Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi
Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi. Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.
Nuorien? Nämä haahkat eivät ole nuoria nähneetkään. Nykyään ensisynnyttäjien ikä taitaa olla jo yli kolmenkympin eikä se todellakaan ole mikään nuoren äidin ikä enää. Kunhan rähisevät aikansa kuluksi, tulevaisuuden kauhuanopit itse.
Voi elämä, itsehän olen jo kuuskymppinen mummo, muttei tulisi mieleenkään kutsua itseäni tyttäreni tai poikani lasten äidiksi! Ei ole mitenkään "normaali lipsautus" moinen, vaan kuulostaa oikeasti todella, todella häiriintyneeltä jos joku, joka EI OLE lapsen äiti, nimittelee itseään tämän lapsen äidiksi! Siitä saa ja kannattaa kimpaantua, ei siinä ole kysymys mistään, että "nykyäidit pahoittaa mielensä kaikesta" vaan ihan oikeasti tuollaiseen on syytä puuttua.
N64
Kuka tätäkin alapeukuttaa? Noinhan asia on, perin kummallista kutsua itseään äidiksi lapselle, jonka äiti ei ole.
Ihan sama, kun jos minä vaarina alkaisin nimittää itseäni pojantyttärelleni "isiksi" ! Eikö olisi outoa?! Nii-in.
M56
Tunnen yhden tällaisen isoisän, joka tekee FB-päivityksiä lapsenlapsestaan tyyliin "Meidän poika pääsi heittämällä valintakokeesta sisään haluamalleen linjalle" ja "Meidän teekkaripoika aloittaa tänään armeijassa" o_O
Tuo "teekkaripoika" vielä joten kuten menee, mutta toisen poikaa ei vaan voi nimittää omakseen, saati kaapata kokonaan itselle ja vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta se on ihan normaalia että omalle koiralle puhuttelee itseään äitinä koska kyllä koira on lasten huuteluista oppinut tietämään kuka äiti on.
Mutta toisten ihmisten lasten, naapureiden kissojen tai koirienkaan kanssa todella outoa olisi noin sanoa vaikka olisi miten väsynyt.
Tietäisitpä kuinka moni lapsi sanoo opettajaansa vahingossa äidiksi. Jopa vielä yläkoulussa. Sinä ehkä olet täydellinen, kaikki muut eivät ole.
Enhän minä siitä kirjoittanutkaan että lapsi kutsuu vahingossa väärää ihmistä äidiksi vaan siitä että joku väärä ihminen tituleeraa itse itseään äidiksi. Ja mikä ihmeen täydellinen ihminen? Kuka niin on väittänyt?
Minulle ei varmasti tule ongelmaa, että puhuisin lapsenlapsille (joita ei vielä ole) itsestäni äitinä, kun en omankaan lapsen kohdalla tätä ilmaisua käyttänyt. Minä olin aina lapselle minä ja mieheen viittasin tämän nimellä. Lapsi kyllä pienempänä puhutteli minua äitinä, mutta ei enää koululaisena.
Kun varsinaisia ihmislapsenlapsia ei vielä ole, puhun tyttären koirasta välillä lapsenlapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.
Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.
Se on kauheaa myös lapsille, jos on niitä pienempiä serkkuja, joista tulee ne uudet suosikit. Meilläkin miehen vanhemmat hylkäsi meidän lapset täysin, kun nuorempi ohitti taaperovaiheen. Samaan aikaan miehen sisko alkoi saamaan lapsia ja näitä nyt lellitään ihan urakalla. Tänä kesänä jätimme miehen sukujuhlat väliin, kun emme halunneet, että lapset joutuvat katsomaan miten isovanhempien elämä pyörii yhtäkkiä niiden pienempien ympärillä ja meidän lapsia ei valehtelematta edes huomata. En ymmärrä miten vaikeaa olisi huomioida tasapuolisesti kaikkia.
Tämä. Oma mummoni oli tuon kaltainen. Itse en muista, että minua olisi hemmoteltu, koska silloin meitä serkkuja syntyi joka vuosi. Mutta sitten oli pidempi tauko ja 2 kk:n aikana syntyi 2 vauvaa. No ekan kaksi kuukautta mummo hyysäsi sitä ekana syntynyttä ja sen jälkeen unohti ja siirtyi seuraavaan. Tämmä 2 kk vanhempi oli todella surullinen kun mummo aina syytti häntä kaikista lapsien välisistä riidoista ja muisti aina vain tätä nuorempaa. Nuorempi ehtikin sitten nauttia 10 vuotta mummon sulmäteränä ennen kuin syntyi uusi serkkuja ja oli aivan ihmeissään kun mummo unohti hänet kokonaan.
Tasapuolisuus lapsien kohdalla olisi kiva juttu.
Tasapuolisuus olisi kiva, mutta itse kyllä myönnän enemmän hoitavani ja tekevän kaikkea tyttäreni lasten kanssa, koska he suhtautuvat kaikkeen sellaiseen rennosti. Miniältä tulee juuri kaikenlaista neuvoa ja vaatimusta ihan kuin en osaisi lapsia hyvin hoitaa, ja oikein valvotaan, että miten se nyt hoitaa.
Joten annan heidän sitten enemmän olla omassa ylhäisessä seurassaan ja silleen. Ihmisiä me mummelitkin vaan olemme.
No, mun mummo ei olisi tuolla pystynyt selittämään käytöstään, koska hänellä on vain tyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.
No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.
Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.
Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....Edesmennyt isomummoni puhui olevansa minun äitini - hän oli tuolloin 93v ja vaikeasti dementoitunut. Luuli ihan oikeesti mua tyttärekseen. Olin tuolloin alle kouluikäinen, ja olihan se hämmentävää, mitä mummeli sekoilee. Mutta joo, pointtini oli, ettei ns täysissä järjissään oleva ihminen puhuttele itseään kenenkään äidiksi, jonka äiti ei ole :D
No tietenkin puhuttelee :D Kaikenlaisia hölmöjä sitä maailmassa onkin :D
On jopa ihan yleinen sanonta että anna kun äiti näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.
No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.
Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.
Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....Edesmennyt isomummoni puhui olevansa minun äitini - hän oli tuolloin 93v ja vaikeasti dementoitunut. Luuli ihan oikeesti mua tyttärekseen. Olin tuolloin alle kouluikäinen, ja olihan se hämmentävää, mitä mummeli sekoilee. Mutta joo, pointtini oli, ettei ns täysissä järjissään oleva ihminen puhuttele itseään kenenkään äidiksi, jonka äiti ei ole :D
No tietenkin puhuttelee :D Kaikenlaisia hölmöjä sitä maailmassa onkin :D
On jopa ihan yleinen sanonta että anna kun äiti näyttää.
No ei puhuttele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kuvittelevat että toiset ajattelevat tai luulevat heistä jotain? Toki jos tulee puhetta, niin asia on selvä. Mutta aika paljon on tapauksia joissa esimerkiksi mummo hihkuu että häntä luultiin vauvan äidiksi, vaikka kukaan ei varmaan ajatellut hänestä yhtään mitään. Ei ihmisiä kiinnosta mikään muu kuin oma pärse.
Hki-Vantaa-Espoossa noin onkin. Maaseudulla pienessä kaupungissa kuten tää meidän, ihmiset tulevat juttelemaan. Eivätkä vain ja ainoastaan kiinnostu omasta persiistä.
Ja harvoinpahan ne mummot mitään hihkuu. Nykyisiä yli 50v. mummoja tuskin luullaan vauvojen äideiksi. Ennen äidit ja mummot olivat 10-20v. nuorempia.
Tiedetään, että nykyisin ensisynnyttäjien ikä on yleensä 30v ja ylikin. Noin on omassa lähipiirissä käynyt.
Maalla synnyttäjien ikä on alhaisempi samoin vähemmän koulutetuilla.
Sinänsä mikään ihme ei ole se mistä ap kertoo. Nuori anoppi on vielä monella he jotka ovat saaneet lapsensa nuorina ja voivat olla itsekin pienen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen äiti, vieläpä moninkertainen. Onneksi on mukavat miniät ja vävyt.
Muuttaisin kyllä heti etelänmaille, jos minulle ilkeiltäisi tuohon malliin. Muuten, miksi nämä äidit eivät itse hoida omia lapsiaan jos anoppi tai äiti niin kovin kyrsii? Toisaalta sitten vingutaan mikseivät hoida...?Terv. äiti, mummo, anoppi
Olen johonkin toiseen keskusteluun jo vastannut mutta vielä kerran... Hoidan lapset mielelläni itse. Jos minulla on jotain menoa oletan, että lasten isä haluaa hoitaa lapsensa. Olen myös sukulaisille kertonut, että osaan pyytää apua, jos koen tarvitsevani sitä. Mutta pahimmillaan mummo tuli 4 päivänä peräkkäin vaatimaan joko minua poistumaan kotoani, että hän saa hoitaa vauvaa tai vaihtoehtoisesti vauvaa mukaansa omaan kotiinsa.
Minä en ole ikinä vinkunut, kun mummo ei hoida. Nämä jotka kaipaavat mummoa hoitajaksi ovat varmastikin niitä joilta on kärtetty lapsenlapsia ja sitten kun semmoinen on saatu heihin ei pidettäkään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.
No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.
Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.
Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....Edesmennyt isomummoni puhui olevansa minun äitini - hän oli tuolloin 93v ja vaikeasti dementoitunut. Luuli ihan oikeesti mua tyttärekseen. Olin tuolloin alle kouluikäinen, ja olihan se hämmentävää, mitä mummeli sekoilee. Mutta joo, pointtini oli, ettei ns täysissä järjissään oleva ihminen puhuttele itseään kenenkään äidiksi, jonka äiti ei ole :D
No tietenkin puhuttelee :D Kaikenlaisia hölmöjä sitä maailmassa onkin :D
On jopa ihan yleinen sanonta että anna kun äiti näyttää.
No ei puhuttele.
Kyllä puhuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei varmasti tule ongelmaa, että puhuisin lapsenlapsille (joita ei vielä ole) itsestäni äitinä, kun en omankaan lapsen kohdalla tätä ilmaisua käyttänyt. Minä olin aina lapselle minä ja mieheen viittasin tämän nimellä. Lapsi kyllä pienempänä puhutteli minua äitinä, mutta ei enää koululaisena.
Kun varsinaisia ihmislapsenlapsia ei vielä ole, puhun tyttären koirasta välillä lapsenlapsena.
En kyllä kamalasti yllättyisi, jos koiraa lapsenlapsena pitävä ihminen alkaisikin puhumaan itsestään äitinä lapsenlapselle. Ihan yhtä tärähtänyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.
No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.
Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.
Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....Se tulee automaattisesti, on vain sana, eikä se tarkoita että henkilö kuvittelisi olevansa poikasi äiti. Kyllähän ihmiset joskus kutsuu toisia ihmisiäkin väärillä nimillä, kun ne lipsahtaa vahingossa. Jos äiti kutsuu miniäehdokastaan poikansa exän nimellä vahingossa, niin ei se luule sitä naista siksi exäksi. Oma mummonikin luetelin aina rimpsun lapsenlapsien nimiä, ennenkuin oikea osui kohdalle, mutta ei se silti luullut Minjaa Elisaksi, vaikka välillä sillä nimellä saattoi kutsuakin.
Pointtina on se, että kun on tottunut sanomaan itseään äidiksi, niin se jää päälle. Voi olla että sinäkin huomaat sen 20 vuoden kuluttua.
Tuli tästä mieleen :D
7 lapsen äiti kun soitti vanhimman lapsensa firmaan, niin hän sanoi aina että "äiti täällä hei, onko pekka siellä" :D
Firman työntekijätkin puhuttelivat häntä äitinä :D Kun hän kävi lapsensa työpaikalla niin heti kysyttiin ottaako äiti kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.
Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.
Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.
Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:
1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut
2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.
Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.
Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.
Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.
Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.
Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajatKirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.
Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.
Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.
Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.
Ymmärrän just mitä tarkoitat, ja näen ihan samoin! Omaa anoppiani pidän kuin kukkaa kämmenellä, enkä puhu hänestä ikinä pahaa missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne.
Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.
Tuolta saa vertaistukea.
Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.
Kyllä se siitä taas piristyy, kun lapsenlapsi saa lapsia. Oma esikoinen sai vuosi sitten lapsen ja mun äiti höyrähti ihan yhtä pahasti kuin silloin, kun mun lapset syntyi. Onneksi ikä painaa sen verran, että ei ihan samalla tavalla jaksa enää koettaa omia ja pamahtaa kylään kysymättä. Ja mun lapsi osaa onneksi pitää puolensa mua paremmin.
Me ollaan kaikki saatu parikymppisinä (mun äiti 21, minä 24, mun lapsi 23) ekat lapset, että ei se vieläkään ole kuin kuusikymppinen isomummo. Mutta ihan ei samalla lailla onneksi jaksa kuin silloin nelikymppisenä. Ei esimerkiksi mangu joka viikonloppu lasta yökylään tai kutsu omaa kotiaan lapsen kodiksi tai sisustanut sille omaa huonetta. Puuttuu ja päsmäröi kuten ennenkin, mutta antaa lapsen olla vanhemmillaan sovinnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne.
Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.
Tuolta saa vertaistukea.
Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.
Kyllä se siitä taas piristyy, kun lapsenlapsi saa lapsia. Oma esikoinen sai vuosi sitten lapsen ja mun äiti höyrähti ihan yhtä pahasti kuin silloin, kun mun lapset syntyi. Onneksi ikä painaa sen verran, että ei ihan samalla tavalla jaksa enää koettaa omia ja pamahtaa kylään kysymättä. Ja mun lapsi osaa onneksi pitää puolensa mua paremmin.
Me ollaan kaikki saatu parikymppisinä (mun äiti 21, minä 24, mun lapsi 23) ekat lapset, että ei se vieläkään ole kuin kuusikymppinen isomummo. Mutta ihan ei samalla lailla onneksi jaksa kuin silloin nelikymppisenä. Ei esimerkiksi mangu joka viikonloppu lasta yökylään tai kutsu omaa kotiaan lapsen kodiksi tai sisustanut sille omaa huonetta. Puuttuu ja päsmäröi kuten ennenkin, mutta antaa lapsen olla vanhemmillaan sovinnolla.
Ja sinä laitat lapsellesi perinnöksi tuollaisen? Miksi te katselette tuollaista ihmistä?
Tästä tulikin mieleen kun mumma joskus lapsuudessa sanoi että "äiti tekee nyt ruokaa".
Mun mielestä se oli toooosi hauskaa ja mummakin naurahteli että olisi varmaan päiväunien aika.
En ole traumatisoitunut tuosta, se on vaan elämää herranjumala :D Rip Mumma <3
Mitenkäs se on, saako teidän oma äiti eli lapsen toinen mummu kutsua lastanne miksi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se on, saako teidän oma äiti eli lapsen toinen mummu kutsua lastanne miksi haluaa.
Jaaha, jätskipakettijankkaaja ilmestyi. Lapsi ei ole edelleenkään se jätskipaketti, johon sukulaisilla on tietty samansuuruinen nautintaoikeus.
Ja ei, äitejä on vain yksi.
Mulla on onneksi mukavat anopit (puolison äiti ja äitipuoli). Hyvin on tullut heidän kanssaan juttuun.
Mut on myös ollut kauhuanoppi, joka levitteli valheita ja pyrki jatkuvasti vaikuttamaan minun ja exän väleihin suputtamalla satuja exän korvaan. Satuja, joita exä sitten toisteli kuin papukaija. Miksi minun olisi pitänyt sietää huorittelua? Miksi minun olisi pitänyt sietää sitä, että huuteli pitkin kyliä et valehtelen koulutustaustani ja juoksen panemassa kaikkea mikä liikkuu?
Lisäksi mulla oli maailman paras mummo sekä se rajaton kammomummo. Sen rajattoman kammomummon aiheuttamia traumoja ja ongelmia korjaillaan vielä tänäkin päivänä. Vaikka se kammomummo on ollut kuolleena jo yli 10 vuotta.
Te, jotka puolustelette anopin tai isovanhemman rajatonta käytöstä, miksi se on teistä ok? Miksi on ok, että rajaton isovanhempi rakkauden nimissä mollaa lapsen toista vanhempaa ja antaa lapsen ymmärtää ettei vanhempi rakasta? Miksi on ok kertoa lapselle et mummi/pappa tekis lapsen kanssa jotain kivaa mut tyhmät vanhemmat ei anna lupaa? Miksi on ok et isovanhempi laittaa lapsenlapset paremmuusjärjestykseen? Miksi on ok manipuloida lasta pelottelemalla esim. poliiseilla?
Alue: Aihe vapaa
Tunnen yhden tällaisen isoisän, joka tekee FB-päivityksiä lapsenlapsestaan tyyliin "Meidän poika pääsi heittämällä valintakokeesta sisään haluamalleen linjalle" ja "Meidän teekkaripoika aloittaa tänään armeijassa" o_O