Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.
Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.
Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.
voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.
Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viimeiset vuodet (6-8v) todella hankalaa ulkopuolisten syiden takia josta tuli työuupumusta, mielenterveyden ongelmia, jaksamisongelmia, terveysongelmia jne. Minä tuin, hoidin lapset yksin, pidin mölyt mahassa enkä vaatinut mitään. Sitten uuvuin minä, seurauksena äkkiero toisen takia.
Kaiken muun olisin kestänyt kun olin kestänytkin mutta en tuota. Kaiken sen paskan jälkeen kiitokseksi tuo. Joskus se pettäminen on oikeasti pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.
Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.
Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.
voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.
Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.
Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.
Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.
Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.
Ihmiset. Luitteko aloitusta ennen kuin vastasitte? Suurin osa vastauksista käsittelee vain pettämistä itsessään ja sen tuomitsemista. Sehän ei ollut ap pointti ja kysymys. Kysymys oli, miksi se on pahinta. Täällä on vastauksia joissa todetaan että pettäminen ei ole rakkautta! No ei ole, mutta onko rakkautta jokapäiväinen valehtelu, syyttely, riitely, haukkuminen? Miksi niitä siedetään vuodesta toiseen. Sekö on rakkautta joten sen takia ei erota mutta pettäminen ainoastaan osoittaa ettei rakasta? 10% vastauksista vastaa kysymykseen, loput 90% ihan jotain muuta.
Kyllä nuo olisivat kaikki itselleni ihan yhtäläisiä syitä päättää suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset. Luitteko aloitusta ennen kuin vastasitte? Suurin osa vastauksista käsittelee vain pettämistä itsessään ja sen tuomitsemista. Sehän ei ollut ap pointti ja kysymys. Kysymys oli, miksi se on pahinta. Täällä on vastauksia joissa todetaan että pettäminen ei ole rakkautta! No ei ole, mutta onko rakkautta jokapäiväinen valehtelu, syyttely, riitely, haukkuminen? Miksi niitä siedetään vuodesta toiseen. Sekö on rakkautta joten sen takia ei erota mutta pettäminen ainoastaan osoittaa ettei rakasta? 10% vastauksista vastaa kysymykseen, loput 90% ihan jotain muuta.
Suurin osa ei varmaan osaa tähän vastata, koska ei ne pettäjän jättäjät yleensä katsele noita muitakaan. Ja vastaavasti, ne jotka katselee muutakin huonoa kohtelua antaa anteeksi sen pettämisenkin. Veikkaan, että aloituskin on poikinut pääosin havainnosta, että jotkut naiset sietävät huonoa kohtelua ja jotkut eivät siedä pettämistä - eikä välttämättä ole mietitty kovin pitkälle, että onko nämä nyt ihan oikeasti samoja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Ihmiset ovat erilaisia. Helpottavinta on ollut se että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ymmärrys kasvaa eikä katsele asioita pelkästään omasta ahdasmielisestä putkesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Pettäminen on "moka" korkeintaan pettäjän näkökulmasta, koska ottaa siinä riskin, että menettää sen hyödyn, mitä sitten onkaan vielä kumppanistaan saanut irti. Kumppania kohtaan se on pettäjältä täysin tietoista ja julmaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset. Luitteko aloitusta ennen kuin vastasitte? Suurin osa vastauksista käsittelee vain pettämistä itsessään ja sen tuomitsemista. Sehän ei ollut ap pointti ja kysymys. Kysymys oli, miksi se on pahinta. Täällä on vastauksia joissa todetaan että pettäminen ei ole rakkautta! No ei ole, mutta onko rakkautta jokapäiväinen valehtelu, syyttely, riitely, haukkuminen? Miksi niitä siedetään vuodesta toiseen. Sekö on rakkautta joten sen takia ei erota mutta pettäminen ainoastaan osoittaa ettei rakasta? 10% vastauksista vastaa kysymykseen, loput 90% ihan jotain muuta.
Suurin osa ei varmaan osaa tähän vastata, koska ei ne pettäjän jättäjät yleensä katsele noita muitakaan. Ja vastaavasti, ne jotka katselee muutakin huonoa kohtelua antaa anteeksi sen pettämisenkin. Veikkaan, että aloituskin on poikinut pääosin havainnosta, että jotkut naiset sietävät huonoa kohtelua ja jotkut eivät siedä pettämistä - eikä välttämättä ole mietitty kovin pitkälle, että onko nämä nyt ihan oikeasti samoja naisia.
Jatkan vielä, että missä tällaista pääsee edes vertailemaan, että sama ihminen antaa kaiken muun anteeksi muttei sitten anna hyvässä kymmenien vuosien suhteessa pettämistä anteeksi? Jos kerran on jo kaikki muu siedetty, niin eihän se silloin ole mikään muuten hyvä suhde, vaan suhde jossa on kaikki muukin pielessä! Ja jos taas kaikki muu on hyvin, niin mistä ihmeestä on päätelty että kaikki muu huono kohtelu olisi ollut ok? Onko henkilöllä takana jokin nuoruuden suhde, jossa on annettu anteeksi asioita joita ei olisi pitänyt antaa anteeksi? Ihmiset oppivat virheistään, minäkin tiedän ihmisiä jotka ovat teininä jääneet hakkaavan poikakaverin luokse mutteivät taatusti jäisi enää. Ja onhan nämäkin ne hakkaajat lopulta jättäneet. Jos tällainen ihminen jättäisi puolisonsa pettämisen takia, niin ei kyllä voi sanoa että hän sietää kaiken muun paitsi pettämisen. Ei taatusti olisi katsonut enää toista kertaa ekaa lyöntiä pidemmälle. Tai henkistä väkivaltaa tai muuta räikeän huonoa kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on osoitus kunnioituksen puuttumisesta, kun kunnioitus toista kohtaan puuttuu, on turha enää valehdella itselleen, että toinen kunnioittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
Kyllä näin varmaan on. Uskottomuuteen ajaa vaikkapa se, ettei koe saavansa puolisoltaan enää arvostusta naisena/miehenä. Ettei saa seksiä ja läheisyyttä, ihailua, kipinää ei ole. Pelkkää arkea ja valitusta, toisen itsestäänselvyytenä pitämistä.
Helposti tuollainen ajaa sopivan tilaisuuden tullen hakemaan sitä vieraalta. Onko se sitten väärin, jos ongelma-asiasta on puhuttu jo kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Ihmiset ovat erilaisia. Helpottavinta on ollut se että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ymmärrys kasvaa eikä katsele asioita pelkästään omasta ahdasmielisestä putkesta.
Mitä tarkoitat? Kyllähän minä ymmärrän, että ihmiset on erilaisia. Joillakin ihmisillä on heikompi seksuaalinen itsekontrolli kuin toisilla. Tajuanhan minä sen. Ja vaikka tuo ehkä siltä kuulosti, niin en minä muiden pettämisiä tuomitse, ei muiden suhteet minua liikuta. Mutta omaan parisuhteeseen etsin ihmistä, joka on tässä asiassa riittävän samankaltainen kuin minä.
Ja ymmärrän myös, ettei kaikilla pettäjillä ole huono itsekontrolli. Osa pettää aivan harkitusti. Mutta en minä näe sitä varsinaisesti parempana vaihtoehtona. Kumppani on tajunnut, että loukkaa minua syvästi ja luultavasti parisuhteemme loppuu siihen, mutta harkitusti tehnyt sen kuitenkin? Mitä tämä valinta kertoo kumppanistani ja suhteestamme?
Uskollisuus ja sitoutuminen ovat arvokkaampia kuin x, z ja y.
Joillekin tärkeämpi kuin oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen onseuraus parisuhteen ongelmista. Ei tietysti hyvä ratkaisu, jos tarkoitus on ratkoa ongelmia.
Mutta harvoinpa varmaan hyvässä parisuhteessa noin käy, vaikka sitä ei haluta myöntää.
Henkinen väkivalta yleensä alkaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa pahenee niin ihminen voi tavallaan turtua siihen ja kestää ns. paremmin toisen huonoa käytöstä. Pettämisen ilmi tulo tai pettämiset sen sijaan voi tulla kerta rysäyksenä shokkina, niin ehkä sitä ei kestetä sitten niin hyvin. En tiedä.
Minun olisi ehkä hieman paradoksaalisesti helpompi antaa anteeksi huonossa suhteessa pettäminen. Siis sellaisessa tilanteessa, että molemmat pohtii jo vakavasti eroa mutta päätetäänkin jatkaa. Olettaen että henkilö on tästä suhteesta täysin rehellinen. Selän takana puuhailua en tuossakaan tilanteessa siedä.
Sen sijaan hyvässä suhteessa pettämistä en anna anteeksi. Jokainen tällainen tapaus jonka olen sivusta nähnyt on ollut hyvin patologinen tapaus. Sarjapettämistä vailla omatuntoa tai sitten täysin holtitonta alkoholinkäyttöä ja siihen liittyvää kontrollin menetystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Eihän se usein edes kaduta.
No ei kadutakaan! Sitä paremmalla syyllä, miksi ihmeessä kukaan antaisi anteeksi syvää satuttamista jota toinen ei edes kadu? Ihan älytöntä.
Ap puolisoineen paneskelkoon ristiin rastiin jos haluaa, muut valitkoon sitten ihan itse millaisia arvoja haluaa parisuhteessaan noudatettavan.
Vierailija kirjoitti:
Ap puolisoineen paneskelkoon ristiin rastiin jos haluaa, muut valitkoon sitten ihan itse millaisia arvoja haluaa parisuhteessaan noudatettavan.
Mihin tämä oli vastaus? Luitko aloitusta? Puolustiko ap pettäjiä tai jotain? Ei pahalla mutta olette te suurin osa yksinkertaisia ihmisiä.
Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.