Suomen vahvin nainen 2018 Annika Karhu sanoo, että naisvaltaisilla aloilla on henkilökemia ongelmia, OLETKO SAMAA MIELTÄ?

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko te, jotka haukutte kaikkia muita naisia mitään eroa siinä että itse haukutte noihin muihin verrattuna? Minä en.

Tämä. Huonosta käytöksestä ei pidä kertoa muille kun asianosaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei miehet ajattele niin tunteella. On kyllä aika myrkyllistä puhetta. Kyllä miessukupuoli on yhtä tunteellista kuin naisetkin. Eri tavalla vain ilmentävät ehkä niitä tunteitaan. Nyt on aika jo lopettaa noin naurettavien stereotypioiden levittäminen.

Nyt on aika lopettaa naurettavien amerikkalaiset uuskieliilmaisujen käyttäminen, kuten pickme ja not like other girls.

Miehissä ja naisissa on tänäpäivänä samat eroavaisuudet kuin sata tai tuhat vuotta sitten. Ne eivät ole naurettavia stereotypioita muuta kuin twitterissä.

Mulle ainakin not like other girlsit - miksi niitä ikinä kutsutaankaan - on tuttuja jo ennen Twitteriä ihan Suomesta. Ne on just näitä, jotka tällaisissa keskustelussa estoitta kehuu miehiä niin reiluiksi, yhteistyökykyisiksi ja solidaarisiksi asiahemmoiksi, "toisin kuin tyhmät kanat". Kyllä miesyhteisöissä on pimeät puolensa, ei-rakentavaa puhetta, selän takana juonimista ja kiusaamista.

Kaikkein paras on melko 50-50 työyhteisö. Nää ilmiöt ei silloin niin pääse kärjistymään eikä kukaan oo "Kukko" eikä "Prinsessajätkä".

Viha kohdistuu myös miehiin. Olin naisvaltaisessa työyhteisössä ja kuulin kerran "astuneeni erään johtajan varpaille" jossain palaverissa (toinen osasto onneksi) mutta minulle ei sen johdosta puhuttu yli puoleen vuoteen, ja sain jopa hänen alaisiltaan kylmää kohtelua.

Pahinta on kun ajattelin että sillä on menossa vaihdevuodet tms eli en edes osannut ottaa opikseni.

Voin yhtyä tähän mielipiteeseen omien kokemusten mukaan.

Eräs erittäin mukava naiskollegani ei koskaan kritisoinut tai suhtautunut negatiivisesti miehiin, mutta useista naisista löytyi jotain ongelmaa kun kahden kesken keskustelimme ja joidenkin naisten kanssa hän ei tullut toimeen juuri lainkaan.

Vierestä katsoen miehenä tuota on vaikea ymmärtää kun ihmisenä hän oli muuten erittäin miellyttävä.

Tämä ongelma voi johtua siitä, että naiset eivät osaa lopettaa kiusaamista yhtä tehokkaasti kuin miehet. Siedetään kauemmin eikä uskalleta nousta kiusaajaa vastaan. Ei oikein ole keinojakaan.

Olen ollut työpaikassa, jossa miesjohtaja kiusasi kaikkia. Otti jokaisen vuorollaan silmätikuksi ja kyykytti oikein kunnolla. Tahallaan itketti työntekijöitä.

Tilanne meni siihen, että talon miehet kantoivat tämän johtajan yhtenä päivänä pihalle ja tilanne yltyi tappeluksi. (Olivat paljon opiskelleita fiksuja miehiä, mutta silti päätyivät sellaiseen ratkaisuun.)

Sen jälkeen tämä johtaja ei enää koskaan käynyt niillä osastoilla, joilla enemmistö työntekijöistä oli miehiä. Kiusaaminen loppui kuin seinään.

Mutta ne pari osastoa, joissa oli (ja on) pelkästään naisia töissä, kärsivät kiusaamisesta edelleen. Kiusaaminen on sillä puolella muuttunut entistä pahemmaksi. Johtajalla on enemmän aikaa keskittyä heidän kiusaamiseen.

Naisvaltaisilla aloilla on paljon marttyyrityyppejä, jotka haluavat tehdä itsestään korvaamattomia ja jotka ovat sitten salaa katkeria siitä, kuinka muut eivät tee mitään. Tekisivät toki, jos heidän annettaisiin tehdä mutta tätä marttyyri ei tajua. Toinen ilmapiiriä huonontava ryhmä ovat naiset, joiden elämä on pääasiassa naisen roolin suorittamista ja jotka siksi ärsyyntyvät vähänkin erilaisemmista naistyökavereista. Yleensä nämä naiset ovat puuttumassa herkästi toisten yksityisasioihin ja yrittävät saada vedettyä nämä samaan jamaan kanssaan. Asia erikseen ovat persoonallisuushäiriöiset ym. mutta heiltä löytyy yhtä lailla miesvaltaisilta ja fifty-fifty -työpaikoilta.

Jos kumpikin näistä ryhmistä puuttuu työpaikalta, voi naisvaltainen työyhteisö olla todella virkistävä ja hengeltään avoin. Myös johtamisella on paljon merkitystä siinä, millaiseksi työyhteisön henki muodostuu. Jos pomo on kovin epävarma ja yrittää kumarrella kaikkiin suuntiin, moni turhautuu siitä ja saattaa itse alkaa työpaikan pikkupomoksi. Toisaalta kovin joustamaton ja autoritäärinen johtamistyyli ei sekään toimi, vaan kylvää sekä turhautuneisuutta että pelkoa työyhteisöön.

Ihan yhtäläisiä ongelmia on miesvaltaisilla työpaikoilla. Olen ollut molemmissa. Miesvaltaisilla työpaikoilla olen saanut jäädä ulkopuolelle näistä kieroiluista, olenhan nainen. Olen kuitenkin saanut seurata asioita läheltä. Yhdessä työpaikassa olin samaan aikaan avomieheni kanssa ja hän avasi minulle näkyviä miedten kesken eskaloituneita tilanteita vielä syvemmin. Ei hyvää päivää.

Ihan turhaa romantisointia, että ruoho olisi vihreämpää toisella puolen. Ei se ole.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä paskaa. Kiusaajat on kiusaajia sukupuoleen katsomatta. Miehillä on tietynlainen ilkeys ja julmuus geeneissä. Koulussakin pojat olivat niitä pahimpia kiusaajia ja rääkkäsivät heikompiaan, kuten tyttöjä.

Pahimpia kiusaajia olivat kyllä tytöt. Passiivis-aggressiivista eristämistä, johon on vielä vaikea puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei miehet ajattele niin tunteella. On kyllä aika myrkyllistä puhetta. Kyllä miessukupuoli on yhtä tunteellista kuin naisetkin. Eri tavalla vain ilmentävät ehkä niitä tunteitaan. Nyt on aika jo lopettaa noin naurettavien stereotypioiden levittäminen.

Nyt on aika lopettaa naurettavien amerikkalaiset uuskieliilmaisujen käyttäminen, kuten pickme ja not like other girls.

Miehissä ja naisissa on tänäpäivänä samat eroavaisuudet kuin sata tai tuhat vuotta sitten. Ne eivät ole naurettavia stereotypioita muuta kuin twitterissä.

Nyt olisi aika opetella lukemaan, ennen kuin kommentoi. Tuossa kommentissahan ei mitään noista

ilmaisuista käytetty. Botti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei miehet ajattele niin tunteella. On kyllä aika myrkyllistä puhetta. Kyllä miessukupuoli on yhtä tunteellista kuin naisetkin. Eri tavalla vain ilmentävät ehkä niitä tunteitaan. Nyt on aika jo lopettaa noin naurettavien stereotypioiden levittäminen.

Nyt on aika lopettaa naurettavien amerikkalaiset uuskieliilmaisujen käyttäminen, kuten pickme ja not like other girls.

Miehissä ja naisissa on tänäpäivänä samat eroavaisuudet kuin sata tai tuhat vuotta sitten. Ne eivät ole naurettavia stereotypioita muuta kuin twitterissä.

Mulle ainakin not like other girlsit - miksi niitä ikinä kutsutaankaan - on tuttuja jo ennen Twitteriä ihan Suomesta. Ne on just näitä, jotka tällaisissa keskustelussa estoitta kehuu miehiä niin reiluiksi, yhteistyökykyisiksi ja solidaarisiksi asiahemmoiksi, "toisin kuin tyhmät kanat". Kyllä miesyhteisöissä on pimeät puolensa, ei-rakentavaa puhetta, selän takana juonimista ja kiusaamista.

Kaikkein paras on melko 50-50 työyhteisö. Nää ilmiöt ei silloin niin pääse kärjistymään eikä kukaan oo "Kukko" eikä "Prinsessajätkä".

Usein nämä "not like other girlsit" ja "prinsessajätkät" ovat enemmän tai vähemmän autismikirjolla. He eivät osaa kommunikoida kovin hyvin naisten kanssa, sillä naisten välisessä kommunikaatiossa on paljon monimutkaista sanatonta viestintää, jota he eivät hallitse. Siksi he joutuvat helposti kiusatuiksi ja syrjityiksi.

Miesten kanssa heillä on vähemmän kommunikointiongelmia, ja he kokevat siksi miehet reilummiksi. Eivät he edes tiedä miksi heillä on niin vaikeaa naisten kanssa. Useimmilla ei ole edes mitään diagnoosia.

Olen itse yksi niistä naisista. Diagnoosin sain vasta nelikymppisenä. Se auttoi ymmärtämään monia asioita enkä enää koe olevani täysin epäkelpo ja viallinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla ja pärjään työssäni hyvin. Niiden muutamien työpaikan naistenkin kanssa tulen hyvin toimeen. He eivät ole suuttuneet siitä että en osaa osallistua kahvitaukojen keskusteluihin.

Itselläni ei ole ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa naisvaltaisella työpaikalla (tai sitten en ole vaan huomannut eikä kiinnosta), koska olen aina pitänyt sen asenteen, että tulin tänne tekemään töitä, en ystäviä. Kaikkien kanssa olen pystynyt kuitenkin kommunikoimaan asiallisesti ja ystävällisesti enkä ole halunnut puuttua mihinkään muiden keskinäisiin väleihin.

On tullut kyllä sivusta seurattua ihan sairasta käyttäytymistä ja lapsellista kiukuttelua. Itkemistä, raivoamista, tiuskimista, mykkäkoulua jne. Minna sanoi viime viikolla näin, niin Tiina ei sen takia suostu enää tekemään asiaa x. Esimies joutuu selvittelemään ihan täysin työhön liittymättömiä riitoja vähän väliä. Sitä se on, kun lähennytään liikaa työkaverin kanssa ja alkaa samat naamat puuduttamaan vuodesta toiseen eikä enää jakseta leikkiä sen kaa.

Miesvaltaisella alalla meininki on vähän erilaista, mutta kyllä sielläkin osataan riidellä ja kiukutella! Harvemmin siellä esimiehet ryhtyy samalla tavalla erotuomariksi ja terapeutiksi, jos kyse on vaan siitä, että Matti sanoi Mikalle näin.

Mieheni kertoo minulle aika avoimesti miesvaltaiset työpaikkansa asioista. Sellaista on touhu, etten vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei miehet ajattele niin tunteella. On kyllä aika myrkyllistä puhetta. Kyllä miessukupuoli on yhtä tunteellista kuin naisetkin. Eri tavalla vain ilmentävät ehkä niitä tunteitaan. Nyt on aika jo lopettaa noin naurettavien stereotypioiden levittäminen.

Nyt on aika lopettaa naurettavien amerikkalaiset uuskieliilmaisujen käyttäminen, kuten pickme ja not like other girls.

Miehissä ja naisissa on tänäpäivänä samat eroavaisuudet kuin sata tai tuhat vuotta sitten. Ne eivät ole naurettavia stereotypioita muuta kuin twitterissä.

Mulle ainakin not like other girlsit - miksi niitä ikinä kutsutaankaan - on tuttuja jo ennen Twitteriä ihan Suomesta. Ne on just näitä, jotka tällaisissa keskustelussa estoitta kehuu miehiä niin reiluiksi, yhteistyökykyisiksi ja solidaarisiksi asiahemmoiksi, "toisin kuin tyhmät kanat". Kyllä miesyhteisöissä on pimeät puolensa, ei-rakentavaa puhetta, selän takana juonimista ja kiusaamista.

Kaikkein paras on melko 50-50 työyhteisö. Nää ilmiöt ei silloin niin pääse kärjistymään eikä kukaan oo "Kukko" eikä "Prinsessajätkä".

Usein nämä "not like other girlsit" ja "prinsessajätkät" ovat enemmän tai vähemmän autismikirjolla. He eivät osaa kommunikoida kovin hyvin naisten kanssa, sillä naisten välisessä kommunikaatiossa on paljon monimutkaista sanatonta viestintää, jota he eivät hallitse. Siksi he joutuvat helposti kiusatuiksi ja syrjityiksi.

Miesten kanssa heillä on vähemmän kommunikointiongelmia, ja he kokevat siksi miehet reilummiksi. Eivät he edes tiedä miksi heillä on niin vaikeaa naisten kanssa. Useimmilla ei ole edes mitään diagnoosia.

Olen itse yksi niistä naisista. Diagnoosin sain vasta nelikymppisenä. Se auttoi ymmärtämään monia asioita enkä enää koe olevani täysin epäkelpo ja viallinen.

Työskentelen miesvaltaisella alalla ja pärjään työssäni hyvin. Niiden muutamien työpaikan naistenkin kanssa tulen hyvin toimeen. He eivät ole suuttuneet siitä että en osaa osallistua kahvitaukojen keskusteluihin.

Täytyy kyllä sanoa, että moni näistä on myös niitä tyrkkyjä, jotka tykkäävät vaan miesten huomiosta ja miesten kanssa on helpompaa, kun persse pitkällä ja tissit tyrkyllä suoritetaan jotain miehen nenän edessä.

Viihdyn naisvaltaisella työpaikallani hyvin. Fiksuja, koulutettuja ihmisiä. Typerät "uudistukset" ja huono digitaalinen järjestelmä eivät johdu työkavereista.

Ei selkeästikään ole työskennellyt vielä kovin kauan miesporukassa. Nyt kokee vielä uutuudenviehätystä.

Miesten kanssa se on just tuota, päällisin puolin asiat sovitaan ja saadaan sujumaan mutta selän takana sitten puhutaan ja isketään puukkoa selkään.

Olen ollut täysin naisista koostuvassa työyhteisössä jossa oli todella hyvä ilmapiiri ja sitten taas 90% miehistä koostuvassa jossa se juoruilun määrä yllätti ihan täysin. Mulle kertoiltiin selän takana joidenkin työkavereiden asiat lääkitystä myöten. Koulussa pahimmin kiusasi pojat.

Olen kuullut samaa useilta naispuolisilta kavereilta, joten uskon että näin on. Draamaa pitää saada töissäkin.

Työpaikallani on noin 20 naista ja tottakai henkilökemiat näkyvät siinä että toiset viihtyvät paremmin toisten kanssa. Mutta kun väkisinkin joudutaan olemaan kaikkien kanssa tekemisissä ja tekemään yhteistyötä, niin jokainen ymmärtää, ettei kenenkään kanssa voi olla vihoissa tai sulkea ulkopuolelle.

Olen ollut pari vuotta myös miesvaltaisessa työpaikassa ja nähnyt, että miehet eivät ole yhtään sen rehdimpiä toisiaan kohtaan kuin naisetkaan. Päinvastoin, miehet puhuvat huumorin varjolla toisista tosi rumasti, sekä selän takana että suoraan. Pitää vaan kestää, sehän on huumoria.

Poikani oli juuri muutaman kuukauden työharjoittelussa ja kesätöissä miehisessä työpaikassa ja kertoi, miten vanhemmat työntekijät kiusasivat armotta erästä uutta nuorta työntekijää. Oli tuskallista kuunnella niitä juttuja. Jostain syystä poikani, muutamia naljailuja lukuunottamatta välttyi samalta kohtelulta, vaikka on nuori ja kokematon.

Isäni ja eräs ystäväni ovat olleet pitkään esimiesasemassa isoissa miesvaltaisissa firmoissa. Ovat kertoneet, että miehet kitisevät aivan turhista asioista. Esim. toisten sairauslomat ovat herättäneet toisissa miehissä kateutta.

Että jospa luovuttais tästä kliseestä, että miehet ovat rehdimpiä kuin naiset.

Tiettyyn rajaan asti ihmisillä on normaalia olla henkilölemiaongelmia. Monet miehet ovat kemialtaan yhteensopimattomia. Jotkut ovat iöleitö.