Oikeastiko osa ei laita pikkukoululaisiaan lainkaan iltapäivätoimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 7-vuotiasta pidä jättää vielä yksin mutta nykypäivän on erittäin tyypillistä, että kakaroiden annetaan viilettää ites missä ties mihin aikaan. Sen takia erittäin iso osa nykypäivän kakaroista on todella huonokäytöksistä ja suorastaan tyhmää.

Sehän on juuri päinvastoin! Nykyään ei anneta viilettää, ennen annettiin. Esim. omien vanhempieni lapsuudessa isommat lapset vahtivat pienempiä. Ajattelepa kaupungeissa sitä aikaa, kun useamman lapsen perhe asui jossain hellahuoneessa – olivatko lapset sisällä leikkimässä tai vahtiko äiti heitä leikkipuistossa? Ei, lapset kulkivat pihoilla omina porukoinaan, kun vanhemmat olivat töissä. Maaseudulla sama juttu, lapset kulkivat keskenään. Lapset myös saattoivat olla yksin paimenessa pitkiäkin aikoja.

Nyt on jo sakeaa kun aletaan ihannoimaan sadan vuoden takaista lasten heitteillejättöä.

Niin mitä niitä lapsia edes kouluun laittamaan, pikkupiiaksi tai -rengiksi vaan heti 7-vuotiaana. Humpuukia tuommoinen lukutaito, kyllä lapsen pitää oppia töitä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Tervetuloa nykypäivään. Kasvatan lapsiani hampaat irvessä ja olen ihan varmasti käyttänyt joka ikisen mahdollisuuden ruokkia heidän uteliaisuuttaan ja leikkisyyttään.

Mitä he tekevät mieluiten? Pelaavat. Mitä he tekevät jos en ole vahtimassa? Pelaavat. Mitä tekevät toisten lasten kanssa? Pelaavat. Tietysti meillä on kaikki estot ja rajoittimet joten koko päivää ei voi. Potkin ulos ja pakotan liikkumaan, mutta se on jokapäiväinen taistelu. Enkä varmasti ole yksin tämän asian kanssa.

Koulussa ja jo päiväkodissa myös oppimista on pelillistetty; lukemaan ja laskemaan opitaan pelien avulla, koulussa oppiminen tarkastetaan kahootilla. Siihen lapset kasvavat nykyään. Pelit suunnitellaan koukuttaviksi, ei lapsi niitä osaa itse vastustaa. Ei todellakaan tarvitse olla masentunut teini halutakseen olla kiinni ruudussa koko päivän.

Et todellakaan ole ainoa. Vaikka täällä jotkut meuhkaavat ettei meidän lapset niin sanoisin niille että höpönlöpön. Jos jollakin estot puhelimissa ja kotikoneilla niin aina on kaverien kännykät ja pelit ja vehkeet. Niitä katsellaan koulussa, harrastuksissa, ulkona, kavereiden luona jne. Estot ja ruutuajat toimii taaperoiden kanssa mutta kun kouluikä tulee niin se vaikeutuu. Mutta antaa toisten elää siinä harhassa että heidän lapset leikkivät pelkästään käpylehmillä.

Kuka on puhunut mistään käpylehmistä? Onko täällä joku siis ollut sitä mieltä, ettei saisi ollenkaan pelata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Niin olet sanonut sanottavasi, mutta sen sijaan, että sinä olisit kiinnostunut siitä, mitä muut sanovat (tai vaikka siitä, mitä ihan asiantuntijat puhuvat pelien koukuttavuudesta tai esim. lapsen impulssikontrollin kehittymisestä), sinä et kuuntele, vaan puhut kasvatuksesta tai vihjailet, että toisen lapsi on tyhmä. Onko se sinun henkilöönkäyvä, haukkuva (esim. nimität sinulle tuntemattomia lapsia "vähemmän älykkäiksi" ja "latteiksi") keskustelutyylisi mielestäsi oiva esimerkki tällaisesta hyvästä kasvatuksesta?

Tässähän nimenomaan keskustelevat vanhemmat, jotka rajoittavat lastensa ruutuaikaa eivätkä halua, että lapset olisivat tilanteessa, jossa saavat ruutuaikaa mielin määrin.

Kun nyt luen sinun ajatusmaailmastasi ja vertaan sitä omiin lapsiini, tuntuu, että ajatuksesi eivät ole niinkään kiinni todellisuudessa kuin luutuneissa käsityksissäsi. Omat lapseni ovat todella kiinnostuneita maailman asioista ja myös ikäisikseen hyvin perillä asioista. He lukevat paljon, molemmilla on aina joku kirja kesken. He leikkivät mielikuvitusleikkejä ja piirtävät ja askartelevat mielellään, ja lisäksi nuorempi tykkää kirjoittaa tarinoita ja runoja itse. Lisäksi he ovat hyviä keskustelemaan. Näistä asioista tulee palautetta myös koulusta (ja sitä ennen päiväkodista), itse asiassa en ole vielä kummastakaan saanut mitään negatiivista palautetta. Mutta tämän lisäksi he tykkäävät pelata, ja pelit kyllä koukuttavat niin, että jos ruutuaikoja ei olisi, he kyllä pelaisivat tuntitolkulla.

Mitä jos itse kehittäisit luontaista uteliaisuuttasi ja tiedonjanoasi ja vähän tutuistuisit siihen, mitä pelien koukuttavuudesta sanotaan? Jos googlaat asiaa, huomaat, että isossa osassa artikkeleista puhutaan aikuisten koukuttumisesta peleihin. Eli jos aikuisetkin koukuttuvat helposti, entä sitten lapset, jotka ovat vielä kehittymättömiä? Haastan sinut katsomaan asiaa omien luutuneiden käsitystesi ulkopuoleltakin. 

Minä aloitin koulun vuonna 80. Ei silloin oltu Tampereella kuultukaan iltapäiväkerhoista. Perhepäivähoitajilla oli puolipäiväisiä, siis näitä pikkukoululaisia. Minä sain tulla yksin kotiin, bussikuski-isäni oli usein iltapäivällä kotona. Jos oikein monta tuntia olisi yksin pitänyt olla, niin silloin tuli mummo meille. Mutta jo ekaluokkalaisena viihdyin sen muutaman tunnin oikein hyvin itsekseni, tai lähinnä ulkona kavereiden kanssa. Monilla oli äidit kotona, ja kaveritkin tulivat koulusta suoraan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Niin olet sanonut sanottavasi, mutta sen sijaan, että sinä olisit kiinnostunut siitä, mitä muut sanovat (tai vaikka siitä, mitä ihan asiantuntijat puhuvat pelien koukuttavuudesta tai esim. lapsen impulssikontrollin kehittymisestä), sinä et kuuntele, vaan puhut kasvatuksesta tai vihjailet, että toisen lapsi on tyhmä. Onko se sinun henkilöönkäyvä, haukkuva (esim. nimität sinulle tuntemattomia lapsia "vähemmän älykkäiksi" ja "latteiksi") keskustelutyylisi mielestäsi oiva esimerkki tällaisesta hyvästä kasvatuksesta?

Tässähän nimenomaan keskustelevat vanhemmat, jotka rajoittavat lastensa ruutuaikaa eivätkä halua, että lapset olisivat tilanteessa, jossa saavat ruutuaikaa mielin määrin.

Kun nyt luen sinun ajatusmaailmastasi ja vertaan sitä omiin lapsiini, tuntuu, että ajatuksesi eivät ole niinkään kiinni todellisuudessa kuin luutuneissa käsityksissäsi. Omat lapseni ovat todella kiinnostuneita maailman asioista ja myös ikäisikseen hyvin perillä asioista. He lukevat paljon, molemmilla on aina joku kirja kesken. He leikkivät mielikuvitusleikkejä ja piirtävät ja askartelevat mielellään, ja lisäksi nuorempi tykkää kirjoittaa tarinoita ja runoja itse. Lisäksi he ovat hyviä keskustelemaan. Näistä asioista tulee palautetta myös koulusta (ja sitä ennen päiväkodista), itse asiassa en ole vielä kummastakaan saanut mitään negatiivista palautetta. Mutta tämän lisäksi he tykkäävät pelata, ja pelit kyllä koukuttavat niin, että jos ruutuaikoja ei olisi, he kyllä pelaisivat tuntitolkulla.

Mitä jos itse kehittäisit luontaista uteliaisuuttasi ja tiedonjanoasi ja vähän tutuistuisit siihen, mitä pelien koukuttavuudesta sanotaan? Jos googlaat asiaa, huomaat, että isossa osassa artikkeleista puhutaan aikuisten koukuttumisesta peleihin. Eli jos aikuisetkin koukuttuvat helposti, entä sitten lapset, jotka ovat vielä kehittymättömiä? Haastan sinut katsomaan asiaa omien luutuneiden käsitystesi ulkopuoleltakin. 

Miksi menit noin pahasti puolustuskannalle?

Aika uusi juttu tämä iltapäivätoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Se asia mitä edelleenkään et selvästi ymmärrä: se että lapsi vaan pelaisi iltapäivät yksin ollessaan ei ole sama asia kuin se, että lapsi vain pelaa eikä tee muuta. En usko että sellaisia lapsia edes juurikaan on, jotka aina vain pelaisi eikä olisi kiinnostuneita ikinä mistään muusta tai muuta suostuisi tekemään, siksi sellaisesta puhuminen on aika irrelevanttia tässä keskustelussa. Täällä nyt vaan on huudettu huonoiksi kasvattajiksi niitä, jotka sanoo joutuvansa rajoittamaan lastensa pelaamista, ja siksikin laittavat mieluummin ip-kerhoon kun antavat tulla kotiin pelien äärelle, suostumatta ollenkaan ymmärtämään mitä heille yritetään peleistä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Se asia mitä edelleenkään et selvästi ymmärrä: se että lapsi vaan pelaisi iltapäivät yksin ollessaan ei ole sama asia kuin se, että lapsi vain pelaa eikä tee muuta. En usko että sellaisia lapsia edes juurikaan on, jotka aina vain pelaisi eikä olisi kiinnostuneita ikinä mistään muusta tai muuta suostuisi tekemään, siksi sellaisesta puhuminen on aika irrelevanttia tässä keskustelussa. Täällä nyt vaan on huudettu huonoiksi kasvattajiksi niitä, jotka sanoo joutuvansa rajoittamaan lastensa pelaamista, ja siksikin laittavat mieluummin ip-kerhoon kun antavat tulla kotiin pelien äärelle, suostumatta ollenkaan ymmärtämään mitä heille yritetään peleistä kertoa.

Harva 7 -vuotias jaksaa yksikseen montaa tuntia kotona legoja koota tai kehittää barbie -leikkejä. Kyllä se väkisinkin menee joko you tubeksi tai joksikin peliksi. Ja koska järkevä vanhempi haluaa ehkäistä sitä, että lapsi 13 -vuotiaana ei todellakaan tee mitään muuta kuin pelaa, järjestetään sitä tekemistä toisaalle. Ip kerho on tässä juuri mainio, siellä on kaverit ja saa ihmetellä maailmaa heidän kanssaan. Oleellinen kysymys on lapsen yksinäisyys, sen vuoksihan niitä pelejä pelataan, kun ei ole kavereitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Näytä mulla sellaisia alakoululaisia, jotka omatoimisesti ja luotettavasti vahtisivat omaa ruutuaikaansa, jos kukaan ei ole muistuttamassa, on yksin kotona, läksyt on tehty, alkaa jo vähän hämärtää, kaverit ei voi olla, äiti on tulossa vasta parin tunnin päästä, on jo aika tylsää.

Kylä ne aika helposti tossa tilanteessa jonkun ruudun kaivaa esiin, vaikka kuinka hienosti olisit lapsesi kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka ei pärjäisi? Meillä ei vielä ole kouluikäisiä lapsia, mutta muistan ihan omasta lapsuudesta, ettei ollut mikään ongelma tulla yksin koulusta kotiin, syödä välipalaa, tehdä läksyt ja mennä vaikka ulos leikkimään tai katsoa telkkua ja odottaa, että vanhemmat tulee. Tosin voi olla, että siihen vaikuttaa se missä asuu?

Nykyään vanhemmuudeksi vaan ei riitä että lapsi just just pärjää.

Se iltis on myös ainoa paikka jossa on sitä vapaata leikkiä jota tuonikäinen tarvitsee.

Meidän koulun lapset aika vapaasti leikki kavereidensa kanssa koulun jälkeen. Se tosin oli kamalaa, jos ei löytynytkään kaveria.

Milloin tämä oli?

Meidän asuinalueella oli tasan ylsi ekaluokkalainen joka ei ollut iltiksessä.

Kasarilla. Mulla oli ekaluokan syyskaudella hoitaja iltapäivisin kotona, mutta sen jälkeen oli tosiaan hyvin vapaata toimintaa ja toimettomuutta koulun jälkeen. Vähän isompana aloin pyöriä talleilla.

Siitä on 40 vuotta, hyvä ihminen!

Ei ihminen ole niin paljon 40 vuodessa muutunut että jos lapsi pärjäsi silloin yksin kotona niin nykylapsi ei enää pärjäisi.

Kai ne selvisi kun pakko oli. Ei pärjääminen ole yhtä kun hyväksi oleminen. Paljon muutakin on ennen tehty kun ei muutakaan voitu ja lasten piti pärjätä, pystyi tai ei.

Asiat voivat olla toisaalta hyväksi ja toisaalta ei. Yksin olo kyllä kehittää lapsen kykyä keksiä itselleen tekemistä ja yksinolon kestämistä. Joillekin se voi olla liikaa vaadittu mutta toisille ihan hyvä ja kehittävä kokemus.

Silloin tehtiin noin kyllä ihan aikuislähtöisesti. Ei siinä lapsen kehitystä kuunneltu.

Kyllä iltapäivätoimintakin on osittain "aikuislähtöistä". Ei siellä saa lapsi tehdä mitä haluaa vaan aikuinen on suunnitellut mitä lapsi siellä milloinkin tekee. OSa lapsen kehitystä on juuri se luova vapaus jota on kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa mitä tehdään ja milloin. 

Meidän koulun IP-toiminnassa on ulkoilua, vapaata leikkiä ja piirtämistä. Ei ole ainakaan usein aikuisen suunnittelemaa toimintaa. Ohjaajat ovat mukavia, siellä on osa lastenohjaajan/lähihoitajan koulutuksella, koska osa heistä on eskarin puolella päivällä (ja osa on entisiä päiväkodin työntekijöitä).

Kyllä ne silti on jollain tavalla ohjattu tiettyihin aikoihin ja pitää aloittaa ja lopettaa samaan aikaan kuin muutkin. Ei se ole siis sama asia kuin olla kotona ja tehdä mitä haluaa milloin haluaa.

On sillä tavalla ohjattu, että välipala on tiettyyn aikaan ja ulos mennään tiettyyn aikaan (tosin riippuu lasten määrästä, välillä oma lapseni on mennyt pienemmässä porukassa ulos, kun muut ovat vielä olleet sisällä). Mutta sitten pihalla ja sisällä ollessa ei ole mitään sellaista, että nyt piirretään, nyt leikitään, nyt askarrellaan, vaan lapset tekevät siellä omia juttujaan.

Juuri katsoin meidän iltapäiväkerhon instagramia. Musta se näyttää erittäin kivalta, leipovat, askartelevat, tekevät pieniä retkiä, käy luistelemassa, siellä oli myös kuva tytöstä pötköttelemässä sohvalla ja tekstinä, että jos joskus vähän väsyttää, niin huilatakin saa. Mutta mun silmään vaikuttaa ihan ohjatulta ja aktiiviselta.

Torstaista eteen päin sitten nähdään millaista siellä on, mutta kuvien ja facebookjuttujen perusteella näyttää tosi kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Näytä mulla sellaisia alakoululaisia, jotka omatoimisesti ja luotettavasti vahtisivat omaa ruutuaikaansa, jos kukaan ei ole muistuttamassa, on yksin kotona, läksyt on tehty, alkaa jo vähän hämärtää, kaverit ei voi olla, äiti on tulossa vasta parin tunnin päästä, on jo aika tylsää.

Kylä ne aika helposti tossa tilanteessa jonkun ruudun kaivaa esiin, vaikka kuinka hienosti olisit lapsesi kasvattanut.

Läksyt on tehty, kaverit ei voi olla, alkaa jo vähän hämärtää, äiti on tulossa vasta parin tunnin päästä, on jo aika tylsää..

Miksi tuossa tilanteessa ei saisi kaivaa ruutua esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus mennyt jo pahasti pieleen, jos pikkukoululainen vaan pelaa.

Ei, vaan kasvatus menee pahasti pieleen kun pikkukoululainen jätetään yksin pelaamaan iltapäiväksi.

Siinä on jo ryssitty ihan huolella, jos _pikkukoululainen_ vain pelaa yksin ollessaan.

Eri asia joku teini-ikäinen tyyppi jota vaikka vähän masentaa, mutta pikkukoululainen on vielä tosi pieni ja sillä tavalla utelias maailmaa kohtaan, etten tiedä mitä pitää tapahtua, jos se uteliaisuus ja leikkisyys on lapsesta jo tuossa vaiheessa kuollllut?

Ja pelaa vaan, on ruutujen ääressä.

Todella huonon kasvatuksen tulos.

Oon kyllä vähän eri mieltä tästä. Vaikka lapsi on utelias, pelit ovat koukuttavia, eikä niiden koukuttavuus liity kasvatukseen. Jos me vanhemmat emme kontrolloisi lastemme pelaamista, he kyllä pelaisivat paljon, ihan hyvin voisi mennä iltapäivä pelatessa salaa. Etenkin vanhempi lapsi pelaisi tosi paljon, jos saisi. Ei lapsella ole sellaista elämänhallintaa, että hän pystyisi arvioimaan kokonaisvaltaisesti omaa hyvinvointiaan.

Ehkä lapsenne ei vaan ole kovin älykäs sitten, jos ei oikeasti halua tehdä mitään muuta kuin pelata ruudun ääressä, ellei aikuiset kontrolloi sitä?

Tai joku erityisen addiktoituva persoona jo pienenä?

Paljon pelaavillakin yleensä kiinnostaa muukin kuin pelaaminen, esim. fantasia-roolileikit, legot, lukeminen, piirtäminen, pienoismallit.

Musta taas tuntuu siltä, että sen sijaan, että haluat keskustella asiasta, haluatkin dissata jonkun sulle tuntemattoman ihmisen lasta. En arvosta. En myöskään sanonut, ettei lapsiani kiinnostaisi mitkään muut asiat kuin pelaaminen. Osaatko selittää, mistä keksit tuon, ettei kiinnostaisi? Yksinkertaisesti puhuin siitä, että pelit on suunniteltukin koukuttaviksi – luulisi, että aikana, jolloin lasten ja nuorten pelaamisesta puhutaan paljon, tämä kuuluisi jo yleistietoihin – ja toisaalta lasten itsesäätely ei ole vielä kovin kummoista. 

No tässähän oli kyse siitä, kun lapsi vain pelaa, joten tietysti puhuin lapsista joita ei kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen.

Täällä on osa porukasta kirjoittanut, että heidän lapsensa vain pelaavat, jos ei ole aikuinen vahtimassa ja rajoittamassa.

Siitä voisi päätellä, ettei mikään muu kiinnosta.

Vaikuttaa siltä, ettei kaikki vanhemmat halua ottaa vastuuta tästä, vaan sysäävät syyn pelien niskoille.

Kun ne on niin koukuttavia jne.

Minä en kirjoittanut, että lapsi vain pelaa. Minä kirjoitin, että lapset pelaisivat paljon, jos emme kontrolloisi pelaamista. Suosittelen, että oikeasti mietit, mitä se toinen ihminen kirjoittikaan ennen kuin vastaat. Ja mitä keskustelua tuollainen "ehkä lapsenne ei ole kovin älykäs" mielestäsi on? Onko se mielestäsi älykästä keskustelua? 

En tiedä, mitä peliajan rajoittaminen sitten on, jos ei vastuun ottamista. Meillä pelaamista rajoitetaan ja lapset tekevät paljon muutakin. Lukevat paljon, leikkivät, piirtävät, askartelevat. 

Kirjoitit, että voisivat hyvin pelata koko iltapäivän.

Et tarkentanut oliko kyse jokaisesta iltapäivästä vai joskus tapahtuvasta asiasta, mutta jos jälkimmäistä, niin mikä ongelma?

Edelleen kyse oli (pienistä) lapsista jotka _vain_ pelaavat ja siitä miten sellaisten lasten kasvatus on mennyt pieleen, joten miksi tulet selittämään lapsista jotka tekevät muutakin ja joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Oletko nyt huomannut että sanoilla pelaisivat ja pelaavat on ero? Kyllähän lapset on kiinnostuneita muustakin, mutta jos lapsi on yksin kotona vailla tekemistä niin täysin normaali, hyvin kasvatettu ja muustakin kiinnostunut lapsi herkästi tarttuu siihen peliin, jos se on saatavilla. Kukaan ei ole sanonut että lapsensa tosiasiassa pelaavat kaiken aikaa, vaan että ne pelaisivat kyllä jos ei aikuinen rajoittaisi ja ohjaisi/pakottaisi keksimään muutakin touhua. Lapsi joka vaikka ulkona kavereitten kanssa saattaa olla hyvinkin kekseliäs leikeissään, tai rakentaa upeita legorakennelmia, voi kuitenkin valita mieluisimmaksi tekemiseksi sen tuntikausien pelaamisen. Miten rautalangasta tämä asia vielä pitää vääntää?

Olen kirjoittanut sanottavani jo ensimmäisessä ja toisessa viestissäni, en tiedä miksi tulette vääntämään omianne lapsista joita kiinnostaa muukin kun pelaaminen?

Vaikuttaa syyllistyneiden vanhempien puolusteluilta, mutta sen sijaan että selitätte täällä pelien koukuttavuudesta, suosittelisin keskittymään ihan niiden omien lasten luontaisen uteliaisuuden, tiedonjanon ja leikkisyyden vaalimiseen.

Harva lapsi on luonnostaan niin lattea, että jaksaisi päivät pitkät vain pelata ruudun ääressä, ellei ole oikein kasvatuksella ohjattu siihen suuntaan (eli esim. lojutettu laittamalla runsaasti ruutujen ääreen pois häiritsemästä vanhempia, passivoitu lasta liialla ohjaamisella, viihdyttämisellä ja kontrolloinnilla, tylsällä ympäristöllä jne.).

Ei voi sanoa kuin hohhoijaa. Ei tuommoisen änkyrän kanssa viitsi keskustella, kun ei selvästi ole halua tai kykyä ymmärtää lukemaansa.

Kirjoita vielä tuon hohhoijaan lisäksi, että HÖPÖ HÖPÖ, niin tämä keskustelu on täydellinen.

Edelleen en ymmärrä miksi tulitte selittämään lapsista joita kiinnostaa muukin kuin pelaaminen?

Eihän kyse ollut siitä, ettei ikinä saisi pelata tai ettei pelaaminen saisi ollenkaan kiinnostaa.

Toki teillä on oikeus olla mitä mieltä olette, mutta itse äitinä olisin hyvin huolissani ja äitiyttäni reflektoimassa, jos huomaisin pikkukoululaiseni olevan ruutuaddikti.

Miettisin kaikenlaista muutakin, kuin vain pelaamisen/ruutujen rajoittamista eli käytännön toimia. Pelkän pelin syyttäminen siinä tilanteessa olisi älyllistä epärehellisyyttä.

Koska kukaan ei ole puhunut lapsista joka kiinnostaa vain pelaaminen? Se mitä lapsi tekee iltapäivällä yksin ollessaan ei edelleenkään ole sama asia kuin se mistä lapsi on kiinnostunut. Minun lapsi ei siis ole ruutuaddikti, mutta toisin kuin sinä, minä ymmärrän mitä tätä kommentoineet ihmiset tarkoittaa.

Eri

Häh? Ihan ensimmäisessä viestissä nimenomaan otetaan kantaa pikkukoululaisiin, jotka vaan pelaa.

Joten miten niin kukaan ei ole puhunut lapsista, joita kiinnostaa vain pelaaminen?

Sille en voi mitään, että jotkut tulevat syyllistyneinä selittämään jostain lapsistaan, jotka eivät ole kohderyhmää eli pikkukoululaisia jotka vain pelaavat.

Alkuperäinen viesti oli kommentti tähän jo ilmeisesti poistettuun viestiin, jossa joku (mahdollisesti trolli) kirjoitti, että lapsensa todennäköisesti vain pelaisi yksin kotona:

Omalla lapsellani ip toiminnan vaihtoehto on leikkiä pihalla köyhälistön lapsien kanssa, joiden kanssa en halua lapseni leikkivän lainkaan tai vaihtoehtoisesti olla yksin kotona, jossa hän todennäköisesti pelaisi koko iltapäivän. Joten ip toiminta, jossa hänen kaverinsakin ovat ja joku katsomassa perään on aivan loistava vaihtoehto. Ei se meteli lapsia haittaa ja vaikka sinunkaltaisillasi ohjaajilla on heikko työmoraali, se vaihtoehto olla ilman toimintaa on silti huonompi.

Se asia mitä edelleenkään et selvästi ymmärrä: se että lapsi vaan pelaisi iltapäivät yksin ollessaan ei ole sama asia kuin se, että lapsi vain pelaa eikä tee muuta. En usko että sellaisia lapsia edes juurikaan on, jotka aina vain pelaisi eikä olisi kiinnostuneita ikinä mistään muusta tai muuta suostuisi tekemään, siksi sellaisesta puhuminen on aika irrelevanttia tässä keskustelussa. Täällä nyt vaan on huudettu huonoiksi kasvattajiksi niitä, jotka sanoo joutuvansa rajoittamaan lastensa pelaamista, ja siksikin laittavat mieluummin ip-kerhoon kun antavat tulla kotiin pelien äärelle, suostumatta ollenkaan ymmärtämään mitä heille yritetään peleistä kertoa.

Harva 7 -vuotias jaksaa yksikseen montaa tuntia kotona legoja koota tai kehittää barbie -leikkejä. Kyllä se väkisinkin menee joko you tubeksi tai joksikin peliksi. Ja koska järkevä vanhempi haluaa ehkäistä sitä, että lapsi 13 -vuotiaana ei todellakaan tee mitään muuta kuin pelaa, järjestetään sitä tekemistä toisaalle. Ip kerho on tässä juuri mainio, siellä on kaverit ja saa ihmetellä maailmaa heidän kanssaan. Oleellinen kysymys on lapsen yksinäisyys, sen vuoksihan niitä pelejä pelataan, kun ei ole kavereitakaan.

Mitä haittaa siitä siis on, jos lapsi pelaa osan tuosta ajasta tai välillä vaikka koko sen iltapäivän?

Ei kyllä liity mitenkään tuohon tilanteeseen, jossa lapsi on ruutuaddikti eikä innostunut ja inspiroitunut maailmasta/elämästä, mutta ihmettelen vaan mikä mörkö se pelaaminen sitten joillekin on?

Eikös niille lapsille vois joku aikuinen tulla siksi aikaa opettamaan raamattua? Uskovaisethan haluaa levittää ilosanomaa ilmaiseksi. Jos kerran ruutuaika on Saata nasta joidenkin mielestä.

Kyllä oikeasti mietin, laitanko kakkosluokkalaisen erityislapsen ip kerhoon. Lapsi tarvitsee sen, mutta se on kallista, 130e/kk ja on aivan helvetin vaikeaa saada siihen maksualennus/vapautus. Yh perheessä se on todella iso raha. Viime vuonna taistelin koko syksyn, niin saatiin kevääksi maksuvapautus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Tässä taas vanhemmuuden riemuvoitto antamassa tietoiskua, huoh.

Niin, mitä tietoiskua sulla oli jaettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pärjää jos on normaaliälyisestä lapsesta kyse. Toki jos on jotain haasteita toimintakyvyssä tai älykkyydessä niin IP on ihan hyvä vaihtoehto.

Koulusta kotiin, soitto vanhemmalle, läksyt ja välipala. Sitten saa pelata, mennä omaan pihaan tai leikkiä. Mitä nyt keksiikään. Eipä tuossa läksyjen ja välipalan jälkeen jää kuin 1-2h odoteltavaa.

Juuri näin.

Itse tykkään olla yksin kotona, miksei jotkut lapsetkin tykkäisi omasta rauhasta? Ahdistaisi olla jossain ihmisten valvottavana vielä vapaa-aikanakin!

Ottamatta kantaa siihen pärjääkö 7v yksinään tunteja niin eihän ainoat vaihtoehdot ole kerho tai lapsi yksin... itse olen sairaseläkeläinen ja aina kotona, enkä ole ainut. Jotkut on myös työttömiä, etätyössä tai vuorotöissä jolloin esim yötöiden jälkeen ollaan kotona. Jotkut asuvat mummollaan joka aina kotona... vaikka mitä tilanteita jotka ei vaadi kerhoa taikka yksinoloa lainkaan.