Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Se onkin pahinta mitä aviopuolisolle voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa.
Puoliso voi valehdella muista asioista, tuhlata rahat, jättää toisen selviämään yksin lasten ja kodin hoitamisesta, tehdä päätöksiä muista välittämättä, harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta tämä kaikki siedetään ja tällainen puoliso on parempi kuin se joka joskus hairahtui vieraaseen sänkyyn.
Tai sitten tämä ajattelutapa, että on normaalia ja ok kyllästyä ja hylätä puolisonsa aina muutaman vuoden välein. Nämä sarjamonogamistit voivat kehua ns. uskollisuudellaan, mutta ihminen, joka on kerran pikkujouluissa pettänyt kumppaniaan, jonka kanssa on ollut vaikka 60 vuotta, on suurin surkio, mitä maa päällään kantaa.
kun ei ole takeita että jää siihen yhteen kertaan, entä kun taas se herkku blondi ottaa yhteyttä
sivu
Kaiken takana on evoluutio ja ihmislajin säilyminen.
Ihmisen lapsi tarvii niin pitkään hoitoa ja suojaa, että evoluutio on liimannut vanhemmat pariksi, jotta tämä toteutuu.
Liimana on hormonit ja niihin liittyvät tunteet.
Jos jompikumpi perustaa toisen perheen, on vaarana, ettei kummankaan perheen jälkeläinen selviydy.
Siksi evoluutio on kehittänyt negatiiviset tunteet petollista osapuolta kohtaan. Tavoitteena on, että tällainen jälkikasvun selviämisen vaarantava puoliso hylätään ja korvataan uudella, jonka kanssa pysyvä parisuhde onnistuu.
Tämä kehitys siis on alkanut ihmislajin historian hämärässä, mutta pätee edelleen.
Nykyään eroaminen on todella yleistä ja lasten pahoinvointi valtavaa.
Ihmislapsi ei ole muuttunut miksikään.
Pettämisen tekee pahaksi kaksi seikkaa:
1. Kyse on siitä että sinua pettää se kaikkein läheisin ihminen. Eli toimii täysin päinvastoin kuin oletat.
2. Henkilö joka pettää, pettää myös itseään, koska hänhän on itse vapaaehtoisesti luvannut olla pettämättä.
Pettäjöt on alinta paska kastia. Eläköön keskenään kusipäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken takana on evoluutio ja ihmislajin säilyminen.
Ihmisen lapsi tarvii niin pitkään hoitoa ja suojaa, että evoluutio on liimannut vanhemmat pariksi, jotta tämä toteutuu.
Liimana on hormonit ja niihin liittyvät tunteet.Jos jompikumpi perustaa toisen perheen, on vaarana, ettei kummankaan perheen jälkeläinen selviydy.
Siksi evoluutio on kehittänyt negatiiviset tunteet petollista osapuolta kohtaan. Tavoitteena on, että tällainen jälkikasvun selviämisen vaarantava puoliso hylätään ja korvataan uudella, jonka kanssa pysyvä parisuhde onnistuu.
Tämä kehitys siis on alkanut ihmislajin historian hämärässä, mutta pätee edelleen.
Nykyään eroaminen on todella yleistä ja lasten pahoinvointi valtavaa.
Ihmislapsi ei ole muuttunut miksikään.
Juu mutta kulttuuri on keksitty jo yli 200 000 vuotta sitten.
Pettäminen on paha varmaan siksi, että luottamus on vaikea saavuttaa ja kovin helppo menettää. Siinä on aina pohjalla ihmisen itseluottamus. Se murenee, jos luotettu ystävä, kumppani, puoliso jollain tavalla pettää.
Sitä en tajua, miksi kohkataan tästä seksuaalisesta pettämisestä ikäänkuin se olisi syvin tai pahin petoksen muoto. Minusta pahinta on sellainen arjen epärehellisyys, jossa myötäillään toista sovun takia ja surkastutaan itse haamuksi. Se onttous näkyy ja tuntuu suhteessa ja tuhoaa sen. Toinen on siinä, mutta ei silti ole. Hänen kuorensa on siinä, mutta ajatukset ja tunteet eivät. Olla yhdessä pelkästä velvollisuudesta tai lasten tai asuntolainan takia on hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan kantaa tuohon että jos suhde on kaikkea mitä kumpikin toivoo ei pettämistä tapahdu. Oletteko koskaan hullaantuneet?
Lasken sen samaan kastiin kuin sairastuminen alkoholismiin tai masennukseen. Kaikki voi todellakin olla kohdallaan, sitten kohtaa ihmisen ja päässä naksahtaa. Nimenomaan yläpäässä, vaikka hullaantumiseen liittyy tottakai myös vahva seksuaalinen veto.
Fiksu, luotettava, rehellinen kumppani sekoaa. Laittaa päreiksi pitkän hyvän ihmissuhteen ja perhekuviot. Taustalla ei siis ole minkäänlaista tyytymättömyyttä vanhaan suhteeseen, mutta vain tapahtuu jotain.
Yleensä sitten jossain vaiheessa herätään 'krapulaan' ja todellisuuteen ja tajutaan mitä onkaan menty tekemään ja mitä menetetty. Ihminen on joskus kummallinen, epälooginen ja käsittämätön otus. Ihminen tekee pahaa myös itselleen siinä missä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Pettäminen tuntuu olevan vielä enemmän kerrasta poikki -hommaa kuin fyysinen väkivalta.
Minulle on tehty molemmat, niin kokeneena sanoisin, että kyllä se fyysinen väkivalta on paljon pahempaa. Siinä ylitetään sellainen raja. Et voi naisena koskaan kunnioittaa ukkoa, joka on voimakeinoin käynyt naistaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Pettäminen tuntuu olevan vielä enemmän kerrasta poikki -hommaa kuin fyysinen väkivalta.
Minulle on tehty molemmat, niin kokeneena sanoisin, että kyllä se fyysinen väkivalta on paljon pahempaa. Siinä ylitetään sellainen raja. Et voi naisena koskaan kunnioittaa ukkoa, joka on voimakeinoin käynyt naistaan vastaan.
Jatkan vielä..siis toki kunnioitus menee pettämisestäkin, mutta mietit esim sosiaalisia ympyröitä. Pettämisen voisi äijä tunnustaa kaverilleenkin "tulipa tälläinen virhe tehtyä", mutta kuka mies sanoisi kaverilleen, että on käynyt naisensa kimppuun? Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Seksin antaminen on vallankäyttöä. Hirveää huomata, ettei voikaan kiristää ja uhkailla sen säännöstelyllä, kun huomaa, että toinen voi saada muualtakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten pettäjä selittää tekosensa lapsilleen kun ero johtuu pettämisestä?
Vaatiiko miespettäjä lasten äidiltä että eron syystä ei saa kertoa lapsille?
Vai syyttääkö pettäjä suoraan petettyä myös lapsilleen malliin: kun en saanut jatkuvasti halutessani kuumia kosketuksia niin minun oli pakko pettää äitiäsi ja minulla oli oikeus pettää koska ketään ei voi omistaa?
Siinähän on hyvä malli esimerkiksi teini-ikäiselle tyttärelle parisuhteista. Eli toisin sanoen naisen pitää olla aina käytettävissä kun mies sitä haluaa. Hyi saakeli mitä misogyniaa tuollainen on.
Lapsia ei tietenkään oteta koston välikappaleiksi ja pelinappuloiksi aikuisten asioihin, vaan heille sanotaan yhdessä että vanhemmat eroavat yhteisymmärryksessä, ja siksi että eivät enää tule toistensa kanssa toimeen. Että lapsista silti huolehditaan ja heitä rakastetaan.
Näin. Mutta kyllä lapset aistivat todella hyvin jos heille valehdellaan. Kulissien pitäminen on toki pettäjien tavoite.
Kyllä lapsi tietää että vanhemmat harastavat seksiäm utta ei se ole heille valehtelua ettei kerro kaikkia asentoja missä sitä tehdään. On ihan totta että eroava pari ei tule toimeen keskenään, ei se ole mikään valhe. Lapset pitää säästää yksityiskohdilta, ja mikäli muuten toimii, toimii väärin, ja lapsen edun vastaisesti vaikka hän mitä väittäisi.
Olet täysin oikeassa. Lasten kannalta todella tuhoisaa voi pidemmällä aikavälillä olla yksityiskohtaisten pettämiseen ja uuden suhteen liittyvien asioiden tuominen isosti julkisuuteen eron tapahtuessa. Joka muuta väittää ja toimii noin niin toimii lasten edun vastaisesti.
Tässä on vaan se ongelma, että niin usein lapset kuulevat niitä yksityiskohtia kuitenkin muualta. Ja kokevat että vanhemmat valehtelivat asioista kun vaan sanoivat ettei tultu enää rakastettu toisiaan tms.
Toki se kuinka paljon kertoo, riippuu lasten iästä, mutta jos he kysyvät vaikka sitten myöhemmin, niin rehellisesti pitää kertoa. Sen voi tehdä niin neutraalisti kuin pystyy.
Tämä kokemuksen äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä pahaa on pettämisessä, jos silti rakastaa puolisoaan?
Minulla on kevytsuhde työkaverin kanssa josta vaimoni ei tiedä mitään. Olemme onnellisesti naimisissa.
Sitten voit varmasti kertoa puolisollesi, jos olette niin onnellisia ja pettämisessä ei ole mitään pahaa.
En voi kertoa koska vaimoni on niin ehdoton ja siten turvaton puoliso. Ei varmasti anna minulle halausta kun kertoisin.
Itse olen samassa tilanteessa. Tarvitsen myös toisenlaista kosketusta kuin vaimoni voi minulle antaa.
Miksi hänen pitää olla niin ehdoton että suhteen ulkopuolinen kosketus on eron paikka?
Tiedän kyllä että suhteemme alussa johon siis siirryin edellisestä suhteesta suoraan puhuimme ja sovimme että ns pettämistä ei tehdä.
Lupasin silloin sen hänelle mutta nyt vasta olen ymmärtänyt että miksi suhteessa pitäisi tehdä lupauksia. Parempi olisi ollut lupaamatta mitään.
Haluaisin vain välillä elää hetkessä toisen naisen kosketuksien kanssa ja sitten palata arkeen. Miksi meille on tuputettu niin ahtaat käsitykset parisuhteista?
Sinun pitää olla rehellinen kun alat parisuhteeseen. Kyllä niitäkin naisia löytyy jotka itsekin haluavat useampaa miestä samaan aikaan.
Vai eikö se käy sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vuosikausia ollut suhteessa, jossa mua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mies raivostuu mulle ja lapsille pienestä ja syyttää mua aivan omituisistakin asioista. Mutta olen jotenkin ajatellut, että tätä tää nyt on, tämmöistä tän kuuluukin olla. Mies ei kuitenkaan ryyppää ja käy töissä ja tuo elantonsa perheelle.
No nyt olen tavannut toisen. Pettämiseni on vielä enemmän henkistä, mutta silmäni on vihdoin auennut. Maailmassa on muitakin ihmisiä. Mä olen aikuinen ihminen ja saan erota toisesta jos haluan. Nyt joulun alla en erokorttia rupea heiluttelemaan ja pidän salasuhteeni aisoissa. Mutta ehkä jo tammikuussa mulle koittaa uusi elämä..
Ap:lla hyvä kysymys. Mulle itselleni pettäminen on se päätepiste. Kaikenlaista olen kestänyt, mutta tätä tunnetta en enää ohita, että miten nopeasti tunteet toista kohtaan voivatkaan kuolla. Ei ne kai onnellisessa suhteessa kuolisi?
Vierailija kirjoitti:
Se onkin pahinta mitä aviopuolisolle voi tehdä.
Keksin kyllä vaikka kuinka monta pahempaa asiaa.
Aloituksen kysymys vastaa itse kysymykseen.
Pettäminen on pahinta, koska se on pettämistä.
Petos on petos, katsoi sitä miltä kannalta tahansa.
1. Jos on hyvä suhde, molemmat ovat onnellisia ja ihmisiä.
2. Jos toinen pettää, petetystä tulee pelle. Hyväuskoinen hölmö. Paperinukke.
Suurimmalle osalle pettäminen on arka paikka, koska oma itsetunto on niin huono. On kertynyt kiloja ja pöhötystä. Ja kun puoliso käy vieraissa se on isku vasten kasvoja - enkö olekaan enää tarpeeksi?
Mutta ihminen on biologinen eläin, pettäminen on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vuosikausia ollut suhteessa, jossa mua kohdellaan kuin kynnysmattoa. Mies raivostuu mulle ja lapsille pienestä ja syyttää mua aivan omituisistakin asioista. Mutta olen jotenkin ajatellut, että tätä tää nyt on, tämmöistä tän kuuluukin olla. Mies ei kuitenkaan ryyppää ja käy töissä ja tuo elantonsa perheelle.
No nyt olen tavannut toisen. Pettämiseni on vielä enemmän henkistä, mutta silmäni on vihdoin auennut. Maailmassa on muitakin ihmisiä. Mä olen aikuinen ihminen ja saan erota toisesta jos haluan. Nyt joulun alla en erokorttia rupea heiluttelemaan ja pidän salasuhteeni aisoissa. Mutta ehkä jo tammikuussa mulle koittaa uusi elämä..
Ap:lla hyvä kysymys. Mulle itselleni pettäminen on se päätepiste. Kaikenlaista olen kestänyt, mutta tätä tunnetta en enää ohita, että miten nopeasti tunteet toista kohtaan voivatkaan kuolla. Ei ne kai onnellisessa suhteessa kuolisi?
Puhut nyt kahdesta eri asiasta. Itsekin olet huomannut, että voit suhteessasi pahoin. Joudut sellaisen henkisen väkivallan kohteeksi, että meistä (onneksi) harva on sitä kokenut. (pettäminen on muuten pientä tuohon verrattuna)
Sinulla olisi monta tietä ulos parisuhteesta. Yksinkertaisin olisi, että olisit toiminut jo ensimmäisten merkkien jälkeen. Kun huomasit, että puolisosi jotenkin muuttui, etkä pidä muutoksesta, niin istutte alas ja keskustelette. Mitä voin tarjota toiselle, että meillä olisi onnellinen parisuhde? Mitä kaipaan tyydyttävään elämään? Mitä velvollisuuksia meillä on? Näiden keskustelujen pohjalta on selkeämpi tehdä päätöksiä.
Jos kuitenkaan et ole toiminut, vuodet vierivät ja huomaat, että parisuhteesi ei selvästikään toimi, mutta et saa mitään aikaiseksi. Ja pang, ihastut johonkin toiseen. Uusi tunne, joka saa sinut ajattelemaan, että saattaisit olla onnellinen jonkun toisen kanssa. Kuten huomaat, se "joku toinen" voi olla ihan kuka tahansa, ei välttämättä ihastuksesi kohde. Nyt, sen kummemmin kertomatta tälle ihastuksellesi, voit istua alas puolisosi kanssa ja selvittää, missä parisuhteenne menee. Ja mahdollisesti tehdä päätökset tämän mukaan. Jos eroat, saatat päätyä ihastuksesi kanssa yhteen tai sitten et.
Ja sitten on tämä vaihtoehto, jonka olet valinnut. Lähdet lämmittelemään sivusuhdetta ihastuksesta, etkä saa aikaiseksi eroa. Tämä johtaa toki eroon, joko eroat miehestäsi tai sivusuhteesi päättyy ja olet taas lähtöpisteessä. Edellisessä vaihtoehdossa on se huono puoli, että miehesi voi syyttää sinua perheen rikkomisesta ja ennen kaikkea, pahimmasta luottamuksen rikkomisesta, olithan *pettänyt*. Ja silloin varmaan tajusit, mitä kaikkea pahempaa sitä kuitenkin voi parisuhteessa kokea, kuin petetyksi joutuminen.
Mun exäni aikoinaan aloitti puolenvuoden seksisuhteen selkäni takana, muutti salaa naisen luokse ja jätti minut tekstarilla 12 yhteisen vuoden jälkeen. Insinöörimies. Aina esiintynyt ulospäin luotettavasti ja huolehtivasti.
Omalta osaltani elämä ja suhde murtui siihen minkälainen vieras ihminen hänestä paljastui. En ollut tajunnut miten loistava valehtelija ja manipuloija hän on, enkä myöskään opportunista puolta mikä sai hänet hylkäämään kumppanin käsittämättömällä tavalla. Ymmärrän että rakkaus loppuu ja se on ihan ok todeta kumppanille, että nyt erotaan, mutta että eikö sitä voi hoitaa inhimillisesti?
Minua ei myöskään haitannut exän seksi toisen kanssa niin että olisin tuntenut kateutta tai suuttumista. Olen avarakatseinen. Jos asiasta olisi puhuttu, olisin suostunut avoimeen suhteeseen ja saanut sitä kautta myös itselleni palasen rakkautta ja hyväksyntää toiselta suunnalta. Hän vain ei tahtonut jakaa vaikka itse kävikin vieraissa joten sitä keskustelua ja mahdollisuutta minulle ei annettu.
Ymmärrän hyvin, että minua maailmaa tiukemmin katselevat ihmistyypit eivät anna anteeksi edes sitä kertaakaan eikä minusta pitäisikään. Suhde on kahden kauppa ja toisen kunnioittamiseen kuuluu myös terve pelko toisen menettämisestä. Niin että toista kohtelee sen takia hyvin ja rehellisesti.
Kokemukseni jälkeen lojaalius ihmisessä on minulle tärkein seikka. Lojaalius perhettä ja omaa puolisovalintaa kohtaan. Vaikka sitten olisitkin se pettäjä. Näitä asioita voi katsella niin monien lasien kautta.