Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?

Pettämisessä rikotaan suhteen peruspilari, eli luottamus. Siitähän siinä on kyse. Pyyhitään persettä keskinäisellä kunnioituksella kertalaakista. Ei siitä enää ole paluuta normaaliin vaikka miten korjailisi.

En kyllä ymmärrä niitäkään jotka sietävät vakivaltaa suhteissaan, mutta se on oma valinta, kun taas toisen puuhaamisiin selän takana ei voi antaa omaa ääntään.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, onhan se puoliso ennen nykyistä parisuhdettakin kyntänyt/antanut kymmenille/sadoille ja toki kumppani sen tietää.

Kaikki pettää, osa vie sen vain myös fyysiselle tasolle.

Miksi muuten fifty shade olisi niin suosittu. Voin väittää, että av mamma pikkarit kosteana ajattelee leffan tapahtumia omalle kohdalleen, ja ei, kumppani fantasiassa ei ole oma puoliso 😅

Miten joku fifty shades liittyy pettämiseen? Sitähän sitä paitsi pidetään enimmäkseen läppänä, en ole nähnyt tai kuullut kenenkään oikeasti pitävän siitä.

Muutenkin viestisi on niin potaskaa, miten joku aikuinen voi vielä luulla että kaikki muut tekevät mitä hän itse tekee? Se on pikkulasten ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on pettänyt, ja sitä ennen olin aina sitä mieltä, että hyvä liitto ei yhteen hairahdukseen kaadu. No, ei kaatunut, mutta läheltä piti. Ihan kamalasti sattui. En oikeasti osaa vieläkään sanoa selkeästi, että mikä siinä on se pahin juttu, ja siis se kolmas osapuoli se ei se ole, vaan mennään jossain paljon syvemmissä vesissä. Nyt aikaa kohta kymmenen vuotta, ja hyvä, että hyvä liitto ei siihen kaatunut. Mutta paljon piti laittaa uusiksi ja aloittaa ikäänkuin alusta. Ja terapeutilla käytiin pitkään, ja kalliisti. Jälkikäteen olen miettinyt, että oliskohan kannattanut ottaa ne rahat ja lähteä miehen kanssa kaksin reissuun ja käydä jossain paremmassa ilmastossa asiat läpi. 

Ootkos varma ettei oo pettänyt uudelleen tuon 10 v aikana. Nyt osaa peittää jälkensä paremmin. Mä heittäisin pettäjän heti ulos, osoittaa paskaa luonteen laatua. Ja luonnehan ei juuri muutu.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä, on luottamuksen rikkominen. Sen voi tehdä monella tavalla: pettämällä, alistamalla henkisesti jne. Pettäminen on ulkopuolisille yksinkertaisempi asia ymmärtää kuin muunlainen alistaminen, jonka selittäminen on paljon monimutkaisempaa.

Tämä. Minä erosin tuon muunlaosen alistamisen takia. Joillekin tuntui olevan vaikeaa käsittää, kun ei ollut pettämistä kummankaan puolelta.

Ihmiset näkevät vain pintapuolen ja luulevat että kaikki on hyvin ja ihmettelevät miksi joku eroaa niin "hyvästä miehestä". (Tuntuu että nimenomaan miehistä eroamista ihmetellään enemmän)

Toisaalta vaikka joku olisi hyvä mies jollekin toiselle, ei ole sitä välttämättä minulle ja kaikilla on oikeus erota ihan kenestä haluaa ja millä syillä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.

Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.

Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.

voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.

Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.

Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.

Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.

Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.

kysyisin, luitko sinä minun? En missään tapauksessa sano suhtautuvani itse pettämiseen sallivasti. Se on valehtelua ja kaikessa epärehellisyydessään manipulointia, jota inhoan eniten maailmassa. Mutta, en myöskään koe omistavani kumppanini ajatuksia. En koe, että minulla on niihin edes ns lukuoikeutta. Hän voi todella haluta toista naista fyysisesti enemmän kuin minua, hän voi haluta toisen naisen iholle hullaantumisen partaalle saakka. Mikä merkitsee on mitä hän tekee seuraavaksi. Arvottaako hän rakkautensa minua kohtaan --arvostaako hän minua riittävästi, jotta kävelee pois houkutuksesta huolimatta. Ongelma ei siis mielestäni ole se toista ihmistä kohtaan tunnettu halu, ei se minulta ole pois, en perusta itsetuntoani mieheni eksklusiivisen ulkonäköni ihailun varaan. Ongelma on se, jos suhde ja kumppanuus ja ystävyys ja perhe ja yhteiselämä, merkitsee niin vähän, että se kiima laittaa vaarantamaan sen kaiken.

"jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta?" kysyt. Ja minä vastaan, että kun yhteiselämää jaetaan 40 vuotta, tuo saattaa olla hieman epärealistinen odotus, kohtuutonkin. Omassa suhteessani on tullut vaiheita kun en todellakaan halua miestäni. Pettänyt en silti ole, rakkauttani en ole menettänyt ja se valoisampikin hetki on aina pian koittanut suhteellemme. Yleensäkin ystävyys on minulle seksiä merkittävämpää suhteessa. On silti usein hetkiä, jolloin toisen ystävän seura kiinnostaa enemmän kuin oman kumppanin. Kun suhteen pelisäännöt sallivat toiset ystävät (luonnollisesti) niin eihän asiassa ole mitään ongelmaa. En pahoita mieltäni, jos miehelleni toisen kaverin seura on toisinaan minua mieleisempää.

Rakkaus ei ole tarvetta omistamistaa.

Jep. Käsi ylös kuka ei yhtäkään kertaa pitkän liiton aikana oo pitänyt jotain muuta himottavampana kuin oma mies. Kummasti kun kavereiden kanssa jutellaan tulee niitä totuuksia esiin. Miksei sama haaveilu ois miehelle sallittu kun naiselle? Mies on vielä enemmän visuaalisesti stimuloituva.

Mut ilkeähän sellanen toki on joka menee sen puolisolle alleviivaamaan kuin viereisessä ravintolapöydässä on kuumottava nainen. 

Katella saa muttei koskea. Kumppani pitää valita joka päivä uudelleen. Jos ei siihen pysty, on eron aika. Ei pettämisen.

Juuri näin. Vastasin kuitenkin ketjuun, jossa puhuttiin siitä saako mies joskus haluta jotain muuta enemmän kuin omaa naista vai onko se eron paikka. Musta ei ole kun en oo mikään ajatusgestapo. Mut pettää ei saa, se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.

Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.

Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.

voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.

Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.

Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.

Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.

Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.

kysyisin, luitko sinä minun? En missään tapauksessa sano suhtautuvani itse pettämiseen sallivasti. Se on valehtelua ja kaikessa epärehellisyydessään manipulointia, jota inhoan eniten maailmassa. Mutta, en myöskään koe omistavani kumppanini ajatuksia. En koe, että minulla on niihin edes ns lukuoikeutta. Hän voi todella haluta toista naista fyysisesti enemmän kuin minua, hän voi haluta toisen naisen iholle hullaantumisen partaalle saakka. Mikä merkitsee on mitä hän tekee seuraavaksi. Arvottaako hän rakkautensa minua kohtaan --arvostaako hän minua riittävästi, jotta kävelee pois houkutuksesta huolimatta. Ongelma ei siis mielestäni ole se toista ihmistä kohtaan tunnettu halu, ei se minulta ole pois, en perusta itsetuntoani mieheni eksklusiivisen ulkonäköni ihailun varaan. Ongelma on se, jos suhde ja kumppanuus ja ystävyys ja perhe ja yhteiselämä, merkitsee niin vähän, että se kiima laittaa vaarantamaan sen kaiken.

"jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta?" kysyt. Ja minä vastaan, että kun yhteiselämää jaetaan 40 vuotta, tuo saattaa olla hieman epärealistinen odotus, kohtuutonkin. Omassa suhteessani on tullut vaiheita kun en todellakaan halua miestäni. Pettänyt en silti ole, rakkauttani en ole menettänyt ja se valoisampikin hetki on aina pian koittanut suhteellemme. Yleensäkin ystävyys on minulle seksiä merkittävämpää suhteessa. On silti usein hetkiä, jolloin toisen ystävän seura kiinnostaa enemmän kuin oman kumppanin. Kun suhteen pelisäännöt sallivat toiset ystävät (luonnollisesti) niin eihän asiassa ole mitään ongelmaa. En pahoita mieltäni, jos miehelleni toisen kaverin seura on toisinaan minua mieleisempää.

Rakkaus ei ole tarvetta omistamistaa.

Jep. Käsi ylös kuka ei yhtäkään kertaa pitkän liiton aikana oo pitänyt jotain muuta himottavampana kuin oma mies. Kummasti kun kavereiden kanssa jutellaan tulee niitä totuuksia esiin. Miksei sama haaveilu ois miehelle sallittu kun naiselle? Mies on vielä enemmän visuaalisesti stimuloituva.

Mut ilkeähän sellanen toki on joka menee sen puolisolle alleviivaamaan kuin viereisessä ravintolapöydässä on kuumottava nainen. 

En kyllä yhtään osaa samaistua. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen että voisin pitää jotakuta himottavana, eikä suhteessa ollessa tule tutustuttua miehiin niin syvällisesti että voisi ihastua. Ei sitä vain tapahdu koska se fakta että on suhteessa pitää sen verran etäällä muista miehistä.

Voihan sitä itselleen selittää vaikka mitä mutta aikuisen pitäisi osata toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei sentään esitetä että tässä on ihan hyvä suhde. Toisessa esitetään että kaikki on hyvin ja sitten kuitenkin selän takana käydään pettämässä.

En jatkaisi kummassakaan suhteessa, mutta ne ovat ihan eri tavoilla loukkaavia.

Toisessa kyky luottaa ja turvallisuuden tunne kärsii, toinen on muuten vain inhottavaa. Toinen saa epäilemään myös tulevaisuudessa vaikka asiat vaikuttaisivat olevan hyvin, toisessa tietää jos asiat eivät ole hyvin.

en mä tiedä.. vieraaseen vuoteeseen hairahtuminen voi ihan oikeasti olla karmiva virhe ja jonkun hetken mielenkuohun lopputulos. Kun taas jatkuva alistaminen ja henkinen väkivalta on systemaattinen joko valittu tai tiedostamaton käyttäytymismalli ja kertoo toiseen ihmiseen suhtautumisesta ihan joka iki nen päivä. Pettäminen voi jäädä yhteen kertaan ja elämä jatkua kuten ennenkin. tuossa toisessa elämä ei voi jatkua kuten ennen vaan tarvitaan jotain käyttäytymisterapiaa, suhteen vuorovaikutuksen uudelleen rakentaminen, ehkä pariterapiaa jne jne ennen kun oikenee. Todennäkösemmin vaan selviää toisen persoonallisuushäiriö tai rakkaudeton suhde, jolla ei oo mitään toivoa..

Kaikenlainen epäkunnioitus on suhteen rikkovaa ennemmin tai myöhemmin.

En kuitenkaan ottaisi kumppania joka ihmettelee miksi pettäminen on niin iso juttu verrattuna siihen ja tähän. Jos ei sitä ymmärrä, ei varmaan ole hirveän luotettava eikä ymmärrä mitä on uskollisuus ja sen merkitys suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.

Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.

Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.

voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.

Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.

Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.

Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.

Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.

kysyisin, luitko sinä minun? En missään tapauksessa sano suhtautuvani itse pettämiseen sallivasti. Se on valehtelua ja kaikessa epärehellisyydessään manipulointia, jota inhoan eniten maailmassa. Mutta, en myöskään koe omistavani kumppanini ajatuksia. En koe, että minulla on niihin edes ns lukuoikeutta. Hän voi todella haluta toista naista fyysisesti enemmän kuin minua, hän voi haluta toisen naisen iholle hullaantumisen partaalle saakka. Mikä merkitsee on mitä hän tekee seuraavaksi. Arvottaako hän rakkautensa minua kohtaan --arvostaako hän minua riittävästi, jotta kävelee pois houkutuksesta huolimatta. Ongelma ei siis mielestäni ole se toista ihmistä kohtaan tunnettu halu, ei se minulta ole pois, en perusta itsetuntoani mieheni eksklusiivisen ulkonäköni ihailun varaan. Ongelma on se, jos suhde ja kumppanuus ja ystävyys ja perhe ja yhteiselämä, merkitsee niin vähän, että se kiima laittaa vaarantamaan sen kaiken.

"jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta?" kysyt. Ja minä vastaan, että kun yhteiselämää jaetaan 40 vuotta, tuo saattaa olla hieman epärealistinen odotus, kohtuutonkin. Omassa suhteessani on tullut vaiheita kun en todellakaan halua miestäni. Pettänyt en silti ole, rakkauttani en ole menettänyt ja se valoisampikin hetki on aina pian koittanut suhteellemme. Yleensäkin ystävyys on minulle seksiä merkittävämpää suhteessa. On silti usein hetkiä, jolloin toisen ystävän seura kiinnostaa enemmän kuin oman kumppanin. Kun suhteen pelisäännöt sallivat toiset ystävät (luonnollisesti) niin eihän asiassa ole mitään ongelmaa. En pahoita mieltäni, jos miehelleni toisen kaverin seura on toisinaan minua mieleisempää.

Rakkaus ei ole tarvetta omistamistaa.

Jep. Käsi ylös kuka ei yhtäkään kertaa pitkän liiton aikana oo pitänyt jotain muuta himottavampana kuin oma mies. Kummasti kun kavereiden kanssa jutellaan tulee niitä totuuksia esiin. Miksei sama haaveilu ois miehelle sallittu kun naiselle? Mies on vielä enemmän visuaalisesti stimuloituva.

Mut ilkeähän sellanen toki on joka menee sen puolisolle alleviivaamaan kuin viereisessä ravintolapöydässä on kuumottava nainen. 

En kyllä yhtään osaa samaistua. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen että voisin pitää jotakuta himottavana, eikä suhteessa ollessa tule tutustuttua miehiin niin syvällisesti että voisi ihastua. Ei sitä vain tapahdu koska se fakta että on suhteessa pitää sen verran etäällä muista miehistä.

Voihan sitä itselleen selittää vaikka mitä mutta aikuisen pitäisi osata toimia oikein.

No hyvä sua. Olen itse samanlainen. Mut kaikki ei ole, moni ystävä on kertonut et fantasioi jostain työkaverista tai julkkiksesta seksin aikana kun se on niin paljon seksikkäämpi kuin oma ukko. Kai se joku ilmiö on kun siitä niin paljon kirjotellaankin iltapäivälehdissä..

ja ainakin väittävät ihan psykologitkin, että mies kiihottuu ennen kaikkea visuaalisesta ärsykkeestä.

Ootko siinä käsityksessä, ettei ne ketkä kaukaa ihailee jotain urheilijakroppaa "osaa toimia oikein"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on pettänyt, ja sitä ennen olin aina sitä mieltä, että hyvä liitto ei yhteen hairahdukseen kaadu. No, ei kaatunut, mutta läheltä piti. Ihan kamalasti sattui. En oikeasti osaa vieläkään sanoa selkeästi, että mikä siinä on se pahin juttu, ja siis se kolmas osapuoli se ei se ole, vaan mennään jossain paljon syvemmissä vesissä. Nyt aikaa kohta kymmenen vuotta, ja hyvä, että hyvä liitto ei siihen kaatunut. Mutta paljon piti laittaa uusiksi ja aloittaa ikäänkuin alusta. Ja terapeutilla käytiin pitkään, ja kalliisti. Jälkikäteen olen miettinyt, että oliskohan kannattanut ottaa ne rahat ja lähteä miehen kanssa kaksin reissuun ja käydä jossain paremmassa ilmastossa asiat läpi. 

Ootkos varma ettei oo pettänyt uudelleen tuon 10 v aikana. Nyt osaa peittää jälkensä paremmin. Mä heittäisin pettäjän heti ulos, osoittaa paskaa luonteen laatua. Ja luonnehan ei juuri muutu.

.

oivoi, elämä on opettanut, ettei koskaan voi olla varma, ettei puoliso petä. Ja myös sen, että aniharva suhteista, joissa on tullut ilmi uskottomuutta päättyy heti siihen paikkaan.

Mistä ap tiedät pettääkö ensimmäisen tapauksen puolisot toisiaan? Ei huonosti kohteleminen poissulje pettämistä. Harvoin myös pettäminen tulee onnelliseen parisuhteeseen kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan jotain siellä on muhinut, jos yllättäen tulee tarve pettää.

Omalta kohdalta vastaan että valehtelu on pahinta. Ja seläntakana suhmurointi ja vehtaaminen. Ei ole niin väliä miksi, mutta pettäminenhän monesti johtaa tuollaiseen. Itse olen eronnut monentyyppisestä  valehtelusta johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.

Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.

Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.

voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.

Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.

Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.

Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.

Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.

kysyisin, luitko sinä minun? En missään tapauksessa sano suhtautuvani itse pettämiseen sallivasti. Se on valehtelua ja kaikessa epärehellisyydessään manipulointia, jota inhoan eniten maailmassa. Mutta, en myöskään koe omistavani kumppanini ajatuksia. En koe, että minulla on niihin edes ns lukuoikeutta. Hän voi todella haluta toista naista fyysisesti enemmän kuin minua, hän voi haluta toisen naisen iholle hullaantumisen partaalle saakka. Mikä merkitsee on mitä hän tekee seuraavaksi. Arvottaako hän rakkautensa minua kohtaan --arvostaako hän minua riittävästi, jotta kävelee pois houkutuksesta huolimatta. Ongelma ei siis mielestäni ole se toista ihmistä kohtaan tunnettu halu, ei se minulta ole pois, en perusta itsetuntoani mieheni eksklusiivisen ulkonäköni ihailun varaan. Ongelma on se, jos suhde ja kumppanuus ja ystävyys ja perhe ja yhteiselämä, merkitsee niin vähän, että se kiima laittaa vaarantamaan sen kaiken.

"jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta?" kysyt. Ja minä vastaan, että kun yhteiselämää jaetaan 40 vuotta, tuo saattaa olla hieman epärealistinen odotus, kohtuutonkin. Omassa suhteessani on tullut vaiheita kun en todellakaan halua miestäni. Pettänyt en silti ole, rakkauttani en ole menettänyt ja se valoisampikin hetki on aina pian koittanut suhteellemme. Yleensäkin ystävyys on minulle seksiä merkittävämpää suhteessa. On silti usein hetkiä, jolloin toisen ystävän seura kiinnostaa enemmän kuin oman kumppanin. Kun suhteen pelisäännöt sallivat toiset ystävät (luonnollisesti) niin eihän asiassa ole mitään ongelmaa. En pahoita mieltäni, jos miehelleni toisen kaverin seura on toisinaan minua mieleisempää.

Rakkaus ei ole tarvetta omistamistaa.

Jep. Käsi ylös kuka ei yhtäkään kertaa pitkän liiton aikana oo pitänyt jotain muuta himottavampana kuin oma mies. Kummasti kun kavereiden kanssa jutellaan tulee niitä totuuksia esiin. Miksei sama haaveilu ois miehelle sallittu kun naiselle? Mies on vielä enemmän visuaalisesti stimuloituva.

Mut ilkeähän sellanen toki on joka menee sen puolisolle alleviivaamaan kuin viereisessä ravintolapöydässä on kuumottava nainen. 

En kyllä yhtään osaa samaistua. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen että voisin pitää jotakuta himottavana, eikä suhteessa ollessa tule tutustuttua miehiin niin syvällisesti että voisi ihastua. Ei sitä vain tapahdu koska se fakta että on suhteessa pitää sen verran etäällä muista miehistä.

Voihan sitä itselleen selittää vaikka mitä mutta aikuisen pitäisi osata toimia oikein.

No hyvä sua. Olen itse samanlainen. Mut kaikki ei ole, moni ystävä on kertonut et fantasioi jostain työkaverista tai julkkiksesta seksin aikana kun se on niin paljon seksikkäämpi kuin oma ukko. Kai se joku ilmiö on kun siitä niin paljon kirjotellaankin iltapäivälehdissä..

ja ainakin väittävät ihan psykologitkin, että mies kiihottuu ennen kaikkea visuaalisesta ärsykkeestä.

Ootko siinä käsityksessä, ettei ne ketkä kaukaa ihailee jotain urheilijakroppaa "osaa toimia oikein"?

Heidän varmaan sitten kannattaisi hankkia itselleen seksikkäämpi ukko jos ei muuten kiintymys riitä. Aika loukkaavaa mielestäni olla jonkun kanssa sängyssä mutta ajatella muita.

Ihailu ja himoitseminen taas ovat mielestäni hyvinkin eri asioita.

Toki jokainen tehköön niin kuin haluaa. En vain ymmärrä miksi kaikkien muiden pitäisi ymmärtää sitä tai ajatella että kaikki se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei sentään esitetä että tässä on ihan hyvä suhde. Toisessa esitetään että kaikki on hyvin ja sitten kuitenkin selän takana käydään pettämässä.

En jatkaisi kummassakaan suhteessa, mutta ne ovat ihan eri tavoilla loukkaavia.

Toisessa kyky luottaa ja turvallisuuden tunne kärsii, toinen on muuten vain inhottavaa. Toinen saa epäilemään myös tulevaisuudessa vaikka asiat vaikuttaisivat olevan hyvin, toisessa tietää jos asiat eivät ole hyvin.

Molemmissa kärsii turvallisuudentunne ja kyky luottaa.

Jos ja kun pettäminen tulee ilmi alkaa väkivalta.

Mä ainakin lyön naista tässä tapauksessa, en muuten.

Itse ajattelen niin että seksi on todella intiimi asia ja siinä on myös todella haavoittuvainen. Kyllä minä aina miestäni suudellessa pohtisin miettiikö hän nyt sitä toista naista, oliko parempi sängyssä, olipa hänellä nautittavanpi vartalo jne. Tunnen itseni enkä pääsisi siitä yli. Ja ajatus siitä että niin ihanasta osasta elämää jäisi nauttimatta pohtiessa toisen todellisia mielihaluja ei sekään tunnu hyvältä.

En tiedä, mutta pettämisen pitäisi olla rikos. Paljon enemmän se sattuu kuin nyrkki, jonka käyttö on hyvästä syystä rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävä puoliso on halunnut jotain toista niin paljon, että on valmis uhraamaan koko perheensä saadakseen edes yhden yön tämän ihmisen kanssa. Haluaako hän minua niin paljon? Siis en tarkoita sitä ystävyydensekaista kumppanuutta, vaan halua ja himoa. Ja jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta? En minä halua olla plastonisella tasolla se ykkösnainen hänen elämässään, minä haluan olla romanttisesti ja eroottisesti se ykkönen.

Tuo odotus on vain mielestäni aika epärealistinen. Tiedän paljon naisia, jotka eivät voi ymmärtää sitä että mies katsoo pornoa ja samalla pitää itseään hyvänä, jopa se tuntuu joistain petokselta, koska mies silloin ihailee ja haluaa näyttelijän kroppaa. Minä haluan antaa miehelleni oikeuden fantasioihin ja ymmärrän hyvin, että hän voisi tuntea seksuaalista halua jotain toista kuin minua kohtaan. Jotain, jonka vartalo ja ulkonäkö on juuri sitä, mikä halun hänessä herättää. Itse olen keski-ikäinen ja teen vaativaa työtä, enkä edes haluaisi enää painetta täyttää ulkoisesti miehen kaikkia fantasioita. Ei hänkään täytä minun, enkä sitä edes odota. Rakastan häntä suuresti, seksielämämme on aktiivista ja tyydyttävää, osoitamme toisillemme lämpöä ja nautimme läheisyydestä. Silti voisin ymmärtää houkutuksen toiseen naiseen fyysisellä tasolla. Houkutuksesta on kuitenkin matkaa tekoon ja valehteleminen ja epäuskollisuus on aina väärin ja tuhoisaa. Riippumatta siitä esiintyykö se sivusuhteen muodossa tai jossain muussa.

Kyllä minä pornon ymmärrän, siinä ihailu kohdistuu ihmisiin jotka ovat saavuttamattomia ja tietyllä tapaa jopa epätodellisia. Se on vähän eri asia. Mutta jos puolisoni kokee johonkin toiseen, todelliseen ja saavutettavissa olevaan naiseen paljon suurempaa halua kuin minuun, niin ei minua sellainen lohdutuspalkinnon asema kiinnosta jota tuossa asetelmassa on tarjolla. En halua olla se johon järkisyistä tyydytään vaikka oikeasti halutaan jotain toista. Haluan olla se jota halutaan.

voi ei! mieheni ei koskaan olisi mulle vain lohdutuspalkinto, johon tyydyn vaikka tuntisinkin seksuaalista halua toista kohtaan! Olet ehkä hyvin nuori? En sano mitenkään pahalla sitä, vaan ihan vain lohdullisena haluaisin tuoda tietoosi sen, että suorittaminen ja paineet mm ulkonäön ja seksuaalisuuden suhteen ihan oikeasti vähenevät iän myötä. Jotenkin luottamus parhaimmillaan syvenee ja kumppanuus ja tunteet myös, niin että niin moni asia tuntuu parisuhteessa niin paljon painavammalta kuin seksi ja seksuaalinen viehätys. Uskon, että mieheni tuntee seksuaalista halua muita kohtaan, ehkä jopa flirttaileekin, onhan hän aina ollut naisten keskuudessa suosittu ja se on hänelle varmasti iso itsetunnon ja hyvän mielen lähde. En silti usko, että hän sortuisi petollisuuteen, koska hän rakastaa ja arvostaa minua.

Itse tunsin huojennusta ja iloa siitä kun huomasin, ettei toisen, ihan komean nuoremman miehen lähestyminen taannoin herättänyt minussa minkäänlaista houkutusta. Nuorempana olisi luultavasti heittäytynyt mukaan flirttiin, nyt ensimmäinen ajatukseni oli, etten missään tapauksessa halua. Sydämessäni on yksin puolisoni, ei sinne muita mahdu, riippumatta kuinka seksikkäitä ovatkin.

Luitkohan kunnolla kommenttejani? En minä puhunut tilanteesta, jossa mies haluaa myös jotain muuta, vaan siitä että mies haluaa jotain muuta huomattavasti enemmän kuin minua. Niin paljon, että on yhden panon takia valmis heittämään koko parisuhteemme menemään. Sitähän se pettäminen tarkoittaa.

Olen kyllä aika perustavanlaatuisella tavalla eri mieltä tuosta, että seksi olisi parisuhteessa sivuseikka. Ehkä se joillekin on. Minulle se on juuri se ydinasia, joka erottaa rakkaussuhteen ystävyydestä. Ilman sitä ei ole parisuhdetta. Tai ymmärrän, että tuskin seksillä enää vanhainkoti-iässä on samanlaista merkitystä kuin silloin, mutta tuskin se puolisokaan enää rollaattorin kanssa vieraiden naisten perässä juoksee.

Ja ei, en ole hyvin nuori, olen keski-ikäinen.

kysyisin, luitko sinä minun? En missään tapauksessa sano suhtautuvani itse pettämiseen sallivasti. Se on valehtelua ja kaikessa epärehellisyydessään manipulointia, jota inhoan eniten maailmassa. Mutta, en myöskään koe omistavani kumppanini ajatuksia. En koe, että minulla on niihin edes ns lukuoikeutta. Hän voi todella haluta toista naista fyysisesti enemmän kuin minua, hän voi haluta toisen naisen iholle hullaantumisen partaalle saakka. Mikä merkitsee on mitä hän tekee seuraavaksi. Arvottaako hän rakkautensa minua kohtaan --arvostaako hän minua riittävästi, jotta kävelee pois houkutuksesta huolimatta. Ongelma ei siis mielestäni ole se toista ihmistä kohtaan tunnettu halu, ei se minulta ole pois, en perusta itsetuntoani mieheni eksklusiivisen ulkonäköni ihailun varaan. Ongelma on se, jos suhde ja kumppanuus ja ystävyys ja perhe ja yhteiselämä, merkitsee niin vähän, että se kiima laittaa vaarantamaan sen kaiken.

"jos minä en ole se, jota puolisoni kaikkein eniten haluaa, niin miksi minä jatkaisin suhdetta?" kysyt. Ja minä vastaan, että kun yhteiselämää jaetaan 40 vuotta, tuo saattaa olla hieman epärealistinen odotus, kohtuutonkin. Omassa suhteessani on tullut vaiheita kun en todellakaan halua miestäni. Pettänyt en silti ole, rakkauttani en ole menettänyt ja se valoisampikin hetki on aina pian koittanut suhteellemme. Yleensäkin ystävyys on minulle seksiä merkittävämpää suhteessa. On silti usein hetkiä, jolloin toisen ystävän seura kiinnostaa enemmän kuin oman kumppanin. Kun suhteen pelisäännöt sallivat toiset ystävät (luonnollisesti) niin eihän asiassa ole mitään ongelmaa. En pahoita mieltäni, jos miehelleni toisen kaverin seura on toisinaan minua mieleisempää.

Rakkaus ei ole tarvetta omistamistaa.

Jep. Käsi ylös kuka ei yhtäkään kertaa pitkän liiton aikana oo pitänyt jotain muuta himottavampana kuin oma mies. Kummasti kun kavereiden kanssa jutellaan tulee niitä totuuksia esiin. Miksei sama haaveilu ois miehelle sallittu kun naiselle? Mies on vielä enemmän visuaalisesti stimuloituva.

Mut ilkeähän sellanen toki on joka menee sen puolisolle alleviivaamaan kuin viereisessä ravintolapöydässä on kuumottava nainen. 

En kyllä yhtään osaa samaistua. Pelkkä ulkonäkö ei riitä siihen että voisin pitää jotakuta himottavana, eikä suhteessa ollessa tule tutustuttua miehiin niin syvällisesti että voisi ihastua. Ei sitä vain tapahdu koska se fakta että on suhteessa pitää sen verran etäällä muista miehistä.

Voihan sitä itselleen selittää vaikka mitä mutta aikuisen pitäisi osata toimia oikein.

No hyvä sua. Olen itse samanlainen. Mut kaikki ei ole, moni ystävä on kertonut et fantasioi jostain työkaverista tai julkkiksesta seksin aikana kun se on niin paljon seksikkäämpi kuin oma ukko. Kai se joku ilmiö on kun siitä niin paljon kirjotellaankin iltapäivälehdissä..

ja ainakin väittävät ihan psykologitkin, että mies kiihottuu ennen kaikkea visuaalisesta ärsykkeestä.

Ootko siinä käsityksessä, ettei ne ketkä kaukaa ihailee jotain urheilijakroppaa "osaa toimia oikein"?

Heidän varmaan sitten kannattaisi hankkia itselleen seksikkäämpi ukko jos ei muuten kiintymys riitä. Aika loukkaavaa mielestäni olla jonkun kanssa sängyssä mutta ajatella muita.

Ihailu ja himoitseminen taas ovat mielestäni hyvinkin eri asioita.

Toki jokainen tehköön niin kuin haluaa. En vain ymmärrä miksi kaikkien muiden pitäisi ymmärtää sitä tai ajatella että kaikki se on ok.

aika puritaanista

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kiihottaako-kielletty-hedelma-entin…

https://www.voice.fi/ilmiot/a-150669

https://www.nainen.com/nain-moni-miettii-seksin-aikana-jotakuta-muuta-k…

mutta onnea teille, jotka jaatte suhteessa aivan kaiken ihan aina, myös toistenne ajatukset.

Minä kysyn, että miksi parisuhdeterapiassa ei kysytä suoraan pettämisestä? Kukaan ei sitä tunnusta ja sitten terapeutit ihmettelee, miksi tämä perheidyllin uudelleen rakentaminen ei onnistu. Koska läheisyys ja seksi ovat parissuhteen todellinen mittari. Ei lasten hyvinvointi, yhteinen taloremontti ja mersu. Sori vaan. Ja terkkuja Jyväskylään.

Pettäminen ON pahinta. Haluaisitko itse, että rakastamasi ihminen haluaa toista ihmistä, eikä sinua. Kyllä silloin on rakkaus kuollut tai jäljellä on joku kaverisuhde, kun lähdetään pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.

No enpä tiedä. Kävin huorissa Saksassa työmatkalla 20 vuotta sitten, ollessani jo naimisissa. Asia ei ole ikinä tullut puheeksi, joten en ole siitä valehdellutkaan. Tuon jälkeen ei ole ollut muita seksikumppaneita kuin vaimo.