Suomen vahvin nainen 2018 Annika Karhu sanoo, että naisvaltaisilla aloilla on henkilökemia ongelmia, OLETKO SAMAA MIELTÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edessäpäin miehet voivat olla niin reiluja ja kivoja. Miesporukka pelasi minut ulos selän takana juonittelemalla yhdestä ylennyksestä, johon halusivat kaverinsa. Kenelläkään ei ollut kai minua vastaan mitään, mutta jeesasivat kaveria, joka muuten ei siinä hommassa pärjännyt. Kun tuo selvisi vaihdoin duunia.

Miehet kyllä pelaa rajuakin valtapeliä, mutta se harvoin on henkilökohtaista. Pidän sitä itsestäänselvänä ja reilunakin.

Miehet "Valtapelaa", naiset "nokittelee" *tai keksikää joku muu ärsyttävä kanamainen termi tähän*

Onhan se Valtapeli toki aina paljon Parempaa, Reilumpaa, Jalompaa ja Oikein. Vai olisko kyseessä sittenkin pelkkää asenteellista sanakikkailua.

Ei. Kyllä naisten ja miesten toimintatavoissa on eroa. En ymmärrä mikä ongelma on myöntää se. Jossain asioissa naiset taas sitten toimivat YLEISESTI OTTAEN (toki yksilöllisiä eroja on!) miehiä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä et noi naispirut ei ole koskaan parisuhteessa kuitenkaan. Ainahan täälläkin tiedetään kaiken olevan miehen syytä.

Kyllä suurin osa työelämässä minua vastaan tulleista myrkynkeittäjistä on ollut ihan heteroparisuhteessa olevia. Ovat myös olleet lähes kaikki tyytymättömiä suhteeseensa ja elämäänsä ja pilanneet työpaikan ilmapiiriä jatkuvalla miehistään valittamisella, muiden työkavereiden yksityisasioista juoruilulla ja ylipäätään yksityiselämän ja työn sotkemisella. Monelle työpaikka vaikutti olevan sekä jokin vertaistukiryhmän kokoontuminen että kaatopaikka, jonne voi kipata pahan olonsa muiden huoleksi.

Mä olen työskennellyt naisvaltaisissa yhteisöissä, enkä voi sanoa, että mitään draamaa olisi koskaan ollut. Mutta en olekaan työskennellyt hoitoalalla tai ympäristössä, jossa työnteko on tehty mahdottomaksi. Luulen, että ongelmana eivät ole naiset vaan työskentelyolosuhteet, jotka saavat ihmiset voimaan pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu kun jatkuvasti saa lukea aloituksia naisten kokemasta työpaikkakiusaamisesta, kuppikunnista, huonosta johtamisesta ja nyt kun asia esitetään näin että juuri naisvaltaisella aloilla on näitä ongelmia, niin yhtäkkiä nämä samat naiset kirjoittaa täällä että ei pidä paikkaansa ja kääntävät asiaa, niin että miesvaltaisilla aloilla on enemmän tätä.

Miehet ei pidä draamasta pääosin, se on fakta.

Siksi ei juoruta töissä ja jos kaveri tekee virheen siitä sanotaan kaverille suoraan, ei esimiehelle.

Eli annetaan kaverin itse korjata virhe viemättä sitä ylempiin portaisiin ja puhutteluihin.

Ei ne varmaan ole samoja naisia. Itse olen työpaikassa, jossa enemmistö on naisia ja ilmapiiri on hyvä, eikä ketään kiusata. Miesten kiusaamista ei yleensä edes havaita, koska se on läppää, joka pitää vain kestää.

Vastaiskohan kaikki sun kollegat samalla tavalla... Sinähän et välttämättä sitä näe mitä muiden välillä tapahtuu. Ne pienenpienet eleet...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työskennellyt naisvaltaisissa yhteisöissä, enkä voi sanoa, että mitään draamaa olisi koskaan ollut. Mutta en olekaan työskennellyt hoitoalalla tai ympäristössä, jossa työnteko on tehty mahdottomaksi. Luulen, että ongelmana eivät ole naiset vaan työskentelyolosuhteet, jotka saavat ihmiset voimaan pahoin.

Älä viitsi. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että naisilla ei ole mitään vastuuta mistään itsellään. Koskaan. Parisuhteessa kaikki miesten vika, työpaikalla työolosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naisena työelämässä 30 vuotta miesvaltaisella alalla, ja vaikka miehissäkin on monenlaista, niin kyllä ne on naiset jotka puukottaa.

Pahimmat naiset jopa manipuloi miehiä puolelleen muita naisia vastaan, jos joku ei miellytä.

Naisten kaksinaamaisuus on loputonta, ja kannattaisi miestenkin muistaa, että se itkevä apua kaipaava prinsessa voikin olla sadun lohikäärme. Se on helppo uskoa itkuntuhruisia silmiä, mutta näytteleminen on joillekin yhtä helppoa kuin hengittäminen.

Toivottavasti et kuitenkaan ole eräs ex naisesihenkilöni... Se juttu, kun itkin lähipomolleni, ei ollut näyteltyä eikä manipulaatiota... Enkä oikeastaan edes maininnut naista nimeltä kenellekään...

Viestisi sai ajattelemaan, mitäpä jos ex naisesihenkilökin koki käytökseni puukottamisena. Että olen kaksinaamainen, kun en "selvittänyt asioita hänen kanssaan kuin Mies". No, minun kokemuksessani juttu oli niin, että tuolle naiselle ei olisi pystynyt sanoa yhtään mitään. Hän nosti aina pienistäkin asioista hirveän haloon ja löysi vikaa kaikesta. Ja hänen täysin kohtuuttoman möläytyksen takia sainkin tarpeekseni koko paikasta ja lähdin aiheuttamatta enempää draamaa.

Ei voi vaatia "äijyyttä" muilta ja olla itse kunnon "ämmä". Heittomerkeissä, koska aika ikävät stereotypiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työskennellyt naisvaltaisissa yhteisöissä, enkä voi sanoa, että mitään draamaa olisi koskaan ollut. Mutta en olekaan työskennellyt hoitoalalla tai ympäristössä, jossa työnteko on tehty mahdottomaksi. Luulen, että ongelmana eivät ole naiset vaan työskentelyolosuhteet, jotka saavat ihmiset voimaan pahoin.

Älä viitsi. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että naisilla ei ole mitään vastuuta mistään itsellään. Koskaan. Parisuhteessa kaikki miesten vika, työpaikalla työolosuhteissa.

Mainitsinko viestissäni miehiä? En, mutta kyllähän niistä on pakko puhua vaikka väkisin, kun ovat maailman napa! Hyvä että toit miehet mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naisena työelämässä 30 vuotta miesvaltaisella alalla, ja vaikka miehissäkin on monenlaista, niin kyllä ne on naiset jotka puukottaa.

Pahimmat naiset jopa manipuloi miehiä puolelleen muita naisia vastaan, jos joku ei miellytä.

Naisten kaksinaamaisuus on loputonta, ja kannattaisi miestenkin muistaa, että se itkevä apua kaipaava prinsessa voikin olla sadun lohikäärme. Se on helppo uskoa itkuntuhruisia silmiä, mutta näytteleminen on joillekin yhtä helppoa kuin hengittäminen.

Toivottavasti et kuitenkaan ole eräs ex naisesihenkilöni... Se juttu, kun itkin lähipomolleni, ei ollut näyteltyä eikä manipulaatiota... Enkä oikeastaan edes maininnut naista nimeltä kenellekään...

Viestisi sai ajattelemaan, mitäpä jos ex naisesihenkilökin koki käytökseni puukottamisena. Että olen kaksinaamainen, kun en "selvittänyt asioita hänen kanssaan kuin Mies". No, minun kokemuksessani juttu oli niin, että tuolle naiselle ei olisi pystynyt sanoa yhtään mitään. Hän nosti aina pienistäkin asioista hirveän haloon ja löysi vikaa kaikesta. Ja hänen täysin kohtuuttoman möläytyksen takia sainkin tarpeekseni koko paikasta ja lähdin aiheuttamatta enempää draamaa.

Ei voi vaatia "äijyyttä" muilta ja olla itse kunnon "ämmä". Heittomerkeissä, koska aika ikävät stereotypiat.

En ole esihenkilö, joten olen eri ihminen.

Totta kai valitukset on joskus paikallaan, mutta jotkut käyttävät sitä muiden manipulointiin.

Ei se yleistä ole, mutta sitäkin tapahtuu, ja valituksiakin voi olla virallisia ja epävirallisia, mitkä jälkimmäiset ovat käytännössä pelkkää mustamaalaamista.

Työskentelen kunnan työpaikassa, jossa on kaksi kunnan yritystä saman katon alla, vain sermiseinillä toisistaan erotettuina. Työskentelen sillä paremmalla puolella, jossa on sekä miehiä että naisia. Sermin toisella puolella n. 99 prosenttia työntekijöistä naisia, ja se kuuluu ja näkyy toiselle puolelle. Järkyttävää kuunneltavaa sen naisvaltaisen alueen touhu. Sille nauraa jopa meidän puolella työskentelevät naiset. 

Kyllä, mutta myös miesvaltaisilla aloilla. Parasta olisi täysin etätyö ja sekaporukka.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan. Olen jostain syystä sellainen, joka sotealan naisvaltaisissa työyhteisöissä usein otetaan silmätikuksi. Kai kun olen arka ja hiljainen, niin minua on sitten helppo nokitella. Tuntuu, että melkein jokaisessa työyhteisössä on ollut joku 'voimakastahtoinen' nainen, joka sitten näkee minussa heti jonkun alistettavan kohteen. Näin on käynyt niin monet kerrat. Olen monesti irtisanoutunut työstä sen takia. Yläasteen koulukiusaajani on myös ammatiltaan sairaanhoitaja. Vauvaryhmässä eräs alkoi nokitella minua samaan tyyliin kuin työyhteisöissä ja kävi ilmi, että hän on osastonhoitaja. Hmm. Jotain yhteistä tekijää näissä on havaittavissa.

Mieheni taas on miesvaltaisella alalla. Siellä mielestäni ei sellaista samanlaista hiljaista ulossulkemista ole tosiaan kuin naisvaltaisella alalla. Mutta miehet sanoo tosi suoraan toisilleen. Käytös on ehkä aggressiivisempaa, mutta suoraviivaisempaa. Oli esim. viime viikolla kuullut, kun joku työkaveri oli toiselle huutanut ihan päin näköä "Pidä se turpasi kiinni" tai "haista paska". Mutta sitten se unohtuu ja kohta taas juodaan yhdessä kahvia taukotilassa. Paitsi kerran oli kuulemma kahdella ollut sitten enemmän kränää keskenään, joka eskaloitui pikkujouluissa nyrkkitappeluksi. 

Kyllä minä mieluummin kuulisin työpaikalla suoraan näiltä kyräilijöiltä, mikä naamassani niin mättää kuin, että joudun sitä itse aina arvuuttelemaan.

Minustakin suoraan sanominen on parempi kuin jatkuva natkutus asian vierestä ja piilovittuilu.

Se suoraan sanominen toki tympii jonkin aikaa, mutta sitten sen voi unohtaa. Natkutus sen sijaan vaan jatkuu ja jatkuu loputtomiin, eikä kukaan vahingossakaan paljasta mistä se johtuu.

Kyllä miehet draamailla osaa, mutta jostain syystä tätä faktaa ei haluta ikinä tuoda esiin. Otetaan nokkiin pikkujutuista ja kotona sitten jupistaan, mitä se ja se kehtasi sanoa ja märehditään koko ilta.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani on noin 20 naista ja tottakai henkilökemiat näkyvät siinä että toiset viihtyvät paremmin toisten kanssa. Mutta kun väkisinkin joudutaan olemaan kaikkien kanssa tekemisissä ja tekemään yhteistyötä, niin jokainen ymmärtää, ettei kenenkään kanssa voi olla vihoissa tai sulkea ulkopuolelle.

Olen ollut pari vuotta myös miesvaltaisessa työpaikassa ja nähnyt, että miehet eivät ole yhtään sen rehdimpiä toisiaan kohtaan kuin naisetkaan. Päinvastoin, miehet puhuvat huumorin varjolla toisista tosi rumasti, sekä selän takana että suoraan. Pitää vaan kestää, sehän on huumoria.

Poikani oli juuri muutaman kuukauden työharjoittelussa ja kesätöissä miehisessä työpaikassa ja kertoi, miten vanhemmat työntekijät kiusasivat armotta erästä uutta nuorta työntekijää. Oli tuskallista kuunnella niitä juttuja. Jostain syystä poikani, muutamia naljailuja lukuunottamatta välttyi samalta kohtelulta, vaikka on nuori ja kokematon.

Isäni ja eräs ystäväni ovat olleet pitkään esimiesasemassa isoissa miesvaltaisissa firmoissa. Ovat kertoneet, että miehet kitisevät aivan turhista asioista. Esim. toisten sairauslomat ovat herättäneet toisissa miehissä kateutta.

Että jospa luovuttais tästä kliseestä, että miehet ovat rehdimpiä kuin naiset.

Joo, kyllä sä olet nyt oikeutettu noiden kokemusten myötä (jotka ei ole yhtään asenteellisesti värittyneitä muuten!) mitätöimään monen naisen kokemukset.

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työskennellyt naisvaltaisissa yhteisöissä, enkä voi sanoa, että mitään draamaa olisi koskaan ollut. Mutta en olekaan työskennellyt hoitoalalla tai ympäristössä, jossa työnteko on tehty mahdottomaksi. Luulen, että ongelmana eivät ole naiset vaan työskentelyolosuhteet, jotka saavat ihmiset voimaan pahoin.

Älä viitsi. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että naisilla ei ole mitään vastuuta mistään itsellään. Koskaan. Parisuhteessa kaikki miesten vika, työpaikalla työolosuhteissa.

Mainitsinko viestissäni miehiä? En, mutta kyllähän niistä on pakko puhua vaikka väkisin, kun ovat maailman napa! Hyvä että toit miehet mukaan.

Et, mutta sun ajatusmaailma tuli todella hyvin selväksi. Ja osuinkin oikeaan. Kyllä sitä keksimällä keksii syyn aina jostain muusta.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kunnan työpaikassa, jossa on kaksi kunnan yritystä saman katon alla, vain sermiseinillä toisistaan erotettuina. Työskentelen sillä paremmalla puolella, jossa on sekä miehiä että naisia. Sermin toisella puolella n. 99 prosenttia työntekijöistä naisia, ja se kuuluu ja näkyy toiselle puolelle. Järkyttävää kuunneltavaa sen naisvaltaisen alueen touhu. Sille nauraa jopa meidän puolella työskentelevät naiset. 

Olen kyllä huomannut sen olevan usein niin, että yksikin toista sukupuolta edustava kun liittyy työyhteisöön, niin homma on jotenkin heti paremmin balanssissa. Jos on pelkkiä naisia, niin kartan kyllä kaukaa.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä naisvaltaisten alojen arvostelemista. 

Tai siis, arvostella saa ja pitääkin ja epäkohtia tuoda esiin, mutta tosi usein keskustelussa takerrutaan siihen, että miksi naiset ihmisryhmänä ovat niin hirveitä hyeenoja eikä oikeastaan edes yritetä miettiä mistä esimerkiksi työpaikkakiusaaminen johtuu. 

Tosi usein puhutaan esimerkiksi siitä miten terveydenhoitoalalla yhteishenki töissä on huono. No, kun on kyse todella stressaavasta työstä, epäsäännöllisistä työajoista ja siitä miten tiiviisti työskennellään yhdessä, niin voin kuvitella, että stressi saattaa purkautua työkavereihin. 

Miesvaltaisilla aloilla, kuten rakennupuolella, taas esiintyy muiden työntekijöiden vähättelyä ja epäsopivaa arvostelua, mutta ilmeisesti tällainen toiminta miesten keskuudessa on niin normalisoitua, ettei siitä edes puhuta.

Tietenkään ei pidä hyväksyä minkäänlaista epäasiallista käytöstä työpaikalla, mutta jos sitä yrittäisi edes ymmärtää niin ratkaisujakin olisi helpompi keksiä.

Rumat ja läskit akat kiusaa kauniita naisia.

Tämä keskustelu muistuttaa ongelmatilanteen selvittelyä, joka käytiin ystävän työpaikalla.

Kaikki nurisivat siellä, että töitä on liikaa eikä kaikkea ehdi kunnolla tekemään. Minullekin moni puhui siitä kun tapasin heitä. Joku rohkea vei tilanteen esimiehen tietoon ja siitä alkoi mahtava show.

Osa työntekijöistä alkoi isoon ääneen selittämään, että "ei minulla ole koskaan ollut kiirettä ja aina olen ehtinyt kaiken tekemään." He olivat samoja ihmisiä, jotka säännöllisesti jättivät osan tehtävistään tekemättä ja siirsivät ne muiden huoleksi. Olivat myös valittaneet kiireestä ja liian suuresta työmäärästä työkavereiden kesken.

Koko typerän draaman lopputulos oli se, että työntekijöitä vähennettiin ja tilanne meni vain huonommaksi.

Onko tämä jotenkin tyypillinen tapa reagoida. Jos joku tuo esiin ongelman, puhutaan se pois. Ei ole mitään ongelmaa. Vika on vain siinä joka väittää että on joku ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu muistuttaa ongelmatilanteen selvittelyä, joka käytiin ystävän työpaikalla.

Kaikki nurisivat siellä, että töitä on liikaa eikä kaikkea ehdi kunnolla tekemään. Minullekin moni puhui siitä kun tapasin heitä. Joku rohkea vei tilanteen esimiehen tietoon ja siitä alkoi mahtava show.

Osa työntekijöistä alkoi isoon ääneen selittämään, että "ei minulla ole koskaan ollut kiirettä ja aina olen ehtinyt kaiken tekemään." He olivat samoja ihmisiä, jotka säännöllisesti jättivät osan tehtävistään tekemättä ja siirsivät ne muiden huoleksi. Olivat myös valittaneet kiireestä ja liian suuresta työmäärästä työkavereiden kesken.

Koko typerän draaman lopputulos oli se, että työntekijöitä vähennettiin ja tilanne meni vain huonommaksi.

Onko tämä jotenkin tyypillinen tapa reagoida. Jos joku tuo esiin ongelman, puhutaan se pois. Ei ole mitään ongelmaa. Vika on vain siinä joka väittää että on joku ongelma.

Kuulostaa tutulta. Aloitin uuden duunin, niin kaikki oli tosi osaa ottavia, "toi sun asiakas on todella haasteellinen, rankka duuni", sain kuulla univaikeuksista ja hermolomista yms., ja tietyissä tehtävissä pyöröovi kävi tiheään. Alkuun tietty vaan ajattelin, että "okei, ei kai tää nyt niin paha voi olla?".

Sitten kun itsellekin alkoi tulla siinä duunissa ajanhallintaongelmia ja asia meni pomon tietoon, niin sainkin ylipomolta kuulla olevani tyyliin talon historian paskin ja ainut, jolla on täällä koskaan ollut mitään ongelmia :D

Päättelin, että eletään pomon kanssa jossain eri todellisuuksissa ja sen verta vakavasta asiasta kyse, että lähdin pois.