Lue keskustelun säännöt.
Eroon alkoholista omin voimin, oletteko onnistuneet?
02.08.2022 |
En kehtaa mennä tässä pikkukaupungissa AA-kerhoon, vaikka asunkin heidän kerhotilansa lähellä. Ihan varmasti juorut alkavat kulkea, vaikka amerikkalaisissa elokuvissa niissä pysytäänkin aina täysin lojaaleina toisille. Olen sellaisessa julkisessa roolissa tässä pitäjässä, että en vaan kehtaisi mennä tuollaiseen seuraan.
Olen 40-vuotias nainen ja juon aika lailla. Joka ilta tai joka toinen ilta muutama olut tai puolisen litraa viiniä. Niin, että väsähdän aikaisin ja menen nukkumaan huonoja yöunia, herätäkseni aamuyöllä morkkikseen. Kiloja kertyy ja masennus uhkaa... silti aina viiden aikaan menen Alkoon ostamaan lisää.
Olisi kiva kuulla kertomuksia (tosia sellaisia), miten olette pyristelleet tissuttelusta eroon omin voimin. Edes ystäville en ole kertonut ongelmastani. Se ei päälle päin kai näy, koska juopottelen yksin kotona.
Kommentit (161)
Omin voimin se valinta olla juomatta tehdään. Ja siinä myös pysytään omin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin se valinta olla juomatta tehdään. Ja siinä myös pysytään omin voimin.
Kuinka pitkälle edenneestä riippuvuudesta tuolla tavalla paranit?
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
En aina kehtaakaan. Mutta on täällä sentään kolme Alkoa. Ja kaupasta saa olutta, kauppojakin useita. t. ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä odottaisit siitä AA-kerhosta saavasi? Vertaistukea? Se on usein hyvin kaukana niissä kokouksissa. Osa muistelee vanhoja juomisiaan ja osa haukkuu nykyistä pomoaan/elämäntilannettaan/puolisoaan, siinä niiden puheenvuorojen anti.
AA-ohjelmaa voi noudattaa myös käymättä kokouksissa. Se koostuu kolmesta osasta, joista vain viimeiseen sisältyy sanoman levittäminen eli ajatus siitä, että pitäisi käydä kokouksissa tai tavata muita, jotka kaipaavat hengellistä herätystä
Ohjelman (https://www.aa.fi/index.php?type=0&id=38&pageid=38) ensimmäisten kolmen askeleen ydin on se, että myönnät, ettet itse pysty juomisellesi mitään ja luovutat ongelmasi Korkeammalle Voimalle (alunperin puhuttiin ihan suoraan kristinuskon Jumalasta). Periaatteessa siinä se sitten onkin. AA:n alkuaikoina ei todellakaan istuttu kokouksissa jaarittelemassa vanhoja juomistarinoita tai nykyisiä arkiharmeja vaan pari kokenutta AA:n jäsentä meni tulokkaan luo, jutteli hänen kanssaan ja lopuksi he rukoilivat yhdessä Jumalaa.
Seuraavat askeleet (4-11) ovat "oman elämän siivousta". Tässä olisi hyvä olla käytössä ns. kummi. Eli tarkastellaan, mitä on tullut tehtyä ja miksi, luetellaan ihmiset joita on tullut loukattua ja hyvitetään heitä (pyydetään anteeksi, korjataan mitä korjattavissa on), ja tässäkin ollaan koko ajan yhteydessä Jumalaan. Lopuksi (11) pyritään jatkuvaan yhteyteen Jumalan kanssa.
Viimeinen askel on ainoa, mihin välttämättä tarvitaan muita ihmisiä, nuo aiemmat voi tosiaan suorittaa yksinkin. Viimeisessä yritetään saattaa sama sanoma muille alkoholisteille. Siihenkään ei tarvita AA-ryhmää ja siinä puhutaan vain yrittämisestä.
Suosittelen, että käyt jossain AA-ryhmässä tutustumassa, ei sen tarvitse olla asuinpaikkakuntasi ryhmä. Mene ensimmäisellä kerralla avoimeen kokoukseen, jos et ole varma haluatko identifioitua alkoholistiksi. Suljettuihin kokouksiin eivät ole tervetulleita muut kuin sellaiset, jotka ovat valmiita nimeämään itsensä alkoholistiksi. Kokouksissa ei ole pakko käyttää puheenvuoroa.
Ah kiitos paljon tästä selostuksesta! En olisi tiennyt näitä asioita ilman tätä. Kiitos! t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla jotain sen juomisen tilalle. Mutta kun ei ole mitään,ei kavereita,töitä,rahaa ja liikkumaankaan ei paljonkaan pysty kipujen vuoksi niin mitä siinä muuta tekee kun juo.
Kuulostaa ihan kamalalta. Eikö ole mitään muuta tekemistä kuin juominen? Elokuvien katselu, dokumentit, lukeminen, ristisanat, sudokut, pasianssi, neulominen, postimerkkien keräily, pienoisrautatie, virkkaus, shakki vaikka netissä, lintujen bongaus, kasvion kasaaminen, savityöt, rekkarien bongaus, vapaaehtoistyö, meditointi, chilien kasvattaminen, vaatteiden tuunaaminen, kuorolaulu, huuliharpun soittaminen? Maailma on täynnä kaikkea kaunista ja ihmeellistä. Monia asioita voi tehdä ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Nyt vaan uusien asioiden kimppuun ja höpöhöpöt pakolliselle tissuttelulle.
15-16 näistä voi tehdä humalassakin eikä loppuja osaa. et kai sä tosissas 60v ehdota jotain rekkareiden bongausta ja pienoisrautatietä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
En aina kehtaakaan. Mutta on täällä sentään kolme Alkoa. Ja kaupasta saa olutta, kauppojakin useita. t. ap
Joskus muutama vuosi sitten tämä kehtaaminen oli minulla ongelma. Yksi viehättävä nuori naismyyjä hymyili ja tervehti iloisesti, kunnes kerran huomasin, ettei hän enää hymyillyt. Hieman liian usein asioin ko. liikkeessä. Pari viikkoa kai kiertelin lähikaupunkien alkoissa, mutta jonkun ajan jälkeen en uskaltanut autonrattiin lähteä ja lakkasin välittämättä kehtaamisesta. Edes tämä ei ole saanut minua lopettamaan.
Nyt olen ajanut itseni tilanteeseen, että kolmen viikon tauko on lähes varma. Alkaa tosin vasta huomenna.
😒
Ap tässä, kiitos todella paljon vastauksista.
Omasta tilanteestani: elämässäni on todellakin kaikkea muutakin kuin tuö+juominen. Harrastan liikuntaa, jopa tavoitteellisesti (tai no, juoksen höntsäkisoissa ja pelaan futista). Juon siis iltaisin töiden ja treenien jälkeen ja jos ei ole treenejä niin sitten heti töiden jälkeen. Toki tajuan, että kunto ei taida tällä pelillä olla paras mahdollinen, kun kroppa saa kestää liki päivittäisiä alkoholiannoksia.
Toleranssi on kasvanut, koska voin tosiaan juoda sen 0,5 litran viinitönikän ja tunnen oloni täysin selväksi. Samanikäinen kaverini sammaltaa tuossa vaiheessa ja melkein sammuu.
Määrät ovat päivittäin just tuo 2 - 3 isoa olutta tai puolen litran viini.
Olen ollut parin vuoden sisään pari kolme kertaa tipattomalla, 1 kk - parhaimmillaan 4 kk. Silloin olo kyllä koheni ja nukuin paremmin ja vatsakin lähti littenemään. Mutta niin vain ollaan tässä tilanteessa uudelleen. Nyt olen juonut varmaan 13 pv putkeen ihan joka päivä (parina päivänä tosin vain yhden oluen, mutta silti). Itsetunto on pohjamudissa kyllä.
Noilla tipattomilla kausilla oli aika helppoakin, kun olin päättänyt etten ota pisaraakaan. Sitten jos ajattelen että "no minäpä vähentelen" - se ei onnistukaan. On kai niin epämääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
En aina kehtaakaan. Mutta on täällä sentään kolme Alkoa. Ja kaupasta saa olutta, kauppojakin useita. t. ap
Joskus muutama vuosi sitten tämä kehtaaminen oli minulla ongelma. Yksi viehättävä nuori naismyyjä hymyili ja tervehti iloisesti, kunnes kerran huomasin, ettei hän enää hymyillyt. Hieman liian usein asioin ko. liikkeessä. Pari viikkoa kai kiertelin lähikaupunkien alkoissa, mutta jonkun ajan jälkeen en uskaltanut autonrattiin lähteä ja lakkasin välittämättä kehtaamisesta. Edes tämä ei ole saanut minua lopettamaan.
Nyt olen ajanut itseni tilanteeseen, että kolmen viikon tauko on lähes varma. Alkaa tosin vasta huomenna.
😒
Apua. Nyt kun ajattelen niin ihan kuin tuo vakioalkoni myyjänainen olisi alkanut minulle tylymmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, kiitos todella paljon vastauksista.
Omasta tilanteestani: elämässäni on todellakin kaikkea muutakin kuin tuö+juominen. Harrastan liikuntaa, jopa tavoitteellisesti (tai no, juoksen höntsäkisoissa ja pelaan futista). Juon siis iltaisin töiden ja treenien jälkeen ja jos ei ole treenejä niin sitten heti töiden jälkeen. Toki tajuan, että kunto ei taida tällä pelillä olla paras mahdollinen, kun kroppa saa kestää liki päivittäisiä alkoholiannoksia.
Toleranssi on kasvanut, koska voin tosiaan juoda sen 0,5 litran viinitönikän ja tunnen oloni täysin selväksi. Samanikäinen kaverini sammaltaa tuossa vaiheessa ja melkein sammuu.
Määrät ovat päivittäin just tuo 2 - 3 isoa olutta tai puolen litran viini.
Olen ollut parin vuoden sisään pari kolme kertaa tipattomalla, 1 kk - parhaimmillaan 4 kk. Silloin olo kyllä koheni ja nukuin paremmin ja vatsakin lähti littenemään. Mutta niin vain ollaan tässä tilanteessa uudelleen. Nyt olen juonut varmaan 13 pv putkeen ihan joka päivä (parina päivänä tosin vain yhden oluen, mutta silti). Itsetunto on pohjamudissa kyllä.
Noilla tipattomilla kausilla oli aika helppoakin, kun olin päättänyt etten ota pisaraakaan. Sitten jos ajattelen että "no minäpä vähentelen" - se ei onnistukaan. On kai niin epämääräistä.
Mä olen vähentämässä ja olen huomannut isoksi avuksi Reframe-nimisen mobiilisovelluksen. Siellä on erikseen raittiuteen pyrkiville ja vähentäjille ohjelmat. Perustuu CBT eli kognitiivis-behavioristiseen terapiaan ja aivotutukimukseen. Mulle tämä on ollut tosi iso juttu koska mun kaikki entiset yritykset vähentää on ollut sellaisia "nyt minä päätän vähentää" mutta ei kunnon tavoitetta että miten paljon, missä ajassa tai jopa "en juo IKINÄ enää tippaakaan viinaa" ja lopulta repsahdus. Ja sitten jos en ole onnistunut olen leimannut itseni luuseriksi ja parantumattomaksi juopoksi heti, kun taas tuo Reframe opettaa, että siitä ei ole kyse, tapojen muuttaminen vaan on hidas prosessi ja siihen ihan luonnollisena osana kuuluu "repsahduksia". Kunhan pidemmällä aikavälillä mennään parempaan suuntaan, ei haittaa vaikka sulla olisi mennyt viikko pahuksen huonosti, se ei tarkoita ettet pysty tms. Reframe myös suosittelee vähentämään vain 10% kerrallaan, ja seuraavat 10% vasta kun on tottunut mukavasti uuteen. Näin vältetään tyytymättömyyttä ja kovia vieroitusoireita, jotka voi edesauttaa repsahduksia.
Mulla nyt vähentynyt jokapäiväisestä noin 1 viinipullon käytöstä siihen että en juo joka päivä ja yleensä jos juonkin niin 1-2 lasia. Joskus viikonloppuna voi mennä se koko pullo mutta kokonaismuutos käytössä on iso, entisestä 40 annoksesta per viikko nykyiseen keskimäärin 10:een.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, kiitos todella paljon vastauksista.
Omasta tilanteestani: elämässäni on todellakin kaikkea muutakin kuin tuö+juominen. Harrastan liikuntaa, jopa tavoitteellisesti (tai no, juoksen höntsäkisoissa ja pelaan futista). Juon siis iltaisin töiden ja treenien jälkeen ja jos ei ole treenejä niin sitten heti töiden jälkeen. Toki tajuan, että kunto ei taida tällä pelillä olla paras mahdollinen, kun kroppa saa kestää liki päivittäisiä alkoholiannoksia.
Toleranssi on kasvanut, koska voin tosiaan juoda sen 0,5 litran viinitönikän ja tunnen oloni täysin selväksi. Samanikäinen kaverini sammaltaa tuossa vaiheessa ja melkein sammuu.
Määrät ovat päivittäin just tuo 2 - 3 isoa olutta tai puolen litran viini.
Olen ollut parin vuoden sisään pari kolme kertaa tipattomalla, 1 kk - parhaimmillaan 4 kk. Silloin olo kyllä koheni ja nukuin paremmin ja vatsakin lähti littenemään. Mutta niin vain ollaan tässä tilanteessa uudelleen. Nyt olen juonut varmaan 13 pv putkeen ihan joka päivä (parina päivänä tosin vain yhden oluen, mutta silti). Itsetunto on pohjamudissa kyllä.
Noilla tipattomilla kausilla oli aika helppoakin, kun olin päättänyt etten ota pisaraakaan. Sitten jos ajattelen että "no minäpä vähentelen" - se ei onnistukaan. On kai niin epämääräistä.
Mä olen vähentämässä ja olen huomannut isoksi avuksi Reframe-nimisen mobiilisovelluksen. Siellä on erikseen raittiuteen pyrkiville ja vähentäjille ohjelmat. Perustuu CBT eli kognitiivis-behavioristiseen terapiaan ja aivotutukimukseen. Mulle tämä on ollut tosi iso juttu koska mun kaikki entiset yritykset vähentää on ollut sellaisia "nyt minä päätän vähentää" mutta ei kunnon tavoitetta että miten paljon, missä ajassa tai jopa "en juo IKINÄ enää tippaakaan viinaa" ja lopulta repsahdus. Ja sitten jos en ole onnistunut olen leimannut itseni luuseriksi ja parantumattomaksi juopoksi heti, kun taas tuo Reframe opettaa, että siitä ei ole kyse, tapojen muuttaminen vaan on hidas prosessi ja siihen ihan luonnollisena osana kuuluu "repsahduksia". Kunhan pidemmällä aikavälillä mennään parempaan suuntaan, ei haittaa vaikka sulla olisi mennyt viikko pahuksen huonosti, se ei tarkoita ettet pysty tms. Reframe myös suosittelee vähentämään vain 10% kerrallaan, ja seuraavat 10% vasta kun on tottunut mukavasti uuteen. Näin vältetään tyytymättömyyttä ja kovia vieroitusoireita, jotka voi edesauttaa repsahduksia.
Mulla nyt vähentynyt jokapäiväisestä noin 1 viinipullon käytöstä siihen että en juo joka päivä ja yleensä jos juonkin niin 1-2 lasia. Joskus viikonloppuna voi mennä se koko pullo mutta kokonaismuutos käytössä on iso, entisestä 40 annoksesta per viikko nykyiseen keskimäärin 10:een.
Hieno saavutus, onnittelut! Saattaa olla, että tutustun tuohon Reframeen. Itselläni menee viikossa viitisenkymmentä annosta. Iltaisin noin 6-7 ja viikonloppuna vielä vähän päälle. On mennyt nyt kahdeksan vuotta (kahdeksan vuotta sitten ei ehkä ollut ihan joka iltaista mutta ei määrä tai tiheys näiden vuosien varrella ole juurikaan muuttunut).
Minä en kaipaa yhtään sitä, että ottaisin 1-3 annosta. Jos osallistun johonkin työ- tai vapaa-ajan tilaisuuteen, jossa on tarjolla alkoholia, jätän yleensä ottamatta. Ei se pieni määrä anna minulle mitään. Tarvitsen sen noin viinipullollisen (6 annosta, tosin itse juon sen oluena ja väkevinä) päästäkseni siihen olotilaan, missä on rento ja "luova" olo (todellisuudessa luovuuteni on kaventunut ja sen sijaan, että kirjoittaisin tai tekisin muuta luovaa työtä, juutun vain katselemaan Netflixiä juodessani). Eli minulle ainoa tapa vähentää olisi se, että joisin vain viikonloppuna mutta silloin saisin juoda niin paljon kuin haluan. Se ei kuitenkaan toimi, kokeiltu on. Aina löytyy syy jatkaa vielä maanantaina (joku muu tuolla hyvin kirjoitti, kuinka syyksi toimii se, että tiistaina ei voi juoda jostain syystä). Ja kun on juonut maanantaina niin on ihan turha enää sillä viikolla kärvistellä. Repeat.
Sen takia kokeilen nyt taas kuukauden juomattomuutta. Jos saisi siitä positiivisia tuloksia niin, että ei tekisi mieli katkaista sitä vielä kuukauden jälkeenkään. Tammikuussa tosin katkesi kolmeen viikkoon.
(ei-ap)
Vierailija kirjoitti:
En ole onnistunut edes vähentämään omin voimin. Hillitöntä viinin lipitystä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, viime vuosina äitynyt päivittäiseksi känniksi. Jostain syystä toisinaan pystyn pitämään kuukauden tai enemmänkin tipatonta, mutta sitten aloitan aina uudelleen.
Lääkärit eivät osaa sanoa asiaan juuri mitään, myöskin työterveyspsykologilla käynti oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Päihdesäätiöllä kävin juttelemassa oikein mukavan ihmisen kanssa monta kertaa, mutta eipä se mitenkään juomiseen vaikuttanut. Naltrexonia olen kokeillut, mutta siitä tuli pahoinvointi. Kai seuraavaksi on antabus kokeiltava. Tuntuu vain vastenmieliseltä ottaa yhtä myrkkyä, että välttyisi toiselta, mutta jospa sillä raittiuden alkuun pääsisi.
Myöskin mieluummin kuolen alkoholismiin, kuin rupean mihinkään AA-kerhon jeesusjuttuihin ja rukoiluun.
Myllyhoito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kirjan avulla:
https://www.suomalainen.com/products/selvin-pain
Parempi kuin AA
Voitko hieman kertoa, miltä kannalta asiaa tässä kirjassa avattiin? Joitakin opuksia olen aiheesta lueskellut, mutta yleensä niiden neuvot eivät oikein osu omaan elämääni.
Tuotekuvaus
Näytteleekö alkoholi liian suurta roolia elämässäsi? Pelkäätkö, ettet osaisi rentoutua tai juhlia ilman alkoholia? Onko pienestä tissuttelusta tullut pysyvä tapa kuin huomaamatta?Selvin päin tarjoaa positiivisen ratkaisun erilaisiin alkoholinkäytön ongelmiin. Alkoholi on pohjimmiltaan myrkky, eivätkä sen haitat koske vain alkoholin suurkuluttajia. Tiedämme kaiken tämän, mutta miksi maljan kohottamisesta on niin vaikea luopua?Annie Grace kertoo kirjassa suorasukaisesti oman tarinansa alkoholin varjosta, ja suodattaa selvälle yleiskielelle psykologian, neurologian ja muiden tieteiden uusimmat ja tärkeimmät löydökset siitä, miten mielemme on alttiina alkoholille.Selvin päin auttaa lukijaa riippumattomaksi alkoholista, jos hän niin haluaa. Kun psyykkinen riippuvuus poistuu, ei alkoholia enää tee mieli. Silloin juomista voi helposti vähentäätai lopettaa sen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole onnistunut edes vähentämään omin voimin. Hillitöntä viinin lipitystä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, viime vuosina äitynyt päivittäiseksi känniksi. Jostain syystä toisinaan pystyn pitämään kuukauden tai enemmänkin tipatonta, mutta sitten aloitan aina uudelleen.
Lääkärit eivät osaa sanoa asiaan juuri mitään, myöskin työterveyspsykologilla käynti oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Päihdesäätiöllä kävin juttelemassa oikein mukavan ihmisen kanssa monta kertaa, mutta eipä se mitenkään juomiseen vaikuttanut. Naltrexonia olen kokeillut, mutta siitä tuli pahoinvointi. Kai seuraavaksi on antabus kokeiltava. Tuntuu vain vastenmieliseltä ottaa yhtä myrkkyä, että välttyisi toiselta, mutta jospa sillä raittiuden alkuun pääsisi.
Myöskin mieluummin kuolen alkoholismiin, kuin rupean mihinkään AA-kerhon jeesusjuttuihin ja rukoiluun.
Myllyhoito?
Myllyhoitoon kuuluu nimenomaan pakollisena AA-ryhmissä käyminen.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
Voi myös tilata netistä, tuovat juomat kotiovelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta kuinka kehtaat sinne alkoon sit mennä, vai onko se viinakauppa toisella paikkakunnalla, ettei sua tunnisteta siellä
En aina kehtaakaan. Mutta on täällä sentään kolme Alkoa. Ja kaupasta saa olutta, kauppojakin useita. t. ap
Joskus muutama vuosi sitten tämä kehtaaminen oli minulla ongelma. Yksi viehättävä nuori naismyyjä hymyili ja tervehti iloisesti, kunnes kerran huomasin, ettei hän enää hymyillyt. Hieman liian usein asioin ko. liikkeessä. Pari viikkoa kai kiertelin lähikaupunkien alkoissa, mutta jonkun ajan jälkeen en uskaltanut autonrattiin lähteä ja lakkasin välittämättä kehtaamisesta. Edes tämä ei ole saanut minua lopettamaan.
Nyt olen ajanut itseni tilanteeseen, että kolmen viikon tauko on lähes varma. Alkaa tosin vasta huomenna.
😒
Mitä jos kolmen viikon tauko olisi varma ja se alkaisi nyt heti? Miksei?
Lopetin alkoholin sata kertaa ennen viimeistä. Lopetin ensin fyysisistä/ulkoisista syistä (terveys, ihmissuhteet, raha) mutta nyt olen lopettanut henkisistä syistä (mieliala, millainen ihminen haluan olla, mitä elämää elää). Ratkesin aina uudelleen toisten ihmisten vuoksi (en jaksanut aina olla kuski tai lähteä aikaisin kotiin), mutta nyt olen luopunut heistäkin. Tämä kerta on ja pysyy. Olen uhrannut tämän eteen todella paljon, sitoutunut uuteen itseeni ja elämään.
Feels good man.
Kirjasuositus etenkin naisille: Jean Kirkpatrick, Täyskäännös (Otava 2000). Alkuperäinen nimi Turnabout - New Help for the Woman Alcoholic.
On vanha, tapahtumat sijoittuvat jonnekin, olikohan 1970-80 -luvulle, joka tapauksessa viime vuosituhannen puolelle. Kirja on myös ikään kuin vastalause AA-ohjelmalle, jossa ripustaudutaan Korkeampaan Voimaan, tässä nimenomaan raitistutaan omin voimin. En täysin allekirjoita Kirkpatrickin kehittämää ohjelmaa, mutta kirjana on mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
En ole onnistunut edes vähentämään omin voimin. Hillitöntä viinin lipitystä on jatkunut jo parikymmentä vuotta, viime vuosina äitynyt päivittäiseksi känniksi. Jostain syystä toisinaan pystyn pitämään kuukauden tai enemmänkin tipatonta, mutta sitten aloitan aina uudelleen.
Lääkärit eivät osaa sanoa asiaan juuri mitään, myöskin työterveyspsykologilla käynti oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Päihdesäätiöllä kävin juttelemassa oikein mukavan ihmisen kanssa monta kertaa, mutta eipä se mitenkään juomiseen vaikuttanut. Naltrexonia olen kokeillut, mutta siitä tuli pahoinvointi. Kai seuraavaksi on antabus kokeiltava. Tuntuu vain vastenmieliseltä ottaa yhtä myrkkyä, että välttyisi toiselta, mutta jospa sillä raittiuden alkuun pääsisi.
Myöskin mieluummin kuolen alkoholismiin, kuin rupean mihinkään AA-kerhon jeesusjuttuihin ja rukoiluun.
Täällä sama tarina. Menin kuukaudeksi Kantamoon. Siihen loppui juominen. En edelleenkään käy AAssa.
Helposti jäi, KOKONAAN. Viiniä oli aluksi viikonloppuisin, nyt ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Ota niskasta kiinni, se on helppoa kuin heinänteko.
Huomasin alkoholin olevan minulle ongelma, kun tajusin, että en voi kuvitella mitään kivaa olevan ilman alkoholia, että täysin alkoholiton elämä olisi minulle kauhistus. Se havahdutti, tajusin riippuvuuden. Tästä on viitisen vuotta aikaa. Luin erittäin hyvän suomalaisen kirjan aiheesta, Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni; kirjasta tietoa mm. täältä: https://blogit.apu.fi/sininenkirjahylly/naiset-viinin-vankeina/. Se toimi jonkinlaisena apuna.
Mainitsen kaksi asiaa, jotka saivat minut palautettua normaalimpaan suhteeseen alkoholiin.
Olen jossain määrin keräilijäluonne, mistä syystä aiempi tapani merkitä alkoholimäärät kalenteriin ei oikein tuottanut toivottua tulosta… Sen sijaan ostin kalenterin ja erilaisia tarroja (mietin tuolloin paljon lapsuutta, mistä tykkäsin lapsena – miten lapsena oli mukava keräillä tarroja jne.), ja jokaisen alkoholittoman päivän jälkeen laitoin tarran kalenteriin. Toisin sanoen, hain lapsuuden hyvistä muistoista tukea ja keräilin tarroja kalenteriin (eli keräilin alkoholittomia päiviä).
Koska koin muiden ihmisten mahdollisen suhtautumisen tipattomuuteeni ahdistavaksi, päädyin olemaan hiljaa aiheesta. (Etenkin sellaisten ystävien suhteen, joista koin, etten ollut aiemminkaan saanut kaipaamaani tukea pyrintöihini.) Sen sijaan ”huijasin” jonkin verran. Välttelin tarkoituksella iltatapaamisia, ja kun en voinut, ystäväporukan kokoontuessa esim. elokuvan jälkeen baarissa, menin tahallani ensin käymään vessassa niin, että olin viimeisenä baaritiskillä. Eli kukaan ei nähnyt, mitä tilasin. Tilasin alkoholitonta olutta, jota ystävät luulivat tavalliseksi.
Olin tipattomalla pätkittäin, 2vk, 2 kk, 4 kk, väleissä oli sellaisia tilaisuuksia, joissa minun odotettiin juovan alkoholia. Eli yritin tietoisesti päästä pois ”kaikki tai ei mitään”-ajatuksesta, että kerralla heti 2 vuotta ilman alkoa, kun tiesin, että tuo ei toimisi. 4 kk:n pätkän päätti ulkomaanmatka, jossa join ennalta päättämiäni paikallisia juomia.
En ole lopettanut alkoholin juomista, mutta tuo vajaan vuoden kokemus toimi sikäli, että en ole sen jälkeen ajatellut, että elämä olisi tylsää ja väritöntä ilman alkoholia.