisesti, ja ihmettelen jos puoliso ei tätä tiedä, epäilen että hän on antanut asialle hiljaisen hyväksynnän, koska kaikki muu on suhteessa tosi hyvin.
Myös itselläni on hyvä ja vakaa suhde, eikä minun puoleltani homma kaatuisi, vaikka mies vaikka firman pikkujouluissa päätyisi jonkun nuoremman naisen sänkyyn, niin kauan kuin kyse ei ole tunteista vaan seksistä. Toivoisin kuitenkin, että muita halutessa mies nostaisi asian keskusteluun ensin.
Olen itse ollut aiemmin surkeassa parisuhteessa, jossa mies kohteli kuin kakkaa, väheksyi, ei osallistunut arkeen, kontrolloi, ra
Kaltaisesi ihmiset ovat kuvottavia. Kai tajuat että mies valehtelee niille naisille olevansa sinkku tai että suhde on loppumassa? Miksi sinusta on oikein tuhota toisten ihmisten elämiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa.
Puoliso voi valehdella muista asioista, tuhlata rahat, jättää toisen selviämään yksin lasten ja kodin hoitamisesta, tehdä päätöksiä muista välittämättä, harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta tämä kaikki siedetään ja tällainen puoliso on parempi kuin se joka joskus hairahtui vieraaseen sänkyyn.
Tai sitten tämä ajattelutapa, että on normaalia ja ok kyllästyä ja hylätä puolisonsa aina muutaman vuoden välein. Nämä sarjamonogamistit voivat kehua ns. uskollisuudellaan, mutta ihminen, joka on kerran pikkujouluissa pettänyt kumppaniaan, jonka kanssa on ollut vaikka 60 vuotta, on suurin surkio, mitä maa päällään kantaa.
Ei taida olla samoja henkilöitä ne jotka sietää kaiken ja ne jotka eroaa pettämisen takia. Jos sietää kaikkea, niin todennäköisesti se pettäminenkin menee siinä samassa, tai sitten se on sitten vihdoin se viimeinen oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän. Silloin kun ei ole muuta petturuutta, rahojen tuhlausta, väkivaltaa jne. se pettäminen tuntuu vielä pahemmalta kun se tulee täysin yllätyksenä puolisolle joka rakastaa, että se toinen ei rakastakaan vaan koko se ihan ok tai jopa hyvä elämä onkin ollut pelkkää valhetta toisen puolelta.
Jos on sovittu että ei olla muiden kanssa silleen ja sitten salassa ollaankin, niin se satuttaa tosi paljon. Miehen pitäisi olla lupaamansa aviomies eikä joku muiden naisten auttaja. Rakkauteen kuuluu tiivis läheisyys, jota ei ole muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva valehtelu päin naamaa tärkeästä asiasta on vakava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Vaimoni ei lasten jälkeen ole juuri seksiä halunnut, eikä kyllä läheisyyttäkään ole, eikä hän tunnu sitä kaipaavan. Minulla on ollut irtosuhteita ja pidempiä suhteita, joista osan olen vaimolleni kertonut. Totesin jossain vaiheessa vaimolleni, että seksiä ja läheisyyttä on jossain, joko kotona tai muualla, hän saa valita. Nyt minulla on suhde eronneen yksinhuoltajan kanssa, joka on molempia osapuolia tyydyttävä. Vaimoni seksielämästä en tiedä, enkä haluakaan tietää.
Hhhhmmmm... oletko mun mies? Läheisyyttä ei ole koska et ole hyvä aviomies etkä isä.
Petetyksi tuleminen tuntuu pahalta siksi, koska parisuhde on alkanut siten, että kaksi ihmistä ihastuvat/rakastuvat toisiinsa ja aloittavat parisuhteen, jota rakennetaan pala palalta ja päädytään jopa perustamaan perhe. Tämä on siis yleisin malli maassamme. Sitten toinen parisuhteen osapuolista yksipuolisesti päättää valita rakentaa suhteen myös kolmanteen osapuoleen salassa tai esim. Kertoen kumppanilleen tämän olevan vain ystävä. Kumppani alkaa epäillä, että kyseessä on muutakin kuin ystävyys, mutta tämä kielletään ja syytetään epäilyksen esittäjää mustasukkaiseksi yms. Sitten muutaman vuoden päästä kumppani syyllisyyden tunnossaan kertookin epäilykset oikeaksi ja on tullut tehtyä vähän muutakin ystävän kanssa. Siinä erityisesti loukkaa valehtelu ja luottamuksen pettäminen, ei niinkään se fyysinen teko/teot. Vaan se että toinen kirkkain silmin pystyy ja haluaa valehdella omassa parisuhteessaan silloinkin, kun asiasta suoraan useamman kerran kysytään. Omiin epäilyksiin ja fiiliksiin on kyllä hyvä luottaa, usein ne ovat oikeassa. Kumppanin käytöksen muuttumisen kyllä huomaa.
Koska pettäminen usein (vaikka ei aina!) johtuu siitä, että pettäjä ei rakasta kumppaniaan ainakaan tarpeeksi paljon.
Eikä se hairahdus niin helpostikaan tapahdu. Enemmän vaivannäköä se pettäminen vaatii kuin sen tekemättä jättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Onpa hyvin sanottu! Näinhän se juurikin on, että intiimi kanssakäyminen erottaa parisuhteen kaverisuhteesta.
Eli jos harrastat kaverisi kanssa seksiä, niin silloin ystävyytenne muuttuu parisuhteeksi?
Eiköhän se pettäminen aika usein tapahdu siinä vaihessa kun toinen on jo pidemmän aikaa ollut jollain lailla yhteydessä sen ihmisen kanssa jonka kanssa menee sänkyyn. Töissä flirttailua, viestittelyä tms. Se siinä on pahinta, eikä se sänkyyn hyppääminen. Itse en ainakaan luottaisi enää mitä toinen tekee puhelimellaan, tietokoneella tai kun lähtee käymään jossain. Hulluksi tuollainen jatkuva epäily tekisi. Siksi ottaisin eron.
Taas ap:n kysymykseen miksi tuo on pahempaa niin yleensä kuitenkin suhteessa on varmaan enemmän hyvää kuin sitä huonoa kun vielä yritetään olla yhdessä. Ja vikoja kenties molemmissa osapuolissa, joten silloin ei voi vaatia toisenkaan olevan täydellinen.
Ulkopuolisen on mahdoton tietää. Joskus on eriydytty jo parin vuoden kuluttua tapaamisesta, mikä lienee se yleisin miehen tapa suhtautua parisuhteeseen eli palaaminen "poikamieselämään" ja sen tapoihin. Toisella vain on vielä uskoa yhdessäoloon ja niin jatketaan aina siihen asti, kunnes tämä, eli yleensä nainen kyllästyy lopullisesti. Se voi olla silloin, kun lapset menevät päiväkotiin tai kouluun tai aikuistuvat ja muuttavat omilleen tms.
Joku asia on vain sitten se ns. viimeinen pisara, joka saa lopullisen muutoksen aikaan. Ei se sen kummempaa ole. Ihmiset muuttuvat, näkevät asiat aivan toisin, alunperinkin on voinut olla erilaisia tavoitteita, joillakin on jopa määräaikaisia suhteita, kyllästytään toisen "itsekkyyteen" eli siihen, ettei hän näe toisen näkökulmaa eikä pysty ottamaan toista huomioon päätöksissään jne. Nykyisin varsinkin on mahdollista tavoitella hyvin monipuolista ja antoisaa elämäntapaa, joten jos toiseen ei voi luottaa, miksi jatkaisi suhdetta.