Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Pettäminen on ihan normaalia jo vuonna 2022.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottamuksen rikkominen. Sen voi tehdä monella tavalla: pettämällä, alistamalla henkisesti jne. Pettäminen on ulkopuolisille yksinkertaisempi asia ymmärtää kuin muunlainen alistaminen, jonka selittäminen on paljon monimutkaisempaa.
Tuntuu, että tuo muunlainen alistaminen on sille alistetulle itselleenkin vaikeampi käsittää. Yksi vaimon kaveri oli ihan tyytyväinen sairaalloisen mustasukkaiseen puolisoonsa, koska "Jussi ei ikinä pettäisi". (facepalm)
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iskee syvälle luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen.
Ap kysyikin sitä, miksi muu valehtelu ja turvallisuuden tunteen järkyttäminen (esim. henkisesti yksin jättäminen) tuntuu olevan ihan hyvin kestettävissä ("hyvä mies, ei petä eikä lyö") mutta pettäminen on ns. kerrasta poikki. Tai tuhoaa enemmän, mitä vuosien valehtelu ja turvallisuuden tunteen menetys.
Onko? Ei nämä ainakaan minulle olisi ok, enkä taida tuntea ketään jolle olisi.
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Oon miettinyt samaa, tosi moni kärvistelee liitossa jossa mies vaikka haukkuu niin tollasta en kattelis lainkaan
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tilanne on kuitenkin se, että hakutaan puolisoa kotona ja petettään sitä eikä mitään auvoa ole millään tavalla. Jokainen päättää itse sitten sen miltä tuntuu kun puoliso pettää. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että jos petän puolisoani en rakasta häntä, jos minulle on puolison vieraissa käynti ihan sama en rakasta häntä. On helppo ottaa tyyneesti kaikki vastaan ihmiseltä joka on täysin yhdentekevä ja se on ihan sama onko se elossa vai ei.
Tämä! Helppo suhtautua kevyesti, kun ollaan pelkkiä kämppiksiä. Jos on oikeita tunteita niin silloin se vasta sattuukin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Kyllä minun perusturvallisuuteni järkkyisi paljon pahemmin, jos mieheni hakkaisi minua tai edes käyttäytyisi niin uhkaavasti, että pelkäisin. Sen rinnalla joku esimerkiksi yhden illan juttu ei olisi mitään.
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt samaa, tosi moni kärvistelee liitossa jossa mies vaikka haukkuu niin tollasta en kattelis lainkaan
Näille pettämiskumppaneille vieläpä ollaan niin mielikielin ja kainaloa ja apua tarjoamassa, huomioidaan kaikin tavoin mitä ei olla ikinä tehty puolisolle ja esiinnytään kuin olisivat tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Eli annetaa jollekin toiselle kaikki mitä puoliso on vailla vaikka se toinen ei aio pistää tikkuaan ristiin koko aikana tämän pettäjän vuoksi ja joka potkaistaan heti ulos kun kyllästytään. Ja kuka ottaa siitä erosta paskan niskaan, no puoliso kotona.
Minä en tiennytkään että näistä on pakko valita. Mieluummin olen yksin, jos en saa uskollista miestä joka ei hakkaa.
Niinpä, onhan se puoliso ennen nykyistä parisuhdettakin kyntänyt/antanut kymmenille/sadoille ja toki kumppani sen tietää.
Kaikki pettää, osa vie sen vain myös fyysiselle tasolle.
Miksi muuten fifty shade olisi niin suosittu. Voin väittää, että av mamma pikkarit kosteana ajattelee leffan tapahtumia omalle kohdalleen, ja ei, kumppani fantasiassa ei ole oma puoliso 😅
Luulen että kyseessä voi olla myös vertailun pelko ja oma alemmuuden tunne. Siitä päästäänkin sitten toisen osapuolen omistamiseen ja mustasukkaisuuteen. Mikä on muuten tuo turvallisuuden tunne, joka kertaheitosta rikkoutuu ?
Hyvä kysymys, olen itsekin miettinyt tätä samaa. Miksi sänkyynhyppäämispettäminen on se parisuhteen pahin rikos, kun paljon muunlaistakin luottamuksen pettämistä ja vielä pahempaa tapahtuu parisuhteissa.
Seksi on kuitenkin vain fyysinen aikuisten välinen tapahtuma, järvi ei soutamalla kulu, jne.
Onko se vain kulttuurissamme, olemme oppineet, että toisen kanssa oleminen on pahin petos. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
Ei se ole aina niinkään, että pitää olla ongelmia. Joillain on vain patologinen tarve tehdä uusia valloituksia, uudelleen, koko ajan.
Kotona voi olla perhe ja rakas puoliso, jota ei todellakaan halua menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Luottamuksen voi pettää niin monella muullakin tapaa, mutta uskottomuus tuntuu olevan se joka eniten herättää tunteita ja aiheuttaa eroja. Minä en eronnut miehen vieraissa käymisen vuoksi. Erosin siksi, että hän valitsi asettua vanhempiensa puolelle tilanteessa, jossa minua syytettiin aiheetta, väärinkäsityksestä. Se oli pahin epäluottamuksen ja epälojaalisuuden osoitus koskaan ja vaikka asia myöhemmin selvisi, jäi tilanne välillemme painamaan. Menetin tuossa hetkessä kunnioitukseni ja uskoni mieheen.
Mulle tehtiin sama homma, ja sen jälkeen vielä petettiin (akti työkaverin kanssa). Riitti kyllä jo tuo eka, että lähdin. Ei nämä ole yksi yhteen vertailtavissa, kun sitä pettämistäkin on niin monenlaista. Ja jokainen kokee nämä eri tavalla.
Miehelle tuli kuitenkin järki päähän aikanaan (halusi tulla takaisin miljoonien anteeksipyyntöjen kera, ja kertoi oivaltaneensa olleensa täysin väärässä, mutta pysyin päätöksessäni) ja tajusi totuuden, mutta enhän mä tuota fyysistä pettämistä olisi antanut anteeksi, vaikka olisin jotenkin selvinnyt tuosta täydestä halveksunnasta mitä osoitti minua kohtaan, kun uskoi ulkopuolisia, ja asetti heidät edelleni.
Moni on kovin manipuloitavissa, ja esim. just omat vanhemmat saavat aikaan usein suurta tuhoa, kun lyövät kiilaa väliin.
Hyvä kysymys, mutta pettäminen nimenomaan tuntuu joistakuista olevan pahinta. Minusta se ei ole pahinta, vaan pahinta on puheyhteyden, kommunikaation puuttuminen. Se sitten johtaa kaikenlaiseen muuhun, niin ongelmiin yhteis- ja perhe-elämässä kuin siihen, että vieraannutaan toinen toisestaan ja sitten tulee sivusuhteita.
Ei seksi ole kiintiöity, ei mielestäni toisen ihmisen tällaista perustarvetta voi eikä saa rajoittaa, mutta parisuhteessa ei ole mitään järkeä ellei ole sitä puheyhteyttä ja halua sopia asioista toisen kanssa. Silloin ollaan lähinnä kämppiksiä saman katon alla, tuntemattomia toisilleen.
Näin koen minä. Mulle on arvoitus, miksi te nuoremmat (en näe tietenkään ikiä, on taas kyse mutusta ja vaikutelmasta) teette seksistä ja tilapäisistä syrjähyppelyistä itsellenne suuremman ongelman kuin mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Tämä. Lisäksi toisen ihmisen terveyden vaarantaminen kun tuo tuliaisia tautiselta.
Miksi tähän nyt liitetään täysin erillisiä juttuja mitkä ei mitenkään sisälly lähtökohtaan eli pettämiseen? Kummallinen oletus että sieltä aina tuotaisiin jotain tauteja.
Minä ainakin oletan, että ihminen, joka hyppää sänkyyn varatun kanssa, tekee sitä tiuhaan monen muunkin joko varatun tai ei-varatun kanssa ja on siten hyvin todennäköisesti tautinen ja tartuttaa tautinsa seksikumppaniinsa, joka taas tuo taudin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
No eipä tunnu olevan kovinkaan harvinaista esim. polttareissa tai muuten huumavaiheessa pettää. On kuultu moneen kertaan kuinka "En vaan voi mitenkään tajuta miksi tuhosin kaiken, vaikka sain kaiken minkä ikinä halusin, ja menetin unelmien ihmisen". Ja humalatila ei nyt ole syy.
Kuullut myös raskaana olevien petetyksi tulemisesta. "Ero tuli, kun vaimo oli synnyttämässä ja sai tietää että petin". Ou jee. "Meillä oli kaikki niin hyvin, mutta en vain ymmärrä miksi tein niin".
Ei tarvitse olla kymmenen vuoden väljähtynyt liitto ja kuusi kuritonta tenavaa, näköjään onnistuu pettäminen useammankin kanssa samaan aikaan, vaikka ois just kannettu kamat yhteiseen kotiin.
Erittäin hyvä ja tärkeä avaus, liian usein raja vedetään pettämiseen vaikka on tuhansia tapoja loukata ja epäkunnioittaa toista.
Yleensä tilanne on kuitenkin se, että hakutaan puolisoa kotona ja petettään sitä eikä mitään auvoa ole millään tavalla. Jokainen päättää itse sitten sen miltä tuntuu kun puoliso pettää. Omalla kohdallani se tarkoittaa, että jos petän puolisoani en rakasta häntä, jos minulle on puolison vieraissa käynti ihan sama en rakasta häntä. On helppo ottaa tyyneesti kaikki vastaan ihmiseltä joka on täysin yhdentekevä ja se on ihan sama onko se elossa vai ei.