Aika keksiä uusi harrastus syksyksi 12-vuotiaalle. Ei saisi olla liian sitova.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle en osaa sanoa muuta kuin että kannattaa yrittää löytää lapselle se hänen oma juttunsa. Ei ehkä kannata alkuun sitoutua edes kerran viikossa tapahtuvaan harrastamiseen, vaan käydä tutustumiskäynneillä eri paikoissa.

Ja sitten - suo anteeksi ap, että hämmennän ketjuasi - aihe liippaa niin läheltä, että minäkin voisin ottaa vinkkejä vastaan. Oman lapseni tilanne on nimittäin päinvastainen.

9-vuotias poikani sanoi, että haluaisi kilpailla jossakin yksilölajissa. Ei siis treenata tai nauttia lajista tai kehittyä, vaan nimenomaan kilpailla, mikä sotii melko lailla omaa ideologiaani vastaan, mutta yritän olla sitä näyttämättä.

Hän harrastaa jalkapalloa harrastetasolla, tykkää kyllä juoksemisesta, mutta on passiivinen kentällä eikä halua mennä vastustajaa päin.

Hän on hyvä kaikenlaisessa kiipeilyssä ja roikkumisessa, kärrynpyörissä ja sen sellaisessa. Olisi ehkä lahjakas voimistelussa, mutta tosiaan se pikkutarkka harjoittelu ei varmastikaan onnistuisi. Eli missä pääsisi nopeasti kilpailukokemuksiin? Yleisurheilu?

Treenaamatta ja kehittymättä tuskin pärjää missään lajissa. Miten olisi uinti?  Omani lopetti siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ruveta kilpailemaan, häneltä puuttuu kilpailuvietti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku oli oivalluksen tehnyt jota kannatan. Että osta sille pensseleitä ja paperia ja käske sutia niillä niin kauan että tulee mieleen jotain järkevää ja mielenkiintoista tekemistä.

Kai teidänkin kylällä on kirjasto?

Äläpä nyt. Noin minullekin lapsena tehtiin. Haaveilin kuvataidekouluun pääsystä (80-luvulla se tosiaan oli kuvataidekoulu nimeltään, ei mikään taidekoulu tai työväenopisto). En päässyt syksyllä hakiessani. Sitä en muista, montako pääsi, mutta varasijalle oli oikeus jäädä odottamaan paikkaa. Äiti sanoi, että ei aleta odottamaan, koska joutuu maksamaan lukukausimaksut, vaikkei saisi käydä joka tunnilla, jos kesken kauden vapautuu paikka. Itkin monta viikkoa.

Sain isältä ja äidiltä joululahjaksi siveltimiä, tavalliset vesivärit ja yhden A4-kokoisen paperilehtiön. Isä tokaisi, että näillä ne suuret taiteilijatkin ovat aloittaneet. Siis 20 paperiarkilla ja tavallisilla halvoilla vesiväreillä. Olin niin vihainen, että piirsin mustalla tussilla jokaisen paperiarkin täyteen.

Ei ole sama asia, pääseekö taiteilemaan kuvataidekouluun vai annetaanko paperi ja pensseli kotona käteen.

Taidekoulumaailmaa kauan seuranneena, tärkein kriteeri taitaa olla kuka haluaa eniten olla esillä, röyhkein kierrättämään muiden ideoita, kenellä ei ole itsekritiikkiä.

Itsetarkoituksellinen taiteilijaidentiteetti ei tarkoita että henkilöllä olisi luovuutta, omia ideoita, tai että osaisi edes piirtää kunnolla.

Taas ne joilla on oikeasti rikas sisäinen maailma ja ideoita, jää niiden mölyapinoiden jalkoihin kunnes oppii, että pitää asiat pienemmässä piirissä ja voi olla laadukkaampaa elämä. Elämä voi olla taidetta varten, mutta taide voi olla myös elämää varten. Elämässä on niin paljon enemmän kaikkea jossa voi hyötyä tarkkanäköisyydestä, yksityiskohtien ja kokonaisuuksien hahmottamisesta ja vaikka kauneuden tajusta.

Vain luonnon kauneus on absoluuttista, ihmisillä jää aina vähän vajaaksi ja tulkinnat vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkus

Tämä voisi olla tanssitaustalla aika jees.

Sirkus? Opetetaanko sitäkin jossain? Enpä ole kuullut, paitsi tietysti Lahdessa Sorin sirkus. Millä paikkakunnilla pystyy harrastamaan sirkusta?

Ainakin Turussa

https://www.turunsirkus.fi/kurssit/

Sinäkö päätät mitä lapsi haluaa harrastaa? Partiokin on jo ihan riittävä ja hyvä harrastus. Lenkkeillä voi ohella jos kiinnostaa.

Kamppailulajit. Yleensä niissä on mahdollisuus treenata joko tavoitteellisesti tai hyvinkin rennolla otteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä Turun suunnalla on ollut liikuntaharrastuksia kuten sähly, johon on voinut osallistua aina kun haluaa. Kysy nuorisoliikuntatoimistosta, onko heillä vastaavaa.

Sitten on perinteiset naisvoimistelijat, joilla on tunteja tuon ikäisellekin. Erilaisia tanssitreenejä tms.

Vähän ohis mut vieläkö jossain on Naisvoimistelijat? Oikeesti?

Täällä Stadin suunnalla voimistelu otetaan aika tosissaan, on kallista ja treenejä melkein joka päivä, kilpailijoilla jopa aamulla ja illalla.

Mä muistan naisvoimistelijat 70-luvulta, kun asuttiin landella.

Itse kävin naisvoimistelijoiden jumpissa vielä 2005.

2010 ja 2011 kävi ipana naisvoimistelijoiden jumpassa. Nykyään se on toisella nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle en osaa sanoa muuta kuin että kannattaa yrittää löytää lapselle se hänen oma juttunsa. Ei ehkä kannata alkuun sitoutua edes kerran viikossa tapahtuvaan harrastamiseen, vaan käydä tutustumiskäynneillä eri paikoissa.

Ja sitten - suo anteeksi ap, että hämmennän ketjuasi - aihe liippaa niin läheltä, että minäkin voisin ottaa vinkkejä vastaan. Oman lapseni tilanne on nimittäin päinvastainen.

9-vuotias poikani sanoi, että haluaisi kilpailla jossakin yksilölajissa. Ei siis treenata tai nauttia lajista tai kehittyä, vaan nimenomaan kilpailla, mikä sotii melko lailla omaa ideologiaani vastaan, mutta yritän olla sitä näyttämättä.

Hän harrastaa jalkapalloa harrastetasolla, tykkää kyllä juoksemisesta, mutta on passiivinen kentällä eikä halua mennä vastustajaa päin.

Hän on hyvä kaikenlaisessa kiipeilyssä ja roikkumisessa, kärrynpyörissä ja sen sellaisessa. Olisi ehkä lahjakas voimistelussa, mutta tosiaan se pikkutarkka harjoittelu ei varmastikaan onnistuisi. Eli missä pääsisi nopeasti kilpailukokemuksiin? Yleisurheilu?

Jos haluaa kilpailla pitää sietää pikkutarkkaa ja tavoitteellista treenaamista. Rusinoita ei saa pullasta laiskottelemalla ja passiivisuudella.

Meidän lapset kävivät pingis-kerhossa, ei ollut sitova

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cheerleading, voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa ja on alkeis- ja harrastetaso jotka ei ole liian sitovia. Hauska ja todella monipuolinen joukkuelaji!

Oma tyttäreni aloitti juurikin 12 vuotiaana ja ehti kisata sm tasollakin uransa aikana, eli ei todellakaan ole liian myöhäistä aloittaa.

Eikö tuo ole vähän bimbo-laji? Ei millään pahalla, mutta onhan sillä sellainen maine.

Kannattaa mennä kokeilemaan, ehkä sun stereotypiat katoaa melko nopeasti, kun fysiikkasi ei riitä. Monet seurat järjestävät tutustumiskertoja ja aikuistenkin harrastepirukoihin pääsee melko nollatasolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt joku oli oivalluksen tehnyt jota kannatan. Että osta sille pensseleitä ja paperia ja käske sutia niillä niin kauan että tulee mieleen jotain järkevää ja mielenkiintoista tekemistä.

Kai teidänkin kylällä on kirjasto?

Äläpä nyt. Noin minullekin lapsena tehtiin. Haaveilin kuvataidekouluun pääsystä (80-luvulla se tosiaan oli kuvataidekoulu nimeltään, ei mikään taidekoulu tai työväenopisto). En päässyt syksyllä hakiessani. Sitä en muista, montako pääsi, mutta varasijalle oli oikeus jäädä odottamaan paikkaa. Äiti sanoi, että ei aleta odottamaan, koska joutuu maksamaan lukukausimaksut, vaikkei saisi käydä joka tunnilla, jos kesken kauden vapautuu paikka. Itkin monta viikkoa.

Sain isältä ja äidiltä joululahjaksi siveltimiä, tavalliset vesivärit ja yhden A4-kokoisen paperilehtiön. Isä tokaisi, että näillä ne suuret taiteilijatkin ovat aloittaneet. Siis 20 paperiarkilla ja tavallisilla halvoilla vesiväreillä. Olin niin vihainen, että piirsin mustalla tussilla jokaisen paperiarkin täyteen.

Ei ole sama asia, pääseekö taiteilemaan kuvataidekouluun vai annetaanko paperi ja pensseli kotona käteen.

Taidekoulumaailmaa kauan seuranneena, tärkein kriteeri taitaa olla kuka haluaa eniten olla esillä, röyhkein kierrättämään muiden ideoita, kenellä ei ole itsekritiikkiä.

Itsetarkoituksellinen taiteilijaidentiteetti ei tarkoita että henkilöllä olisi luovuutta, omia ideoita, tai että osaisi edes piirtää kunnolla.

Taas ne joilla on oikeasti rikas sisäinen maailma ja ideoita, jää niiden mölyapinoiden jalkoihin kunnes oppii, että pitää asiat pienemmässä piirissä ja voi olla laadukkaampaa elämä. Elämä voi olla taidetta varten, mutta taide voi olla myös elämää varten. Elämässä on niin paljon enemmän kaikkea jossa voi hyötyä tarkkanäköisyydestä, yksityiskohtien ja kokonaisuuksien hahmottamisesta ja vaikka kauneuden tajusta.

Vain luonnon kauneus on absoluuttista, ihmisillä jää aina vähän vajaaksi ja tulkinnat vaihtelee.

Luulenpa, että lasten kuvataidekoulussa mietitään varsin vähän taiteilijaidentiteettejä.

Helsingissä nuorisotaloilla on monenlaista ohjelmaa, kursseja, kerhoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi lapsista tanssii kilparyhmässä ja treenejä riittää, toinen käy saman tanssikoulun avoimilla viikkotunneilla. Niillä voi käydä kertamaksulla, sarjalipulla tai kausimaksulla. Tuntivalikoima on erittäin hyvä. Molemmat voimistelevat harrasteryhmissä. Lisänä on vaihtelevasti palloilulajeja, joissa tosiaan on treenien lisäksi pelejä.

Ei voi olla mahdollista. Montako harrastusta teidän lapsilla on per ilta? Pelkästään jo palloilulajeissa on yleensä treenejä 3-4 kertaa viikossa ikäryhmissä 12-18 v. ja pelit ja turnaukset lisäksi. Miten voi jäädä aikaa vielä harrastaa tanssia ja voimistella?

Miksei voisi olla? Itse harrastan tanssia 3 krt viikossa, kausi on syyskuusta toukokuuhun. Hyvinhän tuohon mahtuisi joku harrastefutis tai pesis, jonka kausi on lähinnä kesällä.

Meillä karatessa jokainen käy oman kiinnostuksensa mukaan. Mitä enemmän sitä paremmin kehityt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkus

Tämä voisi olla tanssitaustalla aika jees.

Sirkus? Opetetaanko sitäkin jossain? Enpä ole kuullut, paitsi tietysti Lahdessa Sorin sirkus. Millä paikkakunnilla pystyy harrastamaan sirkusta?

Mitä ihmettä, totta kai opetetaan. Meinaatko että vain lahtelaiset lapset harrastaa sirkusta? Ihan meillä Vaasassakin on lapsille temppu/sirkuskouluja joissa treenataan lajin taitoja siinä missä jotain voimisteluakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle en osaa sanoa muuta kuin että kannattaa yrittää löytää lapselle se hänen oma juttunsa. Ei ehkä kannata alkuun sitoutua edes kerran viikossa tapahtuvaan harrastamiseen, vaan käydä tutustumiskäynneillä eri paikoissa.

Ja sitten - suo anteeksi ap, että hämmennän ketjuasi - aihe liippaa niin läheltä, että minäkin voisin ottaa vinkkejä vastaan. Oman lapseni tilanne on nimittäin päinvastainen.

9-vuotias poikani sanoi, että haluaisi kilpailla jossakin yksilölajissa. Ei siis treenata tai nauttia lajista tai kehittyä, vaan nimenomaan kilpailla, mikä sotii melko lailla omaa ideologiaani vastaan, mutta yritän olla sitä näyttämättä.

Hän harrastaa jalkapalloa harrastetasolla, tykkää kyllä juoksemisesta, mutta on passiivinen kentällä eikä halua mennä vastustajaa päin.

Hän on hyvä kaikenlaisessa kiipeilyssä ja roikkumisessa, kärrynpyörissä ja sen sellaisessa. Olisi ehkä lahjakas voimistelussa, mutta tosiaan se pikkutarkka harjoittelu ei varmastikaan onnistuisi. Eli missä pääsisi nopeasti kilpailukokemuksiin? Yleisurheilu?

Jos haluaa kilpailla pitää sietää pikkutarkkaa ja tavoitteellista treenaamista. Rusinoita ei saa pullasta laiskottelemalla ja passiivisuudella.

Ei ole tarkoituksena löytää lajia, jossa saisi rusinat pullasta tai menestyisi treenaamatta, vaan nimenomaan mahdollisuuden kokeilla kilpailemista ja että miltä se kilpaileminen - siis käytännössä häviö - tuntuu.

Parhaassa tapauksessahan lapsi itse tajuaisi, että treenaamalla voi parantaa suorituksiaan, ja innostuisi harjoittelemaan. Tähän saakka lapsi on selviytynyt koulusta ja kaikesta muustakin varsin helpolla harjoittelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi lapsista tanssii kilparyhmässä ja treenejä riittää, toinen käy saman tanssikoulun avoimilla viikkotunneilla. Niillä voi käydä kertamaksulla, sarjalipulla tai kausimaksulla. Tuntivalikoima on erittäin hyvä. Molemmat voimistelevat harrasteryhmissä. Lisänä on vaihtelevasti palloilulajeja, joissa tosiaan on treenien lisäksi pelejä.

Ei voi olla mahdollista. Montako harrastusta teidän lapsilla on per ilta? Pelkästään jo palloilulajeissa on yleensä treenejä 3-4 kertaa viikossa ikäryhmissä 12-18 v. ja pelit ja turnaukset lisäksi. Miten voi jäädä aikaa vielä harrastaa tanssia ja voimistella?

Olen eri, mutta kyllä niitä mahdollisuuksia löytyy neuvottelemalla. Ja pakkokin löytyä, koska niillä aikuisiän menestyjillä on yleensä lajitaustaa useammasta kuin yhdestä lajista. Hesarissa oli vastikään kiinnostava artikkeli myöhäisen erikoistumisen yhteydestä menestykseen. Kansainväliselle tasolle pääsevät juuri nämä myöhään lajinsa valinneet.

Pyh. Suurin osa huipulle päässeistä on harrastanut useampaa lajia eri aikaan. Esim. balettia lapsena, vaihtanut uintiin ja siitä voimisteluun. Ei ne joka ikinen ilta käy eri lajien treeneissä.

Lue se Hesarin artikkeli. Nimenomaan huipulle päässeet ovat harrastaneet rinnakkain useaa lajia vähemmillä harjoitusmäärillä.

Suomen junioriurheilun älyttömiä treenimääriä ja myöhäisen aloittamisen vaikeutta pidetään syinä, miksi Suomi saa olympiamitaleita vähemmän kuin muut pohjoismaat.

Just. Että kun Jani Sievinen kävi 7 uintitreenit viikossa, sen olisikin kannattanut käydä vain kahdesti viikossa ja juosta jalkapallokentällä muut päivät. Siksihän meillä menee uinnissa nykyisin niin hyvin, kun ei nuoret sitoudu uinnin harjoitteluun yhtä kovasti kuin Sievinen.

Sievinen lienee esimerkki näistä isävalmentajien kasvateista. Kyllähän sitäkin väylää on menestyjiä tullut, mutta suurin osa maailman huipuista tulee myöhäisen erikoistumisen kautta.

Esimerkiksi Teemu Selänne pelasi jalkapalloa ainakin 16-vuotiaaksi, ja Jari Litmanen pelasi jääkiekkoa vielä 15-vuotiaana. Varmastikaan eivät päässeet suurimpaan osaan treeneistä, eikä kukaan tärkeilevä amatöörivalmentaja tullut juputtamaan, että nyt sun pitää valita ja sitoutua.

Tämä on varmasti vaikea ajatus monelle, mutta näin se vain menee.

Ensinnäkin: jalkapallo ja jääkiekko ovat hyvin samantyyppisiä lajeja, pelataan hyökkäystä ja puolustusta ja yritetään saada maali.

Toiseksi: entisaikaan jalkapallo oli kesälaji ja jääkiekko talvilaji. Jäähallit oli monesti kesän kiinni junioritoiminnasta, joten liikunnallisimmilla oli futis toisena lajina. Koripallo oli myös ehdoton talvilaji. Kausi loppui huhtikuussa, alkoi syyskuussa. Olen samaa sukupolvea kuin Selänne ja Litti ja oma veli pelasi toisen joukkuekaverina.

Nykyisin on erilaista, koska on jääkiekkoilijoiden kesätreenit, jalkapalloilijat saattaa pelata ympäri vuoden ja koripallossakin taitaa olla kesätreenit ja leirit. Tuollaisia mahdollisuuksia ei ollut, kun Selänne tai Litmanen olivat lapsia ja nuoria. He ovat molemmat puhuneet kuinka tärkeää on satsata siihen, että junioreille on olemassa seuratoimintaa ja puitteet ja sitoutuminen ja kärsivällisyys.

En vänkää vastaan siksi, etteikö olisi edelleen mahdollista tulla hyväksi kahdessa lajissa, vaan siksi, että ajat ovat muuttuneet. Onneksi on myös tullut höntsäjoukkueita. Tai ainahan niitä on kai ollut, mutta nyt selkeämmin vaihtoehtona.

Oma poikani pelasi futista v. 2008-2017, koripalloa höntsäjoukkueessa v. 2012-2014 ja edustusjoukkueessa 2015-2019. Hän kävi sählyssä kerran viikossa muistaakseni v. 2010-2012. Ei hän kuitenkaan kaikessa ollut paras ja ylivoimainen eikä päässyt koriksessakaan peleihin kuin vasta karsittuaan höntsästä edustusjoukkueeseen. Se vaatii sitoutumista ja treenejä, joita on isommilla 3-4 kertaa viikossa ja pelejä lähes joka viikko. Vaikea edes kuvitella, että olisi pystynyt pitämään kahta tasavertaista lajia yhtä aikaa siinä vaiheessa kun edustusjoukkueessa pelasi. Huom! Treenit on paljon muutakin kuin sitä pelaamista. Ne voi olla juoksulenkkejä, vauhditonta hyppyä, kuntosalilla voiman hankkimista, kiertoharjoittelua ja kesätreeneissä viimeinen etappi oli usein uinti. Treenit on monipuolistuneet enkä ymmärrä, miksi niiden lisäksi pitäisi jaksaa ottaa vielä toinen laji. Koriksessa voi alkulämmittelynä olla futsalia ja oletettavasti myös päin vastoin. Nyt poikani on armeijassa jo ja hyvästä kunnosta on hyötyä.

Täytyy keksiä harrastus???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sirkus

Tämä voisi olla tanssitaustalla aika jees.

Sirkus? Opetetaanko sitäkin jossain? Enpä ole kuullut, paitsi tietysti Lahdessa Sorin sirkus. Millä paikkakunnilla pystyy harrastamaan sirkusta?

Mitä ihmettä, totta kai opetetaan. Meinaatko että vain lahtelaiset lapset harrastaa sirkusta? Ihan meillä Vaasassakin on lapsille temppu/sirkuskouluja joissa treenataan lajin taitoja siinä missä jotain voimisteluakin.

En ole sama, mutta ei se sirkus mikään yleinen harrastus ole eikä sitä kaikilla paikkakunnilla todellakaan ole. Huvikseni googlasin, onko meillä. Ei ole. Ei minulla ole sen ikäisiä lapsiakaan, mutta harvinainen harrastus, koska googlaamalla löytyi vain muutama paikkakunta.

Minkä takia SINUN VANHEMPANA pitäisi keksiä 12-vuotiaalle harrastus? Harrastus on tekemistä, josta nauttii, ei ylhäältä annettua suorittamista.

Jokainen vanhempi se tietää, että kun sadesäällä ei viitsi mennä ulos, ja lapsilla on muutenkin tylsää, niin ei niille tarvitse aktiviteetteja keksiä. 

Aikansa maristuaan ne keksivät ihan itse omat aktiviteettinsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi lapsista tanssii kilparyhmässä ja treenejä riittää, toinen käy saman tanssikoulun avoimilla viikkotunneilla. Niillä voi käydä kertamaksulla, sarjalipulla tai kausimaksulla. Tuntivalikoima on erittäin hyvä. Molemmat voimistelevat harrasteryhmissä. Lisänä on vaihtelevasti palloilulajeja, joissa tosiaan on treenien lisäksi pelejä.

Ei voi olla mahdollista. Montako harrastusta teidän lapsilla on per ilta? Pelkästään jo palloilulajeissa on yleensä treenejä 3-4 kertaa viikossa ikäryhmissä 12-18 v. ja pelit ja turnaukset lisäksi. Miten voi jäädä aikaa vielä harrastaa tanssia ja voimistella?

Miksei voisi olla? Itse harrastan tanssia 3 krt viikossa, kausi on syyskuusta toukokuuhun. Hyvinhän tuohon mahtuisi joku harrastefutis tai pesis, jonka kausi on lähinnä kesällä.

Ahaa. Siis sun mielestä pystyy ihan hyvin olemaan tanssitreenit 3 kertaa viikossa (tai 5 kertaa, jos on vakavissaan) ja lisäksi voimistelutreenit pari kertaa viikossa ja eri palloilulajeja, joissa on harjoituksia ja pelejä. Että pääsee pelaamaan, palloilulajeissa on aina ehtona joukkueen kanssa harjoittelu. Mun mielestä ei ole realistinen yhtälö.