Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Minustakin se on lasten etu, että heillä on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia elämässään. Mutta jos isoäiti alkaa kävellä äidin yli ja pitää itseään äitinä, en jotenkin osaa pitää tätä sellaisena turvallisena aikuisena.

Narsistimummu/-anoppi pystyy kyllä tuohonkin, sehän nauttii kun saa kävellä miniänkin yli. En antaisi lastani tuollaisen sairaan kanssa kahdenkesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Juujuu, ala nyt jauhaa perinnöttömäksi jättämisestä jne. Mitä tahansa, kun ei vaan häiriökäyttäytymistä tarvitse nähdä.

Hehhee, joidenkin mummojen lempivirsiä, "olet jo osasi saanut etkä osaa edes olla kiitollinen". "Jätän sut perinnöttömäksi/et ole enää poikani, ellet tee niin kuin käsken".

Ja poikahan tekee, itkee ja tekee, aikuinen vauva joka on sairaan (hullun) äidin kasvattama.

Sairasta, erittäin sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vihapuhetta täyslaidalta.

Onkohan isoäitiys jotenkin muuttunut, kun tätä äiti/isoäiti juttua jankataan vuodesta toiseen. Ehkä isovanhemmilla on nykyään omaa elämää enempi kuin ennen. Osallisuus lapsiperhe elämää vähäisempää. Tai onko niin, että lapsia syntyy yhä vähemmän ja ovat sitten perheen aarteita joita suojellaan ja sidotaan itseen.  Saattaa olla että miniä ei suvaitse tai voi olla ettei haluakkaan isovanhempien osallistuvan lapsien elämään. Miniän ja puolisonsa elämä saattaa olla ne lapset. Muita ihmiskontakteja ei juuri ole, kun lähiomaisia on pienen syntyvyyden takia nykyisin vähän.  

Olen itsekin todennut pienelle vieraalle lapselle. Taidat olla äidin kultamuru, kun oli ihastuttava lapsi. Eikä ajatustaan että olisin itse se äiti. 

Tässä viestissä oli mielestäni hyviä ajatuksia puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

On päivänselvää, että nämä anoppien- ja mummojenmollaajat ovat katkeroituneita äitejä. He tulevat niistä alimmista sos.luokista. Kovin ikävä tosiasia, että huono-osaisuus periytyy. Heidän lapsiaan käy niin sääliksi. Nämä äidit eivät jaksa laittaa ruokaa, vaikka tarpeita sattuisi kaapissa olemaankin. Kotia ei siivota vaan eletään liassa. Ainut "lohtu" on purkaa pahaa oloa aamusta iltaan tällaisella palstalla. Moni syö masennuslääkkeitä, osa turvautuu kaljaan. Eipä ihme, että lapset voivat huonosti. Heiltä monelta on isäkin lähtenyt pois kodista.

Milloin tänne poikkeaa lukemaan, aina on samanlaista, ikävää ja kurjaa elämää. Ymmärtää kuitenkin mistä se paha olo kumpuaa näillä äideillä. Ikävä kyllä lapsilla on sama kohtalo.😥

En ole itse täällä mummoja tai anoppeja mollannut, ja osa näistä viesteistä saa kyllä miettimään, minkälainen kirjoittaja toisessa päässä onkaan. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei sinunkaan ylemmyydentuntoinen, passiivisaggressiivinen viestisi kovin mairittelevaa vaikutelmaa sinustakaan anna.

Aivan kauhea asenne eri yhteiskuntaluokkia ja mielenterveysongelmia kohtaan; toivonpa tosiaan, että oma lähipiirisi näiltä välttyy koska sittenhän he ilmeisesti mielestäsi ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.

Mitä tulee näihin ketjuihin; helposti tuntuu lähtevän laukalle. On mukavia, ihania mummoja, äitejä, anoppeja, miniöitä. Ja sitten on aivan päinvastaisia ihmisiä. Avoin, toista kunnioittava keskustelu ilman lyttäämistä ja mollaamista olisi paras tapa hoitaa asioita, mutta osa ihmisistä ottaa itseensä jo eriävistä mielipiteistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Juujuu, ala nyt jauhaa perinnöttömäksi jättämisestä jne. Mitä tahansa, kun ei vaan häiriökäyttäytymistä tarvitse nähdä.

Hehhee, joidenkin mummojen lempivirsiä, "olet jo osasi saanut etkä osaa edes olla kiitollinen". "Jätän sut perinnöttömäksi/et ole enää poikani, ellet tee niin kuin käsken".

Ja poikahan tekee, itkee ja tekee, aikuinen vauva joka on sairaan (hullun) äidin kasvattama.

Sairasta, erittäin sairasta.

Kyllä tällaisia tapauksia on olemassa ihan oikeasti. Pelätään välien katkeamista niin paljon, että asetutaan ovimatoksi omille vanhemmille asenteella "Tule ja pyyhi jalkasi minuun".

Mä sanoin lapsena mummiani kerran äidiksi, ja kaikki loukkaantuivat siitä kauheasti. En ole anoppi enkä isoäiti, mutta voisin kuvitella kuvitella kutsuvani itseäni vahingossa äidiksi, jos joskus lapsenlapsia saan. Tämän virheen aiheuttanee tilanne, jossa ollaan: tuhat kertaa aiemmin toistunut tilanne, aiemmin äitinä, nyt isoäitinä. Menee hetki, ennen kuin selkäydin oppii, että asiat ovat nyt toisin. Kutsunhan minä lapsianikin välillä mieheni nimellä ja päinvastoin. Pelkkä erehdys nimen käytössä ei tarkoita välttämättä yhtään mitään. Muu käytös sitten osoittaa, onko aihetta suurempaan huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Juujuu, ala nyt jauhaa perinnöttömäksi jättämisestä jne. Mitä tahansa, kun ei vaan häiriökäyttäytymistä tarvitse nähdä.

Hehhee, joidenkin mummojen lempivirsiä, "olet jo osasi saanut etkä osaa edes olla kiitollinen". "Jätän sut perinnöttömäksi/et ole enää poikani, ellet tee niin kuin käsken".

Ja poikahan tekee, itkee ja tekee, aikuinen vauva joka on sairaan (hullun) äidin kasvattama.

Sairasta, erittäin sairasta.

Kyllä tällaisia tapauksia on olemassa ihan oikeasti. Pelätään välien katkeamista niin paljon, että asetutaan ovimatoksi omille vanhemmille asenteella "Tule ja pyyhi jalkasi minuun".

Mun isä jätti mut perinnöttömäksi, koska en suorittanut lapseuttani häntä miellyttävällä tavalla. Ja älkää aloittako keskustelua lakiosasta jne., olen hyvin tietoinen siitä, mutta laillisen testamentin voi näköjään tehdä niinkin, että rintaperillinen ohitetaan perinnönjaossa täysin. En kerro, miten se tapahtuu, ettei kukaan muu vain tee samaa paskatemppua omalle lapselleen.

Sain lapset ns vanhana, 40 ja 42 vuotiaana. Minua on usein esim koulussa luultu lasteni isoäidiksi. Vähän tietysti aina hämmentää, mutta enhan siitä voi loukkaantua ja vauva- sivulla itkeä tyhmiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.

Tai että isovanhempia voisivat kaikki kupata.

Juujuu, ala nyt jauhaa perinnöttömäksi jättämisestä jne. Mitä tahansa, kun ei vaan häiriökäyttäytymistä tarvitse nähdä.

Hehhee, joidenkin mummojen lempivirsiä, "olet jo osasi saanut etkä osaa edes olla kiitollinen". "Jätän sut perinnöttömäksi/et ole enää poikani, ellet tee niin kuin käsken".

Ja poikahan tekee, itkee ja tekee, aikuinen vauva joka on sairaan (hullun) äidin kasvattama.

Sairasta, erittäin sairasta.

Kyllä tällaisia tapauksia on olemassa ihan oikeasti. Pelätään välien katkeamista niin paljon, että asetutaan ovimatoksi omille vanhemmille asenteella "Tule ja pyyhi jalkasi minuun".

Mun isä jätti mut perinnöttömäksi, koska en suorittanut lapseuttani häntä miellyttävällä tavalla. Ja älkää aloittako keskustelua lakiosasta jne., olen hyvin tietoinen siitä, mutta laillisen testamentin voi näköjään tehdä niinkin, että rintaperillinen ohitetaan perinnönjaossa täysin. En kerro, miten se tapahtuu, ettei kukaan muu vain tee samaa paskatemppua omalle lapselleen.

Juristi voi laatia testamentin eikä se silti välttämättä ole laillinen. Oikeudessa asia vasta punnitaan. Toki jos perintö on pieni, niin ei siitä sitten kannata oikeuteen mennä.

Voidaan luullakin. Nykyään on aika ikääntyneitä äitejä pikkulapsilla.

Ja isoäidit voi taas olla nelikymppisiä vauvojen mummoja, jos on nuorena saaneet lapset äiti ja tytär.

Antaa olla, kun kerran tekee anopin onnelliseksi. 

Mun äiti muistelee edelleen, miten mun koulukaveri kerran kysyi, oliko mun seurassa ollut mun sisko, kun se oli äiti. Riittänyt 60 vuodeksi innoituksen lähteeksi äidille.