Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Mun mielipide on, että jokapäiväinen mitätöiminen ja kaltoinkohtelu on pahempaa, kuin jos joskus pettää. Usein tosin ne kulkevat käsi kädessä. Mutta siis muuten hyvä ja rakastava puoliso, joka pettää ja katuu, olisi parempi kuin henkisesti väkivaltainen. Ulkopuolisetkin ymmärtää eron paremmin jos toinen on pettänyt, mutta jos eroaa narsistisesta manipuloijasta muut ei välttämätä edes tajua miksi eroaa (ja sitä luulee itse olevansa jotenkin seko).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Luottamuksen voi pettää niin monella muullakin tapaa, mutta uskottomuus tuntuu olevan se joka eniten herättää tunteita ja aiheuttaa eroja. Minä en eronnut miehen vieraissa käymisen vuoksi. Erosin siksi, että hän valitsi asettua vanhempiensa puolelle tilanteessa, jossa minua syytettiin aiheetta, väärinkäsityksestä. Se oli pahin epäluottamuksen ja epälojaalisuuden osoitus koskaan ja vaikka asia myöhemmin selvisi, jäi tilanne välillemme painamaan. Menetin tuossa hetkessä kunnioitukseni ja uskoni mieheen.
Mulle tehtiin sama homma, ja sen jälkeen vielä petettiin (akti työkaverin kanssa). Riitti kyllä jo tuo eka, että lähdin. Ei nämä ole yksi yhteen vertailtavissa, kun sitä pettämistäkin on niin monenlaista. Ja jokainen kokee nämä eri tavalla.
Miehelle tuli kuitenkin järki päähän aikanaan (halusi tulla takaisin miljoonien anteeksipyyntöjen kera, ja kertoi oivaltaneensa olleensa täysin väärässä, mutta pysyin päätöksessäni) ja tajusi totuuden, mutta enhän mä tuota fyysistä pettämistä olisi antanut anteeksi, vaikka olisin jotenkin selvinnyt tuosta täydestä halveksunnasta mitä osoitti minua kohtaan, kun uskoi ulkopuolisia, ja asetti heidät edelleni.
Moni on kovin manipuloitavissa, ja esim. just omat vanhemmat saavat aikaan usein suurta tuhoa, kun lyövät kiilaa väliin.
en usko, että kukaan halusi tehdä vahinkoa tai lyödä kiilaa. Läträsivät vaan aivan liikaa viinalla koko porukka ja taustalla oli sellaista alemmuudentuntoa, kokemusta että olen jotenkin paremmista piireistä. Surullista, koska en itse koskaan ajatellut niin, pidin heitä lämpiminä ihmisinä. Niin paljon voi mahtua yhteen parisuhteeseen, on vain niin helppoa lyödä kaikki yhteen nippuun ja typistää sanoihin "erosimme pettämisen vuoksi". Sillähän on syyllinenkin jo valmiiksi päätetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
Ei se ole aina niinkään, että pitää olla ongelmia. Joillain on vain patologinen tarve tehdä uusia valloituksia, uudelleen, koko ajan.
Kotona voi olla perhe ja rakas puoliso, jota ei todellakaan halua menettää.
Näin juuri. Kerran eräs mies selitti, että hän on kuin merimies (vai oliko se merirosvo), että on joka satamassa naisia, mutta kuitenkin aina se tärkein on se oma vaimo kotona. Olin vähän hämmentynyt, en ole varma olisiko vaimo ollut tästä iloinen. Tosin parisuhteita on niin monenlaisia, että kuka minä olen ihmettelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuus on vain jäävuoren huippu. Sitä ennen parisuhteessa on ollut ongelmia, jotka johtavat uskottomuuteen. Ne ongelmat ovat todellinen syy erolle.
Ei se ole aina niinkään, että pitää olla ongelmia. Joillain on vain patologinen tarve tehdä uusia valloituksia, uudelleen, koko ajan.
Kotona voi olla perhe ja rakas puoliso, jota ei todellakaan halua menettää.
No kuka ihmeessä nyt tuollaisen puolison haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, mutta pettäminen nimenomaan tuntuu joistakuista olevan pahinta. Minusta se ei ole pahinta, vaan pahinta on puheyhteyden, kommunikaation puuttuminen. Se sitten johtaa kaikenlaiseen muuhun, niin ongelmiin yhteis- ja perhe-elämässä kuin siihen, että vieraannutaan toinen toisestaan ja sitten tulee sivusuhteita.
Ei seksi ole kiintiöity, ei mielestäni toisen ihmisen tällaista perustarvetta voi eikä saa rajoittaa, mutta parisuhteessa ei ole mitään järkeä ellei ole sitä puheyhteyttä ja halua sopia asioista toisen kanssa. Silloin ollaan lähinnä kämppiksiä saman katon alla, tuntemattomia toisilleen.
Näin koen minä. Mulle on arvoitus, miksi te nuoremmat (en näe tietenkään ikiä, on taas kyse mutusta ja vaikutelmasta) teette seksistä ja tilapäisistä syrjähyppelyistä itsellenne suuremman ongelman kuin mistään muusta.
Onhan nuoremmillakin ihmisillä avoimia suhteita. Mutta jos on nimenomaan sovittu yksiavioisuudesta ja siitä huolimatta juoksennellaan syrjähyppelemässä, niin eihän se kommunikaatiokaan kovin hyvin voi silloin pelittää. Jos pelittäisi, olisi haettu kumppani joka on näistä asioista samoilla linjoilla. Turha se on sellaisten yhteen lyöttäytyä, joista toiselle ympäriinsä paneskelu on joku pyhä perusoikeus ja toiselle taas uskollisuus on hirveän tärkeä arvo. Pariutuu syrjähyppelijät keskenään niin kaikilla on parempi mieli ja erotkin vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edelleenkin ihmiset rakentavat onnensa ja perusturvallisuutensa toisen ihmisen varaan eli puolison? Mitä itsenäisempi on, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Se puoliso on itsenäinen ihminen ja parisuhde tai liitto on vain yksi sopimus elämässä. Itsensä kanssa täytyy se tärkein sopimus tehdä eli pärjätä tarpeen tullen itse ja itsenäisesti. Hyvä parisuhde on lopulta syvä ystävyyssuhde, ei yhteen ystävyyssuhteeseen voi kaikkea rakentaa ja ystävältä vaatia aina ehdottomuutta ja täydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Niin, eihän täällä kukaan ole sanonut, että pettäminen tapahtuisi vahingossa. "Hairautuminen" ei tarkoita vahinkoa, vaan ylipäätään virhettä, väärin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyseessä voi olla myös vertailun pelko ja oma alemmuuden tunne. Siitä päästäänkin sitten toisen osapuolen omistamiseen ja mustasukkaisuuteen. Mikä on muuten tuo turvallisuuden tunne, joka kertaheitosta rikkoutuu ?
Tämä on minusta kyllä vähän väsynyttä argumentointia, että ajatellaan että ihmisessä jonka arvot poikkeaa omista on väistämättä oltava jotain vikana. Kyllä ne uskollisuutta haluavat onkin oikein huonoja ja viallisia. Ei edes pettävän puolison kanssa pärjää, mokomatkin säälittävät luuserit.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon.
Eräällä tuntemallani naisella näytti näin ulkoapäin arvioiden olevan tärkeä tekijä kasvojen menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en vaan ymmärrä ihmisiä, jotka voi päätyä "vahingossa" harrastamaan jonkun kanssa seksiä. Minulla on korkea libido, ihastun helposti ja nuorena viinakin maistui, mutta en ole koskaan "hairahtunut" harrastamaan seksiä joka kaduttaisi jälkikäteen. Aina se on ollut tietoinen päätös. Minä luulen, että näillä vahingossa sisäkkäin hairahtuvilla on kertakaikkiaan jokin sellainen luonteenlaatu jota en ymmärrä, enkä minä voisi tällaiseen ihmiseen luottaa.
Niin, eihän täällä kukaan ole sanonut, että pettäminen tapahtuisi vahingossa. "Hairautuminen" ei tarkoita vahinkoa, vaan ylipäätään virhettä, väärin tekemistä.
No tästä päästäänkin siihen, että ihminen on siis tehnyt tietoisen valinnan, jossa on valmis uhraamaan parisuhteemme saadakseen vierasta reikää. Ja te ette ymmärrä, miksei tämä ole kaikille helposti sivuutettava pikkujuttu?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, onhan se puoliso ennen nykyistä parisuhdettakin kyntänyt/antanut kymmenille/sadoille ja toki kumppani sen tietää.
Kaikki pettää, osa vie sen vain myös fyysiselle tasolle.
Miksi muuten fifty shade olisi niin suosittu. Voin väittää, että av mamma pikkarit kosteana ajattelee leffan tapahtumia omalle kohdalleen, ja ei, kumppani fantasiassa ei ole oma puoliso 😅
No varmaan kaikki on pettäneet, jos pitää pelkkiä ajatuksia pettämisenä. Normaalit ihmiset ei kyllä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi edelleenkin ihmiset rakentavat onnensa ja perusturvallisuutensa toisen ihmisen varaan eli puolison? Mitä itsenäisempi on, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Se puoliso on itsenäinen ihminen ja parisuhde tai liitto on vain yksi sopimus elämässä. Itsensä kanssa täytyy se tärkein sopimus tehdä eli pärjätä tarpeen tullen itse ja itsenäisesti. Hyvä parisuhde on lopulta syvä ystävyyssuhde, ei yhteen ystävyyssuhteeseen voi kaikkea rakentaa ja ystävältä vaatia aina ehdottomuutta ja täydellisyyttä.
No kumpi se tässä on elämänsä toisen varaan rakentanut - se joka on niin läheisriippuvainen ettei eroa vaikka kohdellaan huonosti, vai se joka määrittää omat rajansa ja lähtee jos ei niitä ja häntä kunnioiteta?
No miksi pitää sopia uskollisuudesta, jos halua pitää oikeuden juosta vieraissa? Siitähän pettämisessä on kyse. Halutaan sekä syödä kakku että säilyttää se. Rusinat pullasta. Pitkäaikaisen vakaan ja parisuhteen hyödyt sitoutumatta kuitenkaan yksiavioisuuteen. Miksei avoin suhde kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.
Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.
Mun mies on pettänyt, ja sitä ennen olin aina sitä mieltä, että hyvä liitto ei yhteen hairahdukseen kaadu. No, ei kaatunut, mutta läheltä piti. Ihan kamalasti sattui. En oikeasti osaa vieläkään sanoa selkeästi, että mikä siinä on se pahin juttu, ja siis se kolmas osapuoli se ei se ole, vaan mennään jossain paljon syvemmissä vesissä. Nyt aikaa kohta kymmenen vuotta, ja hyvä, että hyvä liitto ei siihen kaatunut. Mutta paljon piti laittaa uusiksi ja aloittaa ikäänkuin alusta. Ja terapeutilla käytiin pitkään, ja kalliisti. Jälkikäteen olen miettinyt, että oliskohan kannattanut ottaa ne rahat ja lähteä miehen kanssa kaksin reissuun ja käydä jossain paremmassa ilmastossa asiat läpi.
Siis pitääkö tällaistakin kysellä? Harvemmin se pettäminen jää yhteen kertaan, ja lisäksi kuvioon kuuluu salailua ja valehtelua. Luottamus toiseen on tuollaisen jälkeen mennyt lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Seksi ja seksuaalisuus on pääsyy lähes kaikilla hakeutua ylipäätään suhteeseen. Siksi.
Onko oikeasti näin? Itse olen luullut, että ainakin suurimmalla osalla naisista pääasialliset syyt hakeutua suhteeseen ovat muita kuin seksi. Itse olen aina ajatellut, että en hakisi parisuhdetta ollenkaan, jos olisin aseksuaali. Nyt juuri eilen eronneena tuo seksin puute jää varmaan kalvamaan pidemmän päälle eniten, kun sitä ei sinkkuna ole oikein tarjolla...
M33
En oo koskaan ymmärtänyt miksi jonkun toisen takapuolta kaivelee muiden parisuhteet ja/tai niiden päättymiset.
Erota saa mistä syystä tahansa eikä muilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.
No eihän se nyt niin mene, että kaikki eroaa pettämisestä tai kukaan ei eroa muuten vain huonosta liitosta. Ihmiset on erilaisia ja reagoi erilailla elämässä eteen tuleviin haasteisiin.