Eroon alkoholista omin voimin, oletteko onnistuneet?

Olen juopotellut parikyt vuotta ihan urakalla. Kolme jaksoa olin juomatta ja aina repsahdus. Nyt taas uusi yritys kun täytän 50v. Haluan saada itseni kuntoon. Mulla on määrät ollu niin kovia että uskoisin juovani monet teidät pöydän alle. Ei ole kehumisen aihe, toleranssi on vaan todella kova.

Huomasin juovani säännöllisesti 3-4 annosta/ilta ollessani vajaat 40 v. Sitten tulin toivotusti raskaaksi ja lopetin ihan tyystin. Kun vauva oli puolivuotias, aloitin taas. Sitä jatkui vuosia, mutten koskaan toilaillut, kaatuillut tai tapellut. Mutta paino lähti nousuun ja väsytti. Siirryin myöhemmin matkatöihin ja siten, että tein niitä kolme päivää/vk. Nuo olivat ylipitkiä päiviä. Tajusin, etten selviä töistäni, jos naukkailen, joten olin puolet viikosta juomatta, mutta kotona sitten jatkoin edelleen 4-5 annosta/ilta. Tajusin silloin kuitenkin, että pystyin halutessani pitämään taukoa. Nyt olen jäänyt kokonaan eläkkeelle ikäni puolesta. Halusin turvata terveyttäni eläkkeellä ja muutin elintapojani. Pidän kännykän avulla kirjaa juomisistani. Merkkaan ihan joka drinkin sinne muistiin. Sääntö on, että maksimissaan juomia saa olla kk:ssa yhtä monta kuin päiviä ja saldon tarkistan kuukauden lopussa. Sitten alkaa uusi kk nollatilanteesta. Välillä olen juomatta viikonkin, jotta voin jollain kutsuilla sitten ottaa 3-4 drinkkiä - enempää en halua. Simppeli kirjanpito on auttanut näkemään todelliset määrät. Lisäksi tänä vuonna on drinkkejä mennyt vähemmän kuin on ollut päiviä. Paino on pudonnut, eikä enää väsytä.

Voin vain kokemuksesta sanoa tähän, että liikunta auttaa, ja mitä rankempi liikunta, sen parempi.

Ikään kuin hakkaa sen viinapirun pois itsestään, läskit lähtevät samalla.

Pitäisi olla jotain sen juomisen tilalle. Mutta kun ei ole mitään,ei kavereita,töitä,rahaa ja liikkumaankaan ei paljonkaan pysty kipujen vuoksi niin mitä siinä muuta tekee kun juo.

Vierailija kirjoitti:

Olen juopotellut parikyt vuotta ihan urakalla. Kolme jaksoa olin juomatta ja aina repsahdus. Nyt taas uusi yritys kun täytän 50v. Haluan saada itseni kuntoon. Mulla on määrät ollu niin kovia että uskoisin juovani monet teidät pöydän alle. Ei ole kehumisen aihe, toleranssi on vaan todella kova.

Vähän lohduttaa tietää, etten ole yksin ajatuksineni ja juomisineni. Yhden kovemman käyttäjän tunsin, mutta hän ei nähnyt juomisessaan mitään ongelmaa, ja kuoli sitten viinaan.

Oisko niin että riippuvuudet johtuu aika yksinkertaisesta asiasta. Aivot on kuin lihas joka vastaa treenamiseen. Hermoradat mukautuu olosuhteiden mukaan, varmasti myös em. periytyy alttiuden muodossa.

Hankalaa on se että kyseinen lihas ohjaa myös ajatuksia ja mielitekoja.

Ihmisillä läpi historian taipumusta keksiä sitten kaikenlaista asioiden ympärille mitä ei ymmärrä.

Lohdullista on se että aivot myös parantuu kun lopettaa väkisin riippuvuuden. noin kuukaudessa.

Mielikin/ajatukset439 palautuu muttei vuodessa,saati ķuukaudessa.

juon melkein joka päivä 20-22 annosta. joskus en jaksa nousta sängystä joten sen päivän olen raittiina. kovi salakavalasti kehittyy riippuvuus. ja se kun siitä on tullut tapa, sen avulla jaksan tehdä asioita. pelottaa terveyden puolesta. lääkärissä jätän labrat tekemättä kun en halua nähdä maksa-arvojani ja en halua lääkärinkään näkevän. yritän jatkuvasti irti mutta aina sorrun viimeistään kolmantena päivänä.

Vierailija kirjoitti:

juon melkein joka päivä 20-22 annosta. joskus en jaksa nousta sängystä joten sen päivän olen raittiina. kovi salakavalasti kehittyy riippuvuus. ja se kun siitä on tullut tapa, sen avulla jaksan tehdä asioita. pelottaa terveyden puolesta. lääkärissä jätän labrat tekemättä kun en halua nähdä maksa-arvojani ja en halua lääkärinkään näkevän. yritän jatkuvasti irti mutta aina sorrun viimeistään kolmantena päivänä.

Et ole yksin.

Olen, tai vähentämään paljon, mun tavoitekaan ei ole koskaan ollut kokonaan lopettaa.

Mutta aloin heti työelämään mentyäni juoda joka ilta, alkuun 2-3 olutta, mutta 45-vuotiaana sitä meni jo 6-8 isoa pinttiä kaljaa arki-iltana enkä edes tullut siitä humalaan vaan se oli vaan sellainen perus-rauhoitttava työstressiin. Nuorempana tosin otin sitten usein viikonloppuna 1-2 kertaa kovat kännit, vanhemmiten se jäi pois kun ei bileet ja ravintolat kiinnostanut, ja join viikonloppunakin sen perus tissutteluannoksen. 

Mä olen sinkku ja lapseton joten mitään pakkoa muiden takia ei ollut vähentää. Syyt miksi päädyin siihen oli, että minusta oli tullut sairaalloisen lihava niin että se vaikeuti jo kävelyäkin ja tiesin että tuollainen määrä kaljaa + pöhnänapostelu joka ilta + seuraavan aamun energiajuomat että jaksaa duunissa vaikka on nukkunut vain muutaman tunnin ja senkin alkoholihuuruissa ei voi olla vaikuttamatta painoon. Toinen oli se, että iän myötä (olin 48 kun päätin vähentää) työpäivä tissuttelun ja 3 tunnin unien jälkeen ei ollutkaan enää niin tehokas kuin nuorempana jolloin tuntui että ei vaikuta mitään - jotenkin aivot toimi huonosti. Pelkäsin etten pärjää vaativassa työssäni ja tipun kelkasta, ellen skarppaa.

Mä en koskaan lähtenyt mihinkään näihin dramaattisiin nyt alkaa heti uusi elämä juttuihin vaan aloin tehdä ihan pieniä muutoksia kerrallaan. Minulla ei ollut ollut vuosikausiin yhtään raitista päivää joten suhtauduin niin että edes 1 raitis päivä joka viikko on iso voitto ja saavutus! Lisäksi en yrittänyt heti mennä muinakaan päivinä nollaan annokseen vaan vähensin 1 alkoholiannos kerrallaan muutaman viikon välein. Jos olin ennen päätöstä muuttaa tapoja juonut keskimäärin 7 pinttiä per päivä, muutoksen ekalla viikolla se oli 1 alkoholiton päivä ja 6 pinttiä per päivä. Vähitellen siitä mentiin kohti sitä, että ennen työpäiviä en juonut enää ollenkaan, mutta viikonloppuna sallin itselleni juomista jos tekee mieli. Sittemmin sitäkin olen rajoittanut niin etten läheskää joka viikonloppu juo alkoholia. Ja joo, kyllä oli välillä repsahduksia toki, kun stressi meni yli tai tuli isoja vastoinkäymisiä, tai kun oli sopivat juhlat kuten veljeni tohtorinkaronkka. Mutta en ajatellut että mitään meni pilalle, tai olen epäonnistuja, vaan totesin että tämä on elämää, ja palasin normaalirytmiin heti sitten kun huomasin että meni överiksi.

Aikalailla sama tilanne. itsekseen pähkäilly että syyllisyys ja häpeä ajaa

juomaan. Niitä ei ole kun juo. Loputon kierre.

Itse olen absolutisti ja olen juonut alkoholia vain kerran elämässäni. Tämä tapahtui muuten konfirmaationi ehtoollisella. Absolutismi on kohdallani tullut ikäänkuin luonnostaan itsestäänselvyytenä, sillä niitä alkoholikokeiluja ei koskaan vain tullut. Lisäksi olen vältellyt tilanteita, joissa alkoholia oletetaan juotavan. Tämä on hyvä, sillä vaikean elämän eläneenä ja paljon ikävää kokeneena olisin varmasti yrittänyt löytää avun alkoholista ja yrittää hoitaa ahdistustani alkoholilla. Varmasti olisin alkoholisti. Ongelmani onkin sitten ruoka. Traumojani, ahdistustani jne. olenkin sitten yrittänyt hoitaa ruoalla ja se onkin sitten se ns.juttu. Ruokavalioni on ihan pielessä ja opin jo hyvin nuorena syömään salaa. Oikenlaista apua tai ylipäätään mitään apua ongelmiini en ole saanut. Tiedostan kyllä monien asioiden olevan tässä taustalla. Vasta suolistovaivat ja ilmeinen diagnosoimaton suolistosairaus ovat pakottaneet muuttamaan syömisiäni. Mutta samalla tavallahan kaikki nämä ongelmat ja riippuvuudet menevät. Tässä keskustelussa on puhuttu alkoholista, mutta tunnistan tänne kirjoitetuista viesteistä itseänikin. Omalla kohdallani se vain on siis ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen absolutisti ja olen juonut alkoholia vain kerran elämässäni. Tämä tapahtui muuten konfirmaationi ehtoollisella. Absolutismi on kohdallani tullut ikäänkuin luonnostaan itsestäänselvyytenä, sillä niitä alkoholikokeiluja ei koskaan vain tullut. Lisäksi olen vältellyt tilanteita, joissa alkoholia oletetaan juotavan. Tämä on hyvä, sillä vaikean elämän eläneenä ja paljon ikävää kokeneena olisin varmasti yrittänyt löytää avun alkoholista ja yrittää hoitaa ahdistustani alkoholilla. Varmasti olisin alkoholisti. Ongelmani onkin sitten ruoka. Traumojani, ahdistustani jne. olenkin sitten yrittänyt hoitaa ruoalla ja se onkin sitten se ns.juttu. Ruokavalioni on ihan pielessä ja opin jo hyvin nuorena syömään salaa. Oikenlaista apua tai ylipäätään mitään apua ongelmiini en ole saanut. Tiedostan kyllä monien asioiden olevan tässä taustalla. Vasta suolistovaivat ja ilmeinen diagnosoimaton suolistosairaus ovat pakottaneet muuttamaan syömisiäni. Mutta samalla tavallahan kaikki nämä ongelmat ja riippuvuudet menevät. Tässä keskustelussa on puhuttu alkoholista, mutta tunnistan tänne kirjoitetuista viesteistä itseänikin. Omalla kohdallani se vain on siis ruoka.

Monellahan myös alkoholiriippuvuus vaihtuu johonkin toiseen riippuvuuteen jos alkoholin päättää lopettaa. Exäni oli tällainen tapaus. Juominen vaihtui sokeriin ja makeaan, jonka piti olla vain väliaikainen korvike helpottamaan viinantuskaa. Syöppö jäi kuitenkin päälle ja lihoi kymmeniä kiloja. LOpulta terveysarvojen säikäyttämänä päätti laihduttaa, mutta sitten uli uhkapeli- ja seksiaddiktio.

Hyvä keino on mennä lääkäriin ja otattaa verikokeet ja maksa-arvot. Minulla tämä toimi. Kun näin surkeat maksa-arvoni ja lueskelin hieman maksakirroosin loppuvaiheista niin ei tehnyt mieli enää juoda. Yli kymmenen vuotta jo mennyt näin. Juomattomuuden seurauksena katosivat myös liikakilot, hengästyminen sekä epämääräiset vatsavaivat, joita olin sekavassa päässäni pitänyt milloin keliakiana milloin ibs-oireina.

Ala harrastaa vaikka kuntosalia. Laita rahaa muuhun kuin alkoholiin- Osta kuntoilu välineitä kotiin kuten kuntopyörä ekana. Niin minä tein  Sitten kyä salila ja päivä kerrallaan liikut ja treenaat. Se vaatii itsekuria mutta onnistut kun vaan mietit elämääsi että haluat tehdä muutakin kuin juopotella.

Itse olen ollut pitkiä aikoja juomatta, mutta mietin alkoholia koko ajan..eli voin hyvin olla vuodenikn ilman, mutta alko pyörii päässä..joku sano et aika helpottaa, itsellä aika pahentaa🤦🤯Jatkan sinnittelyä..

Alkoholin juonti on mukavaa. No töitä ei saa niin sitten ryypiskellään ajankuluksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla jotain sen juomisen tilalle. Mutta kun ei ole mitään,ei kavereita,töitä,rahaa ja liikkumaankaan ei paljonkaan pysty kipujen vuoksi niin mitä siinä muuta tekee kun juo.

Kuulostaa ihan kamalalta. Eikö ole mitään muuta tekemistä kuin juominen? Elokuvien katselu, dokumentit, lukeminen, ristisanat, sudokut, pasianssi, neulominen, postimerkkien keräily, pienoisrautatie, virkkaus, shakki vaikka netissä, lintujen bongaus, kasvion kasaaminen, savityöt, rekkarien bongaus, vapaaehtoistyö, meditointi, chilien kasvattaminen, vaatteiden tuunaaminen, kuorolaulu, huuliharpun soittaminen? Maailma on täynnä kaikkea kaunista ja ihmeellistä. Monia asioita voi tehdä ilmaiseksi tai ainakin halvalla. Nyt vaan uusien asioiden kimppuun ja höpöhöpöt pakolliselle tissuttelulle.

Minulla ongelmajuominen kesti vain vähän aikaa, mutta minulla oli ja on yhä myös paljon muita (harmittomampia?) addiktioita. Sokeri, netti, ihmiset, kofeiini, ocd (jonkinlainen käytösriippuvuus?) jne.

En juo enää ollenkaan. Olen Discordissa AA ryhmässä. Kuuntelin Russell Brandin kirjan Recovery: Freedom From Our Addictions, mikä perustuu AA:n kahteentoista askeleeseen. Teen hengitysharjoituksia ja paastoan. Herään aikaisin. Liikun ja vältän egoa vahvistavia asioita esim. sosiaalista mediaa ja yritän keskittyä itseni ulkopuolisiin asioihin, kuten avaruuden laajaan skaalaan. Jos on vaikeita hetkiä, hengitän ja hyväksyn. Pyydän apua korkeammilta voimilta, vaikka en uskokkaan mihinkään tiettyyn uskontoon. Korkeampi voima voi olla vaikka maailman luomishenki tai universumi tai mikä vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut pitkiä aikoja juomatta, mutta mietin alkoholia koko ajan..eli voin hyvin olla vuodenikn ilman, mutta alko pyörii päässä..joku sano et aika helpottaa, itsellä aika pahentaa🤦🤯Jatkan sinnittelyä..

Tämähän se on se alkoholistin merkki: juominen on aina vähintäänkin taustalla mielessä. Itse olen huomannut, että suunnittelen kaiken sen mukaan, milloin voin juoda. Jos tiedän, että parin päivän päästä tulee sellainen tilanne, etten kertakaikkiaan voi juoda, juon sitäkin enemmän edeltävinä päivinä. Varaan kaikki parturi-, lääkäri- yms. ajat aina iltapäivälle, jotta voin edellisenä itana rauhassa törpötellä. Muutenkin saan itseni kiinni sellaisesta mentaliteetista, että jokainen päivä on jotenkin viimeinen mahdollisuus ryypätä, sitä ei saa hukata. Hullua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut pitkiä aikoja juomatta, mutta mietin alkoholia koko ajan..eli voin hyvin olla vuodenikn ilman, mutta alko pyörii päässä..joku sano et aika helpottaa, itsellä aika pahentaa🤦🤯Jatkan sinnittelyä..

Tämähän se on se alkoholistin merkki: juominen on aina vähintäänkin taustalla mielessä. Itse olen huomannut, että suunnittelen kaiken sen mukaan, milloin voin juoda. Jos tiedän, että parin päivän päästä tulee sellainen tilanne, etten kertakaikkiaan voi juoda, juon sitäkin enemmän edeltävinä päivinä. Varaan kaikki parturi-, lääkäri- yms. ajat aina iltapäivälle, jotta voin edellisenä itana rauhassa törpötellä. Muutenkin saan itseni kiinni sellaisesta mentaliteetista, että jokainen päivä on jotenkin viimeinen mahdollisuus ryypätä, sitä ei saa hukata. Hullua on.

Niin tuttua. Minulla on tänään asiaa kirjastoon ja tuossa hetki sitten mietin, että milloinhan sitä arvaisi taas hypätä autonrattiin - ennen kuin muistin, että eilen en juonut mitään. Olin viimeksi tammikuussa noin kolme viikkoa juomatta, sen jälkeen olen juonut taas kirjaimellisesti päivittäin, noin kuusi annosta/ilta. Nyt päätin taas pitää alkottoman kuukauden. Jo eilen oli viittä vaille, etten sittenkin korkannut, ja tätä ketjua lukiessa tulee taas sellainen olo, että mikäs hätä minulla on, kun moni juo vielä enemmän kuin minä. Mutta olen juonut taas kahdeksan vuotta yhteen menoon lähes päivittäin. Se näkyy naamassa ja kropassa.