Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?

Muistan omasta lapsuudesta miten nautin siitä ajasta, kun sain olla yksin kotona ennen kuin vanhemmat tulivat töistä. Kyllä ne minua johonkin seurakunnan ip-kerhoon jossain välissä laittoivat, mutta ennen pitkää ilmoitin etten halua mennä kun siellä on niin tylsää. Siihen loppui se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.

Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.

Monissa maissa alle 12-vuotiaita ei saa jättää yksin. Meillä on kyllä valtava ero tuohon. 7 vuotias... 12 vuotias.  Täällä saa selitellä jos jotain ysivuotiastakaan ei vielä jätä yksin. Muualla tajutaan, että kyseessä on vain lapsi. Ei pikkuaikuinen. 

Mistähän tuo johtuu? Sekö että meillä ei ole (enää) kotiäitikulttuuria, niin tästä ei edes puhuta? Lapsen etuhan se ei ole, että on paljon yksin. Ei ne ala-asteikäiset saa koulussakaan olla koskaan yksin, aina on aikuinen oltava paikalla. Ei saa edes laittaa käytävään yksin. 

Koulun jälkeen iltapäivällä suurin osa lapsista pärjää jotenkin, mutta koulujen kesälomat on se isoin ongelma. Silloin ollaan kokonaisia työpäiviä yksinään, jossain. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä taitoja vauva palstalla oleminen kehittää? Vittuilua ja oman täydellisyyden korostamista?

Minä ainakin toivon oppivani sinunlaiseltasi kommunikointi- ja vuorovaikutustaitoja.

Jos lapsi on joku erityiskehari (joita 90% nykyajan pullamössölapsista tuntuu olevan), on iltapäivätoiminta välttämätöntä.

Ei ainakaan maaseudun kyläkouluissa välttämättä ole ap/ip-kerhoa. Pärjättävä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.

Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.

Niin, tämä tilannehan on kaikilla pelaavilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Se asia mitä edelleenkään et selvästi ymmärrä: se että lapsi vaan pelaisi iltapäivät yksin ollessaan ei ole sama asia kuin se, että lapsi vain pelaa eikä tee muuta. En usko että sellaisia lapsia edes juurikaan on, jotka aina vain pelaisi eikä olisi kiinnostuneita ikinä mistään muusta tai muuta suostuisi tekemään, siksi sellaisesta puhuminen on aika irrelevanttia tässä keskustelussa. Täällä nyt vaan on huudettu huonoiksi kasvattajiksi niitä, jotka sanoo joutuvansa rajoittamaan lastensa pelaamista, ja siksikin laittavat mieluummin ip-kerhoon kun antavat tulla kotiin pelien äärelle, suostumatta ollenkaan ymmärtämään mitä heille yritetään peleistä kertoa.

Harva 7 -vuotias jaksaa yksikseen montaa tuntia kotona legoja koota tai kehittää barbie -leikkejä. Kyllä se väkisinkin menee joko you tubeksi tai joksikin peliksi. Ja koska järkevä vanhempi haluaa ehkäistä sitä, että lapsi 13 -vuotiaana ei todellakaan tee mitään muuta kuin pelaa, järjestetään sitä tekemistä toisaalle. Ip kerho on tässä juuri mainio, siellä on kaverit ja saa ihmetellä maailmaa heidän kanssaan. Oleellinen kysymys on lapsen yksinäisyys, sen vuoksihan niitä pelejä pelataan, kun ei ole kavereitakaan.

Mitä haittaa siitä siis on, jos lapsi pelaa osan tuosta ajasta tai välillä vaikka koko sen iltapäivän?

Ei kyllä liity mitenkään tuohon tilanteeseen, jossa lapsi on ruutuaddikti eikä innostunut ja inspiroitunut maailmasta/elämästä, mutta ihmettelen vaan mikä mörkö se pelaaminen sitten joillekin on?

Jos vaihtoehtona on, että lapsi saa leikkiä ulkona, leikkiä kavereiden kassa, harjoitella sosiaalisia suhteitaan niin totta hemmetissä se on sille lapselle tuhat kertaa parempaa tekemistä kuin kyhjätä kotona hakkaamassa jotain robloxia tunti tolkulla yksikseen.

Onhan lapsella pihakavereitakin! Miksi pitäisi kyyhöttää kotona. Siksikö, että äiti pelkää että lapsi pärjää?

Näiden pihakaverit on köyhälistöä eli niiden kanssa ei voi leikkiä, etkö huomannut?

Itse kuitenkin ovat jotain high level humaneita typerine lapsineen, vaikka heikomman aineksen keskellä asuvat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.

Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.

Niin, tämä tilannehan on kaikilla pelaavilla lapsilla.

Jollekin ne lapset aina kuitenkin osuu. Fiksu vanhempi rajaa peliaikoja ja yrittää löytää muutakin tekemistä lapselleen.

Meillä kumpikaan lapsista ei tykännyt olla jälkkärissä, olivat siellä vain muutaman kuukauden. Mielummin tulivat yksin kotiin tai menivät kavereille. Kuopuksen aloitettua koulun oli sitten isoveli kotona jo ennen kun tulimme töistä.

Lapset kokivat jälkkärissä olemisen raskaana koulupäivän jälkeen, ryhmät olivat isoja ja meluisia, esikoisen aikaan oli jälkkäritoiminta huonosti järjestettyäkin. (Ohjaajat tappelivat keskenään, eikä kerhotoiminnasta tiedotettu -> lapsi ei sitten mahtunut haluamaansa kerhoon.. Jälkkärissä oli myös muutama häiriköivä lapsi, johon ei saatu kuria)

Vaikka pärjäisi, niin ei pitäisi joutua pärjäämään. Jos koulu loppuu klo 12 ja vanhemmat tulee kotiin vasta 17.00, niin on kyllä pitkät tunnit pienelle ekaluokkalaiselle odotella.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pärjäisi, niin ei pitäisi joutua pärjäämään. Jos koulu loppuu klo 12 ja vanhemmat tulee kotiin vasta 17.00, niin on kyllä pitkät tunnit pienelle ekaluokkalaiselle odotella.

Ekaluokkalaisen lounaskin on jotain kymmeneltä. Seuraavaan kunnon ruokaan on kyllä pitkä tinki vaikka osaisikin jonkun voileivän väsätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.

Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.

poika pelasi aikoinaan räiskintäpelejä jne mutta ei koulua haitannut, englanti L

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Mitä sitten? Meillä kaveri vetää niin hyviä numeroita koulussa, että pelatkoon vaikka 10 tuntia päivässä. Se on nykyään myös sosiaalista toimintaa, luokkakaverit ovat siellä samassa pelissä ja siinä jutellaan samalla.

Näitä kavereita näkee lastensuojelussa paljon. 13 -vuotiaana löytyy huoneistaan vuosia pelkillä nuudeleilla ruokittuja olmeja, jotka ei saa kouluun enää mentyä ja vetävät itseään pienempää äitiä turpaan, jos yrittää rajata pelaamista. Perässä tulee joku hintelä isä, joka selittää miten itsekin oppi enklantia peleistä.

Niin, tämä tilannehan on kaikilla pelaavilla lapsilla.

Jollekin ne lapset aina kuitenkin osuu. Fiksu vanhempi rajaa peliaikoja ja yrittää löytää muutakin tekemistä lapselleen.

Vain täysin mistään ymmärtämätön huoravanhempi rajaa peliaikoja. Jos rajaa peliaikoja, niin on ostanut tällä itselleen mahdollisuuden tulla lapsensa hakkaamaksi.

Kaikki lapset  eivät  viihdy kerhossa. Se riippuu kovin paljon tiloista ja ohjaajista ja muista lapsista. Joissakin paikoissa myös lainvastaisesti  iltapäivätoiminnassa ovat esikoululaisetkin ( joiden paikka on eskarin jälkeen  päivähoidossa, ei kerhossa) ja vanhimpia osallistujia voivat olla 16-vuotiaat erityislapset. 

Älkää vaan päästäkö lastanne ulos vaan pitäkää kotona vaikka joutuisikn odottelemaan. Seksi, huumeet, väkivalta ja alkoholi leviävät vaan nuorten joukossa.

Ainakin meillä on nyt syksyn ip:ssä. Teen itse töitä kotoa käsin, enkä pysty pitämään seuraa tms, enkä halua että lapsi myöskään istuu pelikoneella tuntitolkulla. Kerhossa saa välipalan ja on mukavaa tekemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Se asia mitä edelleenkään et selvästi ymmärrä: se että lapsi vaan pelaisi iltapäivät yksin ollessaan ei ole sama asia kuin se, että lapsi vain pelaa eikä tee muuta. En usko että sellaisia lapsia edes juurikaan on, jotka aina vain pelaisi eikä olisi kiinnostuneita ikinä mistään muusta tai muuta suostuisi tekemään, siksi sellaisesta puhuminen on aika irrelevanttia tässä keskustelussa. Täällä nyt vaan on huudettu huonoiksi kasvattajiksi niitä, jotka sanoo joutuvansa rajoittamaan lastensa pelaamista, ja siksikin laittavat mieluummin ip-kerhoon kun antavat tulla kotiin pelien äärelle, suostumatta ollenkaan ymmärtämään mitä heille yritetään peleistä kertoa.

Harva 7 -vuotias jaksaa yksikseen montaa tuntia kotona legoja koota tai kehittää barbie -leikkejä. Kyllä se väkisinkin menee joko you tubeksi tai joksikin peliksi. Ja koska järkevä vanhempi haluaa ehkäistä sitä, että lapsi 13 -vuotiaana ei todellakaan tee mitään muuta kuin pelaa, järjestetään sitä tekemistä toisaalle. Ip kerho on tässä juuri mainio, siellä on kaverit ja saa ihmetellä maailmaa heidän kanssaan. Oleellinen kysymys on lapsen yksinäisyys, sen vuoksihan niitä pelejä pelataan, kun ei ole kavereitakaan.

Mitä haittaa siitä siis on, jos lapsi pelaa osan tuosta ajasta tai välillä vaikka koko sen iltapäivän?

Ei kyllä liity mitenkään tuohon tilanteeseen, jossa lapsi on ruutuaddikti eikä innostunut ja inspiroitunut maailmasta/elämästä, mutta ihmettelen vaan mikä mörkö se pelaaminen sitten joillekin on?

Niin mitä huonoa on siinä että 7v pelaa 2-3 tuntia joka päivä, sen sijaan että olisi kavereitten kanssa leikkimässä ja ulkoilemassa siellä iltapäiväkerhossa? Ei pelaamisessa sinänsä mitään, ja joskus voi pelata vaikka sen 3h, mutta ei nyt joka päivä ja joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Pelaa ehkä viisikin tuntia päivässä?

Missä niin lukee? "Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa" mistä sä sen viisi tuntia repäisit? :D

Pitäiskö opetella lukemaan?

Ehkä sen pitäisi opetella käyttämään niitä älylaitteita. Käytännössä kaikkiin pystyy asentamaan/ottamaan käyttöön ruutuaikarajoituksia, esim. 1 h / pv. Et heillä ilmeisesti pelataan sitten se aika kun lapsi on tullut ip:stä

Ei sinne niin vaan lapsia laiteta. Jos meinaa saada lapselle koulukyydin, sen saa vain kyseisen luokan koulupäivän loppumisen jälkeiseen kuljetukseen. Jos laittaa lapsen ip kerhoon, pitää itse hakea lapsi sieltä.

Tämä on lapsia ja perheitä eriarvoistavaa. Jos perhe asuu koulun lähellä, he saavat tämän edullisen lapsenvahtipalvelun. Syrjäkylillä lapset joutuvat pärjäämään omillaan.