Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten pettäjä selittää tekosensa lapsilleen kun ero johtuu pettämisestä?

Vaatiiko miespettäjä lasten äidiltä että eron syystä ei saa kertoa lapsille?

Vai syyttääkö pettäjä suoraan petettyä myös lapsilleen malliin: kun en saanut jatkuvasti halutessani kuumia kosketuksia niin minun oli pakko pettää äitiäsi ja minulla oli oikeus pettää koska ketään ei voi omistaa?

Siinähän on hyvä malli esimerkiksi teini-ikäiselle tyttärelle parisuhteista. Eli toisin sanoen naisen pitää olla aina käytettävissä kun mies sitä haluaa. Hyi saakeli mitä misogyniaa tuollainen on.

Tuo kaikki riippuu tietysti lapsista, heidän ikätasostaan ja muusta, mutta yleensä kovin pienille lapsille ei ole tarpeen seikkaperäisesti selvittää eron syitä. Tuossa lopussa itsekin keksit miksi. Vanhempana saattavat lapset kaivata jotain selvyyttä asioihin ja silloin niistä on ihan hyvä puhua.

Minun puoliso ei ole pettänyt fyysisesti mutta henkisesti kyllä. Nolannut minut muiden edessä lukuisia kertoja (en muka ymmärrä huumoria ja olen liian herkkä kun kerroin loukkaantuvani), ei ole puolustanut minua kun tuttava tuli kotiimme ja haukkui minut ilman mitään syytä, lähettänyt flirttiviestejä naiskavereilleen (olen miehen mielestä vainoharhainen kun kerroin etten hyväksy tuollaista viestittelyä), haukkunut minut tyhmäksi kun en ole samaa mieltä asioista etc. Joten mies on minun silmissäni pettänyt minua ja avioliittolupauksen. Ihan sama pettääkö fyysisesti kaiken tämän jälkeen.

En usko, että pahin syy, mutta ehkä se sosiaalisesti hyväksyttävin syy lähteä pois pitkäaikaisesta parisuhteesta/avioliitosta. Todennäköisesti ne vuosien muut ongelmat ovat se "oikea" syy, mutta sitä ei ehkä haluta myöntää/avata muille.

Jos muuten suurimman osan ajasta hyvä suhde, en itse ainakaan lähtisi läksimään, jonkun syrjähypyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on paha varmaan siksi, että luottamus on vaikea saavuttaa ja kovin helppo menettää. Siinä on aina pohjalla ihmisen itseluottamus. Se murenee, jos luotettu ystävä, kumppani, puoliso jollain tavalla pettää.

Sitä en tajua, miksi kohkataan tästä seksuaalisesta pettämisestä ikäänkuin se olisi syvin tai pahin petoksen muoto. Minusta pahinta on sellainen arjen epärehellisyys, jossa myötäillään toista sovun takia ja surkastutaan itse haamuksi. Se onttous näkyy ja tuntuu suhteessa ja tuhoaa sen. Toinen on siinä, mutta ei silti ole. Hänen kuorensa on siinä, mutta ajatukset ja tunteet eivät. Olla yhdessä pelkästä velvollisuudesta tai lasten tai asuntolainan takia on hirveää.

Syvin ja pahin pettämisen muoto on se että ollaan epärehellisiä ylimiellyttäjiä, ei kerrota omista tunteista ja tarpeista vaan ollaan vain valheellinen kuori.

Sitten aloitetaan pettämään sitä toista ja eletään jonkin aikaa kaksoiselämää perheen ja salasuhdekumppanin kanssa kunnes lähdetään lennosta salasuhdekumppanin matkaan.

Päälle vielä aloitetaan jopa julkisesti arvostelemaan edellistä kumppania ehdottomaksi, omistushaluiseksi kotityranniksi vaikka mitään tällaista ei olisi ollut.

Tällaiset pettäjät ovat todellista pohjasakkaa ja ansaitsevat kaiken halveksunnan muilta.

Selvisin itse pettämisestä sen ajatuksen turvin, että minä en ole tehnyt tässä tilanteessa väärin ja että toisen teko oli niin perseestä, että turha kuluttaa siihen sen enempää negatiivisia ajatuksia tai tunteita. Itsetunto jopa koheni jollain oudolla tavalla, koska ajattelin etten ikinä itse tekisi toiselle noin ja näin olen sitten edes ''parempi'' ihminen kuin se pettäjä.

Kun pettää, rakastelee sellaisen kolmannen osapuolen kanssa, joka ei kuulu parisuhteeseen ja jota ei olla parina yhdessä haluttu ottaa mukaan parin lemmenelämän osaksi. Silloin pettäjä hajottaa parin. Ei ole enää parisuhdetta, jossa jaettu elämänmuoto on sovittu ja luottamukseen perustuva tapa elää.

Pettäjä rikkoi parin dynamiikan. Hän ei ole parina vaan yksilönä, tekee sinkkuvalinnan.

Jos on juomalasi, sen sisään voi laittaa juomaa, siitä nauttia ja nähdä, kuinka paljon on jäljellä.

Kun lasissa on reikä, useampia reikiä tai se on rikki, ei siinä pysy juoma samalla tavoin, ei voi laskea sen turvan varaan. Joillekin riittää halkeillut lasi, riittävän hyvä, jatkaakseen. Joillekin se on liian suuri riski.

Kullakin on vain se yksi elämä.

Oma lasini rikottiin, jäi vain sirut. Panin ne kasaan ja kannan mukana muovimukissa. Luonnontuotteet ihmisen innovoinnin arkussa.

Se oli kaunis lasi ja suloinen nektari, silloin kun sitä siemailimme. Aikansa.

Luottamus menee molemmissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun pettää, rakastelee sellaisen kolmannen osapuolen kanssa, joka ei kuulu parisuhteeseen ja jota ei olla parina yhdessä haluttu ottaa mukaan parin lemmenelämän osaksi.

Luulen, että rakastelu on varsin ylevä sana käytettäväksi pitkän suhteen seksistä. Eiköhän se ole useammin ihan vain perusläheisyyttä, tarpeiden tyydytystä ja sangen monissa tapauksissa myös muista haaveilemista. Kun oma kumppani antaa suuseksiä, niin samalla ajatukset pyörivät fantasioissa ja muissa kumppaneissa.

Minusta ihmisen moninaisiin seksuaalisiin tarpeisiin hyvä ratkaisu on se, että kumpikin harvakseltaan pettää, mutta pitää asian omana tietonaan eikä kanna tauteja kotiin.

Sivusuhteet eivät koskaan toimi, mutta jos tahtoo pelkkää lihaa, niin eihän se ole mitenkään puolisolta pois. 

Hyppääminen vieraissa muuttuu pahaksi vasta sitten, jos se nakertaa omaa parisuhdetta ja siirtää huomiota pois omasta kumppanista.

 vaikka miten selitetään paska suklaakakuksi se maistuu yhä paskalta....ja pitkään

Samaa olen miettinyt. Esim. väkivalta, talouden tuhoaminen ja alkoholismi lakaistaan maton alle, mutta pettäminen on sitten jotain anteeksiantamatonta.

Omalla kohdalla riippuu vähän siitä, millaista pettäminen on ollut. Jonkun kännisen yhden yön hairahduksen voin vielä antaa anteeksi, jos toinen osapuoli on valmis tekemään töitä luottamuksen palauttamiseksi. Pahempi olisi sitten pitkään jatkunut juttu, jossa ei välttämättä ole seksiä, mutta tunteet vahvasti pelissä. Siitä olisi vaikea lähteä pistämään suhdetta takaisin kasaan.

Ei se ole mielestäni yhtä paha juttu kuin tuo aloituksessa kuvattu haukkuminen jne. Mutta kyllä mäkin kerrasta eroaisin jos mies, jolle ei ole tehty sterilisaatiota, erehtyisi pettämään hedelmällisessä iässä olevan naisen kanssa. Siinä on niin isolla riskillä leikitty kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa.

Puoliso voi valehdella muista asioista, tuhlata rahat, jättää toisen selviämään yksin lasten ja kodin hoitamisesta, tehdä päätöksiä muista välittämättä, harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta tämä kaikki siedetään ja tällainen puoliso on parempi kuin se joka joskus hairahtui vieraaseen sänkyyn.

Tai sitten tämä ajattelutapa, että on normaalia ja ok kyllästyä ja hylätä puolisonsa aina muutaman vuoden välein. Nämä sarjamonogamistit voivat kehua ns. uskollisuudellaan, mutta ihminen, joka on kerran pikkujouluissa pettänyt kumppaniaan, jonka kanssa on ollut vaikka 60 vuotta, on suurin surkio, mitä maa päällään kantaa.

No, jos muuten on ollut onnellinen avioliitto, eli se toinen ei ole tuhlannut rahoja ja olut väkivaltainen jne. ja yhtäkkiä päättää jakaa sen kaikista intiimeimmän asian kolmannen osapuolen kanssa, joka ei kuulu avioliittoon tai parisuhteeseen, niin kyllähän se petos tuntuu todella paljon isommalta, kuin jos se puoliso olisi muutenkin ollut kaikella tavalla ikävä ja epäluotettava, siinä se pettäminenkin olisi tavallaan jo odotettavissa, muiden petosten joukossa. En usko että kukaan hakattu puoliso miettii, että no onneksi ei harrasta seksiä muiden kanssa, vaan päinvastoin toivoo että se löytäisi jonkun toisen kiusattavakseen. Harva kaltoin kohdeltu haluaa olla mitenkään intiimisti sellaisen kanssa joka kohtelee kaikintavoin huonosti. Ero on edessä joka tapauksessa, se vaan ei ole yhtä helppoa kuin niillä joilla pettäminen on ainoa ongelma, koska väkivaltaisesta suhteesta, tai jos talous on täysin kuralla, on enemmän tekemistä kun pitää turvata oma, mutta varsinkin lasten turvallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Esim. väkivalta, talouden tuhoaminen ja alkoholismi lakaistaan maton alle, mutta pettäminen on sitten jotain anteeksiantamatonta.

Omalla kohdalla riippuu vähän siitä, millaista pettäminen on ollut. Jonkun kännisen yhden yön hairahduksen voin vielä antaa anteeksi, jos toinen osapuoli on valmis tekemään töitä luottamuksen palauttamiseksi. Pahempi olisi sitten pitkään jatkunut juttu, jossa ei välttämättä ole seksiä, mutta tunteet vahvasti pelissä. Siitä olisi vaikea lähteä pistämään suhdetta takaisin kasaan.

Yleensä ne talouden tuhoajat, väkivaltaiset ja alkoholistit myös pettävät, mutta heillä ei luultavasti ole muutenkaan puolison kanssa intiimiä rakastavaa suhdetta, eli sillä pettämisellä ei ole enää väliä siinä kohtaa kun toinen miettii epätoivoisesti miten päästä eroon avioliitosta ilman että hakataan hengiltä.

Kyllä yllättävän monet lakaisevat maton alle myös pettämisen, ja sitähän tässä nyt sinä ja niin moni muu selittää miten vähäinen asia joku pettäminen on.

Miehenkuva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pettää, rakastelee sellaisen kolmannen osapuolen kanssa, joka ei kuulu parisuhteeseen ja jota ei olla parina yhdessä haluttu ottaa mukaan parin lemmenelämän osaksi.

Luulen, että rakastelu on varsin ylevä sana käytettäväksi pitkän suhteen seksistä. Eiköhän se ole useammin ihan vain perusläheisyyttä, tarpeiden tyydytystä ja sangen monissa tapauksissa myös muista haaveilemista. Kun oma kumppani antaa suuseksiä, niin samalla ajatukset pyörivät fantasioissa ja muissa kumppaneissa.

Minusta ihmisen moninaisiin seksuaalisiin tarpeisiin hyvä ratkaisu on se, että kumpikin harvakseltaan pettää, mutta pitää asian omana tietonaan eikä kanna tauteja kotiin.

Sivusuhteet eivät koskaan toimi, mutta jos tahtoo pelkkää lihaa, niin eihän se ole mitenkään puolisolta pois. 

Hyppääminen vieraissa muuttuu pahaksi vasta sitten, jos se nakertaa omaa parisuhdetta ja siirtää huomiota pois omasta kumppanista.

Avainasia on se sana: Petos

Sehän löytyy ihan rikoslaista, ja siellä sitä ei vähätellä, että tekee hyvää välillä vähän tehdä petoksia.

Jos asia on sovittu että näin voi toimia, niin silloinhan se ei ole petos, eli pettämistä.

Parisuhteessa juuri se intiimiys, läheisyys, rakkaus, on se juttu jota näytetään fyysisesti toiselle rakastelulla, ja jos sitä tekee kolmannen osapuolen kanssa, niin se irtisanoo kyllä sen sovitun puolison kanssa sen intiimiyden, välissä on joku vieras ilman lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskee syvälle luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen.

Ap kysyikin sitä, miksi muu valehtelu ja turvallisuuden tunteen järkyttäminen (esim. henkisesti yksin jättäminen) tuntuu olevan ihan hyvin kestettävissä ("hyvä mies, ei petä eikä lyö") mutta pettäminen on ns. kerrasta poikki. Tai tuhoaa enemmän, mitä vuosien valehtelu ja turvallisuuden tunteen menetys.

Miten niin tuntuu olevan?

Kyllä pettämisekin antaa anteeksi yllättävän moni, tämäkin ketju sellaisia täynnä.

Ja lyömisestähän sanotaan aina, että lähde heti ensimmäisen lyönnin jälkeen, koska lisää on tulossa.

Joku henkisesti yksin jättäminen on sen verran häilyvä käsite, että se voi vaihdella vuosien mittaan ja siihen vaan tottuu, kuten jotkut tottuu myös lyömiseen tai pettämiseen.

Me ollaan sovittu miehen kanssa ettei haittaa jos jonku bileillan jälkeen päätyy vieraisiin. Ei meillä avointa suhdetta ole, mutta ei tunnu kummastakaan mitenkään hirveän isolta asialta jos jonku muun kanssa päätyy seksiä harrastamaan. Selän takana toisen suhteen ylläpitäminen on vasta pettämistä.

Ensipettämisen voi antaa anteeksi, mutta luottamus kumppaniin on poissa. Ja kun liitossa ei ole luottamusta niin mikään ei luista.  Ja on ainakin petetyllä puolisolla todella paha olla, tulee masennus, ainaiset epäluulot, puolison asioiden kaivelu, kyttääminen ja lopulta todella paha häpeä ja masennus, siis pettäminen sairastaa mielen ja tuhoaa petetyn elämän ilon. Sitäkö toinen osapuoli, siis pettäjä haluaa ihmiselle jota on rakastanut ja ehkä vielä rakastaakin? Itsekuria on hyvä opetella, kaikkea ei tarvitse saada jota näkee.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan sovittu miehen kanssa ettei haittaa jos jonku bileillan jälkeen päätyy vieraisiin. Ei meillä avointa suhdetta ole, mutta ei tunnu kummastakaan mitenkään hirveän isolta asialta jos jonku muun kanssa päätyy seksiä harrastamaan. Selän takana toisen suhteen ylläpitäminen on vasta pettämistä.

Niin on jos olet paikalla ja teette yhdessä. Tuskin pettäjäpuoliso haluaa toista puolta paikalle, kun pettää.

Kun  ja jos tulet petetyksi niin olen satavarma, että mielipiteesi muuttuu, jos ei muutu et tiedä rakkaudesta ja uskollisuudesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että pahin syy, mutta ehkä se sosiaalisesti hyväksyttävin syy lähteä pois pitkäaikaisesta parisuhteesta/avioliitosta. Todennäköisesti ne vuosien muut ongelmat ovat se "oikea" syy, mutta sitä ei ehkä haluta myöntää/avata muille.

Jos muuten suurimman osan ajasta hyvä suhde, en itse ainakaan lähtisi läksimään, jonkun syrjähypyn vuoksi.

Uskon ja pohjaan kokemukseen, että monissa tapauksissa ne vuosien ongelmat ajavat pettämään. Kun keskusteluyhteys on katki ja toinen painostaa toista asioihin ja tekee oletuksia, niin sanotusti ajaa toisen toteuttamaan omia haaveita eikä anna toisen osapuolen ilmaista omia halujaan ja toiveitaan. Se on helpoin keino löytää tie ulos pitkästä ja huonosta suhteesta sen sijaan, että myös petetty miettisi, mikö ajoi toisen pettämään.

Me eletään vain niin vanhakantaisessa kulttuurissa, jossa muita ongelmiahan ei suhteissa saisi olla. Siinä ollaan ja kestetään, jottei täydellisen parisuhteen imago mene rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että pahin syy, mutta ehkä se sosiaalisesti hyväksyttävin syy lähteä pois pitkäaikaisesta parisuhteesta/avioliitosta. Todennäköisesti ne vuosien muut ongelmat ovat se "oikea" syy, mutta sitä ei ehkä haluta myöntää/avata muille.

Jos muuten suurimman osan ajasta hyvä suhde, en itse ainakaan lähtisi läksimään, jonkun syrjähypyn vuoksi.

Uskon ja pohjaan kokemukseen, että monissa tapauksissa ne vuosien ongelmat ajavat pettämään. Kun keskusteluyhteys on katki ja toinen painostaa toista asioihin ja tekee oletuksia, niin sanotusti ajaa toisen toteuttamaan omia haaveita eikä anna toisen osapuolen ilmaista omia halujaan ja toiveitaan. Se on helpoin keino löytää tie ulos pitkästä ja huonosta suhteesta sen sijaan, että myös petetty miettisi, mikö ajoi toisen pettämään.

Me eletään vain niin vanhakantaisessa kulttuurissa, jossa muita ongelmiahan ei suhteissa saisi olla. Siinä ollaan ja kestetään, jottei täydellisen parisuhteen imago mene rikki.

Silloin jos väkivallattomassa suhteessa tuntee että keskusteluyhteys on katki niin silloin se tunne pitää ottaa puheeksi eikä hakea ratkaisua pettämisen kautta. Tämä on normaalien ihmisten tapa toimia. Vain luuserit ja häiriöiset eivät puhu vaikeista tunteistaan suhteessa ja petä sen jälkeen syyttäen toista omasta pettämisestään.