Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetti mikä muoti-ilmiö tuosta narsisti diagnoosista on tullut. Tuntuu että joka toisen avmamman mies tai anoppi on narsisti :D

Totta! ja toinen muoti-ilmiö: Rajaton!

Tuo aloitus on höperö. Kun anopista tuntui, että häntä luultiin vauvan äidiksi? Että mitä sitten? Vauvoja varmaan syntyy niin vähän, että äidit ja mummot niistä jo vallan tappelevat!

Nyky miniätkö luulevat, että mummot meinaat kaapata heidän babynsa? Ja tuo "entinen äiti" on kans hauska kommentti.

Koomista keskustelua tässä ketjussa.😂

Mun mies oli 36 vauvamme syntyessä ja sitä luultiin vauvan isoisäksi kerran. Outoa.

Mua luultiin kerran kaverini miehen äidiksi, vaikka olen tuota miestä nuorempi!

Jotkut vaan ei osaa hahmottaa ikää.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä maassa ole ihan yhtä paljon kauhuanoppeja sekä kauhuminiöitä. Anopin arvosteleminen on vain yleisesti paljon hyväksytympää kuin miniän.

Itse asiassa ne suurten ikäluokkien isovanhemmat ei muuta teekään kuin mollaa nykyäitejä ja miniöitä. Ihan nimellään länkyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.

Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.

Hoivavietti herää niin ihmisillä kuin muillakin nisäkkäillä lähinnä niihin pieniin ja avuttomiin. Siksi halutaan useimmiten vain kissan tai koiranpentujakin, ei niitä isompia. Perusbiologiaa ja psykologiaa. Onhan se valitettavaa. Luulisi että mummot ja papat kiintyvät silti niihin jälkeläisiin jos vauvasta asti olleet läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä maassa ole ihan yhtä paljon kauhuanoppeja sekä kauhuminiöitä. Anopin arvosteleminen on vain yleisesti paljon hyväksytympää kuin miniän.

Itse asiassa ne suurten ikäluokkien isovanhemmat ei muuta teekään kuin mollaa nykyäitejä ja miniöitä. Ihan nimellään länkyttävät.

Niillä on jopa virallinen yhdistyskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

Kuulostaa ihan joltain 1800-luvun alusta kertovasta kartanokirjallisuudesta, missä emännät komensi piikojaan ja alisti miniöitään.  Silloin se oli ikään kuin normaalia, niinhän piti ollakin.

Ei minunkaan eka anoppini mikään kultakimpale ollut, mutta ei hän koskaan sanonut, että minun pitäisi häntä totella eikä edes antanut sanattomasti sellaista ymmärtää.  

Kyllä niin oudolta kuulostaa.  Jos minulle suoraan noin sanottaisiin, niin ikinä en enää menisi anoppilaan enkä ikinä päästäisi anoppia meille.  Samassa tilaisuudessa, esim. häissä tai muissa juhlissa voisin olla ja jonkun sanan sanoakin, mutta en ryhtyisi mihinkään tekemisiin enää.  

Ja ihan varmasti kykenisin anopin "rajattomuuden" pitämään kurissa.  Ei hän ovesta sisään tule jos minä en päästä.  Puhelimeen en vastaisi ja jos pihaan ilmestyisi, niin siinä saisi sitten hootoilla.  Jos hän alkaisi ikkunoita rikkomaan, niin sitten soittaisin poliisit.  Ja miehen laittaisin hoitamaan kaikki asiat äitinsä kanssa, itse en niihin puuttuisi yhtään.  Tuskin se anoppi kenenkään oven taa pyssyn kanssa tulee heilumaan tai laittaa jengiläisen asialle.

Olen minä vaikeampiakin tapauksia pystynyt selvittämään, joten ihmettelen näitten miniöitten lällymäisyyttä.   Jos anoppi noin raivostuttaa, niin pysykää kaukana.   Ei se ole vaikeata.  Ja jos anoppi "pitkin kyliä" kulkee valittamassa ja valehtelemassa, niin mitäs jos antaisitte niin tehdä.  Senkun höpisee, kyllä normi ihmiset osaa erottaa, kuka puhuu paskaa ja kuka ei.  Jos joku soittaa ja kysyy, että onko noin, niin sitten voi rauhallisesti selittää, mistä on kyse.

Draaman rakentaminen on tietysti helppoa ja kivaakin, mutta ihan yhtä helppoa on olla sitä rakentamatta.

Noin juuri. Taitaisiko tuon paremmin sanoittaa. Kiitos kommentista, täyttä asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä maassa ole ihan yhtä paljon kauhuanoppeja sekä kauhuminiöitä. Anopin arvosteleminen on vain yleisesti paljon hyväksytympää kuin miniän.

Itse asiassa ne suurten ikäluokkien isovanhemmat ei muuta teekään kuin mollaa nykyäitejä ja miniöitä. Ihan nimellään länkyttävät.

Niillä on jopa virallinen yhdistyskin.

Suurten ikäluokkien isovanhemmat ovat jo maaksi maatuneet.

Suuret ikäluokatkin ovat jo monet isoisovanhempia. Joka ikäluokassa on moneen lähtöön väkeä.

Mikä usein näyttää kangertavan, suuret ikäluokat elivät vielä vaatimattomasti ( pääosa) , huonosti koulutettuja ( 11 % ylioppilaita). Kaupunkilaiset urbanisoituneet lapset ja miniät sitten halveksivat näitä maalaisia jotka aamujunalla tulevat marjasanko tuliaisina. Vaivaksi tuovat, kuka nyt niitä syö kun kaupasta saa purkkimehuja ja hedelmiä.

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Terv.Abuela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koitan pysyä poissa poikieni perheiden arjesta. Olen päättänyt etten sekoa mihinkään, en käy kylässä kutsumatta. Auttaisin jos pyydetään mutta onneksi Suomessa asuvan pojan perhe pyytää pääasiassa käytännön apua miniän vanhemmilta, asuvat lähempänäkin. Pojalle soitan yleensä töihin jos minulla on asiaa tai kyselen kuulumisia.

Toisella on ulkomaalainen vaimo ja hänen kanssaan olen oikeastaan henkisesti läheisempi vaikka asuvat kaukana. Siellä kulttuurissa arvostetaan toisella tapaa vanhempia ihmisiä.

Tuo on niin totta. Asumme Espanjassa (juuri nyt kesän vietossa Suomessa). Kyllä siellä äitejä ja anoppeja arvostetaan ja kunnioitetaan ihan toisella tavalla kuin täällä. Espanjalainen mies järkyttyisi jos hänen äitiään irvuiltaisi kuten nämä äitykäiset täällä. Suomalaisen miehen kannattaisi todella katsoa kenen kanssa perheen perustaa. Raskasta on sen miehenkin elämä kun äitiä jatkuvasti haukutaan ja riitaisa tilanne on päällä koko ajan. Ei ihme, että eroja on niin paljon.

Tokihan syitä löytyy arvostelulle puolin ja toisin, mutta jotain rajaa ilkeilylle ja loan heitolle.

Eikö tyytymätön suomalainen voisi nähdä joskus jotain hyvääkin toisessa ihmisessä, jopa anopissa tai omassa äidissään?

P.S. Ketjun nolo aloitus kuvaa hyvin aloittajaa itseään.

Tässä taas kirjailee ihminen, jolla on hyvin yksioikoinen käsitys ihmisistä. On helppo olla kunnioittava, jos esimerkiksi anoppi on mukava tai edes asiallinen. Mutta oikeasti on olemassa aivan kamalia anoppeja, ilkeitä, pisteliäitä, nöyryyttäviä, mielisairaita, pahaa puhuvia, alkoholisteja ja vaikka mitä. Jos ei ole elämässään kokenut mitään tai kokemus rajoittuu omaan pikkuelämään ja luulee sen olevan yksi ainut totuus vaikkapa anopeista tai esimerkiksi miniöistä, niin on melko yksinkertainen.

Anoppeja ja miniöitä, ylipäätään ihmisiä on todella joka lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Olen minä vaikeampiakin tapauksia pystynyt selvittämään, joten ihmettelen näitten miniöitten lällymäisyyttä.   Jos anoppi noin raivostuttaa, niin pysykää kaukana.   Ei se ole vaikeata.  Ja jos anoppi "pitkin kyliä" kulkee valittamassa ja valehtelemassa, niin mitäs jos antaisitte niin tehdä.  Senkun höpisee, kyllä normi ihmiset osaa erottaa, kuka puhuu paskaa ja kuka ei.  Jos joku soittaa ja kysyy, että onko noin, niin sitten voi rauhallisesti selittää, mistä on kyse.

Vau mikä ohje. Antaa huudella vaan ja huoritella, koska kyllä porukka huomaa kuka puhuu läpi päähänsä. Oispa itsekin tajunnut ku tein pitkiä päiviä töissä ja kotona kuuntelin exän suusta hänen äitinsä satuilut päivän päätteeksi. Eihän sellainen nyt tietenkään saa loukata eikä tuntua pahalle kun hyvää se anoppi vaan tarkoittaa ku suputtelee poikansa korvaan et panen mun opettajia ja työpaikkaohjaajia et saisin hyviä arvosanoja. Töissäkään en käy vaan juoksen baareissa panemassa kaikki kulmakunnan ukot läpi. Kummasti mulle vaan se palkka tuli töistä mitä en ollut edes tehnyt 😂

Kuvitteleeko? Vai onko hän sittenkin äitinäsi ihan tosissaan? Pitääköhän hän sinua vieläkin vauvan asteelle jääneenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä maassa ole ihan yhtä paljon kauhuanoppeja sekä kauhuminiöitä. Anopin arvosteleminen on vain yleisesti paljon hyväksytympää kuin miniän.

Itse asiassa ne suurten ikäluokkien isovanhemmat ei muuta teekään kuin mollaa nykyäitejä ja miniöitä. Ihan nimellään länkyttävät.

Tämä jo kuulostaa hurjalta. Luulin, ettei heistä ole enää mitään jäljellä, mutta vielä haudastakin tulevat mollaamaan nykyäitejä.

Suuret ikäluokat ovat syntyneet 1945-1950 ja

Heidän isovanhemmat 1900-luvun alussa tai 1800-luvulla.

Ja suurista ikäluokistakin on jo suurin osa kuollut tai jos elää, ovat jo isoanoppeja.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Jep, minun anoppi on myös nuori mummo (jotain 45v kun meidän esikoinen syntyi), joten ei olisi mikään ihme jos joku kuvittelisi lasten äidiksi. Eikä olisi mikään ongelma jos joku niin luulisi. Mutta meillä onkin anopin kanssa hyvät välit, ei tuppaudu liikaa mutta on lasten kanssa mielellään. Kyllä noita on itsekin tullut vastaan sellaisia aikuisia lasten kanssa joista tulee mietittyä onkohan kyseessä vanha äiti vai nuori/nuorekas mummo, koska tosiaan se 40-50v voi hyvinkin olla kumpaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä maassa ole ihan yhtä paljon kauhuanoppeja sekä kauhuminiöitä. Anopin arvosteleminen on vain yleisesti paljon hyväksytympää kuin miniän.

Miniöiden haukkuminen tehdään pienemmässä piirissä, nuoremmat taas anonyymisti netissä. Saa muuten ihan hirveästi kuraa niskaansa, kun joskus on jotain poikkipuolista anopistaan maininnut. Ymmärsitkö väärin, ylireagoitko? Pitää vaan sietää kun on puolison äiti kyseessä... Ja se kaikkien aikojen typerin fraasi: ei se mitään pahaa tarkoittanut.

Sano sille, et aattelevat säälien, et rassukka vanhoilla päivillä posahtanu paksuks, vahinkoraskaus, kun luuli et vaihtarit jo vieny lis.kyvyn. Kyllä siinä on ne yövalvomiset ym.rasitteet ja sitte vielä 18v urakkaa jäljellä. Johan anopin mieli saattaa muuttua kun kerrot salaisuutena mitä naapurit oikeesti aattelee.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.

Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.

On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.

Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.

Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Ettei vain olisi itse aiheutettu ongelma, kun kaikesta vedetään herne nenään ja jostakin syystä, monet vauvan saatuaan, lakkaavat elämästä ja elävät lapsen kautta.

Ei edes isät, saati isovanhemmat osaa hoitaa lasta ja linnoudutaan neljän seinän sisälle kotiin ja kaiken elämän ulkopuolelle, usein vuosiksi.

On todella huolestuttavaa, kun taaperoikäiset pelkäävät ja vierastavat muita ihmisiä, itkevät pelosta, jos joku muu, kuin äiti on metrin päässä.

Ja äiti on ainoa lapselle luotettava aikuinen, ei edes isän syli kelpaa.

Ja ilmiötä jotkut äidit pitävät normaalina ja kuuluvan kehitykseen. Ei kuulu.

Ai se että haukutaan koko ajan joka paikassa olisi niiden haukuttavien syy. Kyllä olet TYHMÄ. Puheenvuorosi on just sitä yhtä ja samaa vihapuhetta, josta kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Lueppas nyt vaikka tämä ketju tai mikä tahansa ketju jossa on aiheena anoppi ja miniä, ja tule sitten kertomaan kumpiako haukutaan enemmän.