Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Miehellä,jonka kanssa minulla salasuhde,on todella nyrpeä ja äkäinen vaimo. Olen nähnyt heidät kaupassa ja mies moikannut. Jo naisen ilme on hapan,varmasti ei kotona mies saa mitään. Joulunpyhinäkin mies laitteli viestejä minulle,kuinka on ahdistavaa ja tylsää kotona. Vuodesta 2018 on tapailtu. Vaimolla ei aavistustakaan. Tuskin edes välittää. Heillä on yhteinen bisnes ja lapset,joiden takia kai ovat väkisin yhdessä. Melko erikoinen kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alun kysymykseen vielä lisävivahde että jos on ollut pitkään henkistä väkivaltaa, mutta poismuuton jälkeen selvisi että oli pettänyt minun maksamilla matkoilla. Eipä sillä, muutenkin olen maksanut aina kaiken. Kun kysyin miksi hänellä oli sukkahousut ym. mukana suuttui. En edes syyttänyt mistään, mutta alkoi inttämään ettei ole ketään eikä ole pettänyt. Selvästi häpeissään käytöksestään, mutta tiedät-kyllä-mikä-neuroosin takia ei voi myöntää mitään tai pyytää ikinä mitään anteeksi. Kun asuntokuvio on selvä yhteydenpito loppuu täysin vaikka on mitä anellut. Harmi vain lasten takia (jotka hänen olemattoman elämänhallinnan takia pysyvät minulla). Olisi pitänyt kuunnella alitajuntaa 17v sitten.
Ei mulla ole. Epärehellisyys on se ongelma. Jos on valehdellut, niin se on siinä.
Ei se kerta syrjähyppy ole niin kauhea asia, jos se käydään yhdessä läpi.
Se, että vehdataan kauemmin ja ihastutaan toiseen selän takana ja salataan viimeiseen asti rakkautta tunnustaen koko juttu puolisolta. Väitetään, ettei ole fyysistä on vain viestittelyä ja ihastus työkaveriin.
Yhtäkkiä ostetaan toinen asunto ja muutetaan pois. Samalla sanotaan, että rakastan sinua yhä ja etten tiedä teenkö nyt virheen kun lähden luotasi. Puhutaan jo takaisin palaamisesta vaikkei olla kunnolla edes erottu. Toisen naisen luota lähetellään viestejä ja muistellaan menneitä. Siinä teille pettämistä.
Tämä on kiinnostava kysymys. Vaarini tunnusti suurinpiirtein kuolinvuoteellaan, että hänellä oli ollut noin vuoden mittainen sivusuhde siihen aikaan, kun lapset olivat olleet pieniä ja mummini ollut kotona heidän kanssaan. Mummi oli ollut tästä tietoinen.
Olivat yhdessä lähes 70 vuotta, kunnes kuolema erotti. Vaarini kävi joka viikko mummini haudalla, puhui tästä aina kauniisti ja kunnioittavasti. Kun mummi oli elossa, olivat sellainen liikuttava vanha pariskunta, tekivät kaiken yhdessä ja kävelivät käsi kädessä, auttoivat toisiaan.
Enpä tiedä. Jos sama tulisi vastaan itselle, niin kyllähän mikä erittäin todennäköisesti ottaisin eron. Toki ajat on eri, tuohon aikaan miehen sivusuhteita siedettiin, naiselle taas ei olisi tullut kuuloonkaan. Sikäli tasa-arvo edistynyt, että nykyään molempia paheksutaan.
Mutta oliko vuoden mittainen suhde 50 vuotta sitten niin iso asia, että mitätöisi melkein 70 vuoden rakkauden ja kumppanuuden? En pysty oikein sitäkään mieltä olemaan. Ei ole niin mustavalkoista sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun et ole puolisolle mitään tai minkään arvoinen. Riippuu niin pettämistapauksesta.
Koska kumppaniaan rakastava ihminen ei pääsääntöisesti halua seksiä muiden kanssa. Jos sellaista tapahtuu, se herättää ihan aiheellisesti kysymyksen, onko rakkautta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäähänhejoskotonahelvettiä kirjoitti:
Miehellä,jonka kanssa minulla salasuhde,on todella nyrpeä ja äkäinen vaimo. Olen nähnyt heidät kaupassa ja mies moikannut. Jo naisen ilme on hapan,varmasti ei kotona mies saa mitään. Joulunpyhinäkin mies laitteli viestejä minulle,kuinka on ahdistavaa ja tylsää kotona. Vuodesta 2018 on tapailtu. Vaimolla ei aavistustakaan. Tuskin edes välittää. Heillä on yhteinen bisnes ja lapset,joiden takia kai ovat väkisin yhdessä. Melko erikoinen kuvio.
:D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vuosikausia ollut suhteessa, jossa mua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mies raivostuu mulle ja lapsille pienestä ja syyttää mua aivan omituisistakin asioista. Mutta olen jotenkin ajatellut, että tätä tää nyt on, tämmöistä tän kuuluukin olla. Mies ei kuitenkaan ryyppää ja käy töissä ja tuo elantonsa perheelle.
No nyt olen tavannut toisen. Pettämiseni on vielä enemmän henkistä, mutta silmäni on vihdoin auennut. Maailmassa on muitakin ihmisiä. Mä olen aikuinen ihminen ja saan erota toisesta jos haluan. Nyt joulun alla en erokorttia rupea heiluttelemaan ja pidän salasuhteeni aisoissa. Mutta ehkä jo tammikuussa mulle koittaa uusi elämä..
Ap:lla hyvä kysymys. Mulle itselleni pettäminen on se päätepiste. Kaikenlaista olen kestänyt, mutta tätä tunnetta en enää ohita, että miten nopeasti tunteet toista kohtaan voivatkaan kuolla. Ei ne kai onnellisessa suhteessa kuolisi?
Oot kirjoittanu tän joulun 2022 alla eli puolitoistavuotta sitten. Mites sun jatko sitten eteni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on aina petos toista kohtaan. Voishan sitä vaan erota, ennenkuin pettää toista.
Koska ihminen on taipuvainen haluun "omistaa" asioita vain itselleen. Se ei kuitenkaan ole rakkautta, vaan oman egon tarpeiden tyydyttämistä. Jos suhde on aito rakkaussuhde, siis oikea rakkaussuhde, eikä mikään materian takia kyhätty viritelmä, niinku nykyään on tapana, niin ei pettämistä edes tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen hakee seksiä muualta, on liitossa joku vika. Ja jos toinen saa seksiä muualta,mon avioliiton yksin vallankäytön muoto, seksin säännösteluy osoittautunut turhaksi. Säönnöstelijä on menettänyt valtansa tähän petturiin. Siksi.
On kyllä oikeasti mielenkiintoinen kysymys. Oon aina ollut sitä mieltä, että lähen heti menemään jos vähäänkään pettää. Toki jos yhdessä oltaisiin oltu alle 5v niin jättäisin mutta jos yhteinen koti ja perhe. Jos mies muuten olisi hyvä kaikinpuolin.. Riippuu varmaan minkälaista se pettäminen olisi. On se merkki myös toisen epäkunnioittamisesta mielestäni.. Vaikeita juttuja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa.
Nykyajan ajattelumalli tuntuu menevän niin, että jos henkilö on vaikka harrastanut yhden yön suhteita joka viikonloppu monen vuoden ajan, sen pitäisi olla uudelle kumppanille täysin ok, koska tämä on ollut sinkku.
Mutta sitten kun ollaan suhteessa, yksikin hairahdus väärään kumppaniin kaataa pitkänkin liiton, ja lusikoiden lisäksi laitetaan jakoon koti, lapsi, koira, asuntolaina, autot ja kesämökki.
Eli mikä siinä yhtäkkiä niin kuin muuttuu kun ollaan suhteessa? Jos toisen yksikin vieraissa käynti ällöttää, niin eikö se ällötä, että tämä hyppi aiemmin kevytkenkäisesti sängystä sänkyyn?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Nykyajan ajattelumalli tuntuu menevän niin, että jos henkilö on vaikka harrastanut yhden yön suhteita joka viikonloppu monen vuoden ajan, sen pitäisi olla uudelle kumppanille täysin ok, koska tämä on ollut sinkku.
Mutta sitten kun ollaan suhteessa, yksikin hairahdus väärään kumppaniin kaataa pitkänkin liiton, ja lusikoiden lisäksi laitetaan jakoon koti, lapsi, koira, asuntolaina, autot ja kesämökki.
Eli mikä siinä yhtäkkiä niin kuin muuttuu kun ollaan suhteessa? Jos toisen yksikin vieraissa käynti ällöttää, niin eikö se ällötä, että tämä hyppi aiemmin kevytkenkäisesti sängystä sänkyyn?
Tämä on kyllä eriasia.. sinkku vs varattu. Kenelle pitäisi sinkkuna pysyä uskollisena? Ei ole ns. sopimusta kenenkään kanssa. Tää oli tyhmä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Nykyajan ajattelumalli tuntuu menevän niin, että jos henkilö on vaikka harrastanut yhden yön suhteita joka viikonloppu monen vuoden ajan, sen pitäisi olla uudelle kumppanille täysin ok, koska tämä on ollut sinkku.
Mutta sitten kun ollaan suhteessa, yksikin hairahdus väärään kumppaniin kaataa pitkänkin liiton, ja lusikoiden lisäksi laitetaan jakoon koti, lapsi, koira, asuntolaina, autot ja kesämökki.
Eli mikä siinä yhtäkkiä niin kuin muuttuu kun ollaan suhteessa? Jos toisen yksikin vieraissa käynti ällöttää, niin eikö se ällötä, että tämä hyppi aiemmin kevytkenkäisesti sängystä sänkyyn?
No itse en ota vakavasti miestä, jolla on ollut mielestäni liikaa säätöä ja tyttöystäviä. Yksinkin pitää ihmisen osata olla ja miettiä syvällisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa.
Nykyajan ajattelumalli tuntuu menevän niin, että jos henkilö on vaikka harrastanut yhden yön suhteita joka viikonloppu monen vuoden ajan, sen pitäisi olla uudelle kumppanille täysin ok, koska tämä on ollut sinkku.
Mutta sitten kun ollaan suhteessa, yksikin hairahdus väärään kumppaniin kaataa pitkänkin liiton, ja lusikoiden lisäksi laitetaan jakoon koti, lapsi, koira, asuntolaina, autot ja kesämökki.
Eli mikä siinä yhtäkkiä niin kuin muuttuu kun ollaan suhteessa? Jos toisen yksikin vieraissa käynti ällöttää, niin eikö se ällötä, että tämä hyppi aiemmin kevytkenkäisesti sängystä sänkyyn?
No itse en ota vakavasti miestä, jolla on ollut mielestäni liikaa säätöä ja tyttöystäviä. Yksinkin pitää ihmisen osata olla ja miettiä syvällisiä.
Kertoo mielestäni epävarmuudesta. Toki hyvä olla yksin ja mietiskellä asioita sun muuta, ei se tarkoita etteikö välillä voisi seksiä harrastaa :D Muutenkin, et voi ikinä olla 100% tietoinen toisen ihmisen seksielämästä.
Miksi juuri raiskaus tuntuu olevan kamalin rikos?
Mä olen jo vuosia ollut aivan tukahtunut läheisriippuvaisen mieheni jatkuvaan tuen tarpeeseen. Jaksamiseni on aivan finaalissa. Huutaminen on ollut jatkuvaa jo kauan ja nyt olen valitettavasti sortunut myös läpsäyttelemään häntä.
Siitä huolimatta hän vain haluaa takertua minuun. Se on todella ahdistavaa. Ottaisin eron, mutta sitä on vaikea perustella. Kaikkien muiden silmissä parisuhteemme kukoistaa. Mies on kuulemma aivan unelma - vain minä tukehdun, kun toinen jatkuvasti elää minun kauttani.
Eroahan ei tarvitse perustella, mutta mä itse koen hurjan vaikeaksi kertoa asiasta mun isälle. Hän ottaisi eron hyvin raskaasti. Tietyistä syistä olen ajatellut, että hän ei ehkä elä enää pitkään. Mutta isälleni toivoin vain pitkää ikää ja hyvää terveyttä - ja itselleni avioeroa.
Puolisolle sanoin pari vuotta sitten, että toivoisin hänen löytävän jonkun uuden. Menevän baareihin, tapailevan naisia. Se on ihan ok. Ja samalla toivon, että hän pettäisi, jotta saisin sanoa, että jätin, koska hän petti. Ihan parasta olisi, jos hän löytäisi jonkun uuden ja saisi vielä uuden perheen. Silloin ehkä saisin rauhan.
(Kuvaavaa vielä, että parisuhteemme olisi varmasti korjattavissa, jos hän antaisi minulle omaa tilaa olla ja hengittää. Mutta sen hän on todennut kerta toisensa jälkeen olevan mahdotonta. Hän ei voi irtaantua milliäkään)
Minun mieheni oli vuosia rakastunut toiseen. Eivät tehneet mitään, koska nainen myös varattu ja kummallakin tosi kova moraali (olemme kaikki uskossa, seurakunnan piiristä tämä tuttu). Mutta silti tekee kipeää. Olisin antanut paljon ennemmin anteeksi jonkun yhden illan jutun tuntemattoman kanssa (vaikka ihan absurdi ajatus, koska mies ei juo alkoholia eikä käy baareissa). Emme eronneet, koska eihän mies ole tehnyt mitään, eikä tunteilleen voi mitään. Nainen muutti toiselle paikkakunnalle ja tällöin mies tunnusti asian. Silti ihan rikki.