Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa onko lapsen kiukuttelu vallankäyttöä, aitoa pahaa mieltä vai jotain nepsyä?
Jos päiväkoti-ikäinen lapsi saa pienistä asioista kiukkukohtauksia ja itkee usein niin miten voi erottaa johtuuko tuo nepsypiirteistä, siitä että oikeasti on paha mieli jostain ikävistä asioista tai vaikka väsymyksen tai nälän takia vai että onko kyse vallankäytöstä?
Olen katsellut jotain lastenkasvatusohjelmia ja supernannyja ja sellaisia, ja niissä usein sanotaan että kiukkukohtauksia saava lapsi on vallankäyttäjä ja valta täytyy siirtää häneltä aikuiselle tiukalla rajaamisella. Toisaalla taas sanotaan, että ei lapset mitään vallankäyttäjiä ole vaan kiukun takana on joku tunne, jota pitää ymmärtää. Ja auttaa lasta sen tunteen kanssa niin kiukkukin katoaa. Ja toisaalla taas annetaan ymmärtää että kovat kiukut tai usein tulevat itkut on nepsyoireilua ja käsketään viemään lapsi tutkimuksiin. Tosin ilmeisesti tutkimuksia ei edes tehdä kuin vasta kun koulu alkaa olla ajankohtainen tai koulussa.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vallankäyttöä, jos sitä lasta ei tottele. Siinähän huutaa, mutta ei tule pädiä/karkkia/mitä muuta. Lapsikin saa olla harmissaan siitä, että kiva asia meni pois. Onko se nyt sitten vallankäyttöä? Tosiasiassa lapsella ei ole valtaa sanella mitään, joten on absurdia sanoa että olisi. Miksi aikuiset itse tottelee pikkutyranneja?
Olen lukenut kirjan, jonka nimi oli muistaakseni Pikku tyranni. Siinä kuvailtiin jopa taaperoita, jotka pompottivat perhettään kieltäytymällä syömästä jne. Isä seisoi tikkailla sateenvarjon kanssa ja äiti istui senkillä, ja joka päivä piti olla uusi juonenkäänne, muuten lapsi ei syö. Erittäin taitavaksi eläinkouluttajaksi sanoisin tällaista lasta.
Kun vanhemmalta on viety asema ja valta, hänen itseluottamuksensa rakoilee ja siihen väliin on helppo alkaa lyödä kiilaa. Saati sitten, mitä tilanteesta tulee, jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä kasvatuksesta.
Suomalaiset vanhemmat elävät lasun pelossa, ja oikein muuta vaihtoehtoa ei ole kuin se lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lastensuojelu puuttuu siihen ankaralla kädellä jos perheessä on loukattu lasten oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos taas lapsella on aito paha mieli ja kohtelen häntä silloin niin kuin hän käyttäisi valtaa minuun, jotain väliltämme menee ehkä pysyvästi rikki. Lapseni voi oppia, että hänen on opittava peittämään tunteensa, jotta pitäisin hänestä, ja että hänellä itsellään ei ole väliä. Tällaiseen minutkin kasvatettiin ja lukemattomat sukupolvet ennen minua. En halua jatkaa samaa kierrettä.
Uskot siis että tunteiden peittäminen on jotain pahaa, ja että tätä pahuutta ei ennen ymmärretty mutta nyt ymmärretään.
Uskallan yhtyä tämän edellisen kommentin kirjoittajaan. Ennen lasten tunteista ei niin välitetty. Tuskin sitä edes ajateltiin, tai pidettiin pahana, kun ei sille annettu mitään arvoa. Lasten tuli totella vanhempiaan ja aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa. Helpoiten se tietysti käy lyttäämällä ja alistamalla tai väkivallalla. Minusta on hyvä, että lapsetkin saavat ilmaista tunteensa ja tulla kohdatuiksi ihmisenä, jolloin heistä kasvaa oman arvonsa tuntevia tasapainoisia aikuisia.
Kyse on enemmänkin siitä, että tunnekasvattajien käsite "tunne" tarkoittaa jotain ihan muuta kuin samanniminen yleiskielen käsite. Tunteista puhuttaessa pitää siis ensin määritellä se, että minkälaisia merkityksiä kukin osapuoli kokee sillä käsitteellä olevan.
Perinteisesti lapsia on kasvatettu käsitteen "tunne" yleiskielisen merkityksen mukaisesti, eikä tunteen siksi ole koettu olevan ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että lasten odotetaan tottelevan vanhempiaan.
Voisitko tarkentaa. En oikein ymmärrä mitä tarkoitat.
Perinteisestihän lapsia on kasvatettu piilottamaan tunteensa. Itku on ollut paha, nauru on ollut paha, pahasta mielestä kertominen on ollut kiukuttelua tai juonittelua.
Sillä on saatu aikaan aikuisia, jotka eivät ravintolassa uskalla kertoa että pihvi on liian raakaa tai pitsassa väärät täytteet. "joo, hyvää on" sanotaan tarjoilijalle ja itsekseen korkeintaan tupistaan.
Se voi olla tosi vaikeetakin, mutta tottakai lapsen tunteminen auttaa. Silti voi olla outoja tilanteita, jos lapsen käytös on arvaamatonta. Mä en ainakaan itse kuuntele kenenkään syyllistämistä, ja osaan pitää rajoistakin kiinni lapsille. Lapsi ei voi oppia että on ok lyödä toisia jne vaan jos lyöminen jatkuu niin siitä tulee seuraamuksia esim lapsi leikkimään muualle jne. Jos joku ulkopuolinen on sitä mieltä että kiusaan lasta, niin siinähän on, tyhmiä ihmisiä mahtuu maailmaan jotka ei ymmärrä että lapsesta ei saa kasvaa muita kiusaavan tyrannia. Aina löytyy hölmöjä Itsekkin kohdannut näitä.
Jäähyt ym ei oo nykypäivää, osa niitäkin käyttää, itse en siihen lähde vaan ihan käytännöllisesti ratkon ongelmia jne. Tunnetaidot erittäin hyvät ja aina ollut luonnollista käyttää niitä itselläni. Tunnetaidot ei tarkoita sitä, että lapsi saa tehdä mitä tahansa ja sille vaan lässytetään että hyvä hyvä, nyt olet varmaan vihainen kun potkit kaveria, hyvä hyvä, se on ihan normaalia.
Lapset todellakin Osaa ns käyttää valtaa. Ette varmaan hirveästi oo olleet tekemisissä lasten kanssa, jos luulette että lapset ei osaa ns käyttää tilannetta hyväksi. Kyllä osaa!!!! Mitä isompi lapsi, sitä paremmin.
T. Päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vallankäyttöä, jos sitä lasta ei tottele. Siinähän huutaa, mutta ei tule pädiä/karkkia/mitä muuta. Lapsikin saa olla harmissaan siitä, että kiva asia meni pois. Onko se nyt sitten vallankäyttöä? Tosiasiassa lapsella ei ole valtaa sanella mitään, joten on absurdia sanoa että olisi. Miksi aikuiset itse tottelee pikkutyranneja?
Olen lukenut kirjan, jonka nimi oli muistaakseni Pikku tyranni. Siinä kuvailtiin jopa taaperoita, jotka pompottivat perhettään kieltäytymällä syömästä jne. Isä seisoi tikkailla sateenvarjon kanssa ja äiti istui senkillä, ja joka päivä piti olla uusi juonenkäänne, muuten lapsi ei syö. Erittäin taitavaksi eläinkouluttajaksi sanoisin tällaista lasta.
Kun vanhemmalta on viety asema ja valta, hänen itseluottamuksensa rakoilee ja siihen väliin on helppo alkaa lyödä kiilaa. Saati sitten, mitä tilanteesta tulee, jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä kasvatuksesta.
Suomalaiset vanhemmat elävät lasun pelossa, ja oikein muuta vaihtoehtoa ei ole kuin se lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lastensuojelu puuttuu siihen ankaralla kädellä jos perheessä on loukattu lasten oikeuksia.
Joo no, jäähän siihen väliin täydellinen viisaus ja huumorintaju ja loputtomat resurssit, tai kyky eläinkouluttaa takaisinpäin, tai satunnainen tervehenkinen ja oikein ajoitettu kevyträjähtely. Eli käytännössä aika vähän, koska aika monelle nuo ovat saavuttamattomissa.
Lisäksi asiaa ei auta se, että vanhemmilta on hedonismin ja individualismin aikakaudella hävinnyt myös näkemys, miksi lasta ylipäätään tarvitsee kasvattaa. Kun lapsihan on täydellinen itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vallankäyttöä, jos sitä lasta ei tottele. Siinähän huutaa, mutta ei tule pädiä/karkkia/mitä muuta. Lapsikin saa olla harmissaan siitä, että kiva asia meni pois. Onko se nyt sitten vallankäyttöä? Tosiasiassa lapsella ei ole valtaa sanella mitään, joten on absurdia sanoa että olisi. Miksi aikuiset itse tottelee pikkutyranneja?
Olen lukenut kirjan, jonka nimi oli muistaakseni Pikku tyranni. Siinä kuvailtiin jopa taaperoita, jotka pompottivat perhettään kieltäytymällä syömästä jne. Isä seisoi tikkailla sateenvarjon kanssa ja äiti istui senkillä, ja joka päivä piti olla uusi juonenkäänne, muuten lapsi ei syö. Erittäin taitavaksi eläinkouluttajaksi sanoisin tällaista lasta.
Kun vanhemmalta on viety asema ja valta, hänen itseluottamuksensa rakoilee ja siihen väliin on helppo alkaa lyödä kiilaa. Saati sitten, mitä tilanteesta tulee, jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä kasvatuksesta.
Suomalaiset vanhemmat elävät lasun pelossa, ja oikein muuta vaihtoehtoa ei ole kuin se lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lastensuojelu puuttuu siihen ankaralla kädellä jos perheessä on loukattu lasten oikeuksia.
No nyt on sellaista höpöpuhetta ettei paremmasta väliä.
Lapsella on oikeus saada osakseen rajoja ja kuria, asiallisesti annettuna tietysti. Jos näitä ei lapsi saa, tarvitaan asiantuntija-apua opastamaan vanhempia lasten reippaassa kieltämisessä. Lapsi ei määrää perheen ruoka-aikoja eikä sitä, mitä syödään, eikä nukkuma-aikoja. Kun perheessä toimivalta on aikuisilla, lapset saavat olla vain leikkiviä lapsia turvallisissa oloissa.
Lapsethan kiukuttelee. Se on niiden tapa kun aivot ovat vielä kehittymättömät ja vasta opetellaan sosiaalisia taitoja ja tunneilmaisuja yms.
Hyviä neuvoja kannattaa lukea uudelleen ja uudelleen. Itseäni auttoi kun aina joku juttu hämmensi ensimmäisen kanssa.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenkin mielialaan vaikuttaa esim. ympäristö ja liikunta. Kaikki eivät jaksa päiviä isossa meluisassa lapsiryhmässä, jossa on koko ajan reagoitava muiden toimintaan. Digiviihde väsyttää aivoja myös. Siitä on paljon tutkimusnäyttöä, että metsässä kuljeskelu ja liikkuminen ylipäätään rauhoittavat hermoja.
Meillä pidetään myös huolta, että ruokavalio on monipuolinen. Etenkin rasvainen kala ja kananmunat ovat voimaruokaa aivoille. Lapset ovat tottuneet niihin jo pienestä.
Jos laittaa "ilmiannettu" viestin tälle palstalle niin on kyse noista kaikista samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sen huomaa onko lapsi oikeasti suruaan itkemässä vai suuttuneena. Musta se on jokatapauksessa vanhemman ja aikuiden tehtävä auttaa tunteiden käsittelyssä, oli syy mikä tahansa.
Itse kiukuttelin lapsena pikkuasioista siksi, koska koin että minua ei kuunneltu tai huomioitu riittävästi. Vanhemmat päättivät ihan kaiken eikä minulta edes kysytty mitä haluan, edes jäätelöä ei saanut valita itse. Olin turhautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä tiedät että se on vallankäyttöä kun mitään ei ympärillä tapahtu ja lapsi rääkyy keuhkojensa pohjasta. Yleisvire tässä rääkymistyypissä on vaativa. Sillä vaaditaan huomiota, että saadaan viedä jonkun toisen tavarat tai huudetaan siksi että jos hänellä ei ole kivaa niin ei ole kenelläkään muullakaan. Yleensä rääkyjä alkaa kävellä muiden perässä ja jos et ala totella niin alkaa fyysinenkin väkivalta kohdetta kohtaan.
Se voi olla nepsyoireilua jos lapsi saa yhtäkkiä kauheat raivarit "ilman mitään syytä". Hänellä voi vaikka paidan pesulappu raapia ja juuri sillä hetkellä sietokyky siihen raapimiseen loppuu. Osalla voi ilmetä silloin fyysistä väkivaltaa tai sulkeutumista, mutta ei välttämättä, eikä kaikilla.
Jos taas huomiota hakee huutamisellaan, niin kannattaa miettiä, että tarvitseeko tämä lapsi enemmän huomiota arjessa.
Lelujen ottaminen toisilta ja fyysinen väkivalta ovat asia, joka täytyy kieltää.
KAIKKI OVAT NEPSYJÄ! PITÄÄ VAIN YMMÄRTÄÄ! SORI ETTÄ HUUDAN NIIN KUULUU NEPSYKAKAROIDEN KILJUMISEN YLI! MUISTATHAN OLLA KAVERI ETKÄ VANHEMPI!!!!
Vierailija kirjoitti:
Itse kiukuttelin lapsena pikkuasioista siksi, koska koin että minua ei kuunneltu tai huomioitu riittävästi. Vanhemmat päättivät ihan kaiken eikä minulta edes kysytty mitä haluan, edes jäätelöä ei saanut valita itse. Olin turhautunut.
ei kun olet nepsy :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsenkin mielialaan vaikuttaa esim. ympäristö ja liikunta. Kaikki eivät jaksa päiviä isossa meluisassa lapsiryhmässä, jossa on koko ajan reagoitava muiden toimintaan. Digiviihde väsyttää aivoja myös. Siitä on paljon tutkimusnäyttöä, että metsässä kuljeskelu ja liikkuminen ylipäätään rauhoittavat hermoja.
Meillä pidetään myös huolta, että ruokavalio on monipuolinen. Etenkin rasvainen kala ja kananmunat ovat voimaruokaa aivoille. Lapset ovat tottuneet niihin jo pienestä.
nepsyille oma ruokavalio! oliko miehesi sperma vnahaa kuin näin autisteja pukkaa huhhuh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vallankäyttöä, jos sitä lasta ei tottele. Siinähän huutaa, mutta ei tule pädiä/karkkia/mitä muuta. Lapsikin saa olla harmissaan siitä, että kiva asia meni pois. Onko se nyt sitten vallankäyttöä? Tosiasiassa lapsella ei ole valtaa sanella mitään, joten on absurdia sanoa että olisi. Miksi aikuiset itse tottelee pikkutyranneja?
Olen lukenut kirjan, jonka nimi oli muistaakseni Pikku tyranni. Siinä kuvailtiin jopa taaperoita, jotka pompottivat perhettään kieltäytymällä syömästä jne. Isä seisoi tikkailla sateenvarjon kanssa ja äiti istui senkillä, ja joka päivä piti olla uusi juonenkäänne, muuten lapsi ei syö. Erittäin taitavaksi eläinkouluttajaksi sanoisin tällaista lasta.
Kun vanhemmalta on viety asema ja valta, hänen itseluottamuksensa rakoilee ja siihen väliin on helppo alkaa lyödä kiilaa. Saati sitten, mitä tilanteesta tulee, jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä kasvatuksesta.
Suomalaiset vanhemmat elävät lasun pelossa, ja oikein muuta vaihtoehtoa ei ole kuin se lapsen pillin mukaan tanssiminen. Lastensuojelu puuttuu siihen ankaralla kädellä jos perheessä on loukattu lasten oikeuksia.
No nyt on sellaista höpöpuhetta ettei paremmasta väliä.
Lapsella on oikeus saada osakseen rajoja ja kuria, asiallisesti annettuna tietysti. Jos näitä ei lapsi saa, tarvitaan asiantuntija-apua opastamaan vanhempia lasten reippaassa kieltämisessä. Lapsi ei määrää perheen ruoka-aikoja eikä sitä, mitä syödään, eikä nukkuma-aikoja. Kun perheessä toimivalta on aikuisilla, lapset saavat olla vain leikkiviä lapsia turvallisissa oloissa.
NEPSYILLE EI RAJOJA!!!! PITÄÄ YMMÄRTÄÄ! JA ANTAA KILJUA! ÄLÄ KOMENNA LASTANI KUN HÄN KOSKEE SINUUN! NEPSYJÄ EI SAA KOMENTAA RAAAAAHHHHHHHH!!!
Luulen, että vallankäyttö kiukuttelun motiivina on ainakin harvinaista. Valtaa käyttävät lapset eivät yleensä kiukuttele vaan käyttäytyvät kylmän jääräpäisesti, eivät reagoi rangaistuksiin mitenkään jne.
seuraavaksi vois pohtia mikä aivorakenteet muuttaa nepsyiksi tullessa ja miten tätä voi estää?
Se voi olla nepsyoireilua jos lapsi saa yhtäkkiä kauheat raivarit "ilman mitään syytä". Hänellä voi vaikka paidan pesulappu raapia ja juuri sillä hetkellä sietokyky siihen raapimiseen loppuu. Osalla voi ilmetä silloin fyysistä väkivaltaa tai sulkeutumista, mutta ei välttämättä, eikä kaikilla.
Jos taas huomiota hakee huutamisellaan, niin kannattaa miettiä, että tarvitseeko tämä lapsi enemmän huomiota arjessa.
Lelujen ottaminen toisilta ja fyysinen väkivalta ovat asia, joka täytyy kieltää.