Kustannusten nousu. Muita, joita ensi syksy oikeasti hirvittää?
Meillä on osin sähkölämmitys, ja auto on pakko olla, vaikka sillä jo nyt ajetaan vain pakolliset menot eikä mitään ylimääräisiä. Pitkin vuotta nyt tullut juttua siitä miten esim. kahden tonnin sähkölaskut on jatkossa ihan mahdollisia, ja kun tässä vaan levitellään käsiä niin ilmeisesti homma tosiaan kaatuu kuluttajan niskaan. Ollaan jo mietitty, miten paljon huonelämpötilaa voi laskea, tottuisko sitä elämään 16 asteessa? Hurjalta tuntuu. Ja muuten ihan turha kenenkään kerrostaloelätin tulla lällättelemään, kukaan perheellinen ei kotoaan ihan noin vain muuta, ja nousee ne hinnat ennen pitkää teilläkin.
Kommentit (68)
Hallinto ainakin koittaa kovasti sanoa että sähkö, polttoaine, elintarvike yms. alueiden haasteet johtuvat pelkästään tavallisista kansalaisista ja hallinnolla ja pienellä rikkaiden ryhmällä ei ole mitään osuutta asiaan... tavallinen kansalainen on kaiken pahan alku ja heidän pitää tinkiä kaikesta, eliitti ja hallinto kiittävät kun näin toimitte...
Hyvä vaan.
Kriisi yhdistää kansaa.
Ja kuitenkin se on pientä useiden muiden kansojen ja ihmisten hädän keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oleellista lällätellä kuinka on vanha sähkösoppari voimassa vielä muutaman kuukauden tai jopa vuoden (itselläkin kesäkuun 2023 loppuun) ja olla kuin tämän jälkeen ei olisi mitään elämää.
Miten lyhyissä pätkissä ihmiset elämäänsä pyörittää?
Sillä sähkösopparilla ei paljon tee kun lisää sähköyhtiöitä menee nurin. Viimeisimpänä Lumo, lisää tulossa aivan taatusti. Ihmiset on ihan pää puskassa tulevan suhteen.
Lumo ei ollut sähköyhtiö, vaan sähköpörssi-peluri. Ne, jotka on näiltä välittäjähuijareilta hankkineet sähköä, niin ihan oikein niillr on että nyt tulee näpeille.
Uskoisin, että valtion taholta löytyy joitain keinoja säädellä sähkön hintaa, jos päädyttäisiin sellaiseen tilanteeseen, että laajat kansanjoukot eivät kykenisi lämmittämään asuntoaan. Ja toisaalta on vain hyvä, jos sähkön hinnan kohoaminen edistää siirtymistä ekologisempiin lämmitysmuotoihin, kuten maalämpöön.
Itse yritän vain päivä kerrallaan elää elämääni ja varautua sen verran kuin mahdollista, eiköhän tästä selviydytä. Eikä mikään kestä ikuisesti. Yleensä asioilla on tapana lutviutua jossain vaiheessa.
Stadilainen kirjoitti:
Kyllä maalla ja vanhassa sähkölämmitteisessä omakotitalossa ilman puskurirahastoa on sitten hauskaa lällätellä ahtaissa neukkukuutioissaan asuville hesalaisille.
Vai miten tämä menikään?
Meillä maalaisilla on takat ja omat puut. Pientaloalueet on erikseen mutta me landepaukut emme ole niitä. Vesikin tulee omasta kaivosta. Sähköä mulla kuluu vuodessa noin 3000kw.
Kyllä hirvittää. Tuhansien eurojen sähkölaskua ei makseta peruspäivärahalla tai köyhän eläkeläisen alle tuhannen euron tuloilla. Siis jos lämpöä riittää niin ei syödä ja lääkkeet jätetään ottamatta.
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että hirvittää. Kaikki hinnat on nousseet ja loppua ei ole näkyvissä. Palkka ei ole noussut senttiäkään ja meidän alan TES oli ihanasti solmittu juuri ennen inflaatiota aina vuoden 2023 loppuun. Toisin sanoen palkat voi nousta vasta puolentoista vuoden päästä ja siihen asti pitäisi jostain osata rypistää monta ekstrasatasta per kuu?
Pari vuotta työelämässä olleena ja elämän suuria askeleita valmistellessa (perheelle sopiva omistusasunto, auto, lapset) tuntuu kuin siivet olisi katkaistu. Tähänkö 50 neliön neukkukuutioon ne lapset on tarkoitus hankkia ja viedä synnytyssairaalasta kotiin koppa pyörän sarvissa? Ja istua pimeässä siinä kylmässä lämmittämättömässä kämpässä, kun energian hinta miljoonakertaistuu ja sähköt katkaistaan? Ei minun parin tonnin tuloni riitä kohta enää elämiseen. Olo on ihan petetty ja tuntuu ettei meidän sukupolvelle ole jäljellä enää yhtään hyvinvointia tai tulevaisuudenperspektiiviä.
Millä sukupolvella oli valmiina omistusasunto ja auto, kun alettiin lapsia tekemään? No minun boomerivanhemmillani oli, mutta ne olivat hyväpalkkaisia akateemisia, saaneet rahaa vanhemmiltaan ja jo yli kolmekymppisiä, kun synnyin.
Mun lapsi syntyi 2007 omistusasuntoon ja meillä oli 2 autoa. Talo on nyt velaton, autot on vaihtuneet uudempiin ja teinillä on upouusi mopo. Ei juurikaan oltu saatu rahaa vanhemmilta ennen lapsen syntymää, sittemmin on tullut pari perintöä, joilla hankittu kakkosasunto kaupungista.
Minua ei oikeastaan hirvitä.
Sähkölasku tuli aiemmin 2-3 kk välein, vaikka olen normaali työssäkäyvä sinkku. Vaikka nykyinen sähkösopparini on 3x kalliimpi, niin sähkölasku tullee silti harvemmin kuin kerran kuukaudessa.
Varauduin jo koronakeväänä, joten minulla on retkeilytarvikkeita ja muonaa ihan mukavasti.
Auton huollattaminen vaatii jo hiukan vaivannäköä hintojen nousun takia. Toisaalta työ edellyttää ajamista, joten kauppareissut yms käynnit voi yhyttää työn oheen.
Minulla on ukrainalaisia ystäviä. Ajattelen, että toisen maailmansodan aikana joku muu eurooppalainen tinki elintasostaan jotta Suomi sai pysyä itsenäisenä.
Ajattelen, että nyt varaudutaan pahimpaan ja samalla oletan, että sota lässähtää samalla tavoin kuin kotona.
Kesäkurpitsoja ja munakoisoja saa alle 3€/kg.
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että hirvittää. Kaikki hinnat on nousseet ja loppua ei ole näkyvissä. Palkka ei ole noussut senttiäkään ja meidän alan TES oli ihanasti solmittu juuri ennen inflaatiota aina vuoden 2023 loppuun. Toisin sanoen palkat voi nousta vasta puolentoista vuoden päästä ja siihen asti pitäisi jostain osata rypistää monta ekstrasatasta per kuu?
Pari vuotta työelämässä olleena ja elämän suuria askeleita valmistellessa (perheelle sopiva omistusasunto, auto, lapset) tuntuu kuin siivet olisi katkaistu. Tähänkö 50 neliön neukkukuutioon ne lapset on tarkoitus hankkia ja viedä synnytyssairaalasta kotiin koppa pyörän sarvissa? Ja istua pimeässä siinä kylmässä lämmittämättömässä kämpässä, kun energian hinta miljoonakertaistuu ja sähköt katkaistaan? Ei minun parin tonnin tuloni riitä kohta enää elämiseen. Olo on ihan petetty ja tuntuu ettei meidän sukupolvelle ole jäljellä enää yhtään hyvinvointia tai tulevaisuudenperspektiiviä.
Millä sukupolvella oli valmiina omistusasunto ja auto, kun alettiin lapsia tekemään? No minun boomerivanhemmillani oli, mutta ne olivat hyväpalkkaisia akateemisia, saaneet rahaa vanhemmiltaan ja jo yli kolmekymppisiä, kun synnyin.
Mun lapsi syntyi 2007 omistusasuntoon ja meillä oli 2 autoa. Talo on nyt velaton, autot on vaihtuneet uudempiin ja teinillä on upouusi mopo. Ei juurikaan oltu saatu rahaa vanhemmilta ennen lapsen syntymää, sittemmin on tullut pari perintöä, joilla hankittu kakkosasunto kaupungista.
Hienoa, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki teille! Tästähän tässä keskustelussa olikin puhe.
Kyllähän se alkaa olemaan selvää että lama tästä tulee. Jos Suomessa on satoja tuhansia sähköllä lämpiäviä okt-talouksia ja jokainen niistä leikkaa kulutustaan sadoilla euroilla /kk, ei tarvitse olla kummoinen Einstein tajutakseen että kulutuskysyntä kyykkää rajusti.
Ruokakulut! Tämän vuoden puolella monien tuotteiden hinta on noussut hirveästi.
Muutamat pienet ostokset jo siitä kertovat. Esim. Rainbow turkkilainen jogurtti 0,5 kg maksoi alkuvuodesta 1,35e ja maksaa nyt 1,85 - 1,90e.
Kotimaista riisipuuro maksoi 0, 99e maksaa nyt 1,15 - 1,29e. Nuo vain esimerkkeinä, mutta kaikki tuotteet, ruoka, puhtaus ym ovat nousseet paljon. Prosentuaalisesti hinnannousut ovat 20- 30%.
Asun ulkomailla ja suurin menoerä on korkomenot jotka ovat kasvaneet huomattavasti ja tulevat nousemaan edelleen. Suurin osa rahoista menee asumiseen ja ruokaan. Säästöön muutama satanen joka sulaa heti kun auto on vietävä huoltoon tai pesukone leviää. Jee. Minkäänlainen omaisuuden kartoitus ei ole mahdollista ellei peri tai voita lotossa.
Venäjä auttaa riistäjiä, jotka voivat nostaa hintoja.
Vierailija kirjoitti:
Maalämpö, aurinkopaneelit, oma kaivo, sähköauto ja liiteri täynnä puita joilla voi lämmittää takkaa liettä ja uunia. Myös vesikiertoinen puulämmitys löytyy. Viime kuun sähkölasku oli verkkoon myydyn energian vuoksi 188 euroa miinuksella.
Mutta toisin kuin te, niin minä olen varautunut jo kuusi vuotta.
Strong may survive, prepared thrive.
Kylläpä sinä olet viisas.
Vierailija kirjoitti:
Maalämpö, aurinkopaneelit, oma kaivo, sähköauto ja liiteri täynnä puita joilla voi lämmittää takkaa liettä ja uunia. Myös vesikiertoinen puulämmitys löytyy. Viime kuun sähkölasku oli verkkoon myydyn energian vuoksi 188 euroa miinuksella.
Mutta toisin kuin te, niin minä olen varautunut jo kuusi vuotta.
Strong may survive, prepared thrive.
Maalämmön, aurinkopaneelien, sähköauton ja vesikiertoisen järjestelmän hinnalla saa kyllä ostettua sähköä hyvin, hyvin moneksi vuodeksi.
Esim myytävissä taloissa joissa on maalämpö on hintaa 20-30 000 enemmän kuin muissa saman tyyppisissä taloissa. Sähköautoa ei saa alle 20 tonnin, käytetyn bensa-auton saa muutamalla tonnilla. 15 tuhannella saa jokusen litran bensaa, vaikka hinta nousisi jopa kolmeen euroon.
Voit toki uskotella että sähkö loppuu Suomesta ensi talvena, jos haluat yrittää perustella järjettömiä hankintojasi jotenkin.
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että hirvittää. Kaikki hinnat on nousseet ja loppua ei ole näkyvissä. Palkka ei ole noussut senttiäkään ja meidän alan TES oli ihanasti solmittu juuri ennen inflaatiota aina vuoden 2023 loppuun. Toisin sanoen palkat voi nousta vasta puolentoista vuoden päästä ja siihen asti pitäisi jostain osata rypistää monta ekstrasatasta per kuu?
Pari vuotta työelämässä olleena ja elämän suuria askeleita valmistellessa (perheelle sopiva omistusasunto, auto, lapset) tuntuu kuin siivet olisi katkaistu. Tähänkö 50 neliön neukkukuutioon ne lapset on tarkoitus hankkia ja viedä synnytyssairaalasta kotiin koppa pyörän sarvissa? Ja istua pimeässä siinä kylmässä lämmittämättömässä kämpässä, kun energian hinta miljoonakertaistuu ja sähköt katkaistaan? Ei minun parin tonnin tuloni riitä kohta enää elämiseen. Olo on ihan petetty ja tuntuu ettei meidän sukupolvelle ole jäljellä enää yhtään hyvinvointia tai tulevaisuudenperspektiiviä.
Millä sukupolvella oli valmiina omistusasunto ja auto, kun alettiin lapsia tekemään? No minun boomerivanhemmillani oli, mutta ne olivat hyväpalkkaisia akateemisia, saaneet rahaa vanhemmiltaan ja jo yli kolmekymppisiä, kun synnyin.
No esimerkiksi omilla vanhemmillani ja heidän vanhemmillani. Olen 28-vuotias, heillä oli 28-vuotiaana jo perheelle sopiva rivarinpätkä ja piha, vauva, auto, koira ja metsää. Minulla on 50 neliön neukkukuutio, ilmaisena saatu polkupyörä ja kissa. Huonolle asuinalueelleni en rupea lapsia tekemään.
Aina sanotaan että puitteet kuntoon ennen kuin lapsia ruvetaan vääntämään. Jotenkin tyhmästi luulin että maisterintutkinnolla, vakitöillä ja omistusasunnolla olisi jo jotenkin turvattu tulevaisuus ja talousnäkymät. Palkasta jää kuitenkin nyt joka kuukausi vähemmän säästöön, korot nousee, hinnat nousee, mutta palkka kinnaa paikallaan.
En sanonut että haluaisin minkään kullatun prinsessalinnan, vaan ihan vanhempieni elintaso 90-luvun pikkukaupungissa, rempattavassa/rempatussa rivariasunnossa olisi siis ihan täysin riittävä. Mutta yksinkertaisesti omalla sukupolvellani tuo unelma tuntuu liukuvan käsistä kuin hiekka sormien välistä. Ei yksinkertaisesti OLE VARAA.
T. Tuo aikaisempi
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että hirvittää. Kaikki hinnat on nousseet ja loppua ei ole näkyvissä. Palkka ei ole noussut senttiäkään ja meidän alan TES oli ihanasti solmittu juuri ennen inflaatiota aina vuoden 2023 loppuun. Toisin sanoen palkat voi nousta vasta puolentoista vuoden päästä ja siihen asti pitäisi jostain osata rypistää monta ekstrasatasta per kuu?
Pari vuotta työelämässä olleena ja elämän suuria askeleita valmistellessa (perheelle sopiva omistusasunto, auto, lapset) tuntuu kuin siivet olisi katkaistu. Tähänkö 50 neliön neukkukuutioon ne lapset on tarkoitus hankkia ja viedä synnytyssairaalasta kotiin koppa pyörän sarvissa? Ja istua pimeässä siinä kylmässä lämmittämättömässä kämpässä, kun energian hinta miljoonakertaistuu ja sähköt katkaistaan? Ei minun parin tonnin tuloni riitä kohta enää elämiseen. Olo on ihan petetty ja tuntuu ettei meidän sukupolvelle ole jäljellä enää yhtään hyvinvointia tai tulevaisuudenperspektiiviä.
Millä sukupolvella oli valmiina omistusasunto ja auto, kun alettiin lapsia tekemään? No minun boomerivanhemmillani oli, mutta ne olivat hyväpalkkaisia akateemisia, saaneet rahaa vanhemmiltaan ja jo yli kolmekymppisiä, kun synnyin.
No mulla oli auto ja oma talo kun lapset syntyi, vaikka olin vain laitoshuoltaja.
N40.
Vierailija kirjoitti:
Hyvämuistinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että hirvittää. Kaikki hinnat on nousseet ja loppua ei ole näkyvissä. Palkka ei ole noussut senttiäkään ja meidän alan TES oli ihanasti solmittu juuri ennen inflaatiota aina vuoden 2023 loppuun. Toisin sanoen palkat voi nousta vasta puolentoista vuoden päästä ja siihen asti pitäisi jostain osata rypistää monta ekstrasatasta per kuu?
Pari vuotta työelämässä olleena ja elämän suuria askeleita valmistellessa (perheelle sopiva omistusasunto, auto, lapset) tuntuu kuin siivet olisi katkaistu. Tähänkö 50 neliön neukkukuutioon ne lapset on tarkoitus hankkia ja viedä synnytyssairaalasta kotiin koppa pyörän sarvissa? Ja istua pimeässä siinä kylmässä lämmittämättömässä kämpässä, kun energian hinta miljoonakertaistuu ja sähköt katkaistaan? Ei minun parin tonnin tuloni riitä kohta enää elämiseen. Olo on ihan petetty ja tuntuu ettei meidän sukupolvelle ole jäljellä enää yhtään hyvinvointia tai tulevaisuudenperspektiiviä.
Millä sukupolvella oli valmiina omistusasunto ja auto, kun alettiin lapsia tekemään? No minun boomerivanhemmillani oli, mutta ne olivat hyväpalkkaisia akateemisia, saaneet rahaa vanhemmiltaan ja jo yli kolmekymppisiä, kun synnyin.
No esimerkiksi omilla vanhemmillani ja heidän vanhemmillani. Olen 28-vuotias, heillä oli 28-vuotiaana jo perheelle sopiva rivarinpätkä ja piha, vauva, auto, koira ja metsää. Minulla on 50 neliön neukkukuutio, ilmaisena saatu polkupyörä ja kissa. Huonolle asuinalueelleni en rupea lapsia tekemään.
Aina sanotaan että puitteet kuntoon ennen kuin lapsia ruvetaan vääntämään. Jotenkin tyhmästi luulin että maisterintutkinnolla, vakitöillä ja omistusasunnolla olisi jo jotenkin turvattu tulevaisuus ja talousnäkymät. Palkasta jää kuitenkin nyt joka kuukausi vähemmän säästöön, korot nousee, hinnat nousee, mutta palkka kinnaa paikallaan.
En sanonut että haluaisin minkään kullatun prinsessalinnan, vaan ihan vanhempieni elintaso 90-luvun pikkukaupungissa, rempattavassa/rempatussa rivariasunnossa olisi siis ihan täysin riittävä. Mutta yksinkertaisesti omalla sukupolvellani tuo unelma tuntuu liukuvan käsistä kuin hiekka sormien välistä. Ei yksinkertaisesti OLE VARAA.
T. Tuo aikaisempi
Nyt on mennyt vuosia niin hyvin, että teillä nuorilla on selvästi hämärtynyt se, että tuo sinun tilanteeksi on ihan normaali. Sellaista elämä on. Eikä sille lapselle koskaan ole ns. Täydellinen aika. Et sinä voi verrata vanhempiesi ja omaa elintasoasi, aika on erilainen, tilanteet ovat erilaisia.
Itse olen opiskelija vanhempien lapsi, juuri sinne neukkukuutioon huonolle alueelle syntynyt. Entä sitten? Myöhemmin vanhempieni elintaso kohosi, ja vartuin omakotitalossa hyvällä alueella. Ihan pikkulapsille on ihan sama, millaisella alueella asuu
Yritän ajatella niin että pyrin kaikin tavoin vaikuttamaan kulutukseeni ja sitä kautta kuluihin. Eli reagoin juuri niin kuin päättäjät ovat ajatelleetkin. Se ehkä joitakin harmittaa mutta mun on pakko ajatella omaa kukkaroa. Itsekin olen yksinhuoltaja ja kaksi teiniä on itseni ohessa elätettävä yhden ihmisen palkalla. Samasta syystä mulla on jo kulutus vedetty monin paikoin alas eikä kauheasti ole enää varaa nipistää mutta nipistän ensisijaisesti itsestäni. Ostin käytetyn yksivaihteisen peruspyörän muutamalla kympillä ja kuljen nyt työmatkat sillä. Syön sitä mitä teineiltä jää. Suihkussa käyn työpaikalla. Lopetin salilla käymisen ja treenaan kotona kehonpainolla. Sen verran joutuvat lapsetkin osallistumaan että huonelämpötiloja aion laskea sillä asteella. Yritän myös saada ylitöitä ja sitä kautta vähän lisätuloja.
Keväällä sitten nähdään vieläkö olen elossa. Jos en, ei ainakaan tarvitse laskuista stressata :)