Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa onko lapsen kiukuttelu vallankäyttöä, aitoa pahaa mieltä vai jotain nepsyä?
Jos päiväkoti-ikäinen lapsi saa pienistä asioista kiukkukohtauksia ja itkee usein niin miten voi erottaa johtuuko tuo nepsypiirteistä, siitä että oikeasti on paha mieli jostain ikävistä asioista tai vaikka väsymyksen tai nälän takia vai että onko kyse vallankäytöstä?
Olen katsellut jotain lastenkasvatusohjelmia ja supernannyja ja sellaisia, ja niissä usein sanotaan että kiukkukohtauksia saava lapsi on vallankäyttäjä ja valta täytyy siirtää häneltä aikuiselle tiukalla rajaamisella. Toisaalla taas sanotaan, että ei lapset mitään vallankäyttäjiä ole vaan kiukun takana on joku tunne, jota pitää ymmärtää. Ja auttaa lasta sen tunteen kanssa niin kiukkukin katoaa. Ja toisaalla taas annetaan ymmärtää että kovat kiukut tai usein tulevat itkut on nepsyoireilua ja käsketään viemään lapsi tutkimuksiin. Tosin ilmeisesti tutkimuksia ei edes tehdä kuin vasta kun koulu alkaa olla ajankohtainen tai koulussa.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa käyttää valtaa.
Sen takia lapselle annetaankin valtaa vain ikätasoisesti. Muu olisi vanhemman vastuun pakoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ainokainen on saanut vähän liikaa periksi :) Ja tämän huomaa usein jäätelöiden ja pädin kanssa. Mutta hankala oli huomata mikä ruokapöytä-kiukuttelu oli vain yök pahaa en syö ja mikä johtui allergioiden aiheuttamasta vastenmielisyydestä. Myös tiettyjä nepsy-oireita havaitsen. Katson, että pakko ei ole mitään syödä, niin kauan kuin kasvu on normaalia. Herkkujen ja pädin kielto on ok jokaisella lapsella, kunhan vaihtoehtona on rakkautta.
Meillä kaikkea pahaa oloa pääsee syliin tyynnyttämään jos haluaa. Emme harrasta jäähyjä tai eristämistä, mutta joskus tyttö haluaa itse mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Herkkuja emme anna lohduksi, sillä lohtusyöjää en halua kasvattaa, mutta tulevassa voimakastahtoisessa ja oman arvon tuntevassa naisessa en näe mitään pahaa, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh ärsyttää nää vanhemmat, jotka on joka asiaan hakemassa jotain ADHD nepsy diagnoosia, vaikka se lapsen käytös olisi vain huonojen kotiolojen ja epäjohdonmukaisten kasvatuskäyntäntöjen tulosta. Ja vielä enemmän ärsyttää ettei vanhemmat vaan tajua tai halua hyväksyä. Moni tilanne korjaantuisi, jos lapsella olisi vain terveet välit vanhempiin ja asialliset kotiolot
En tiedä, mikä noissa diagnooseissa niin viehättää, mutta yllättävän hanakasti tosiaan nykyisin ollaan tekemästä ihan tavallisistakin lapsista nepsyjä. Jos on vähän vilkkaampi luonne -> adhdh, jos kiukuttelee -> autisti. Ihan kuin ihmiset olisivat kokonaan unohtaneet, että lapsetkin ovat yksilöitä ja heillä on erilaisia luonteenpiirteitä ja temperamentteja ihan ilman diagnoosejakin.
Suomellahan oli jossain vaiheessa maailmanennätys "erityislasten" määrässä. Kertoo jotain kasvatuskulttuuristamme (+medikalisaatiosta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yläasteikäisiä lapsia enkä muista että olisivat koskaan käyttäytyneet noin pieninä. Erään ystävän pienestä lapsesta on tullut kamala kiukuttelija ja huutaja. Näin lähellä seuratessa olen huomannut, että se johtuu täysin heidän kasvatustyylistään. Heti kun lapsi tekee jotain pahaa ja hänelle sanotaan siitä, alkaa "vallankäyttö" eli korvia särkevä tekoitku. Lapsi nostetaan heti syliin ja johan alkaa hymyilemään kuin aurinko. Kun lapsi on jonkun luona hoidossa, ei hän käyttäydy noin, koska kukaan ei anna periksi hänen turhanpäiväisille kiukutteluilleen. Normaalin ihmisen luulisi hahmottavan, milloin lapsi huutaa mistäkin syystä. Tottakai lohdutetaan, kun on kipeä tai kaatunut ja polvi ruvella, mutta kieltämisestä seuraavaa rääkymistä ei palkita sylillä.
ai kyllä meillä on aina nostettu lapsi syliin jos itkee. Eikä ne käyttäydy huonosti. Kyllä tossa perheessä on joku muu ongelma
Jos lapsi lyö jotakuta toista lasta ja sanot "ei saa lyödä" ja lapsi suuttuu tästä kieltämisestä, niin nostat hänet heti syliin? Sehän vahvistaa käytöstä, että kannattaa lyödä, niin pääsee syliin.
Ei mun lapset lyö ketään, eikä meidän perheessä käytetä väkivaltaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun oma lapsi oli päiväkoti-ikäinen v 2008-1014, SuPernanny oli suursuosiossa ja joka paikassa korostettiin jämäkän kurin merkitystä ja jäähyllä istumista. Mistään tunnekasvatuksesta kukaan ei puhunut mitään. Olen itse kokenut jälkeen päin huonoa omaatuntoa siitä, kuinka äkkipikaiswsti ja ymmärtämättömästi toimin monessa asiassa. Olisin nykyään huomattavasti lempeämpi, rennompi ja kärsivällisempi kasvattaja.
Onneksi tajusin tuon jo silloin. Tuo oli ihan tajutonta menoa noi supernannyt :( Osa asioista oli ihan hyvääkin, mutta noi jäähypenkit ja tiukkuus meni välillä ohi hilseen
Niin, lapset kun pitää kääriä pumpuliin, ettei vaan ikinä mitään negatiivista tulisi elämässä vastaan. Sitten ihmetellään, kun riekkuvat miten sattuu julkisilla paikoilla.
Nokun ei rieku. Toinen asia mitä ihmettelen on tää, että lapselle pitää antaa pettymyksiä, koska muuten se ei ikinä opi. Voin kuule ihan varmalla sanoa, että kyllä maailma pitää huolen siitä, että se lapsi kohtaa pettymyksiä, ei niitä tarvi vanhemman tieten tahtoen suunnitella
Olet ymmärtänyt tuon pettymysasian ihan väärin. Eihän kyse ole siitä, että lapsia tieten tahtoen kiusattaisiin pettymyksiä tuottamalla. Kyse ihan yksinkertaisesti vain siitä, että lapsi ei aina saa sitä mitä haluaa. Sitä se pettymysten tuottaminen on, että ei anna lapsen määritellä, mitä saa tehdä ja mitä ostetaan jne. Pettymyksiä ne on pienetkin pettymykset. Jos lapsuudessa ei ikinä koe yhtään pettymystä, tulee aikuisuudesta TODELLA haastavaa, koska aikuisten maailmassa pettymykset ovat hieman eri kokoluokkaa kuin se, että kauppareissulta ei saanut tikkaria vaikka olisi halunnut.
No niin, elikkä eihän tuo ole edes mahdollista ettei lapsi kokis koskaan pettymyksiä, koska maailma huolehtii siitä, että pettymyksiä tulee. Siksi en usko että semmosia vanhempia onkaan jotka pystyy kaikki pettymykset silottelemaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttävätkö koirat valtaa? Kyllä, hehän ovat lauma eläimiä ja lauman alfa johtaa = käyttää valtaa. Osa roduista yrittää ottaa vallan hanakammin ja vaativat perusteellisemman koulutuksen, että hyväksyvät ihmisen johtajakseen. Tämä Einolle älykkyyskysymys vaan heidän luontainen piirteensä laumaeläimenä. Jotkut koppakuoriaiset taas eivät perusta valtasuhteista.
On ihminenkin laumaeläin ja laumassa on aina joku alfauros ja naaras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän ainokainen on saanut vähän liikaa periksi :) Ja tämän huomaa usein jäätelöiden ja pädin kanssa. Mutta hankala oli huomata mikä ruokapöytä-kiukuttelu oli vain yök pahaa en syö ja mikä johtui allergioiden aiheuttamasta vastenmielisyydestä. Myös tiettyjä nepsy-oireita havaitsen. Katson, että pakko ei ole mitään syödä, niin kauan kuin kasvu on normaalia. Herkkujen ja pädin kielto on ok jokaisella lapsella, kunhan vaihtoehtona on rakkautta.
Meillä kaikkea pahaa oloa pääsee syliin tyynnyttämään jos haluaa. Emme harrasta jäähyjä tai eristämistä, mutta joskus tyttö haluaa itse mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Herkkuja emme anna lohduksi, sillä lohtusyöjää en halua kasvattaa, mutta tulevassa voimakastahtoisessa ja oman arvon tuntevassa naisessa en näe mitään pahaa, päin vastoin.
Toi eristäminen oli pahinta ja ehkä siksi minusta tulikin aikuisena sellainen, että tukahdutan kaikki tunteeni enkä näytä iloa enkä pettymystä, jotta minua ei hylättäisi ja eristettäisi ryhmästä. Minusta oli yllätys nähdä joskus varhaisaikuisuudessa miten joskut ystäväni pystyivät puhumaan vanhemmilleen hyvin suoraan ilman, että tuli jumalaton eristäminen, hylkääminen ja tuomitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa käyttää valtaa.
Osaa. Ovat siinä jopa niin taitavia, että moni aikuinen (sinut mukaan lukien) ei edes tajua heidän sitä osaavan. Keskittyvät vain nälkään tms. vaikka todellisuudessa kyse voi olla ihan vain siitä, että lapsi pyrkii kiukulla saamaan tahtonsa läpi. Täysin normaalia, koska kasvamiseen kuuluu myös sen opettelu, onko lapsi pomo vai ei.
Muistan itse 7-vuotiaana tai 6-vuotiaana, kun halusin mennä ilmaistapahtumaan, jossa oli Muumimaskotti vieraana. Esitin tahallani masentunutta ja vetäytyneen surullista koko päivän niin, että vanhempani päättivät huolestuneina, että mennään tsekkaamaan se Muumi sitten. Aluksi vastaus kysymykseeni oli tiukka ei, ei lähdetä huvikseen ajamaan jonkun Muumin luo. Koska olin normaalisti reipas ja vähät hätkähdin mistään, tiesin, että tämä "surumielisyys" toimii.
Iltapäiväkerhossa lapsi tiputti "vahingossa" kakkupalan lattialle, jotta toinen lapsi, josta kakun tiputtaja ei tykännyt, jäisi ilman kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, että ihan ekaksi kohtelet lasta ilman omia ennakkokäsityksiäsi vallankäytöstä eli pahana mielenä. Kyllähän se sitten paljastuu, jos kyse onkin muusta.
Vai oletko nähnyt jo merkkejä siitä, että kyse olisi muusta?
Miten se paljastuu? En ymmärrä mitä tarkoitat. Ihan tavallisesti ja ilman ennakkokäsityksiä olen lasta aina kohdellut. Uskoen hyvään ja pyrkien hyvällä hyvään. Mutta miten se tähän liittyy?
ApMiksi pohdit noin pitkällisesti syitä lapsen kiukutteluun? Mitä ihmeen vallankäyttöä? Pidä ensin lapsen päivärytmi suhteellisen tasaisena. Säännölliset ruokailut ja riittävä yöuni. Riippuen lapsen iästä on usein menossa myös joku ikävaiheeseen liittyvä tahtovaihe.
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/Miksi en pohtisi? Minua kiinnostaa tällaiset aiheet ja muutenkin eri ilmiöiden syvällinen pohdinta. Aloituksen aihehan ei ollut mitenkään juuri oman lapseni kiukku vaan ehkä enemmänkin erilaiset syyselitykset kiukulle, mikä niistä on missäkin tilanteessa todennäköisin ja se, että miksi monet kasvatusohjelmat nimeää kiukkua hyvin usein vallankäytöksi ja monet ihmiset vaikka keskustelupalstoilla myös.
ApEn ole nähnyt lapsen kiukulle vallankäyttöselitystä. Kuulostaa omituiselle. Ihmisillä on monenlaisia tunteita ja hyvä niin. Ei lapsen kiukkua pidä kriminalisoida.
Sinä et ole koskaan kuullut siitä, että lapsilla on oma tahto ja he kokeilevat erilaisia keinoja haluamiensa asioiden saavuttamiseksi? Kaikki lapset ovat koko lapsuutensa 100% rehellisiä ja ilmaisevat tahtonsa vain rauhallisesti keskustelemalla?
Suostut kaikkeen mitä lapset haluavat? Et suostu kaikkeen ja lapset kiukuttelevat. Eikö tuo jälkimmäinen ole ihan tavallista? Vai pitääkö tuosta mielestäsi jotenkin ratkaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mua inhottaa nää vallankäyttökommentit, kun useimmiten sen lapsen kiukun takana on joko sairastuminen, pää kipeä, jano, auringonpistos, nälkä, kylmä, jalka kipeä, nestehukka, huonosti nukuttu yö, pelko, epäreilu kohtelu, hammaskipu tai vessahätä
pitäs noi ainakin ensin poissulkea, ennen kuin alkaa puhua vallankäytöstä
No mikä sairastuminen siinä sinusta on taustalla, jos lapsi huutaa kaupassa pää punaisena, kun äiti ei osta hänelle tiettyä lelua tms. Tämähän on hyvin tyypillinen lapsen kiukkukohtaus.
ei meillä ainakaan lapset ole ikinä kiukutelleet kaupassa noin. Ennen kauppaan menoa ovat syöneet ja levollisia. osaan myös suunnata huomion muualle tai kääntää koko asian vitsiksi. Lapset on aika helppo saada miettimään jotain muutakin asiaa kuin sitä himoitsemaansa lelua. Tai sovitaan, että ehkä joululahjaksi sitten yms.
No nyt ei puhuttukaan teidän lapsistanne. Pyhimys-mammojen lapsethan eivät ikinä kiukuttele.
No en ole pyhimys, mutta huomaan, että olen hyvä kasvattaja ja meillä on kiva perhe ja kivat lapset ja mukava ilmapiiri kotona.
Kaikki on kivaa ja mukavaa.
Kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mua inhottaa nää vallankäyttökommentit, kun useimmiten sen lapsen kiukun takana on joko sairastuminen, pää kipeä, jano, auringonpistos, nälkä, kylmä, jalka kipeä, nestehukka, huonosti nukuttu yö, pelko, epäreilu kohtelu, hammaskipu tai vessahätä
pitäs noi ainakin ensin poissulkea, ennen kuin alkaa puhua vallankäytöstä
No mikä sairastuminen siinä sinusta on taustalla, jos lapsi huutaa kaupassa pää punaisena, kun äiti ei osta hänelle tiettyä lelua tms. Tämähän on hyvin tyypillinen lapsen kiukkukohtaus.
Tyypillinen varmaan sellaisille vanhemmille jotka on taipuneet sen lelun ostamaan joskus aiemman kiukuttelun yhteydessä. Meidän uhmaikäinen tietää että sitä lelua ei tasan tarkkaan tipu jos kiukuttelee. Jos on kiltisti niin on ainakin pieni mahdollisuus. Yksi tuntematon täti meidän takana kassajonossa oli kerran huomannut miten nätisti poika laittoi lelun takaisin kun me sanottiin että ei tällä kertaa ja oli ostanut sen itse ja tuli antamaan pakkaamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mietin omalla kohdalla tuota hajuasiaa. Itse pidin miestäni hyvän tuoksuisena ja joskus suhteen alkuaikoina oikein nuuhkutin hänen hajuaan illalla vuoteessa. Jälkikäteen olen tajunnut, että tuossa hajussa taisi olla vain jotain tuttua, koska isäni poltti myös tupakkaa ja käytti reippaasti alkoholia. Kunpa olisin tämän tiennyt aikaisemmin.
Mun miehen puhdas hiki haisee edelleen mun mielestä aivan huumaavalle näin 12 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei kummatkaan käytetä hajusteita, olen vahvasti sitä mieltä että runsas hajusteiden käyttö johtaa siihen että ihmiset pariutuvat väärin kun luonnollinen haju peitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen ei erota itseään lapsesta ja lapsen haluista? Sinä olet aikunen ja lapsi on lapsi. Tosin naisen vallankäyttö ja kiukuttelu?
Eipä noista tiedä edes ammattilaiset, siihen lopputulokseen olen tullut, kun olen 5 vuotta lapseni kanssa perheneuvolat, koulupsykologit, opet ja erityisopet, lääkärit, psykologit, sosiaalitoimet sun muut juossut palaveeraamassa, saadakseni perheellemme apua pojan käytökseen.
Kyseessä on siis nepsylapsi, joka on myös tavallinen lapsi kiukkuineen ja kehitysvaiheineen, ja joka osaa myös ihan vaan uhmata ja kokeilla rajojaan. Tälläisen lapsen kanssa ei oikein voi voittaa muiden silmissä, sen olen oppinut, ja hyväksynyt. Kaikilla on asiaan mielipide ja oma näkemys, ja usein ohjeet on ristiriitaisia ja jopa täysin ymmärtämättömiä. Joku toki aina välillä osuu oikeaankin. Mutta vanhempana kannattaa vaan mennä pitkälti oman intuiition mukaan. Usein se on kuitenkin melko oikeassa. Keinot ei aina mene nappiin ja virheistä oppii, ja aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Mutta äitinä voit tehdä vain parhaasi ja sen aivan taatusti teet.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen ei erota itseään lapsesta ja lapsen haluista? Sinä olet aikunen ja lapsi on lapsi. Tosin naisen vallankäyttö ja kiukuttelu?
Mitähän kummaa tässäkin kommentissa on oikein yritetty sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen ei erota itseään lapsesta ja lapsen haluista? Sinä olet aikunen ja lapsi on lapsi. Tosin naisen vallankäyttö ja kiukuttelu?
Mitähän kummaa tässäkin kommentissa on oikein yritetty sanoa.
Lapsi ja nainen saa tahtonsa läpi.
Jos tollasta pitää edes kysyä, niin on jo vanhemmuus pahasti kateissa.
Lapsesi saattaa olla feministi. Seuraavaksi syyttää sinua seksuaalirikoksesta, jos et alistu.
Käyttävätkö koirat valtaa? Kyllä, hehän ovat lauma eläimiä ja lauman alfa johtaa = käyttää valtaa. Osa roduista yrittää ottaa vallan hanakammin ja vaativat perusteellisemman koulutuksen, että hyväksyvät ihmisen johtajakseen. Tämä Einolle älykkyyskysymys vaan heidän luontainen piirteensä laumaeläimenä. Jotkut koppakuoriaiset taas eivät perusta valtasuhteista.