Eroon alkoholista omin voimin, oletteko onnistuneet?

Minä join viiniä käytännössä joka ilta 20 vuoden ajan. Illassa meni litra valkkaria, viikonloppuisin lisäksi noin litra siideriä tai lonkeroa. Yritin koko ajan lopettaa, päätin niin lähes joka aamu. Mutta kuten joku aiemmin tässä ketjussa kirjoitti, töiden jälkeen menin silti Alkoon kuin robotti. Paino nousi, krapulat pahenivat ja olo oli kurja.

25.10.2020 join viimeisen kerran. Sitten vain lopetin. Päätin aloittaa oman terveyteni parantamisen ja painoni pudottamisen. Jälkimmäisessä päätin ottaa muuten rennosti ja sallia repsahdukset, mutta alkoholiin en enää koskisi, koskaan.

Aluksi menin päivä kerrallaan, ja alkoholi oli mielessä koko ajan. Eteenpäin auttoivat krapulattomat aamut ja nopeasti koheneva olo. Muutama kuukausi meni niin että mietin alkoholia päivittäin ja välillä teki kovasti mieli. Silloin söin mitä mieli teki, vaikka sipsejä suklaalevyn päällä, mutta pysyin päätösessäni että ei alkoholia. Muistutin itselleni, että se on ainoa kielletty asia.

Nyt taitaa olla kulunut yli 600 päivää raittiina. Alkoholi ei tule mieleen edes viikoittain, välillä ei edes kuukausittain. Mieliteot ovat loppuneet, ja elämä on kaikin puolin parantunut; myös työuupumus on helpottanut, vaikka mikään muu ei ole muuttunut kuin juomiseni.

Joten lopettaminen onnistuu itsenäisestikin . Itselleni ehkä tärkeintä oli se, että mikään muu ei ole kiellettyä kuin alkoholi. Se auttoi luomaan tunteen, ettei tarvitse luopua "kaikesta".

Nro 82 jatkaa vielä että painokin on tämän myötä pudonnut 25 kiloa :)

Allen Carr - korkki kiinni.

Yritin itse sen 20 vuotta lopettaa alkoholin käyttöä, tilanteeni oli kuin sulla. Tämä kirja osui kohdalle muuhun elämäntilanteeseen sopivassa kohdassa. Oli mulle todella käänteentekevä.

Pointti kirjassa on siinä, että lopetin pohtimisen omasta suhteestani alkoholiin, eli olenko riippuvainen vai en. Kirjan pääsanoma on se, että alkoholi on riippuvuutta aiheuttava huume, johon kenellä vaan on riski jäädä kiinni. Kyse ei ole sinusta vaan siitä alkoholista, joka on hermomyrkky.

Olen ollut nyt n.6v raittiina. Joskus olen miettinyt aa tai al anon kerhoa lapsuuden juttujen vuoksi, mutta en oikein tiedä onko ongelmien ympärillä märehtiminen itselleni sopiva tapa. Toistaiseksi olen pärjännyt näin.

Aloitin harrastuksen, joka on pari kertaa viikossa. Korvasin kavereiden tapaamisen sillä ja loppuaika menikin töissä. Siinä jäi alkoholikin, kun huomasin, että tarvitsin alkoholia vain kavereiden seurassa ja että olo oli paljon parempi ilman. Ei tietysti tästä neuvosta ole apua sellaisille, jotka juovat myös yksin ollessaan.

Minulla on vahva sukurasite alkoholismiin joten olen tiukasti noudattanut ohjenuoraa koko elämäni, ei yhtään alkoholia työpäivinä. Eli en opeta kehoani riippuvaiseksi alkoholista. Joskus luin että jo kolme perättäistä täysin alkotonta päivää suojaa hyvin alkoholismilta.

Rakastan kaikkea alkoholiin liittyvää, viinejä ja drinkkejä sekä oluita. Viikonloppuna tulee sitten nautiskeltua mutta harvoin humalaan asti, punaviiniä voi myös lantrata jos haluaa useamman lasillisen nauttia. Tarkkana saa tosiaan olla että pysyy juominen ilon puolella, itse en vanhemmuuten kestä krapulaa ollenkaan niin siksi pakko olla tarkkana ettei mene humalaan. Ne morkkikset ovat jäätäviä vaikkei mitään olisi tehnyt.

Tsemppiä AP, suosittelen lämpimästi urheilua tilalle. Aloitat kuntosalilla käynnin ja hurahdat siihen. Jotain kivaa juomisen tilalle.

Juon itseni vahvasti humalaan joka ikinen viikonloppu. Yleensä perjantaisin, mutta joskus myös lauantaisin.

Tätä on jatkunut jo 15 vuotta.

Arkisin en ole koskaan ottanut huikan huikkaa, enkä tule ottamaankaan. Tiedän, että jos niin tekisin, olisi peli pelattu.

Joka ma päätän, että tulevana viikonloppuna olen selvinpäin, mutta tuo päätös kestää vain siihen asti, kunnes pääsen töistä kotiin. Jo kotimatkalla alkaa suu kuivumaan ja alkoholi pyörimään mielessä. Joskus saatan kamppailla himoa vastaan tunnin pari, mutta hyvin pian huomaan olevani matkalla kauppaan.

Kukaan ei tiedä tästä ongelmastani, sillä olen töissä käyvä, urheilua harrastava hoikka nainen, jonka elämä näyttää ällöttävän täydelliseltä.

En tiedä, kuinka pystyn lopettamaan tämän.

Kyllä. Join 20 vuotta ainakin kerran viikossa humalaan ja jopa blackouttiin asti. Krapulat alkoi olla hirveitä ja parisuhde keikkui tuhon partaalla omien kännisekoilujen takia. 

Ryhdistäydyin ja lopetin vain kuin seinään. Aina ei ole ollut helppoa mutta jo yli 10 vuotta ilman alkoholia enkä ole katunut. 

En sanoisi että olen absolutisti mutta en vaan käytä.

Tässä juuri yritys päällä. Yritän vähentää alkoholinkäyttöä ja nyt olen pitkällä tipattomalla. Eipä tässä ole vasta mennyt kuin noin 2 viikkoa, mutta ihan hyvin on mennyt! Toivottavasti pystyn jatkamaan näin.

Ihanan rehellisiä ja avoimia viestejä, kiitos niistä

Kesähän on ollut kostea, kyllä vaan.

Nyt menossa päivä nro 3 ilman mitään. Tähtään ainakin kokonaiseen viikkoon. Se varmaan onnistuu, mutta sitten alan puhumaan itselleni kaikki mahdolliset syyt ja perustelut, että voisihan sitä pari lasillista kylmää valkkaria ottaa. Olen valmis hankkimaan kallista jotain kala-äyriäis-ruokaa valmistettavaksi, jotta ehdottomasti siihen kuuluu hyvä valkkari.

Siihenhän se ei jää todellakaan. Tarviin nykyään viinin oheen väkeviä snapseja että olo on haluamani tila.

Että näillä mennään. En tiedä, millä tämän saisi kokonaan pois systeemistäni.

Sanon ihan alkuun motivaatioksi, että ihan varmasti ap:n ikäisellä ja -tapaisella naisella juominen näkyy. Et ehkä mokaile kylillä mutta kun oppii tunnistamaan alkoholistin ulkonäön, sitä ei peitä enää millään. Jos et vielä tunnista, katsele vanhoja kuviasi sitten kun olet ollut vaikka kuukauden raittiina. Sieltä katsoo viinanaama. Kasvojen eri alueet kertovat elimistön terveydentilasta. Itselle oli järkytys, kun alaikäinen kosmetologiopiskelija luki naamastani elämäntapani.

Olen 40-vuotias nainen ja ehdin juoda reippaasti vuodet 18-30. ADHD-diagnoosin ja lääkkeiden saaminen auttoi minua lopettamaan alkoholinkäytön kuin seinään. Olin haaveillut lopettamisesta jo kauan mutta en vaan osannut lopettaa sitä robottimaista toimintaa.

Olin juomatta kolme vuotta ja sain elämäni ja mielenterveyden mallilleen, kunnes kerran päätin ostaa matala-alkoholisen siiderin. Seuraavana päivänä niitä meni kaksi. Kolmantena päivänä ostin normaalin siiderin ja seuraavalla kerralla viiniä. Elin itseinhossa ja jatkuvassa juon-lopetan-kierteessä viisi vuotta. Joka päivä pari olutta tai puoli pulloa viiniä.

Viime kesäkuussa luin tässäkin ketjussa mainitun Annie Wilkesin kirjan Selvin päin ja samoin sen Carrin kirjan. Wilkes oli todella vakuuttava, vaikka kierrättää Carrinkin ajatuksia. Ymmärsin olevani riippuvainen, eikä siinä auta mikään juomisen rajoittaminen tai aikatauluttaminen. Lopetin saman tien myös ADHD-lääkkeiden ja toisinaan käyttämieni kolmiokipulääkkeiden käytön. Sokerikin piti jättää aluksi, koska siihen minulla on ollut kaikista vahvin henkinen koukku.

Latasin puhelimeen Easy Quit Drinking- sovelluksen, joka kertoi, kuinka raitistumiseni etenee. Oli motivoivaa tietää osa-alueittain, mitä kävin läpi ja milloin helpottaa. Löysin tueksi myös meditaation.

Lopulta kyse oli vain siitä, haluanko vihata vai rakastaa itseäni. Koska rakastan itseäni, en enää tuhlaa elämää riippuvuudelle. Stressi jne ovat surkeita selityksiä. Jos olet riippuvainen, et kykene muuttamaan niitä asioita, joita väität syyksi juoda.

Onnea loppuelämäsi ensimmäiseen päivään, joka muuten on tänään eikä huomenna.

Olet aloittanut alkoholin käytön omin voimin. Motivaation lopettamiseen pitää tulla myös itsestäsi. Turha edes selitellä mitään AA-häpeästä. Se on vain yksi niistä tekosyistä, joita viljelet viesteissäsi.

Kasvata selkäranka ja hanki apua riippuvuuteesi. Joku voi auttaa sinua prosessissa mutta yksin joudut tekemään sen valinnan, juotko vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kirjan avulla:

https://www.suomalainen.com/products/selvin-pain

Parempi kuin AA

Voitko hieman kertoa, miltä kannalta asiaa tässä kirjassa avattiin? Joitakin opuksia olen aiheesta lueskellut, mutta yleensä niiden neuvot eivät oikein osu omaan elämääni.

No lyhykäisyydessään sen kirjan ydin on siinä, että ensin vakuutellaan, että hyvä olo tulee kaikesta muusta kuin alkoholista. Verrataan vaikka lapsuuteen, kun olit innoissasi ystäviesi kanssa limudiskossa jne.

Toinen osa, vakuutellaan, että hyvä olo ei tule alkoholista vaan sokerista. Saman olon saisit kun söisit jotain tai joisit sokerilimua.

Kolmas osa, testi. Kokeile yhtenä iltana ottaa kännit siten, että olet ihan yksin ja ilman mitään viihdykettä. Ei musiikkia, lukemista, puhelinta, tv:tä jne. Ihan vaan istut tyhjässä huoneessa/ rakennuksessa ypöyksin koko illan ja juot alkoholia. Samalla kuulostelet omaa oloasi, miltä tuntuu ja onko hauskaa.

Ei toimi niihin suomalaisiin, joiden juominen on alunperinkin yksinoloa parhaimmillaan ja harvoin edes juo ystävien seurassa.

Itse ainakin istun mielelläni yksin ilman viihdykettä, viinilasin kanssa, joten kirjan anti ei vaan toimi.

Mieti itse, oletko sosiaalinen vai yksin juoja. Teho riippuu siitä.

Juominenhan on parasta just yksin.

Minunkin on pakko kyllä kiittää näistä viesteistä tässä ketjussa.

On helpottavaa kuulla realistisia anonyymitarinoita ongelman kanssa kamppailusta. Media on täynnä lähinnä niitä jotka ovat jo olleet tyyliin 20-vuotta juomatta tippaakaan ja lopettamista kuvataan usein mutkattomaksi ja helpoksi.

Tuntuu lannistavalta ja aiheuttaa sekä painetta että häpeää, kun itse on vasta lopettamisvaiheessa ja joutuu tosissaan kamppailemaan asian kanssa. Ei todellakaan onnistu vain päättämällä. Itsehän päätän myös muutaman kerran viikossa palavalla motivaatiolla että NYT loppui, juomiset on juotu ja NYT alkaa uusi elämä. Mutta se on kuin joutuisit jatkuvasti aktiivisesti jännittämään jotain lihasta, jossain vaiheessa lihas väsyy ja koko asia menettää merkityksensä kun haluaa vain rentoutua, edes hetken, vielä kerran...

Tänäänkin jouduin tekemään niinkin naurettavan tempun, että menin kahdeksalta suihkuun ja ihan yhtäkkiä spontaanisti kastelin hiukset. Ennen suihkua mielessä pyöri koko ajan että vielä ehtisi hakea olutta, mutta kun tukka oli märkä, se sinetöi tältä illalta että en enää poistu kotoa. Voitin tämän illan, huomenna taistelen taas saman taistelun ja vaikka aamulla tiedän olevani taas motivaationi huipulla, alkaa alkuillasta heräilemään se "jos sitä ihan pari olutta..."

Yritystä täälläkin , toivetta saada hallintaan. Kokonaan, ihan kokonaan luopuminen tuntuu mahdottomalta. Tänään jo 6 päivä. Pystyn viikon pitämään kuivana, ehkä jopa 10 . Joka oliskin kesän toinen 10!

Vierailija kirjoitti:

Mitä odottaisit siitä AA-kerhosta saavasi? Vertaistukea? Se on usein hyvin kaukana niissä kokouksissa. Osa muistelee vanhoja juomisiaan ja osa haukkuu nykyistä pomoaan/elämäntilannettaan/puolisoaan, siinä niiden puheenvuorojen anti.

AA-ohjelmaa voi noudattaa myös käymättä kokouksissa. Se koostuu kolmesta osasta, joista vain viimeiseen sisältyy sanoman levittäminen eli ajatus siitä, että pitäisi käydä kokouksissa tai tavata muita, jotka kaipaavat hengellistä herätystä

Ohjelman (https://www.aa.fi/index.php?type=0&id=38&pageid=38) ensimmäisten kolmen askeleen ydin on se, että myönnät, ettet itse pysty juomisellesi mitään ja luovutat ongelmasi Korkeammalle Voimalle (alunperin puhuttiin ihan suoraan kristinuskon Jumalasta). Periaatteessa siinä se sitten onkin. AA:n alkuaikoina ei todellakaan istuttu kokouksissa jaarittelemassa vanhoja juomistarinoita tai nykyisiä arkiharmeja vaan pari kokenutta AA:n jäsentä meni tulokkaan luo, jutteli hänen kanssaan ja lopuksi he rukoilivat yhdessä Jumalaa.

Seuraavat askeleet (4-11) ovat "oman elämän siivousta". Tässä olisi hyvä olla käytössä ns. kummi. Eli tarkastellaan, mitä on tullut tehtyä ja miksi, luetellaan ihmiset joita on tullut loukattua ja hyvitetään heitä (pyydetään anteeksi, korjataan mitä korjattavissa on), ja tässäkin ollaan koko ajan yhteydessä Jumalaan. Lopuksi (11) pyritään jatkuvaan yhteyteen Jumalan kanssa.

Viimeinen askel on ainoa, mihin välttämättä tarvitaan muita ihmisiä, nuo aiemmat voi tosiaan suorittaa yksinkin. Viimeisessä yritetään saattaa sama sanoma muille alkoholisteille. Siihenkään ei tarvita AA-ryhmää ja siinä puhutaan vain yrittämisestä.

Suosittelen, että käyt jossain AA-ryhmässä tutustumassa, ei sen tarvitse olla asuinpaikkakuntasi ryhmä. Mene ensimmäisellä kerralla avoimeen kokoukseen, jos et ole varma haluatko identifioitua alkoholistiksi. Suljettuihin kokouksiin eivät ole tervetulleita muut kuin sellaiset, jotka ovat valmiita nimeämään itsensä alkoholistiksi. Kokouksissa ei ole pakko käyttää puheenvuoroa.

Onko se oikeasti tuollaista??

Hyvä tietää, ekat askeleet on otettu mutta tuollainen tuputus kääntyisi mun kohdalla itseään vastaan!

Ehkä parempi että pysyn hurmosporukoista poissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keino on mennä lääkäriin ja otattaa verikokeet ja maksa-arvot. Minulla tämä toimi. Kun näin surkeat maksa-arvoni ja lueskelin hieman maksakirroosin loppuvaiheista niin ei tehnyt mieli enää juoda. Yli kymmenen vuotta jo mennyt näin. Juomattomuuden seurauksena katosivat myös liikakilot, hengästyminen sekä epämääräiset vatsavaivat, joita olin sekavassa päässäni pitänyt milloin keliakiana milloin ibs-oireina.

Mulla ei ole tehonnut verikokeiden tuloksetkaan.

Viimeisistä jo aikaa ja uusia välttelen. Tiedän kyllä että ovat vielä huonommat.

Ja tiedän että laihtuisin ja kunto kohoaisi jos lopettaisin, kerran sen tein.

Mutta suoraan sanottuna ihan kaikki mitä teen, teen siksi että saan ajatukset blurrattua todellisuudesta.

Ja todellisuutta on monista syistä hiton vaikea lähteä muuttamaan.

Haluaisin kyllä.

Laitoin juuri viestiä kriisikeskukseen että haluaisin ajan sinne.

Voiko tätä laskea ensimmäiseksi askeleeksi :(

Vierailija kirjoitti:

Onnistuin, mutta luultavasti vain koska havahduin ongelmaan ennenkuin riippuvuus kehittyi fyysiseksi.

Join stressiin ja väsymykseen. Se oli sellaista tissuttelua, 3-5 keskiolutta päivässä. Välillä onnistuin pitämään 1-3 päivää väliä juomisessa, mutta yleensä viikossa oli enemmän juomapäiviä kuin juomattomia. Ongelman juurisyy oli työuupumus ja turhautuminen siihen että elämässäni ei ollut muuta kuin töissä käyminen hampaat irvessä ja sitten se jatkuva väsymys. En jaksanut tehdä mitään, en yhtään mitään. Olin liian väsynyt huolehtimaan kodistani, itsestäni tai ihmissuhteistani. Aivot olivat jatkuvalla kierroksella ja ainoa tauko siitä tuntui olevan sen muutaman kaljan tarjoama turrutus.

Työterveys nosti kädet pystyyn ja ohjasi päihdepolille. Kävin siellä pari kertaa mutta en kokenut saavani apua, kun juomiseni oli verrattain vähäistä ja keskustelut tuntuivat pyörivän siinä että millä lailla alkoholi on vaikuttanut haitallisesti elämääni. No ei mitenkään (vielä). En mokaillut kännissä, en ollut krapulassa töissä, en hassannut rahojani, loukannut itseäni tai haastanut riitaa muiden kanssa. Ainoastaan se ahdistus ja tunne että en kyennyt enää itse päättämään juonko vaiko en. Aamulla saatoin päättää että tänään en juo, olla hyvin määrätietoinen, mutta työpäivän jälkeen millään ei ollut enää mitään väliä, ja kuin robotti kävelin lähikauppaan ostamaan olutta.

Sain pitkän vääntämisen jälkeen avukseni Naltrexon-lääkityksen. Antabus ei olisi auttanut, sillä tunnen itseni ja tiedän että olisin jättänyt sen vain ottamatta ja juonut entiseen malliin. Naltrexon sitä vastoin poistaa juomisesta saatavan mielihyvän, joka itselleni oli suunnaton apu. Otin lääkkeen aamulla ja iltapäivällä kun mieli teki kaljaa, sanoin itselleni että siitä vaan, mutta ei siitä sitä hyvää oloa tule. Määrät vähenivät ja aivot oppivat että alkoholista ei tule sitä palkintoa mihin on totuttu.

Siitä on kohta vuosi, oli pitkä prosessi mutta edelleenkään vaikka en enää lääkettä käytä, alkoholi ei tuo euforian tunnetta eikä yhden ottaminen laukaise tarvetta ottaa lisää. Juon käytännössä vain viinilasin ravintolassa ruoan kanssa enkä enää edes kaipaa olutta.

Toki tässä samalla on pitänyt ratkoa sitä alkuperäistä ongelmaa eli työuupumusta myös.

Olen onnellinen sun puolesta, toivottavasti sulla jatkuu kaikki hyvin.

Sanoit myös mielestäni avainsanan, eli alkuperäinen ongelma.

Sitä tässä pitäisi alkaa ratkomaan, koska ei kukaan huvikseen ole riippuvainen.

Haloo siskot, miten on viikonloppu mennyt?

Täällä kesän ennätystä hipoen, viikko ja 1 päivä ilman tipan tippaa!

Jopa mies ollut neljättä päivää ilman niitä iänikuisia iltakaljojaan.

Olo on hyvä, jotenkin optimistisempi ja saan tehtyä sellaisia pieniä kotihommia, jotka joko mukavassa nousupörhäkkeessä ei tietenkään kiinnosta, kun on niin paljon kivempaa esim kuunnella loputtomiin jotain musaa. Ja jotka ei seuraavan päivän väsyneenä ja pää raskaana nappaa yhtään. Esim puhdasta pyykkiä pinottain odottamassa lajittelua ja kaappeihin viemistä.

Ja kun kerrankin mieskin on nollalinjalla, niin minäkin jaksan paremmin olla.

Meillä mies on ns saanut lipitellä, kun hän kestää isojakin määriä ilman että näkyy juuri missään.

Mutta juohan hänkin silti, käytännössä joka päivä. Miksi hänen suurkulutus ei ole mikään juttu, koska hänellä on kova viinapää?

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli stoppi ryyppäämiseen(en ollu mikään tissuttelija) sen jälkeen kun heräsin ojasta ja kengät hukassa, se tunne ku mä sieltä sit heräsin ja kävelin kotiin ilman kenkiä, oli jotenki niin järkyttävä, en osaa kuvailla miltä tuntu, mutta sen verran kamalaa, että siihen jäi mun ryyppääminen, 12 vuotta olin etten uskaltanu edes yskänlääkettä ottaa, pelkäsin että siitä taas lähtis se viinan himo, sit tuli tää korona ja ahdistus siitä, ja muuta,, siihen loppu mun alkohooliton elämä, MUTTA nykyään osaan ottaa vain sen pari ciideriä, ei tuu enää sitä alkohimoa

Eräs tuttuni kuoli näin nuorena. Sammui ojan pohjalle ja kylmä virtaava vesi tappoi hyptermiaan.