Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉

Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.

On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti

Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.

Eikös äidin rooli ole ikuinen? Sen vaan pitäisi muuttua lasten kasvaessa, mutta kyllä niiden lasten äitinä pysyy ihan loppuun saakka. Vähintään biologisesti, jos muuten välejä ei ole. Kyllähän nekin naiset jotka ovat joutuneet lapsensa hautaamaan ovat niiden kuolleiden äitejä.

Ei ole. Se äidin työ tehdään kun lapset on alaikäisiä. Sen jälkeen ei ole äidin roolia.

Sulla on mennyt pahasti pieleen omien lapsiesi kanssa kun ajattelet noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉

Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.

On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti

Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.

Eikös äidin rooli ole ikuinen? Sen vaan pitäisi muuttua lasten kasvaessa, mutta kyllä niiden lasten äitinä pysyy ihan loppuun saakka. Vähintään biologisesti, jos muuten välejä ei ole. Kyllähän nekin naiset jotka ovat joutuneet lapsensa hautaamaan ovat niiden kuolleiden äitejä.

Ei ole. Se äidin työ tehdään kun lapset on alaikäisiä. Sen jälkeen ei ole äidin roolia.

Sulla on mennyt pahasti pieleen omien lapsiesi kanssa kun ajattelet noin.

Ei ole. Olen rajattoman ns äidin lapsi ja minä tein visusti toisin kuin hän. Juuri oikein.

Minä taas luulin kerran noin 60v naista pienen pojan mummoksi mutta korjasi vihaisesti ettå on äiti,meinasi leuka tippua lattiaan kun lapsi oli vasta jotain 8v..

Voihan tietysti olla että se äiti oli rankkaa elämää viettänyt nelikymppinen.

Tai sitten harhainen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Tässä keskustellaankin niiden anoppien vajavaisuuksista. Ei sullakaan tuo järki kovin kirkkaana juokse, kun et edes lukea osaa.

Sinullahan se ei juokse lainkaan. Täällä sinä päivystät ilmeisesti aamusta iltaan ( päällekäyvän tyylisi jo tuntee) sinulla ei ole edes alkeellisia käytöstapoja, katkerana ja kenties aika yksinäisenä tämä on ainut kontaktisi muihin ihmisiin ja senkin käytät törkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Tässä keskustellaankin niiden anoppien vajavaisuuksista. Ei sullakaan tuo järki kovin kirkkaana juokse, kun et edes lukea osaa.

Sinullahan se ei juokse lainkaan. Täällä sinä päivystät ilmeisesti aamusta iltaan ( päällekäyvän tyylisi jo tuntee) sinulla ei ole edes alkeellisia käytöstapoja, katkerana ja kenties aika yksinäisenä tämä on ainut kontaktisi muihin ihmisiin ja senkin käytät törkeästi.

Kas tässä meillä kultainen vanhus!

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulin kerran noin 60v naista pienen pojan mummoksi mutta korjasi vihaisesti ettå on äiti,meinasi leuka tippua lattiaan kun lapsi oli vasta jotain 8v..

Voihan tietysti olla että se äiti oli rankkaa elämää viettänyt nelikymppinen.

Tai sitten harhainen anoppi.

Tai mitä jos se olikin niin, että äidillä oli jokin vaikea sairaus.

Minua luultiin lapseni mummoksi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Mulla on vauva, kaveri oli vauvansa kanssa kylässä, höpötin hänen vauvalle ja sanoin ainakin kaksi kertaa itseäni hänen äidiksi. Ihan tuli vaan selkärangasta. Eikö tarkoita että törkeää käytöstäni niin tein. Eiköhän se ollut anopilta myös ihan vaan vahinko. Aivan kaikesta ei tarvi mieltä pahoittaa. 🙄

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

Vierailija kirjoitti:

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

Miksi se anoppi on niin mustasukkainen äidin ja lapsen suhteesta, että alkaa leikkiä äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

En ole ollut osallisena tässä keskustelussa aiemmin, mutta kommentoin nyt kuitenkin:

Miten vanhempien kynnysmattous ja isovanhempien kuppaaminen liittyvät toisiinsa? Mielestäni eivät mitenkään, kyseessä on kaksi erillistä asiaa joista kumpikaan ei kuulosta toivottavalta.

Normaalit ihmiset eivät kuppaa yhtään ketään. Monet isovanhemmat haluavat osallistua jotenkin lastenlasten hankintoihin tai tukea perheitä jollain tavalla ja kun tämä tapahtuu heidän omasta aloitteestaan, kyse ei ole kenenkään kuppaamisesta.

Normaaleissa ihmissuhteissa kenenkään ei myöskään ole tarpeen leikkiä kynnysmattoa, vaan jokainen voi keskustella, sanoa mielipiteensä ja näin hyvin tavalliseen tapaan pitää kiinni omista rajoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

Miksi se anoppi on niin mustasukkainen äidin ja lapsen suhteesta, että alkaa leikkiä äitiä?

Minulle sanoi aikoinaan vanhin miniäni heidän lasten pienenä, nyt jo aikuisten, ollessa että sulla anoppi on äitiys niin selkäytimessä ja vastuuntunne että luotan sinuun täysin. Se oli hyvin sanottu, vakavan sairauden , josta toipui, takia oli luottamus hyvä asia. Toki varmaan äidille teki joskus kipeääkin kun oli pakko luottaa muihin kun itse ei jaksanut.518

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

Miksi se anoppi on niin mustasukkainen äidin ja lapsen suhteesta, että alkaa leikkiä äitiä?

Minulle sanoi aikoinaan vanhin miniäni heidän lasten pienenä, nyt jo aikuisten, ollessa että sulla anoppi on äitiys niin selkäytimessä ja vastuuntunne että luotan sinuun täysin. Se oli hyvin sanottu, vakavan sairauden , josta toipui, takia oli luottamus hyvä asia. Toki varmaan äidille teki joskus kipeääkin kun oli pakko luottaa muihin kun itse ei jaksanut.518

Kyyyyyyyyyyynel

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Vierailija kirjoitti:

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

En tiiä, mut vaikka mä puhun itsestäni meidän kissalle (ja aiemmin omille hamstereille) mammana nii en oo kertaakaan onnistunut lipsauttamaan sitä mun siskon lapsille. Heille olen täti ja tätinä myös itsestäni heille puhun.

En vaan omalta kokemuspohjalta pysty ymmärtämään miksi anopin tai isovanhemman huonoa ja rajatonta käytöstä puolustellaan niin kovin. Aina ei ole vika miniässä. Jos jokaikisen anopin kanssa on ongelmia niin silloin on miniän syytä katsoa peiliin ja pitkään. Mutta on myös anoppeja, jotka vaan kertakaikkiaan ei jostain syystä X voi sietää miniää. Tosin yleensä kyseiset henkilöt ei kyllä siedä ketään muutakaan ja kokevat itselleen uhkaksi kaikki, joilla on jonkinlainen suhde heidän poikaansa (esim. pojan isän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Mulla on vauva, kaveri oli vauvansa kanssa kylässä, höpötin hänen vauvalle ja sanoin ainakin kaksi kertaa itseäni hänen äidiksi. Ihan tuli vaan selkärangasta. Eikö tarkoita että törkeää käytöstäni niin tein. Eiköhän se ollut anopilta myös ihan vaan vahinko. Aivan kaikesta ei tarvi mieltä pahoittaa. 🙄

Sinä ääliö et päätä, mistä kukakin mielensä pahoittaa.

Kummallinen selkäranka, jos haluaa toisten lapsille olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Jessus miten sekoa jengiä. En osaa edes kuvitella, että tuollaisesta lipsahduksesta ottaisin kierroksia. Kuinka tervettä on olla noin mustasukkainen lapsen ja isoäidin suhteesta - osaan vain kuvitella, kuinka mustasukkaisia nämä samat ihmiset ovat myöhemmin lapsensa puolisosta. Yhtäkään tervettä äitiä tai tulevaa anoppia ei ole tässä porukassa, joka näin ajattelee. Elä ja anna elää.

Yksi tai pari lipsahdusta ymmärrän. Kun tätä samaa tapahtuu säännöllisesti ja selkeästi tahallaan, niin se ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Mulla on vauva, kaveri oli vauvansa kanssa kylässä, höpötin hänen vauvalle ja sanoin ainakin kaksi kertaa itseäni hänen äidiksi. Ihan tuli vaan selkärangasta. Eikö tarkoita että törkeää käytöstäni niin tein. Eiköhän se ollut anopilta myös ihan vaan vahinko. Aivan kaikesta ei tarvi mieltä pahoittaa. 🙄

Sinä ääliö et päätä, mistä kukakin mielensä pahoittaa.

Kummallinen selkäranka, jos haluaa toisten lapsille olla äiti.

Turha tulla haukkumaan. 🙈 Käytän äiti sanaa useita kertoja päivässä ja sen vuoksi lipsahti. Se ei tarkoita että olisin julistanut itseni kaverin lapsen äidiksi. 😂 Tämän myös ystäväni ymmärsi, joka itse nauroi asialle ja sanoi että on myös itse sanonut itseään siskon lapselle äidiksi. Herran jestas kun ei tää elämä nyt noin vakavaa ole vaan joskus voi myös vahinko möläytyksille nauraa! Myös oma äitini on puhut itsestään lapselleni vahingossa äitinä, enkä tästä loukkaantunut tai kokenut hänen mitätöivät äitiyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Aika oudolta tuntuu tuollainen tottelemisen vaatiminen, kun kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset. Tämän ketjun aiheeseen liittyen kerran meille tuli toisen miniän kanssa väärinkäsitys, mieheni ja minä olimme vierailulla poikani ja miniäni luona, heillä oli silloin pieni vauva jonka kanssa makoilin lattialla ja vauva alkoi tuoksahtamaan, otin vauvan syliini ja sanoin: äiti vaihtaa vaipan, miniä otti vauvan hieman vihaisen näköisenä, mietin mitä nyt tein väärin kunnes hetken kuluttua vauva alkoi hieromaan silmiään ja itkeä tihruttamaan ja taas nostin vauvan lattialta ja sanoin: äiti laittaan sinut nukkumaan, miniä sieppasi vauvan vihaisena ja sanoi: et sinä ole hänen äiti. En ollut tarkoittanutkaan itseäni sanoessa äiti vaan tietenkin miniääni. Tämä väärinkäsitys onneksi selvisi heti, ei jäänyt kumpaakaan vaivaamaan, useasti ollaan miniän kanssa naureskeltu että "kuka on kenenkäkin äiti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Aika oudolta tuntuu tuollainen tottelemisen vaatiminen, kun kyseessä on kuitenkin aikuiset ihmiset. Tämän ketjun aiheeseen liittyen kerran meille tuli toisen miniän kanssa väärinkäsitys, mieheni ja minä olimme vierailulla poikani ja miniäni luona, heillä oli silloin pieni vauva jonka kanssa makoilin lattialla ja vauva alkoi tuoksahtamaan, otin vauvan syliini ja sanoin: äiti vaihtaa vaipan, miniä otti vauvan hieman vihaisen näköisenä, mietin mitä nyt tein väärin kunnes hetken kuluttua vauva alkoi hieromaan silmiään ja itkeä tihruttamaan ja taas nostin vauvan lattialta ja sanoin: äiti laittaan sinut nukkumaan, miniä sieppasi vauvan vihaisena ja sanoi: et sinä ole hänen äiti. En ollut tarkoittanutkaan itseäni sanoessa äiti vaan tietenkin miniääni. Tämä väärinkäsitys onneksi selvisi heti, ei jäänyt kumpaakaan vaivaamaan, useasti ollaan miniän kanssa naureskeltu että "kuka on kenenkäkin äiti"

Semmonen ns hupaisa tarina siellä.