Lue keskustelun säännöt.
Eroon alkoholista omin voimin, oletteko onnistuneet?
02.08.2022 |
En kehtaa mennä tässä pikkukaupungissa AA-kerhoon, vaikka asunkin heidän kerhotilansa lähellä. Ihan varmasti juorut alkavat kulkea, vaikka amerikkalaisissa elokuvissa niissä pysytäänkin aina täysin lojaaleina toisille. Olen sellaisessa julkisessa roolissa tässä pitäjässä, että en vaan kehtaisi mennä tuollaiseen seuraan.
Olen 40-vuotias nainen ja juon aika lailla. Joka ilta tai joka toinen ilta muutama olut tai puolisen litraa viiniä. Niin, että väsähdän aikaisin ja menen nukkumaan huonoja yöunia, herätäkseni aamuyöllä morkkikseen. Kiloja kertyy ja masennus uhkaa... silti aina viiden aikaan menen Alkoon ostamaan lisää.
Olisi kiva kuulla kertomuksia (tosia sellaisia), miten olette pyristelleet tissuttelusta eroon omin voimin. Edes ystäville en ole kertonut ongelmastani. Se ei päälle päin kai näy, koska juopottelen yksin kotona.
Kommentit (161)
Ap tässä. En ole mitään pystynyt lopettamaan tai vähentämään. 1.8. piti alkaa kuiva kausi, mutta olen juonut 2 - 3 olutta tai sen pienen viinipullon joka ikinen ilta. On stressiä ja kaikkea... aina lykkään aloittamista "seuraavaan maanantaihin". Voi vitjat.
Miten tämä tehdään? Täältä opitun perusteella en haluakaan AA-kerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eii ole mitään syytä lopettaa alkoholiinkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Helposti jäi, KOKONAAN. Viiniä oli aluksi viikonloppuisin, nyt ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Ota niskasta kiinni, se on helppoa kuin heinänteko.
Miten se onnistuu? Ei tuo oikein vastaa kysymykseen, että miten sen teit. Mitä itseään niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa?
Miten onnistut kaupassa kävelemään alkoholin ohi? Tai olemaan baarissa ottamatta, kun muut ottavat? Missä kohtaa se päätös tapahtuu ja miten siinä onnistuit?
Vierailija kirjoitti:
En ole onnistunut edes vähentämään omin voimin. Hillitöntä viinin lipitystä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, viime vuosina äitynyt päivittäiseksi känniksi. Jostain syystä toisinaan pystyn pitämään kuukauden tai enemmänkin tipatonta, mutta sitten aloitan aina uudelleen.
Lääkärit eivät osaa sanoa asiaan juuri mitään, myöskin työterveyspsykologilla käynti oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Päihdesäätiöllä kävin juttelemassa oikein mukavan ihmisen kanssa monta kertaa, mutta eipä se mitenkään juomiseen vaikuttanut. Naltrexonia olen kokeillut, mutta siitä tuli pahoinvointi. Kai seuraavaksi on antabus kokeiltava. Tuntuu vain vastenmieliseltä ottaa yhtä myrkkyä, että välttyisi toiselta, mutta jospa sillä raittiuden alkuun pääsisi.
Myöskin mieluummin kuolen alkoholismiin, kuin rupean mihinkään AA-kerhon jeesusjuttuihin ja rukoiluun.
Niin, onhan se myrkyn ottaminen toki pienempi paha kuin rukoileminen..
Voi olla, että ennenaikaisella ja kivuliaalla kuolinvuoteellasi joka tapauksessa päädyt rukoilemaan helpotusta ja apua joltakin korkeammalta voimalta. Eikö se kortti kannattaisi mieluummin kääntää jo nyt, kun vielä olet terveenä? Tuskin sinulla alkoholistina juuri menettävääkään voi olla?
Sen vinkin kuitenkin annan, että jos päädyt rukoilemaan apua, milloin ja missä hyvänsä, tee se täydestä sydämestäsi sekä nöyränä ja kunnioittaen, äläkä jätä rukoiluasi vain yhteen kertaan. Tämä on ehdoton vaatimus.
Siis voi sanonkomikä näiden "ota itseäsi niskasta kiinni" tollojen kanssa...
Kyseessä on riippuvuus, addiktio. Silloin juominen ei ole enää omissa käsissä.
Itselläni oli aina aamuisin mieletön motivaatio, julistin peilin edessä itselleni, miten nyt loppui, kertakaikkiaan! Yhdistin kaikki ongelmani alkoholiin ja ajattelin että kunhan vaan siitä pääsen eroon, samalla helpottaa väsymys, ahdistus, masennus. Viljelin mielikuvaa sporttisesta, hyvinvoivasta, raittiista itsestäni joka tunkkaisen tissuttelun ja sohvalla lihomisen sijaan käy iltaisin reippaalla kävelylenkillä, juo raikasta, jääkaappikylmää kivennäisvettä jossa on jääpaloja ja viipale limeä. Kuinka kasvoista katoaisi pöhötys ja eloton iho muuttuisi liikkunnasta punoittavaksi. Kuinka vapautuneella ajalla tekisin käsitöitä, opiskelisin, lukisin hyviä kirjoja, kehittäisin itseäni parhaaksi versioksi itsestäni!
Ja SILTI kun ilta tuli, millään tuolla ei ollut enää väliä. Oli vain väsymys ja itkuherkkyys. Tuijotin tyhjyyteen ja tunsin itseni veteläksi taikinaksi. En saanut itseäni liikkeelle. Olo oli levoton mutta silti jähmettynyt. Ahdisti, masensi ja siis se väsymys. Se oli sellaista minkä kanssa ei voinut elää. Suihkussa käyminen oli suurin voimainponnistus mihin pystyin eikä sitäkään joka päivä. Ja siitä huolimatta en saanut edes nukuttua, uni oli katkonaista, levotonta ja aamulla sama tahmeus ja väsymys oli vastassa.
Miksi mä edes yritän? Kysyin itseltäni. Mitä väliä sillä on, jos elämä on tätä?
Ja sitten viimeistään kolmantena alkoholittomana päivänä ei vaan jaksanut enää vaan haki ne totutut neljä kaljaa lähikaupasta, joi ne, vaipui ihanaan koomatilaan. Jos kello ei ollut vielä yhdeksää, taapersin takaisin kauppaan ja ostin vielä kaksi olutta. Ja pakastepitsan.
Olin itse huolissani ja itsenäisesti yritin vähentää alkoholinkäyttöäni kaksi vuotta ennenkuin menin lääkäriin asian tiimoilta. Pidin kirjaa jokaisesta annoksesta ja yritin epätoivoisesti tavoitella edes sitä että viikossa olisi alle 16 annosta eli en olisi "suurkuluttaja". Tosin huijasin tässäkin, sillä laskin yhdeksi annokseksi pinttikokoisen oluttölkin. Ja silti, tälläkin petoslaskutavalla pahimmillaan oli kuukausia, jolloin joka ikinen viikko annosmääräni olivat 20-30 annosta.
"Niskasta kiinni ottaminen" vaatii valtavasti voimavaroja. Minulla ei ollut niitä edes sen vertaa että olisin saanut itseni kerran vuorokaudessa suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
66 jatkaa:
Olen siis sama joka sai lopulta avun naltrexon-lääkityksestä. Hidasta se oli, mutta sen arvoista. Kun ensimmäistä kertaa sain 7 raitista päivää putkeen rikki, olin iha mielettömän ylpeä itsestäni. Minä, jolle aiemmin kolme päivää oli äärirajoille ponnistelua.
Ikävä kyllä väsymys ei helpottanut. Ensimmäiset kolme kuukautta Naltrexonin avulla sinnittelin ja hoin itselleni, että väsymys kuuluu toipumisprosessiin, pari ekaa kuukautta ovat pahimmat ja sitten helpottaa. Odotin niinsanottua "pinkkiä pilveä" jonka pitäisi tulla juomisen lopettamisen jälkeen. Sitä ei tullut. Väsymys ei ilmeisesti ollutkaan alkoholista peräisin. Vaan sitä piti alkaa työstämään omana ongelmanaan. Myönnän, että se oli pettymys ja heikensi motivaatiotani lopettaa juominen.
En ole vieläkään täysin raitis, mutta juomiseni on todella vähäistä eikä enää tule impulsseja juoda. Voin päättää otanko vaiko en ja ennenkaikkea: voin päättää etukäteen paljonko otan. Voin mennä yhdelle, juoda oikeasti yhden ja sitten mennä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. En ole mitään pystynyt lopettamaan tai vähentämään. 1.8. piti alkaa kuiva kausi, mutta olen juonut 2 - 3 olutta tai sen pienen viinipullon joka ikinen ilta. On stressiä ja kaikkea... aina lykkään aloittamista "seuraavaan maanantaihin". Voi vitjat.
Miten tämä tehdään? Täältä opitun perusteella en haluakaan AA-kerhoon.
Surullista kuulla.
Ensimmäiseksi sinun pitää kysyä itseltäsi rehellisesti, että minkä takia aidosti ja oikeasti juot? Juotko tylsyyteen, lapsuuden traumoihin, työuupumukseen, sydänsuruihin yms.
Kun olet selvittänyt tämän juurisyyn itsellesi, lähdet etenemään eteenpäin. Juominen on helpompi lopettaa, jos sen aiheuttama juurisyy on ensin selvitetty ja sitä on jo lähdetty käsittelemään.
Lähes aina juomisen taustalla on jokin suurempi mentaalipuolen ongelma/trauma, joten sinun kannattaa varautua hakeutumaan esimerkiksi päihdeasioihin erikoistuneelle psykoterapeutille. Jos taas et saa tuotua mieleesi kerrassaan mitään "järkevää" syytä juomisellesi, kannattaa harkita myös hypnoosi terapeutilla käyntiä, josko sellainen saisi kaiveltua mielesi takalukon takaata jotakin sellaista esille, mikä aiheuttaa juomisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
Mä ajattelin ihan samaa.
Luon lehdestä erään toipuneen alkoholistin tarinan, jossa hän kertoi asioineensa alkossa aina vain täyden ruokamarketin ostoskärryn kanssa. Eli viikon ruokaostokset ensin marketista, sitten hakemaan useita viinitonkkia, olutta montaa lajia, kuohuviiniä pullokaupalla. Ja kassalla iloisesti selitys, että kun tulee vieraita/ lähdetään porukalla mökille/tuli yllätysjuhlat jne jne.
Todellisuudessa hän joi kaikki itse.
Hän vieläpä valitsi useita eri tyylisiä juomia, että näyttäisi siltä että tod on vieraita mukana juomassa. Eipä ollut, vaan yksin veti kaikki.
Moni tosiaan hoitaa "vain" juomisongelmansa kuntoon lääkkeillä yms, mutta ei sen aiheuttanutta juuri syytä... Ja ratkeaa jossakin kohdin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vaikutelma, että todella moni tänne kirjoittaneista juo oikeasti todella paljon. Kiitos rehellisyydestänne. Viralliset suositukset tiedämme kaikki, mitään "turvarajaa" ei ole, mutta 7 annosta alkoholia viikossa taitaa olla se riskikäytön raja. Se on oikeasti todella vähän, ainakin kun mietin omaa käyttöäni. Näkee kavereita pitkästä aikaa ja "parannetaan maailmaa" niin ihan hyvin voin juoda neljä isoa tuoppia (0,5l) jotain hyvää olutta baarissa. Yksi iso tuoppi = 1,5 annosta. Neljä tuoppia 6 annosta. Siinäpä se olikin jo viikon kiintiö täynnä. Ja ei, ei se minullakaan pysy tuossa max 7 annosta viikossa. Joskus tuntuu, että se nuoruuden tapa juoda itsensä kunnolla humalaan, jonka jälkeen ei halua ajatellakaan alkoholia pitkään aikaan, oli ehkä sittenkin parempi kuin "aikuismainen tissuttelu", jossa hyvin helposti ja salakavalasti tulee juotua paljon enemmän kuin yhdessä illassa pystyisi.
I feel you. Kirjoitin tuolla aiemmin (kommentti 51) aikovani pitää kuukauden tipattoman ja olin sen suhteen hyvin itsevarma. Ensimmäiset kolme päivää menivätkin hienosti, ma-ke. Salaa tissuttelun sijaan katselin puolison kanssa iltaisin elokuvia. Maanantai-iltana poltteli, oli viittä vailla etten vielä myöhään illalla korkannut, mutta olin sunnuntaina huolehtinut siitä ettei minulle jäänyt pisaraakaan omia väkeviä (viinakaapissa meillä on aina väkeviä ja mietoja, omilla väkevillä tarkoitan niitä, joista puolisoni ei tiedä).
Samalla lopetin sokerin mättämisen ja olin ikionnellinen, kun keskiviikkoaamuna oli jo poistunut kehosta 700 g nesteitä. Se motivoi jatkamaan.
Torstaina olin koko päivän hyvällä tuulella ja etsin jo valmiiksi Netflixistä jälleen illaksi elokuvan. Sitten puolisoni sanoi pahasti. Joo, se oli myös tekosyy korkkaamiselle, olisin tottakai voinut päättää käsitellä asian tekemällä jotain muuta, mutta se oli myös lause, joka rikkoi suhdettamme pahasti. Hän antoi minun ymmärtää, että olen täysin epäonnistunut eräässä minulle erittäin tärkeässä asiassa; että en osaa enkä ymmärrä siitä mitään. Kun selvisin iltaan saakka niin vedin kaiken jälkellä olevan viinini (kaksi täyttä juomalasillista), kaksi vahvaa olutta ja hieman viinakaapista "nipistämääni" kossua. Perjantaina töiden jälkeen sanoin lähteväni ostamaan itselleni viiniä, hain sitä, ja samalla salaa kaksi litraa väkeviä.
Eli jälleen lähtöpisteessä.
Ap, kuuntelitko jo https://areena.yle.fi/audio/1-2674577 ("Yleisin itsehoitokeino masennukseen on sikspäkki")?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. En ole mitään pystynyt lopettamaan tai vähentämään. 1.8. piti alkaa kuiva kausi, mutta olen juonut 2 - 3 olutta tai sen pienen viinipullon joka ikinen ilta. On stressiä ja kaikkea... aina lykkään aloittamista "seuraavaan maanantaihin". Voi vitjat.
Miten tämä tehdään? Täältä opitun perusteella en haluakaan AA-kerhoon.
Auttava puhelin? Antabus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikutelma, että todella moni tänne kirjoittaneista juo oikeasti todella paljon. Kiitos rehellisyydestänne. Viralliset suositukset tiedämme kaikki, mitään "turvarajaa" ei ole, mutta 7 annosta alkoholia viikossa taitaa olla se riskikäytön raja. Se on oikeasti todella vähän, ainakin kun mietin omaa käyttöäni. Näkee kavereita pitkästä aikaa ja "parannetaan maailmaa" niin ihan hyvin voin juoda neljä isoa tuoppia (0,5l) jotain hyvää olutta baarissa. Yksi iso tuoppi = 1,5 annosta. Neljä tuoppia 6 annosta. Siinäpä se olikin jo viikon kiintiö täynnä. Ja ei, ei se minullakaan pysy tuossa max 7 annosta viikossa. Joskus tuntuu, että se nuoruuden tapa juoda itsensä kunnolla humalaan, jonka jälkeen ei halua ajatellakaan alkoholia pitkään aikaan, oli ehkä sittenkin parempi kuin "aikuismainen tissuttelu", jossa hyvin helposti ja salakavalasti tulee juotua paljon enemmän kuin yhdessä illassa pystyisi.
I feel you. Kirjoitin tuolla aiemmin (kommentti 51) aikovani pitää kuukauden tipattoman ja olin sen suhteen hyvin itsevarma. Ensimmäiset kolme päivää menivätkin hienosti, ma-ke. Salaa tissuttelun sijaan katselin puolison kanssa iltaisin elokuvia. Maanantai-iltana poltteli, oli viittä vailla etten vielä myöhään illalla korkannut, mutta olin sunnuntaina huolehtinut siitä ettei minulle jäänyt pisaraakaan omia väkeviä (viinakaapissa meillä on aina väkeviä ja mietoja, omilla väkevillä tarkoitan niitä, joista puolisoni ei tiedä).
Samalla lopetin sokerin mättämisen ja olin ikionnellinen, kun keskiviikkoaamuna oli jo poistunut kehosta 700 g nesteitä. Se motivoi jatkamaan.
Torstaina olin koko päivän hyvällä tuulella ja etsin jo valmiiksi Netflixistä jälleen illaksi elokuvan. Sitten puolisoni sanoi pahasti. Joo, se oli myös tekosyy korkkaamiselle, olisin tottakai voinut päättää käsitellä asian tekemällä jotain muuta, mutta se oli myös lause, joka rikkoi suhdettamme pahasti. Hän antoi minun ymmärtää, että olen täysin epäonnistunut eräässä minulle erittäin tärkeässä asiassa; että en osaa enkä ymmärrä siitä mitään. Kun selvisin iltaan saakka niin vedin kaiken jälkellä olevan viinini (kaksi täyttä juomalasillista), kaksi vahvaa olutta ja hieman viinakaapista "nipistämääni" kossua. Perjantaina töiden jälkeen sanoin lähteväni ostamaan itselleni viiniä, hain sitä, ja samalla salaa kaksi litraa väkeviä.
Eli jälleen lähtöpisteessä.
Sulla on selvästi niin paljon henkistä taakkaa, että sitä pitäisi alkaa hoitaa. Muuten raittius ei onnistu omin voimin, siitä tulee liian raskas koetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi!
Itse en onnistunut omin avuin, useita kertoja ja vuosia kyllä yritin. Ikävä fakta on, että alkoholistille/addiktille ei paluu kohtuukäyttöön enää ole mahdollista. Kun sairaus kerran on aktivoitunut, ei siitä enää ole mahdollista parantua, toipua kyllä. Ainut keino tähän on totaalinen kieltäytyminen kaikista päihdyttävistä ja tajuntaan vaikuttavista aineista.
Olen saanut apua mm. vieroitushoitoyksiköstä, kuntoutuksesta, a klinikalta sekä ennen kaikkea näistä vertaistuki ryhmistä.
Aa sekä Na ryhmiä järjestetään myös internetissä, esim zoomin kautta. Kannattaa tsekata ne, mikäli live ryhmään on alkuun liian korkea kynnys osallistua. Myös a klinikan palveluita voin suositella lämpimästi. Itsellä siellä oma, aivan ihana työntekijä ollut jo pitkään, ketä tapaan viikottain ja voin luottamuksellisesti puhua kaikesta mitä mielen päälläni sattuu olemaan. Myös vertaistuki ryhmissä käyn päivittäin.
Helppoa ei ole ollut, mutta kun lopetin päihteet, sain uuden elämän! Tsemppiä sulle!
T: entinen alkoholin ja huumeidenkäyttäjä, nyt 4 kk puhtaana!
Koronan myötä muutettiin kakkosasuntoon, haja-asutuksen haja-asutukseen: ei naapureita, kauppaan n 2krt/kk. Mies, koira, kissa ja minä.
Ajattelin raikasta ilmaa, ulkoilua, terveellistä elämää.
Not.
Kun ei tarvitse olla mitenkään missään kunnossa (auto, asiointi, muut ihmiset), niin viinintissuttelu oli ihan vapaata.
Juomia meille hankitaan saksasta tuttavakuljetuksella, eli maakellarissa on aina runsaasti valikoimaa.
Itse juon 1,5-2pulloa viiniä iltapäivän-illan mittaan, loppuillasta olen aika kännissä jo. Lisänä ovatkin illalla konjakkipaukut.
Tämä n 3 kertaa viikossa. Ja joskus useamminkin.
Mies juo maltillisemmin ja hän kestää juomaa hyvin.
Nyt minulla on tasan 7 päivää ilman tippakkaan! Varmaankin viimeksi toukokuussa sama.
Ajattelin ensin että: nooh, kesällä tulee otettua, on vieraita ja kaikenlaista tapahtumaa.
Nyt alkaa hiipiä mieleen ajatus että: niin, mitäpä sitä täällä sitten talvella tuulessa ja tuiskussa muuta voi, kuin istuskella tuvassa , lämmitellä uunia ja nauttia hyvää konjakkia
Hieman hermostuttaa. Miten tässä nyt näin kävi?
Ap tässä. Syyni juomiselleni ovat: stressi töissä, stressi parisuhteesta, stressi taloremontista... mitä vaan. Kaikesta pääsee joka ilta hetkeksi tauolle, kun turruttaa aivot alkoholilla.
Olin tuossa joku aika sitten 4 kk ottamatta ja se meni näin: alussa ei olo parantunut yhtään. Olin stressaantunut ja alakuloinen. En todellakaan ollut täynnä iloista virtaa. Hiljalleen joskus 2 kk jälkeen tai 3 kk alussa huomasin, että nukun paremmin ja olen aikaansaavampi ja iloisempi.
Ei olisi pitänyt 4 kk jälkeen alkaa taas ottamaan, mutta oli pikkujoulut... sen jälkeen tuudittauduin kai ajatukseen, etten ole alkoholisti, koska olin 4 kk ottamatta. Tällä hetkellä todellakin ajattelen olevani alkoholisti, koska otan joka ilta melkein. Odotan kieli pitkällä harrastusporukan illanviettoa, koska silloin saa ottaa ns. luvan kanssa.
Eilen join 4 olutta.
Vierailija kirjoitti:
Koronan myötä muutettiin kakkosasuntoon, haja-asutuksen haja-asutukseen: ei naapureita, kauppaan n 2krt/kk. Mies, koira, kissa ja minä.
Ajattelin raikasta ilmaa, ulkoilua, terveellistä elämää.
Not.
Kun ei tarvitse olla mitenkään missään kunnossa (auto, asiointi, muut ihmiset), niin viinintissuttelu oli ihan vapaata.
Juomia meille hankitaan saksasta tuttavakuljetuksella, eli maakellarissa on aina runsaasti valikoimaa.
Itse juon 1,5-2pulloa viiniä iltapäivän-illan mittaan, loppuillasta olen aika kännissä jo. Lisänä ovatkin illalla konjakkipaukut.
Tämä n 3 kertaa viikossa. Ja joskus useamminkin.
Mies juo maltillisemmin ja hän kestää juomaa hyvin.
Nyt minulla on tasan 7 päivää ilman tippakkaan! Varmaankin viimeksi toukokuussa sama.
Ajattelin ensin että: nooh, kesällä tulee otettua, on vieraita ja kaikenlaista tapahtumaa.
Nyt alkaa hiipiä mieleen ajatus että: niin, mitäpä sitä täällä sitten talvella tuulessa ja tuiskussa muuta voi, kuin istuskella tuvassa , lämmitellä uunia ja nauttia hyvää konjakkia
Hieman hermostuttaa. Miten tässä nyt näin kävi?
Jepulis, elämäntyyli voi mahdollistaa juomisen. Etätyöt, juova puoliso, autottomuus...
Ap tässä. Olin ilman iltaoluitani 2 iltaa. Kolmantena iltana tuli stressiä työasiasta ja ryntäsin olutostoksille kauppaan. Lopputuloksena hetken rentoutus (parin kaljan ansiosta), surkeasti nukuttu yö ja halju tunne epäonnistumisesta.
Olen onnistunut.
Join n. 10 vuotta miltein päivittäin itseni sammuksiin.
Yritin hakea apua, mutta mitään konkreettista sellaista en saanut.
Antabuskuurilla olin kerran, mutta lopetin sen, koska yritin olla juomatta muiden toiveen takia. Juomisen taustalla oli siis trauma ja heikko itsetunto.
Minulla oli hoitosuhde, mutta diagnoosiksi tuli "masennus" ja lääkkeeksi ketipinorit.
Niitä kun nappaili alkoi kanssa, olin aivan totaalisen sekaisin.
Muuta apua ei herunut yrityksestäni huolimatta. Hoitosuhde alkoi olla syyllistävä, joten päädyin katkaisemaan sen.
Nykyisen mieheni kanssa onnistuimme yhdessä lopettamaan päivittäisen juomisen.
Tässä tämä nyt tulee, jonka vuoksi varmasti satelee alapeukkuja; lopetimme kannabiksen avulla.
Alkoholin vieroitusoireet olivat rankkoja henkisesti ja fyysisesti . Kannabis rauhoitti kehon ja mielen.
Itsehoidimme kannabiksella alkoholismia n. puoli vuotta, jonka jälkeen totesimme, että taidamme olla valmiita "normaaliin elämään".
Pössyttely loppui ilman vieroitusoireita ja helposti.
Pääsimme nopeasti kiinni koulu- ja työelämään.
Nyt kolmatta vuotta ilman alkoholia ja syksyllä kaksi vuotta ilman kannabista.
On vaikutelma, että todella moni tänne kirjoittaneista juo oikeasti todella paljon. Kiitos rehellisyydestänne. Viralliset suositukset tiedämme kaikki, mitään "turvarajaa" ei ole, mutta 7 annosta alkoholia viikossa taitaa olla se riskikäytön raja. Se on oikeasti todella vähän, ainakin kun mietin omaa käyttöäni. Näkee kavereita pitkästä aikaa ja "parannetaan maailmaa" niin ihan hyvin voin juoda neljä isoa tuoppia (0,5l) jotain hyvää olutta baarissa. Yksi iso tuoppi = 1,5 annosta. Neljä tuoppia 6 annosta. Siinäpä se olikin jo viikon kiintiö täynnä. Ja ei, ei se minullakaan pysy tuossa max 7 annosta viikossa. Joskus tuntuu, että se nuoruuden tapa juoda itsensä kunnolla humalaan, jonka jälkeen ei halua ajatellakaan alkoholia pitkään aikaan, oli ehkä sittenkin parempi kuin "aikuismainen tissuttelu", jossa hyvin helposti ja salakavalasti tulee juotua paljon enemmän kuin yhdessä illassa pystyisi.