Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana
just joppa
31.07.2022 |
Olin opintoihin liittyen tutustumassa Oulun yliopistollisen sairaalan synnäriin. Oli kyllä uskomatonta seurata vierestä, kuinka kätilöt aloittivat heti potilaan haukkumisen/arvostelun kun ovi meni kiinni potilashuoneeseen. Valitettiin siitä, kuinka "taas se vaatii kipulääkettä" jne jne. Lisäksi jokainen synnärille tuleva arvosteltiin, osa sai kehuja "niin suloinen pari" ja osa taas oli että "hohhoijaa". Voi jos potilas kuulisi mitä selän takana tuolla puhutaan niin varmaan mieluummin kadulla hoitaisi nuokin hommat. En ymmärrä, miksi pitää olla tuolla töissä, jos kerran noin vihaa koko hommaa.
Onnea vaan niille jotka tuossa helvetissä pääsee kitumaan. Tuo kokemus sai vain olemaan iloinen siitä, että lapsien hankkiminen ei kuulu omaan elämääni.
Kommentit (865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Näin juuri. Ylipäätään sote-ala on sellainen, että tarvitaan erityistä hienotunteisuutta ja empatiaakin. Ihminen on tuolloin usein tilanteessa, jossa käsitellään omia hyvin henkilökohtaisia, jopa intiimejä, asioita ja hän on pitkälti työntekijän armoilla. On siis itsestäänselvää, että näissä ammateissa vaaditaan erityistä sensitiivisyyttä. Mutta iso osa ihmisistä on oikeasti melkoisen typeriä ja inhottavia tai vähintäänkin aika välinpitämättömiä. Ei tietenkään onneksi kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. Olen itsekin toiminut aikoinaan sote-alalla ja kuuntelin joitakin juttuja joskus ihmeissäni. Huomasin usein myös itse potilaana/asiakkaana ollessani tuon saman ja olinhan nähnyt ja kuullut sen ominkin silmin ja tiesin jo ylipäätään ihmisluonnon pitkän ja vaiherikkaan elämänkokemukseni myötä.
Hyvä että on joku muukin täällä joka hiffasi mitä kirjoitin. Näin se on todellakin kuten sinäkin tuumit, kiitokset sinulle kommentoinnistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Älä sotke lääkäreitä tähän. Kyllä tämä on kätilöiden soppa. Ei ole nyt kyse muistakaan osastojen hoitajista, ei hoitajat pääosin ole tuollaisia. Ei todellakaan.
Kyllä empatian ja ymmärryksen puutetta löytyy koko hoitoalalta. Itseltä pyydettiin listaamaan omaa lääkitystä ja kun en pystynyt (=muistanut) aivan 100% suoritukseen, niin jotain epäselvää jupinaa, moitetta ja mielipidettä alkoi kuulumaan lääkärin puolelta. Ei siinä voihan sitä kommenttia esittää, mutta olin mm. valvonut 3 yötä putkeen kivun takia joten nuppi alkoi olla jo aika jäässä ja lääkemääräykset olivat melko tuoreet suhteellisen moninaisine annostuksineen ja pitkine nimineen ei niin helppoja muistaa. Tämä oli sitten lääkärille punainen vaate - ei muista pässi edes lääkkeitään. Koneelta ne olisi löytynyt varmasti n.15 sekunnissa.
Tuo onkin eri asia ja ikävä juttu. Tässä kuitenkin keskustellaan siitä, että ryhmässä kätilöt haukkuu selän takana ja näyttää koskevan muutamia synnytyslaitoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Älä sotke lääkäreitä tähän. Kyllä tämä on kätilöiden soppa. Ei ole nyt kyse muistakaan osastojen hoitajista, ei hoitajat pääosin ole tuollaisia. Ei todellakaan.
hyvä on, jos niin, kohdensin listan koskemaan kaikkien ympärillä olevaa työilmastoa, jossa olisi oltava tuollainen terve kehikko ja periaatteet synnyttäjän ja lapsen ja perheen ympärille. Te saatte palkan TUOSTA toiminnasta, ette muusta siellä.
Onko tämä asiakkaiden haukkuminen jokin naisvaltaisten alojen erityispiirre? Itse en ole omalla työurallani ikinä tuollaista ilmiötä kohdannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Älä sotke lääkäreitä tähän. Kyllä tämä on kätilöiden soppa. Ei ole nyt kyse muistakaan osastojen hoitajista, ei hoitajat pääosin ole tuollaisia. Ei todellakaan.
hyvä on, jos niin, kohdensin listan koskemaan kaikkien ympärillä olevaa työilmastoa, jossa olisi oltava tuollainen terve kehikko ja periaatteet synnyttäjän ja lapsen ja perheen ympärille. Te saatte palkan TUOSTA toiminnasta, ette muusta siellä.
Täysin samaa mieltä. Porukka suut kii ja oikeisiin töihin.
T. Kommentin kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Näin juuri. Ylipäätään sote-ala on sellainen, että tarvitaan erityistä hienotunteisuutta ja empatiaakin. Ihminen on tuolloin usein tilanteessa, jossa käsitellään omia hyvin henkilökohtaisia, jopa intiimejä, asioita ja hän on pitkälti työntekijän armoilla. On siis itsestäänselvää, että näissä ammateissa vaaditaan erityistä sensitiivisyyttä. Mutta iso osa ihmisistä on oikeasti melkoisen typeriä ja inhottavia tai vähintäänkin aika välinpitämättömiä. Ei tietenkään onneksi kaikki, mutta suurin osa kuitenkin. Olen itsekin toiminut aikoinaan sote-alalla ja kuuntelin joitakin juttuja joskus ihmeissäni. Huomasin usein myös itse potilaana/asiakkaana ollessani tuon saman ja olinhan nähnyt ja kuullut sen ominkin silmin ja tiesin jo ylipäätään ihmisluonnon pitkän ja vaiherikkaan elämänkokemukseni myötä.
Hyvä että on joku muukin täällä joka hiffasi mitä kirjoitin. Näin se on todellakin kuten sinäkin tuumit, kiitokset sinulle kommentoinnistasi.
:-) Mietin juuri susta ihan samaa ja ajattelin, että pitää antaa positiivista palautetta, en vain ehtinyt ennen sua. Siispä kiitos vaan itsellesi! Kirjoitit todella hienosti ja täyttä asiaa tärkeästä aiheesta (myös jatko).
Valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja jokaisessa harkkapaikassa on ollut ilmapiiriongelmia. Osa hoitajista itse tarvisivat hoitoa, yllättävän monella on traumatausta. Kolme kertaa olen tullut myös ohjaajani kiusaamaksi ja nöyryyttämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, ne potilaat ja perheet kun on päivittäin sulla työn alla niin ei niitä kukaan jaksa ihailla. Osa on kivempia kuin toiset ja paskat asiakkaat ruoditaan kolleegojen kesken, niin jaksetaan taas jatkaa sitä omaa epäkiitollista, huonosti palkattua työtä.
Minä kyllä vaihtaisin alaa, jos työ on noin kurjaa. Rukuittamalla ei tule parempaa elämää.
Yhden lapsen olen saanut ja kokemus ei mitenkään huomioiva Lappeenrannan keskussairaalassa. Imetysnatsit olivat heti pakottamassa rinnalle monta kertaa yössä, vaikka maitoa ei vain noussut eikä noussut myöhemminkään!! Vauvalla oli vaikea maitoallergia ja jouduin juottamaan apteekin korvikejuomaa pullosta ja hyvin tuo kasvoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin terveydenhuollossa vähän aikaa työssä ja missään en ole kuullut niin paljon kitinää kuin siellä. Ilmeisesti se on jokin periytyvä kulttuuri ja ilmapiiri johon saapuneet pikku hiljaa alkavat itsekin kitistä. Hirveä poru kiireestä, mutta kukaan ei puhunut silloin kun potilaita ei ollut, istuttiin katsomassa telkkaria ja rupateltiin turhia koneen ääressä. Kyllä sitä luppoaikaakin oli. Tuo asenne missä unohdetaan mistä se palkka maksetaan leviää työyhteisössä. Hoitohenkilöstölle piti olla kiitollinen siitä että suostuvat hoitamaan potilaita, narina pienestä palkasta, työajoista ja milloin mistäkin. He kai luulevat että täällä yksityisellä puolella vaan vedetään lonkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Noinhan se on eikä raskas työ tai kyynistyminen ole mikään tekosyy tuommoiselle käytökselle ja ammattitaidosta ei voi puhuakaan.
Ja kätilönä ei ole pakko olla jos ei halua auttaa ja tukea toisia naisia naisen elämän hirveimmällä hetkellä. Ja synnyttävå nainen on se joka koko lapsihomman saa aikaan ja hoitaa ja hän on synnytyksen tärkein ihminen. Mutta kätilöiden toiminta osaltaan tuottaa hedelmää kun vuosittainen.syntyvyys on laskenut 12 vuodessa noin 16 000 lasta per vuosi.
Huudetaan matalan syntyvyyden perään eikä edes synnytyssairaalassa anneta ihmimillistä hoitoa ja kohtelua. Ja nainen se äiti on se jonka käsissä kaikki on ja synnytyssairaalassa tehdään kaikki mahdollinen jotta saa mahdollisimmlan huonon alun lapsen kanssa. Sitten vähätellään masennusta ja väsymystä jne.
Älkää nuoret naiset tehkö lapsia.Se voi olla ainutlaatuinen tilanne potilaalle, mutta sille sote-ammattilaiselle se on normaalia päivärutiinia. Synnytys on hyvin luonnollinen tapahtuma, ei se mikään hirvittävä asia ole eikä kuulukaan olla. Muutenkin sote aloilla nähdään kaikenlaista ja ei ne yksilöiden kokemukset vaan päivittäin toistettuna ole kovin ihmeellisiä. Kaikissa ihmisten kanssa tehtävissä töissä palaudutaan sillä, että puhutaan niistä ihmisistä, asiakkaista ja potilaista. Toiset on hassuja, toisen vittumaisia ja niistä puhutaan. Se on sitä ammatillisuutta. Niitä asiakkaita käydään läpi myös esimiesten kanssa ja työnohjauksissa. Yleensä kahvipöydissä puhutaan muusta.
Olet täysin väärässä. Ammatillinen ja pätevä ihminen puhuu OMISTA TUNTEISTAAN ja kokemuksistaan, ei asiakkaista p*skaa. Asiakkaat herättää meissä jokaisessa tunteita ja niitä meidän pitää käsitellä ja niistä puhua, jotta jaksamme sotealalla.
Työpaikan mätä on asiakkaita/potilaita haukkuva ammattitaidoton hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Älä sotke lääkäreitä tähän. Kyllä tämä on kätilöiden soppa. Ei ole nyt kyse muistakaan osastojen hoitajista, ei hoitajat pääosin ole tuollaisia. Ei todellakaan.
hyvä on, jos niin, kohdensin listan koskemaan kaikkien ympärillä olevaa työilmastoa, jossa olisi oltava tuollainen terve kehikko ja periaatteet synnyttäjän ja lapsen ja perheen ympärille. Te saatte palkan TUOSTA toiminnasta, ette muusta siellä.
Täysin samaa mieltä. Porukka suut kii ja oikeisiin töihin.
T. Kommentin kirjoittanut.
(Et kirjoittanut tuota kommenttia kuitenkaan vaan jonkin muun kommentin :) koska sen tein minä. En pyydä laittamaan suita kiinni vaan ajattelemaan miksi kukin on töissä, oikeasti on hyvin vahingollista mitä tuolla näköjään on menossa. Vahingollinen kehitys on pysäytettävä kertakaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja jokaisessa harkkapaikassa on ollut ilmapiiriongelmia. Osa hoitajista itse tarvisivat hoitoa, yllättävän monella on traumatausta. Kolme kertaa olen tullut myös ohjaajani kiusaamaksi ja nöyryyttämäksi.
Pelkät omat vaikeat kokemukset eivät tee ihmisestä huonoa hoitajaa (tai muutakaan sote-alan ammattilaista). Joskus on nimittäin niinkin, että silloin osaa, ymmärtää ja haluaa olla sensitiivinen ja avuksi. Sain itsekin aikoinaan parhaan avun terapeutilta, joka oli kokenut kovia. Muut eivät tuntuneet pääsevän kunnolla jyvälle kokemuksistani ja kaikki tuntui kirjasta ulkoaopetellulta, melko välinpitämättömältä ja kliiniseltä. Ja normaali myötätuntoinen suhtautuminen ei sitten tarkoita itseäkin kuormittavaa liian tunteellista suhtautumista potilaiden/asiakkaiden asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään ihmiset jauhaa toisistaan ihan vitustipazkaa.
Hoitoalalla on myös paljon työpaikkakiusaamista.Esimiehet on siinä mukana.Juoruilijat ja pahanpuhujat on esimiesten lemmikkejä.He saa tehdä mitä vaan,laiskotella töissä ym.Huippu oli se kun kätilöopiston kätilöt veti työaikana ilokaasua.Tupakalla juostaan myös jatkuvasti,ja potilaat jötetään seurantaa vaille.Tapahtui Peijaksen sydänosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, miten naisia kohdellaan terveydenhuollossa, vaikuttaa syntyvyyteen.
Kun saa kuulla tai lukea naisen olevan vaativa prinsessa, kun on kysynyt kivunlievitystä tilanteessa jonka jokainen aikuinen tietää olevan erittäin kivulias - se jää mieleen. Että jos altistan kehoni ja psyykkeeni sille, että olen toisen armoilla ja minua kohdellaan tilanteessa huonosti. Miksi ryhtyisin sellaiseen?
Kun saa kuulla tai lukea, että nainen on saanut synnytyksestä vaurioita jotka vaikeuttavat pidätyskykyä tai s*ksi ei tunnu enää miltään tai sattuu, ja missään ei haluta korjata asiaa. Miksi ryhtyisin synnyttämään, jos pidätyskykyni on muille yksi hailee, tai että ei ole väliä saanko nauttia s*ksistä enää?
Miksi haluaisin olla tilanteessa, jossa äidiksi tulon jälkeen ihmisarvoni on täysi nolla? Tilanteeseen, jossa en saa imettää lastani julkisesti, jossa minut nähdään riskinä ja kulueränä ja jossa lapsistani puhutaan erittäin rumasti keskustelupalstoilla, uutisten kommenteissa, yksityisissä keskusteluissa irl?
Miksi haluaisin olla osa julkisen keskustelun osaa, jossa vanhemmuuttani ruoditaan ja jossa se tilanteesta riippumatta luokitellaan surkeaksi ja epäonnistuneeksi?
Julkisella keskustelulla ON väliä.
Ilmapiirillä ON väliä.Ja sillä ON väliä, miten naisia kohdellaan. Jos vuodan verta ja minuun sattuu, ja joudun sairaalaoloissa silti kestämään kipua koska minua ei haluta lääkitä, sekä hoitamaan itse lakanani puhtaiksi ja hakemaan itse ruoan - kyllä näillä tarinoilla on väliä.
Ja sitten synnytyksen jälkeen kotiin selviämään pahimmassa tapauksessa aivan yksin koko vauvavuosi ja sen jälkeenkin. Ei helvetti! Muissa maissa naisia autetaan synnytyksen jälkeen! Suomessa keskustelussa ohjat ottaa heti ne introvertti kaikessa yksin pärjääjät, jotka eivät haluaisikaan nähdä koskaan ketään eivätkä tarvitse apua. Tämä vääristää keskustelua. Aivan kuin kukaan ei ansaitsisi saada apua. Kamala ajatus. Vaikkakin aika totta tässä maassa.
Juuri näin. Kenellekään ei tulisi mieleenkään antaa vertavuotavalle ja kivuliaalle tapaturmapotilaalle tai vatsan alueen leikkauspotilaalle vauvaa hoidettavaksi, eikä sanottaisi että apua vauvanhoitoon et edes osastolla saa, ja vaihda itse lakanasi. Ihan sama jos pyörryttää ja hemoglobiini on 85, itse hoidat kaiken. Jos joku ehdottaisi, että sappirakkoleikatulle Reinolle annettaisiin heti osastolla vauva 24/7 omaan hoitoon, ehdottajaa pidettäisiin täytenä seinähulluna.
Mutta synnyttäneitä on täysi lupa kiusata. Sitten vielä v.ttuillaan, että no tarvii sun kotonakin itse pärjätä! No kai aikuinen nainen sen tietää, hyvänen aika. Jos nyt kuitenkin saisi pari päivää toipua äärimmäisen rankasta ja kivuliaasta kokemuksesta. verta ja maitoa vuotaen, univajeisena ja vauvaan keskittyen. Suomessa se on liikaa pyydetty.
Kuten täällä on jo kerrottu, niin edes suihkuun tai vessaan ei pääse ilman, että joutuu miettimään mihin vauvan voi turvallisesti jättää. Itse hormonihuuruissani ja herkässä tilassa pelkäsin, että joku varastaa vauvan huoneesta. Huoneessahan voi rampata vaikka ketä ihmisiä. Hinasin sitten vauvan sänkyineen vessan oven eteen. Suihkussa olisi pitänyt käydä useammin kuin kävin, mutta sama ongelma.
Kaikki jotka saavat huonoa kohtelua, valittakaa jälkeenpäin kirjallisesti. Äidit ansaitsevat parempaa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä miten nielurisaleikkauksen jälkeen sai osastolla ystävällistä palvelua, ruoka tuotiin sängyn viereen jne vaikken edes ollut kovin kipeä. Synnytyksen jälkeen olin niin heikossa kunnossa etten pysynyt jaloillani kun alkoi pyörryttää, siellä osastolla olisi kuitenkin pitänyt kyetä tekemään kaikki itse ja v*tultiin ilkeästi päin naamaa kun en yksinkertaisesti pystynyt huimauksen takia.
Joo synnytyksen jälkeen imetetään vuorokaudet läpeensä rinnat verillä, jälkisuppareihin saa anella buranaa, pesulle tuskin pääsee jos vauvan isä ei pysty olla vauvan kanssa sen aikaa, äidin unilla ei ole mitään väliä, ei vaikka olisi valvonut 2 vuorokautta ennen synnytystä ja kolme sen jälkeen. Ruuat haettava ja vietävä pois itse, jos vauva on just rinnalla niin voivoi, veriset lakanat pitää vaihtaa itse ja pedata sänky jne. Muilla osastoilla kohtelu on ihan erilaista 😂
Kyllähän se olisi kaikkien edun mukaista hoitaa aluksi äiti sellaiseen kuntoon, että kykenee huolehtimaan vauvasta. Se osastolla olo synnytyksen jälkeen oli niin kamalaa, ettei mulla imettäminen onnistunut sairaalassa mutta kotona kun rentouduin alkoi sujua.
Mulla ei ees ollu kamalaa synnärillä ja silti maito nousi vasta kotona kunnolla, on se sairaalaympäristö kuitenkin stressaava vaikka mulla oli onneksi oma huone ja hirveän kivat hoitajat. Voin vain kuvitella miten kauheaa olisi ollut ilman yksityisyyttä ja sit vielä v****illaan päälle...
Vierailija kirjoitti:
No, hoitoalalla työskentelee narsistisimmat ja itsekeskeisimmät ihmiset, mitä on, niin ei tuo ole mikään ihme.
Hoitsut kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia, vastenmielisiä lässyttäjiä 99% hoitajista ja sossuämmistä.
Jumalasta seuraavia paskalla palkalla ja työoloilla. Arvostuskin selviää kommentistasi. Hyvin paljastit asenteet ja totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on aina myös kätilölle työvoitto. Kätilön on hoidettava jokainen synnytys niin, että sekä lapsi että äiti voivat sen jälkeen hyvin. Parhaimmillaan synnytys on äidin ja kätilön yhteistyötä. Äitiysvalmennuksessa pitäisi opastaa äitejä, etteivät valita turhasta.
Kukaan ei valita synnytyksessä turhasta. Synnytyskipu on s tanasta ja sen lääkitsemättä jättäminen kidutusta. Ja sen tekevät vielä kostonhimoiset naiskätilöt.
Ja synnytyskokemus vaikuttaa suoraan naisen ja lapsen suhteen onnistumiseen. Se suhde on siis asia jonka te kätilöt haluatte parhaanne mukaan pilata.
Synnytylsessä kätilö on väline ei henkilö jolla olisi jotain väliä.
Huvittaa kun on joskus lukenut kätilöiden opinnäytetöitä. Niissä lässytetään synnytyksen kokonaisvaltaisuudesta ja synnytyksen merkityksestä naisen psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Sitten totuus on ihan toinen.
Kyllä empatian ja ymmärryksen puutetta löytyy koko hoitoalalta. Itseltä pyydettiin listaamaan omaa lääkitystä ja kun en pystynyt (=muistanut) aivan 100% suoritukseen, niin jotain epäselvää jupinaa, moitetta ja mielipidettä alkoi kuulumaan lääkärin puolelta. Ei siinä voihan sitä kommenttia esittää, mutta olin mm. valvonut 3 yötä putkeen kivun takia joten nuppi alkoi olla jo aika jäässä ja lääkemääräykset olivat melko tuoreet suhteellisen moninaisine annostuksineen ja pitkine nimineen ei niin helppoja muistaa. Tämä oli sitten lääkärille punainen vaate - ei muista pässi edes lääkkeitään. Koneelta ne olisi löytynyt varmasti n.15 sekunnissa.