Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Tämä. Lisäksi toisen ihmisen terveyden vaarantaminen kun tuo tuliaisia tautiselta.
Miksi tähän nyt liitetään täysin erillisiä juttuja mitkä ei mitenkään sisälly lähtökohtaan eli pettämiseen? Kummallinen oletus että sieltä aina tuotaisiin jotain tauteja.
No minua ainakin nimenomaan mahdolliset seksitaudit, esim. papilloomavirus, joka on erittäin yleinen ja aiheuttaa mm. kohdunkaulansyöpää, ahdistavat pettämisessä kaikkein eniten. Tunnetasolla saattaisin antaakin anteeksi, mutta en ilkiäisi koskea muualla uitettuun elimeen.
Yli 80 % ihmisistä saa papilloomaviruksen elämänsä aikana, mutta se on usein oireeton. Sä oot sitten se yksi niistä alle 20%? Jotenkin epäilen vahvasti, että suurin osa noista alle 20% on niitä ihmisiä, jotka eivät ole ikinä olleet seksisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä aika paljon enemmän vaivaa vaativaa että tietoisesti kehittää suhdetta siihen pisteesen asti jonkun muun kuin vakituisen kumppanin kanssa että pääsee pettämään, kuin että suutuspäissään impulsiivisesti välillä vähän arvostellaan ja sanotaan rumasti. Pettäminen on itsekästä ja laskelmoivaa omien kiimaisten viettien asettamista puolison edelle ja kertoo rakkaudettomuudesta ja toisen arvon mitätöinnistä. Tietenkin henkinen ja fyysinen väkivalta on ihan yhtä paha asia mutta ei terveessä rakastavassa suhteessa tarvitse sietää sen enempää pettämistä kuin väkivaltaakaan.
Parisuhde eroaa muista ihmissuhteista että siihen kuuluu seksiä ja romanttisia tunteita, joten tietenkin jos kumppani rupeaa intiimiksi jonkun toisen kanssa se on osoitus siitä ettet ole kumppanillesi riittävä seksuaalisesti tai romanttisesti ja vie täten pohjan koko parisuhteelta.
Hannele-80 kirjoitti:
On myös ihan eri asia onko kyseessä yhden illan hairahdus- syrjähyppy pikkujouluissa pienessä huurussa tai pidempään kestänyt sivusuhde, joka kertoo ihan muunlaista tarinaa. Jos pitää pidempää sivusuhdetta, on usein tunteita sitä henkilöä kohtaan ja toisaalta taas ei ole enää tunteita sinne kotiin päin. Siinä mietittävää sitten, onko pohjaa rakentaa aviolittoa vielä. Moni tosin jää niihin ihan muista kuin rakkaudellisista syistä. Itse pitää miettiä, mitä elämässä pitää tärkeänä ja mihin haluaa aikansa täällä pallolla kuluttaa. Haluaako asettaa toisten esim lasten hyvinvoinnin edelle, kumppanin hyvinvoinnin..jos ei esim itse enää halua olla liitossa, mutta kumppani haluaa vai osaako hoitaa asiat niin, että myös oma hyvinvointi on tärkeää. Eronkin pystyy hoitamaan hyvin jos sitoutuu siihen. Kyllä lapset tulee hoidettua erosta huolimattakin.
hämmästyttävää että tätäkin on peukutettu alas. Ei saa tehdä harkittuja päätöksiä, eikä saa hoitaa asioitaan niin, että tuottaisi muille mahdollisimman vähän harmia, ilmeisesti. Kun on tullut petetyksi kuuluu jakaa sitä kurjuutta eteenpäin, etenkin omille lapsille, toki muistuttaen aina, että isäs/äitis/poikas/ tyttäres tän p*skan on saattanut liikkeelle, minä se vaan kärsin tulta tuskaa polttavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Sehän on lopultakin vaan ihmisten itse asettama sääntö että intiimiä kanssakäymistä kuuluu olla vain yhden henkilön kanssa. Luonnonlaki on että muutkin vastakkaisen sukupuolen edustajat herättävät mielenkiintoa, mutta yksiavioisuus-säännön mukaan se mielenkiinto kuuluu tukahduttaa. Voi siis miettiä onko kuitenkin tekopyhää/ keinotekoista ettei petä, mutta sisimmissään kyllä haluaisi jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Muuttaako se itse teko lopultakaan mitään, jos halu kuitenkin olisi olemassa? Miksi koetaan anteeksiantamattomana jos on fyysisessä kanssa käymisessä toisen kanssa ollessaan parisuhteessa, mutta esimerkiksi valehtelu tai arkaluontoisten yksityisasioiden kertominen ulkopuolisille voidaankin antaa anteeksi? Eikö se oikeasti satuta enemmän? Tai henkinen väkivalta ja huono kohtelu? Miksi ne on helpompi sietää? Itse ajattelen että seksuaalinen pettäminen tuntuu siksi niin pahalta, että petetyllä on taustalla (tiedostamaton tai tiedostettu) pelko, että oma puoliso voisi myös tunnetasolla välittää enemmän jostain toisesta. Pelko hylätyksi tulemisesta, ja siitä ettei olisikaan enää se tärkein toiselle. Jos pystyisi olemaan täysin varma että kyse olisi vain fyysisen tarpeen täyttämisestä, eikä tuo toinen olisi mitään muuta tunteita siinä omassa puolisossa herättänyt, voisi asia olla helpompi sietää, mutta kun ei koskaan voi tietää. Vaikka aina pettäjä vakuuttelee ettei se merkinnyt mitään, niin epäily jää kytemään.
kiintymyssuhdeteoria avaa aika hyvin tällaista ääriajattelua
https://www.duodecimlehti.fi/duo94437
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että seksi nousee siinä elämänvaiheessa kun useat jo rakentaa perhettä, suhteettoman merkitykselliseen asemaan. Aiheuttaa turhaan paineita suhteessa ja kyllä, uskottomuutta myös. Se on varmaan aika paljon median rakentamaa, seksi kun myy. Hyvin moni kuitenkin elää suhteellisen tyytyväisenä seksitöntä elämää, monesti koska ei ole vaihtoehtoja.
Voimakkaana ihmisessä oleva välttelevä kiintymyssuhdemalli ajaa ihmisen usein sellaiseen ääriajatteluun jossa pintapuolisesti henkilö haluaa esittää seksin ja rakkauden olevan eri asioita. Jos syvemmälle mennään niin taustalla on se pieni lapsi joka pelkää sitoutumista tunnetasolla rakkauteen toista ihmistä kohtaan. Tämä siksi että vanhempien johdonmukainen hoiva jäänyt lapsena vaillinaiseksi.
Aivan, hyvin mahdollista että juuri tällaista on sellaisen henkilön taustalla joka hyppii kukasta kukkaan.
Kiitos kun ymmärsit yhden puolen siitä mitä ajoin takaa
On kyllä erikoista, että pihdataan. Seksi on kivaa ja hyvä yhteinen harrastus parisuhteessa. Jos se on huonoa, voisi siitäkin yhdessä kumppanin kanssa jutella. Ilmeisesti moni mies pitää seksiä tärkeänä itselleen ja jos vaimo pihtaa, niin kai se miehessä tuntuu pahalta ja siltä, ettei ole haluttava. Miehetkin tykkää huomiosta ja tunteesta, että kelpaa seksuaalisesti. Ja olen nainen ja tämän kuullut mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan vain jonkun tietyn kanssa lopun elämää. Ihmiset ja elämät ovat kaikki niin erilaisia. Elämästä kuuluu nauttia ja siihen nauttimiseen kuuluu myös seksi, jos löydät hyvän arjen jonkun kanssa mutta romantiikka ei kohtaa... Mitä teet? Et välttämättä vaihda kumppania vaan ehkä haet jotakin jostain muualta. Ja ennen kuin kukkahattutätöset siellä repii perseliään niin, ei kaikki reagoi asioihin samalla tavalla kuin te. Hyvin vaikea selittää tätä omaa ajatusmaailmaa kun ihmiset ovat tätä nykyä niin ahdasmielisiä ja jyräävät sinut kaikessa missä olet erimieltä tahi erilainen. Sehän olisi maailman parasta jos löytää kumppanin jonka kanssa kohtaa arki mutta myös se romantiikka.
Minua itseä ei haittaa jos puoliso pettää fyysisesti, mutta se että jakaisi meidän henkilökohtaisia asioita toiselle olisi todella paha juttu. Fyysistä läheisyyttä löytyy aina jostain, mutta henkinen yhteys on ihan toinen juttunsa.
Minä taas en usko mihinkään tarkoituksiin yhden henkilön kohdalla universumissa.
Kyllä se puolin tai toisin tehtynä eroon johtaisi. Aikaa voisi mennä, mutta kun sitten eron jälkeen kysyttäisiin että mikä johti eroon, niin jäljet johtaisivat sylttytehtaalle, vaikka mutkien kautta mentäisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina puhutaan siitä, että nainen pihtaa? Itse haluan miestäni päivittäin ja kaikki ystäväni aina puhuvat siitä, kuinka mies on se osapuoli joka mielummin runkkaa pornolle tai ylipäätään tekee jotain muuta, kuin harrastaa seksiä oman puolison kanssa. Sitten jos viitsivät yrittää, niin usein seisokki ei kestä. Kyseessä noin 30 vuotiaita ihmisiä, joten iällä ei voi tätä perustella.
Joka ikinen naispuolinen ystäväni kokee saavansa liian vähän seksiä suhteessa.
Oma mieheni sanoo, ettei ole niin seksuaalinen, että jaksaisi joka päivä. Tiedä sitten mikä on totuus. Kaipa tuo on kyllästynyt, kun olen niin saatavilla. Pitäsikö opetella tuo pihtaamisen lahja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon.
Eräällä tuntemallani naisella näytti näin ulkoapäin arvioiden olevan tärkeä tekijä kasvojen menetys.
Tietysti kasvojen säilyttäminen on tärkeää. Vai onko sinusta oikein nolata toinen? Minulla ei nyt ole puolisoa, mutta huolehdin kyllä siitä, etten aiheuta perheelleni mielipahaa nolaamalla meitä julkisesti.
Muutenkin todella omituinen aihe. Kyllä useimmat väkivaltaiset puolisot sekä pettävät että lyövät ja tekevät kaiken muunkin puolison tunteista piittaamatta.ei muuten kiinnosta pätkän vertaa mitä ulkopuoliset on mieltä mun valinnoista ja elämästä.
voi jeesus että oliskin raskasta jos pitäis miettiä jotain kasvojen menetystä.
ne ajat oli ja meni kun piti olla 2 autoa, okt ja hyvin puetut lapset. Onneksi heräsin moisesta ulkoopäin pakotetusta ahtaasta muotista muutamassa vuodessa. monet elää sitä koko elämänsä. Sivusta vaan seuraan kun uudet ja uudet ikäpolvet tekee samat virheet, sit erotaan ja sit voimaannutaan ja sit parhaimmat tekee uuden kierroksen samalla reseptillä. onnekkaimmat oppii relaamaan ja elämään sitä omaa elämää, eikä miettiin jotain ihme "kasvojen menetystä". eiks tuommoset kuulu enemmän kollektivistisiin kulttuureihin kun vapaaseen yhteiskuntaan?
Toi on ihan ok ja ei siinä ole tuomittavaa sinänsä. Se mikä on kuvottavaa että jos käyttää toisia ihmisiä hyväkseen ennen tuota heräämistä ns omannäköiseen elämään. Suhteisiin pitää mennä siten että tietää mitä haluaa ja kertoo sen alussa kumppanilleen.
aika harva tietää 18 vuotiaana mitä 58 vuotiaana elämältä haluaa
tämä maa on täynnä katkerana kuolevia ihmisiä, joilla on tullut elettyä muiden odotuksien mukainen elämä tai tullut jääräpäisesti pidettyä kiinni jostain mihin on keskenkasvuisena sitoutunut
-sivusta
Totta mutta jos sitä ei vaikkapa tiedä useamman avioliiton ja niissä syntyneiden lapsien jälkeen edes nelikymppisenä mitä haluaa niin on jäänyt henkiseltä kehitykseltään keskenkasvuiseksi. 18 v vs 40 v tai vaikka 58 v ovat eri asioita
Yksi tyypillisimmistä defensseistä näissä on alkaa syyttämään puolison lisäksi koko ympäröivää yhteiskuntaa ja siellä vallitsevia normeja ja moraalikäsityksiä. Sinänsä ymmärrettävää koska häpeä joka seuraa pettämisestä pettäjälle on niin vaikea kohdata. Ihminen joka ei kykene kohtaamaan itseään ja tekojaan tekee käytännössä mitä tahansa välttääkseen tunnetta siitä että on epäonnistunut ihmisenä.
okei, en tiedä oliko tuo mulle kohdistettu moraalisaarna, mutta joudun toteamaan että a) en ole pettänyt b) enpä tiennyt 18-vuotiaana että haluan elää 58 -vuotiaana alkoholistimiehen kanssa, en vaikka 18-vuotiaana se juhliminen oli minustakin superkivaa
siksi lähdin 37-vuotiaana nykimään siitä kauniista kodista lasten kanssa, vaikka kohtasinkin kaltaistenne tapaisia kauhistelijoita, jotka tietävät kyllä kuinka toisten tulisi elämäänsä elää.
Jos olisin jäänyt kierimään epäonnistumiseni aiheuttamassa häpeässä ja kasvojen menetyksen pelossa, olisin siellä ihanassa kodissa yhä pesemässä baari-illan jälkeisiä virtsoja petauspatjasta ja kuuntelemassa krapulaisen tai kännisen itkunsekaista räyhäämistä. Kuten naiset minua edeltävissä sukupolvissa.
En ole myöskään pitänyt tarpeellisena avata eroni syitä ympärillä pyöriville ihmettelijöille "voi että teillä oli uusi talokin, ja mites lapset..jokos sulla on joku uusi rakkaus wink wink", ei häpeästä, vaan siitä että asia ei kertakaikkiaan heille kuulu. Ja ei, en edes, tai varsinkaan, nyt 43 vuotiaana tiedä mitä parisuhteelta tahdon. Tiedän kyllä mitä en todellakaan tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan vain jonkun tietyn kanssa lopun elämää. Ihmiset ja elämät ovat kaikki niin erilaisia. Elämästä kuuluu nauttia ja siihen nauttimiseen kuuluu myös seksi, jos löydät hyvän arjen jonkun kanssa mutta romantiikka ei kohtaa... Mitä teet? Et välttämättä vaihda kumppania vaan ehkä haet jotakin jostain muualta. Ja ennen kuin kukkahattutätöset siellä repii perseliään niin, ei kaikki reagoi asioihin samalla tavalla kuin te. Hyvin vaikea selittää tätä omaa ajatusmaailmaa kun ihmiset ovat tätä nykyä niin ahdasmielisiä ja jyräävät sinut kaikessa missä olet erimieltä tahi erilainen. Sehän olisi maailman parasta jos löytää kumppanin jonka kanssa kohtaa arki mutta myös se romantiikka.
Minua itseä ei haittaa jos puoliso pettää fyysisesti, mutta se että jakaisi meidän henkilökohtaisia asioita toiselle olisi todella paha juttu. Fyysistä läheisyyttä löytyy aina jostain, mutta henkinen yhteys on ihan toinen juttunsa.
Toki asia voi olla myös niin, että en ole koskaan oikeasti ehkä ollut rakastunut niin en osaa sanoa loppujen lopuksi miltä se fyysinen pettäminen tuntuisi. En oikeastaan tiedä mitä on "se oikea rakkaus" kun tapaat jonkun. Olen ollut yli puolet elämästäni parisuhteessa, mutta en ole koskaan kokenut romanttistarakkautta. Rakkautta joo, mutta en sellaista intohimoa ym. Kaippa se vika onkii mussa. :D -N34
Vähän huono lähtökohta keskustelulle jos leimaat toisin ajattelvat ahdasmielisiksi jyriksi.
Ottanet huomioon että muut puhuvat tässä omasta puolestaan, miten itse kokevat ja näkevät, ja sinä omasta puolestasi.
Tuo on myös tosi yleistä ettei muiden kanssa sekstailu niin haittaisi, kunhan ei petetä henkisesti. Ensimmäinen vain johtaa toiseen paljon varmemmin, kuin se että on uskollinen kumppanilleen joka tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä seksiä pihdataan pitkissä parisuhteissa jos oma kumppani on se kaikista haluttavin 20 vuoden jälkeenkin, jos rakastetaan ja halutaa elää yhdessä? Silloinkin kun suhde on edelleen hyvä. Miksi seksimäärät vähenee ihan tutkitusti varsinkin naisilla? Sitten ollaan ihmeissään kun puoliso alkaa haluta muita koska perustarpeet ja halut kotonaei kohtaa. Valitetaan väsymystä ja millon mitäkin.
Sitten tulee eroja uus kumppani. Väsymys on poissa, seksiä halutaan paljon ja harrastetaankin kunnes tulee taas arki vastaan. Miksi ei panosteta olemassaoleviin suhteisiin?
On ristiriitaista että ketään muuta ei saisi haluta vaikka kotona saa vastaukseksi useimmiten ei. Silti, en sano että pettäminen on oikein. Ei ole!
Hauska oli töllössä tässä äskettäin joku sata vuotias mummo joka sano että pitkän liiton salaisuus oli se että runkkas miestänsä säännöllisesti :D Ei nyt ihan noilla sanoilla mutta kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoista, että pihdataan. Seksi on kivaa ja hyvä yhteinen harrastus parisuhteessa. Jos se on huonoa, voisi siitäkin yhdessä kumppanin kanssa jutella. Ilmeisesti moni mies pitää seksiä tärkeänä itselleen ja jos vaimo pihtaa, niin kai se miehessä tuntuu pahalta ja siltä, ettei ole haluttava. Miehetkin tykkää huomiosta ja tunteesta, että kelpaa seksuaalisesti. Ja olen nainen ja tämän kuullut mieheltä.
Niinpä! Tätä ketjua kun lukee niin voi että miten olen onnellinen rakkaasta miehestäni <3 Taisi olla kuin lottovoitto että kohdalleni osui vuosikymmen sitten juuri se kenen kanssa on molemminpuolinen tunne niin syvä ja yhteiselämä hyvä, että tahtoa riittää pysyä yhdessä, hyvinä aikoina ja huonoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan vain jonkun tietyn kanssa lopun elämää. Ihmiset ja elämät ovat kaikki niin erilaisia. Elämästä kuuluu nauttia ja siihen nauttimiseen kuuluu myös seksi, jos löydät hyvän arjen jonkun kanssa mutta romantiikka ei kohtaa... Mitä teet? Et välttämättä vaihda kumppania vaan ehkä haet jotakin jostain muualta. Ja ennen kuin kukkahattutätöset siellä repii perseliään niin, ei kaikki reagoi asioihin samalla tavalla kuin te. Hyvin vaikea selittää tätä omaa ajatusmaailmaa kun ihmiset ovat tätä nykyä niin ahdasmielisiä ja jyräävät sinut kaikessa missä olet erimieltä tahi erilainen. Sehän olisi maailman parasta jos löytää kumppanin jonka kanssa kohtaa arki mutta myös se romantiikka.
Minua itseä ei haittaa jos puoliso pettää fyysisesti, mutta se että jakaisi meidän henkilökohtaisia asioita toiselle olisi todella paha juttu. Fyysistä läheisyyttä löytyy aina jostain, mutta henkinen yhteys on ihan toinen juttunsa.
Kun katsoo pitkältä ajalta Väestöliiton tutkimuksia suomalaisten asenteisiin pettämistä koskien niin on nähtävissä selvä trendi jossa pettämistä pidetään entistä tuomittavampana jatkuvasti. Koko ajan nuoremmat sukupolvet suhtautuvat kriittisemmin pettämiseen. Nää pettäjien ymmärtäjät jää koko ajan entistä pienempään vähemmistöön. Ääntä voi toki pitää mutta se ei tule muuttamaan yhteiskunnassamme vallitsevaa asenteiden murrosta pettämiseen.
Eipä tässä nyt kyse ole siitä että voipi ääntä pitää asian suhteen. Jokaisen oma mielipide ja elämänasenne, miks siitä pitäis maailmalle huudella? Kaippa nykypäivänä porukka sitten löytää sen rakkauden, nimittäin sen romanttisenrakkauden joka kantaa pitkälle.
Se on juuri näin. Oudointa vaan on että miksi väiillä tuntuu että jotkut hyökkäävät voimakkaasti normaalin parisuhdemallin päälle jossa pettämistä pidetään tuomittavana ja leimaavat tällaiset ihmiset ahdasmielisiksi ja ehdottomiksi. En oikein tiedä mistä sellainen kertoo? Omista traumoista?
Koska ajatellaan että äärisuvaitsevaisuus on se korkein tie, jolla saapastellessaan on kaikkia muita ylempänä. Tärkeintä ei ole se miten murskana itse on sisältä, vaan se että voi näytellä ulospäin että mikään ei minua haittaa.
Itse olen hyvin jyrkkä rajojeni suhteen, enkä anna anteeksi jos ei tunnu siltä. Voin hyvin olla puhumatta jollekin enää koskaan, jos hän on syvästi loukannut minua. Petturuus on minulle EI, en pääse sellaistesta enää koskaan luottamukseen takaisin. En koskaan petä kenenkään luottamusta itse niin että olisin voinut siihen vaikuttaa (force major). Kanssani on turha kesksutella lieventävistä asianhaarosita, koska en katso asiaa siltä kannalta miten voisin pokkuroida toista mahdollisiman hyvin sen itselleni selitellen, vaan siltä kannalta pystynkö itse olemaan asian kanssa oikeasti sujut.
Olen myös perunut anteeksiantoni kerran :D Sanoin nuorena ensin antavani ystävälleni erään asian anteeksi, mutta kun sitten mietin sitä tarkemmin niin tajusin että en oikeastaan voi antaa anteeksi.
Pystyn kyllä toiminaan ihmisten kanssa normaalisti, vaikka nyt tuon ystävän kanssa, jäimme kaveriksi, mutta anteeksi en antanut ja luottanut koskaan taas.
Minut on tutkittu neurologisten poikkeamien ja mt- juttujen varalta, mutta olen kaikissa lausunnoissa täysin terve enkä vastaa mitään kuvauksia. Psykiatrin kanssa keskustellessa tuli ilmi että tosilla vain on selkeämpi ja vaikeammin käännettävissä oleva oma oikeudentaju, ja sisäinen moraali, kun toisett ovat taivuteltavissa vaikak mihin kun vain oikein syyllistetään tai käännellään asioita.
Minä kun sanon ei niin se on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Tämä. Lisäksi toisen ihmisen terveyden vaarantaminen kun tuo tuliaisia tautiselta.
Miksi tähän nyt liitetään täysin erillisiä juttuja mitkä ei mitenkään sisälly lähtökohtaan eli pettämiseen? Kummallinen oletus että sieltä aina tuotaisiin jotain tauteja.
No minua ainakin nimenomaan mahdolliset seksitaudit, esim. papilloomavirus, joka on erittäin yleinen ja aiheuttaa mm. kohdunkaulansyöpää, ahdistavat pettämisessä kaikkein eniten. Tunnetasolla saattaisin antaakin anteeksi, mutta en ilkiäisi koskea muualla uitettuun elimeen.
Eli olette miehesi kanssa ainoat s-kumppanit toisillenne olleet nyt ja aina?
Kondomia voi käyttää myös pettäessä ettei taudit tartu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon.
Eräällä tuntemallani naisella näytti näin ulkoapäin arvioiden olevan tärkeä tekijä kasvojen menetys.
Tietysti kasvojen säilyttäminen on tärkeää. Vai onko sinusta oikein nolata toinen? Minulla ei nyt ole puolisoa, mutta huolehdin kyllä siitä, etten aiheuta perheelleni mielipahaa nolaamalla meitä julkisesti.
Muutenkin todella omituinen aihe. Kyllä useimmat väkivaltaiset puolisot sekä pettävät että lyövät ja tekevät kaiken muunkin puolison tunteista piittaamatta.ei muuten kiinnosta pätkän vertaa mitä ulkopuoliset on mieltä mun valinnoista ja elämästä.
voi jeesus että oliskin raskasta jos pitäis miettiä jotain kasvojen menetystä.
ne ajat oli ja meni kun piti olla 2 autoa, okt ja hyvin puetut lapset. Onneksi heräsin moisesta ulkoopäin pakotetusta ahtaasta muotista muutamassa vuodessa. monet elää sitä koko elämänsä. Sivusta vaan seuraan kun uudet ja uudet ikäpolvet tekee samat virheet, sit erotaan ja sit voimaannutaan ja sit parhaimmat tekee uuden kierroksen samalla reseptillä. onnekkaimmat oppii relaamaan ja elämään sitä omaa elämää, eikä miettiin jotain ihme "kasvojen menetystä". eiks tuommoset kuulu enemmän kollektivistisiin kulttuureihin kun vapaaseen yhteiskuntaan?
Toi on ihan ok ja ei siinä ole tuomittavaa sinänsä. Se mikä on kuvottavaa että jos käyttää toisia ihmisiä hyväkseen ennen tuota heräämistä ns omannäköiseen elämään. Suhteisiin pitää mennä siten että tietää mitä haluaa ja kertoo sen alussa kumppanilleen.
aika harva tietää 18 vuotiaana mitä 58 vuotiaana elämältä haluaa
tämä maa on täynnä katkerana kuolevia ihmisiä, joilla on tullut elettyä muiden odotuksien mukainen elämä tai tullut jääräpäisesti pidettyä kiinni jostain mihin on keskenkasvuisena sitoutunut
-sivusta
Totta mutta jos sitä ei vaikkapa tiedä useamman avioliiton ja niissä syntyneiden lapsien jälkeen edes nelikymppisenä mitä haluaa niin on jäänyt henkiseltä kehitykseltään keskenkasvuiseksi. 18 v vs 40 v tai vaikka 58 v ovat eri asioita
Yksi tyypillisimmistä defensseistä näissä on alkaa syyttämään puolison lisäksi koko ympäröivää yhteiskuntaa ja siellä vallitsevia normeja ja moraalikäsityksiä. Sinänsä ymmärrettävää koska häpeä joka seuraa pettämisestä pettäjälle on niin vaikea kohdata. Ihminen joka ei kykene kohtaamaan itseään ja tekojaan tekee käytännössä mitä tahansa välttääkseen tunnetta siitä että on epäonnistunut ihmisenä.
okei, en tiedä oliko tuo mulle kohdistettu moraalisaarna, mutta joudun toteamaan että a) en ole pettänyt b) enpä tiennyt 18-vuotiaana että haluan elää 58 -vuotiaana alkoholistimiehen kanssa, en vaikka 18-vuotiaana se juhliminen oli minustakin superkivaa
siksi lähdin 37-vuotiaana nykimään siitä kauniista kodista lasten kanssa, vaikka kohtasinkin kaltaistenne tapaisia kauhistelijoita, jotka tietävät kyllä kuinka toisten tulisi elämäänsä elää.
Jos olisin jäänyt kierimään epäonnistumiseni aiheuttamassa häpeässä ja kasvojen menetyksen pelossa, olisin siellä ihanassa kodissa yhä pesemässä baari-illan jälkeisiä virtsoja petauspatjasta ja kuuntelemassa krapulaisen tai kännisen itkunsekaista räyhäämistä. Kuten naiset minua edeltävissä sukupolvissa.
En ole myöskään pitänyt tarpeellisena avata eroni syitä ympärillä pyöriville ihmettelijöille "voi että teillä oli uusi talokin, ja mites lapset..jokos sulla on joku uusi rakkaus wink wink", ei häpeästä, vaan siitä että asia ei kertakaikkiaan heille kuulu. Ja ei, en edes, tai varsinkaan, nyt 43 vuotiaana tiedä mitä parisuhteelta tahdon. Tiedän kyllä mitä en todellakaan tahdo.
Kaipa tuo kommentti mihin vastasit liittyi pettämiseen jossa suhteessa ei ole ollut kuvauksesi mukaista tilannetta. Hyvä itsetuntemus, kyky kommunikoida myös niistä vaikeista tunteista sekä selkeiden yhdessä sovittujen rajojen sopiminen on ainakin minusta tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Tämä. Lisäksi toisen ihmisen terveyden vaarantaminen kun tuo tuliaisia tautiselta.
Miksi tähän nyt liitetään täysin erillisiä juttuja mitkä ei mitenkään sisälly lähtökohtaan eli pettämiseen? Kummallinen oletus että sieltä aina tuotaisiin jotain tauteja.
Minä ainakin oletan, että ihminen, joka hyppää sänkyyn varatun kanssa, tekee sitä tiuhaan monen muunkin joko varatun tai ei-varatun kanssa ja on siten hyvin todennäköisesti tautinen ja tartuttaa tautinsa seksikumppaniinsa, joka taas tuo taudin kotiin.
Kaikki taudit eivät näy uloispäin. HPV-viruksia on usein ihmisillä joilla on ollut monta kumppania.
Niin sanotut korkean riskin HPV-virukset (mm. 16, 18, 31, 33, 35, 39, 45 ja 51) altistavat naispuoliset kantajansa kohdunkaulan syövälle. Useimmissa tutkimuksissa lähes kaikki kohdunkaulan syöpään sairastuneista naisista ovat saaneet HPV-infektion ennen sairastumista. Näitä korkean riskin alatyyppejä tunnetaan 13kpl, mutta väestötasolla kaksi merkittävintä alatyyppiä ovat tyypit 16 ja 18, jotka aiheuttavat yli 70 % kaikista syöpätapauksista. Miehillä nämä korkean riskin alatyypit voivat aiheuttaa syöpää penikseen, peräsuoleen ja nieluun.
Muiden muassa tyypit 6 ja 11 voivat aiheuttaa kondyloomaa. Pitkäaikaiset, muun muassa tyyppien 16 ja 18, infektiot voivat johtaa hoitamattomana kohdunkaulan syövän kehittymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt samaa kuin ap. Itse jättäisin miehen heti, jos kävisi ilmi että on harrastanut suhteemme aikana seksiä jonkun muun kanssa enemmän kuin kerran TAI kerran niin että se tulee ilmi jotenkin muuten kuin miehen kertomana.
Mutta jos olisi yksi syrjähyppy jonka suht pian tunnustaisi ja selvästi katuisi, niin ei suhteemme siihen loppuisi. En usko että kokisin tarvetta vertailla itseäni muihin naisiin sen seurauksena tai jatkuvasti miettisin että pettääköhän taas. Ennemminkin tuollainen vahvistaisi luottamusta siihen että kyseinen ihminen ei häärää selkäni takana vaan on rehellinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Silti erilaisissa keskusteluissa jatkuvasti törmää asenteeseen että pettämistä ei missään tilanteessa kannata antaa anteeksi. Monen muun ongelman esiintyessä kannustetaan keskustelemaan, kuuntelemaan, etsimään kompromisseja, panostamaan parisuhdeaikaan jne. Tilanteet, joissa heti kannattaa monen mielestä erota, ovat vain jos toinen pettää tai on fyysistä väkivaltaa. En puolusta kumpaakaan näistä mutta miksi ne ovat niin paljon lopullisempia ongelmia kuin se että toinen ei arjessa huomioi, puhuu vähättelevästi, ei ole tukena kun tarvitsisi, jättää toisen huolehdittavaksi yhteiset vastuut jne?
Pettämistilanteessa ne puhumiset ja kesksutelut on jo tehty, kuunneltu on , ja panostettu suhteeseen, mutta näistä ei ole ollut mitään hyötyä, koska toinen on kuitenkin pettänyt. Melko lopullista sellainen on. Vrt peliriippuvainen exäni. Kaikki oli hyvin, ja keskusteltu oltiin ja kaikki mahdollinen tehty, mutta niin vain jäi taas pelaamisesta kiinni, jonka johdosta sitten erosin hänestä.
Pettämistä ei kannata antaa anteeksi, koska ei voi tietää pystyykö siihen oikeasti. Itse, jos pettäisin, niin eroaisin myös. En haluaisi olla suhteessa jossa joutuisin koko ajan pelkäämään että toinen tekee joskus vuosien päästä saman, ja minun on vain se sitten itsekin nieltävä, kun itsekin sain anteeksi, tai"anteeksi" oman mokani.
Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman.
"Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman"
Tartun nyt tähän, koska tämä ajatuksena tuntui heti todella vieraalle.
42 elinvuoden aikana olen joutunut nielemään pettymyksen katkeraa kalkkia jo monet kerrat. Vanhempani eivät olleet täydellisiä, eikä sisarukseni, joten lapsuudessani lupauksia petettiin monesti. Kypsymättömyyttään myös lapsuudenkaverini saattoivat olla kaveria tänään ja pyllistää huomenna. Työelämässä on tullut pettymyksiä, jollain lailla koen että jopa yhteiskuntasopimus on elinaikanani osin petetty. Teini-ikäisen vanhempana ainakin tiedän mitä se on kun jatkuvasti viilataan linssiin :'D Teini on itsekäs ja egosentrinen, eikä takuulla ajattele kenenkään muun etua kuin omaansa, kuin hetkittäisissä myötätunnon /omatunnon välähdyksissä. Onneksi on niitä, ne ovat merkki kasvusta oikeaan suuntaan.
Jos olisin tavallasi ehdoton, saattaisin olla kovin yksinäinen. Jos läheiseni olisivat yhtä ehdottomia, olisin varmasti yksinäinen. Ainakin yksi elämän mittainen ystävyys olisi katkennut jo nuoruudessa, olisin valtavasti köyhempi ja vain oman kyvyttömyyteni antaa anteeksi ja unohtaa vuoksi. Minulta olisi jäänyt saamatta lapseni. En olisi nykyisessä parisuhteessani. Suhteeni lapsuuden perheeseeni olisi pinnallinen, noh, itseasiassa perheemme olisi hajonnut jo ollessani aivan pieni.
Olisin kyllä oikeassa ja pitäisin kiinni periaatteestani, että kun luottamuksen menettää, niin päässä on vikaa jos sen rakentaa takaisin. Olisinko onnellinen?
Hyvä jos sulla toimii se että jatkuvasti joku läheinen valehtelee, ja petturoi, ja sinä vain annat kerta tosiensa jälkeen anteeksi. Itse en välitä sotkeentua sellaiseen draamaverkostoon, vaan olen mieluummin vähemmillä läheissuhteilla kuin kaveri niidenkin kanssa jotka loukkaavat minua jatkuvasti.
En ole koskaan kokenut tarvetta kuulua joukkoon millä tahansa hinnalla, ja itseni pienentämisellä ja alentamisella ja kynnysmattona olemisella. Huomaan kyllä että moni elää elämänsä niin, mutta itse olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Yksinhän ei tarvitse olla, koska on sellaisiakin ihmisiä jotka ovat oikeasti ystäviä eivätkä petturoi ja loukkaa heitä tämän tästä.
En voi sille mitään että mielestäni pettureille anteeksiantavilla ihmisillä puuttuu itsesuojeluvaisto. Eikö muka yhtään jää epäilystä selkärankaan että tilanne voisi toistua? Jos ei, niin jotain vikaa silloin on. Ihmisen kuuluu oppia virheistään, ja olla maistamatta samaa vaarallista marjaa enää ikinä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu olemaan vain jonkun tietyn kanssa lopun elämää. Ihmiset ja elämät ovat kaikki niin erilaisia. Elämästä kuuluu nauttia ja siihen nauttimiseen kuuluu myös seksi, jos löydät hyvän arjen jonkun kanssa mutta romantiikka ei kohtaa... Mitä teet? Et välttämättä vaihda kumppania vaan ehkä haet jotakin jostain muualta. Ja ennen kuin kukkahattutätöset siellä repii perseliään niin, ei kaikki reagoi asioihin samalla tavalla kuin te. Hyvin vaikea selittää tätä omaa ajatusmaailmaa kun ihmiset ovat tätä nykyä niin ahdasmielisiä ja jyräävät sinut kaikessa missä olet erimieltä tahi erilainen. Sehän olisi maailman parasta jos löytää kumppanin jonka kanssa kohtaa arki mutta myös se romantiikka.
Minua itseä ei haittaa jos puoliso pettää fyysisesti, mutta se että jakaisi meidän henkilökohtaisia asioita toiselle olisi todella paha juttu. Fyysistä läheisyyttä löytyy aina jostain, mutta henkinen yhteys on ihan toinen juttunsa.
Kun katsoo pitkältä ajalta Väestöliiton tutkimuksia suomalaisten asenteisiin pettämistä koskien niin on nähtävissä selvä trendi jossa pettämistä pidetään entistä tuomittavampana jatkuvasti. Koko ajan nuoremmat sukupolvet suhtautuvat kriittisemmin pettämiseen. Nää pettäjien ymmärtäjät jää koko ajan entistä pienempään vähemmistöön. Ääntä voi toki pitää mutta se ei tule muuttamaan yhteiskunnassamme vallitsevaa asenteiden murrosta pettämiseen.
Eipä tässä nyt kyse ole siitä että voipi ääntä pitää asian suhteen. Jokaisen oma mielipide ja elämänasenne, miks siitä pitäis maailmalle huudella? Kaippa nykypäivänä porukka sitten löytää sen rakkauden, nimittäin sen romanttisenrakkauden joka kantaa pitkälle.
Se on juuri näin. Oudointa vaan on että miksi väiillä tuntuu että jotkut hyökkäävät voimakkaasti normaalin parisuhdemallin päälle jossa pettämistä pidetään tuomittavana ja leimaavat tällaiset ihmiset ahdasmielisiksi ja ehdottomiksi. En oikein tiedä mistä sellainen kertoo? Omista traumoista?
Koska ajatellaan että äärisuvaitsevaisuus on se korkein tie, jolla saapastellessaan on kaikkia muita ylempänä. Tärkeintä ei ole se miten murskana itse on sisältä, vaan se että voi näytellä ulospäin että mikään ei minua haittaa.
Itse olen hyvin jyrkkä rajojeni suhteen, enkä anna anteeksi jos ei tunnu siltä. Voin hyvin olla puhumatta jollekin enää koskaan, jos hän on syvästi loukannut minua. Petturuus on minulle EI, en pääse sellaistesta enää koskaan luottamukseen takaisin. En koskaan petä kenenkään luottamusta itse niin että olisin voinut siihen vaikuttaa (force major). Kanssani on turha kesksutella lieventävistä asianhaarosita, koska en katso asiaa siltä kannalta miten voisin pokkuroida toista mahdollisiman hyvin sen itselleni selitellen, vaan siltä kannalta pystynkö itse olemaan asian kanssa oikeasti sujut.
Olen myös perunut anteeksiantoni kerran :D Sanoin nuorena ensin antavani ystävälleni erään asian anteeksi, mutta kun sitten mietin sitä tarkemmin niin tajusin että en oikeastaan voi antaa anteeksi.
Pystyn kyllä toiminaan ihmisten kanssa normaalisti, vaikka nyt tuon ystävän kanssa, jäimme kaveriksi, mutta anteeksi en antanut ja luottanut koskaan taas.
Minut on tutkittu neurologisten poikkeamien ja mt- juttujen varalta, mutta olen kaikissa lausunnoissa täysin terve enkä vastaa mitään kuvauksia. Psykiatrin kanssa keskustellessa tuli ilmi että tosilla vain on selkeämpi ja vaikeammin käännettävissä oleva oma oikeudentaju, ja sisäinen moraali, kun toisett ovat taivuteltavissa vaikak mihin kun vain oikein syyllistetään tai käännellään asioita.
Minä kun sanon ei niin se on ei.
Sanoisin että tuo äärisuvaitsevaisuus mihin viittaat on saanut jossain piireissä jo fundamentalismin piirteitä.
Kaikki jotka eivät näissä piireissä hyväksy pettämistä ovat niitä huonoja ja vanhanaikaisia ihmisiä 50-luvun ajatusmaailmoineen. Jälleen kerran se on defenssi joka nousee omasta häpeästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
Sehän on lopultakin vaan ihmisten itse asettama sääntö että intiimiä kanssakäymistä kuuluu olla vain yhden henkilön kanssa. Luonnonlaki on että muutkin vastakkaisen sukupuolen edustajat herättävät mielenkiintoa, mutta yksiavioisuus-säännön mukaan se mielenkiinto kuuluu tukahduttaa. Voi siis miettiä onko kuitenkin tekopyhää/ keinotekoista ettei petä, mutta sisimmissään kyllä haluaisi jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Muuttaako se itse teko lopultakaan mitään, jos halu kuitenkin olisi olemassa? Miksi koetaan anteeksiantamattomana jos on fyysisessä kanssa käymisessä toisen kanssa ollessaan parisuhteessa, mutta esimerkiksi valehtelu tai arkaluontoisten yksityisasioiden kertominen ulkopuolisille voidaankin antaa anteeksi? Eikö se oikeasti satuta enemmän? Tai henkinen väkivalta ja huono kohtelu? Miksi ne on helpompi sietää? Itse ajattelen että seksuaalinen pettäminen tuntuu siksi niin pahalta, että petetyllä on taustalla (tiedostamaton tai tiedostettu) pelko, että oma puoliso voisi myös tunnetasolla välittää enemmän jostain toisesta. Pelko hylätyksi tulemisesta, ja siitä ettei olisikaan enää se tärkein toiselle. Jos pystyisi olemaan täysin varma että kyse olisi vain fyysisen tarpeen täyttämisestä, eikä tuo toinen olisi mitään muuta tunteita siinä omassa puolisossa herättänyt, voisi asia olla helpompi sietää, mutta kun ei koskaan voi tietää. Vaikka aina pettäjä vakuuttelee ettei se merkinnyt mitään, niin epäily jää kytemään.
Nääh, kyllä petturi on petturi, aina kun olen eronnut, on syynä ollut epäluottamus toiseen. Ei kertaakaan sukupuoliyhteys suhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa, mutta päihteidenkäytöstä valehtelua, ja muita valheita.
Alue: Aihe vapaa
Yksi tyypillisimmistä defensseistä näissä on alkaa syyttämään puolison lisäksi koko ympäröivää yhteiskuntaa ja siellä vallitsevia normeja ja moraalikäsityksiä. Sinänsä ymmärrettävää koska häpeä joka seuraa pettämisestä pettäjälle on niin vaikea kohdata. Ihminen joka ei kykene kohtaamaan itseään ja tekojaan tekee käytännössä mitä tahansa välttääkseen tunnetta siitä että on epäonnistunut ihmisenä.