Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi
Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset kuvittelevat että toiset ajattelevat tai luulevat heistä jotain? Toki jos tulee puhetta, niin asia on selvä. Mutta aika paljon on tapauksia joissa esimerkiksi mummo hihkuu että häntä luultiin vauvan äidiksi, vaikka kukaan ei varmaan ajatellut hänestä yhtään mitään. Ei ihmisiä kiinnosta mikään muu kuin oma pärse.
Saati tässä tapauksessa, kun äiti ajattelee että mummo ajattelee mitä muut ajattelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Se että isoäiti tunkee äidin paikalle ja stressaa äitiä on omien tarpeiden tyydyttämistä ja henkistä väkivaltaa eikä mitään rakkautta.
Tämä on tuoreen äidin hormonihöyryista harhakuvittelua, josta äiti pääsee eroon kun hormonit tasoittuvat. Paitsi jos on muutenkin epävakaa, silloin kuvittelee loppuun asti anopistaan (ja muistakin ihmisistä kaikkea) ja pilaa tällä tavoin omilta lapsiltaan elämän tärkeitä asioita.
Lapsethan siinä kärsivät, mutta e ei tällaista epävakaata äitiä haittaa, kunhan itse saa tyydytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Se että isoäiti tunkee äidin paikalle ja stressaa äitiä on omien tarpeiden tyydyttämistä ja henkistä väkivaltaa eikä mitään rakkautta.
Tämä on tuoreen äidin hormonihöyryista harhakuvittelua, josta äiti pääsee eroon kun hormonit tasoittuvat. Paitsi jos on muutenkin epävakaa, silloin kuvittelee loppuun asti anopistaan (ja muistakin ihmisistä kaikkea) ja pilaa tällä tavoin omilta lapsiltaan elämän tärkeitä asioita.
Lapsethan siinä kärsivät, mutta e ei tällaista epävakaata äitiä haittaa, kunhan itse saa tyydytyksen.
Ei ole. Lapseni ovat 20 ja 18. Eikä lapseni ole jääneet mistään paitsi paitsi paskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉
Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.
On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti
Kun sain yli 20 vuotta sitten ekan lapsen, äitini sanoi että hän ja miehensä voisivat olla lapselle "vähän niinkuin varaäiti ja varaisä"... sanoin että sä oot kyllä isoäiti. Todellisuudessa hän ei ollut kovin kiinnostunut olemaan juurikaan tekemisissä lasten kanssa, mikä ei ole kauheasti harmittanut. Lapsilla on ihanat isovanhemmat isän puolelta, ja pitkään jo toisetkin rakkaat isovanhemmat bonusäitinsä puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉
Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.
On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti
Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne.
Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.
Tuolta saa vertaistukea.
Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.
Kyllä se siitä taas piristyy, kun lapsenlapsi saa lapsia. Oma esikoinen sai vuosi sitten lapsen ja mun äiti höyrähti ihan yhtä pahasti kuin silloin, kun mun lapset syntyi. Onneksi ikä painaa sen verran, että ei ihan samalla tavalla jaksa enää koettaa omia ja pamahtaa kylään kysymättä. Ja mun lapsi osaa onneksi pitää puolensa mua paremmin.
Me ollaan kaikki saatu parikymppisinä (mun äiti 21, minä 24, mun lapsi 23) ekat lapset, että ei se vieläkään ole kuin kuusikymppinen isomummo. Mutta ihan ei samalla lailla onneksi jaksa kuin silloin nelikymppisenä. Ei esimerkiksi mangu joka viikonloppu lasta yökylään tai kutsu omaa kotiaan lapsen kodiksi tai sisustanut sille omaa huonetta. Puuttuu ja päsmäröi kuten ennenkin, mutta antaa lapsen olla vanhemmillaan sovinnolla.
Ja sinä laitat lapsellesi perinnöksi tuollaisen? Miksi te katselette tuollaista ihmistä?
Ihan oikeinhan se on ettei anna omien katkeruuksien vaikuttaa omien lasten elämään.
Jotkut ihmiset ymmärtävät että mummo on hurahtanut, ja rakastaa lapsenlapsiaan, eikä ole tahallaan ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne.
Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.
Tuolta saa vertaistukea.
Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.
Kyllä se siitä taas piristyy, kun lapsenlapsi saa lapsia. Oma esikoinen sai vuosi sitten lapsen ja mun äiti höyrähti ihan yhtä pahasti kuin silloin, kun mun lapset syntyi. Onneksi ikä painaa sen verran, että ei ihan samalla tavalla jaksa enää koettaa omia ja pamahtaa kylään kysymättä. Ja mun lapsi osaa onneksi pitää puolensa mua paremmin.
Me ollaan kaikki saatu parikymppisinä (mun äiti 21, minä 24, mun lapsi 23) ekat lapset, että ei se vieläkään ole kuin kuusikymppinen isomummo. Mutta ihan ei samalla lailla onneksi jaksa kuin silloin nelikymppisenä. Ei esimerkiksi mangu joka viikonloppu lasta yökylään tai kutsu omaa kotiaan lapsen kodiksi tai sisustanut sille omaa huonetta. Puuttuu ja päsmäröi kuten ennenkin, mutta antaa lapsen olla vanhemmillaan sovinnolla.
Ja sinä laitat lapsellesi perinnöksi tuollaisen? Miksi te katselette tuollaista ihmistä?
Ihan oikeinhan se on ettei anna omien katkeruuksien vaikuttaa omien lasten elämään.
Jotkut ihmiset ymmärtävät että mummo on hurahtanut, ja rakastaa lapsenlapsiaan, eikä ole tahallaan ilkeä.
Mistähän sinä puhut?
Tuossa on kyse mielenterveysongelmaisesta sukulaisesta. Lapsia pitää suojella tuollaisilta.
Rajaton isovanhempi ei ole hyväksi lapsen psyykelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksillä isovanhemmilla samaa. Pienet kiinnostavat, isot ei yhtään. Arvelen sen johtuvan siitä että pienet ovat johdateltavissa ja ihailevat kritiikittä isovanhempia. Isommilla on omat ajatukset ja kriittiset mielipiteet, joita ei pysty samalla tavalla kontrolloimaan. Isovanhemmilla on haasteita myös itsenäistymisen ja erillisyyden hyväksymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.
Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.
Tässä voi olla että "ne isot" ovat oppineet äidiltään että tämä mummo on huono ihminen. Viisastellaan, vastustetaan, kerrotaan mitä mieltä äiti on mummosta, mummon kodista ja ruuista.
En minäkään sitten kutsuisi. Toki joskus n. 10- vuotiaina lastenlapset jotain sanoivat tyyliin, äiti sanoi sitä taikka tätä sinusta. Minulla oli lepsuna luonteena varaa jättää lasten puheet imaan arvoonsa ja todeta meidän ihmisten olevan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉
Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.
On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti
Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.
Kyllä minä vieläkin vien äidin haudalle ( kuollut yli 30 v sitten) kukkia , en sano mummoksi äitiäni.
Samoin kun sisarukset tapaamme, äitimme on äiti, ei mummo meille. Äiti oli äiti loppuun asti, huolehti puhelimessa minustakin kun olin pienten lasten äiti. Ennen kuolemaansa ( yli 80 v ) osti kaupungilla käydessään minulle 3 litran teräskattilan mikä edelleen on paras kattilani. Uudet teräsastiat huonompaa laatua.
( Meillä ei paljon lahjoja osteltu, enintään juuri käyttötavaraa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen reilut 50v isoäiti, sattuneista syistä olin kaupassa klo 20.50 2v lapsen lapsen kanssa. Luoja mitä katseita sain. En tiedä luulivatko äidiksi vai lapsen ryöstäjäksi.
Mutta hyvä, että suhde lapsen lapseen on ollut hyvä pikkuvauvasta asti, minulla ja lapsella ei ollut mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksillä isovanhemmilla samaa. Pienet kiinnostavat, isot ei yhtään. Arvelen sen johtuvan siitä että pienet ovat johdateltavissa ja ihailevat kritiikittä isovanhempia. Isommilla on omat ajatukset ja kriittiset mielipiteet, joita ei pysty samalla tavalla kontrolloimaan. Isovanhemmilla on haasteita myös itsenäistymisen ja erillisyyden hyväksymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta jännä juttu tuo vain ihan pienistä lapsenlapsista kiinnostuminen. Meillä isovanhemmat, varsinkin anoppi ja appi, olivat omasta halustaan valtavan isona apuna, kunnes nuorempi täytti kolme. Meillä on siis kaksi lasta 2 vuoden ikäerolla. Isovanhemmat halusivat nähdä lapsia monta kertaa viikossa ja yökylätarjouksia sateli.
Nyt isompi on jo kohta koululainen, mutta isovanhempia ei enää kiinnosta yhtään. Voin vain haaveilla, että pääsisimme joskus jossain käymään vain miehen kanssa. Nyt sitä apua ja omaa aikaa vasta tarvitsisi, kun on työelämässä ja aivan poikki koko ajan.
Tässä voi olla että "ne isot" ovat oppineet äidiltään että tämä mummo on huono ihminen. Viisastellaan, vastustetaan, kerrotaan mitä mieltä äiti on mummosta, mummon kodista ja ruuista.
En minäkään sitten kutsuisi. Toki joskus n. 10- vuotiaina lastenlapset jotain sanoivat tyyliin, äiti sanoi sitä taikka tätä sinusta. Minulla oli lepsuna luonteena varaa jättää lasten puheet imaan arvoonsa ja todeta meidän ihmisten olevan erilaisia.
Meillä kiinnostus lapsenlapsiin loppuu siinä vaiheessa kun eivät viihdy sylissä. Pienempää voidaan pitää tuntitolkulla sylissä ja samalla puhua "eihän sinusta tule noin villiä kuin isoveljestä? Ethän sinä ole noin paha/tuhma/villi..." Joo, meillä on ihan tavalliset lapset, mutta eivät viihdy 4-vuotiaana sylissä pitkiä aikoja.
En ikinä puhu lapsille pahaa isovanhemmistakaan, enkä muistakaan ihmisistä. Mutta suojaan lasta kyllä tuommoisilta" sinä olet paha lapsi"-puheilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉
Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.
On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti
Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.
Eikös äidin rooli ole ikuinen? Sen vaan pitäisi muuttua lasten kasvaessa, mutta kyllä niiden lasten äitinä pysyy ihan loppuun saakka. Vähintään biologisesti, jos muuten välejä ei ole. Kyllähän nekin naiset jotka ovat joutuneet lapsensa hautaamaan ovat niiden kuolleiden äitejä.
Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät.
Tässä keskustellaankin niiden anoppien vajavaisuuksista. Ei sullakaan tuo järki kovin kirkkaana juokse, kun et edes lukea osaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se on, saako teidän oma äiti eli lapsen toinen mummu kutsua lastanne miksi haluaa.
Mun äiti kutsu jo mua ja siskoa miksi sattuu. Aina oli nimet sekaisin, sieltä tuli litaniana niin lemmikkien kuin meidänkin nimet, jos joku osuisi kohdalleen. Ihan pienestä lapsesta aina äidin kuolemaan saakka. Lista vaan piteni kun oli äidin omat lemmikit, meidän lemmikit, me, ja meidän lapset..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.
Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉
Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.
On täysin mahdotonta olla mummo olematta äiti
Ei ole. Äidin roolihan on loppunut jo monta vuotta ennen mummoutta.
Eikös äidin rooli ole ikuinen? Sen vaan pitäisi muuttua lasten kasvaessa, mutta kyllä niiden lasten äitinä pysyy ihan loppuun saakka. Vähintään biologisesti, jos muuten välejä ei ole. Kyllähän nekin naiset jotka ovat joutuneet lapsensa hautaamaan ovat niiden kuolleiden äitejä.
Ei ole. Se äidin työ tehdään kun lapset on alaikäisiä. Sen jälkeen ei ole äidin roolia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät.
Heillä on toivottavasti myös normaalilla järjellä varustettu anoppi, aina näin ei ole.
Omalla anopillani oli aikoinaan kauhea anoppi, niinpä hän itse päätti käyttäytyä toisin omia miniöitään kohtaan.
Äitini vihasi anoppiaan, toisaalta äitini vihasi myös miniäänsä. Eli tyylejä löytyy kovin monenlaisia.
Alue: Aihe vapaa
Meillä yksillä isovanhemmilla samaa. Pienet kiinnostavat, isot ei yhtään. Arvelen sen johtuvan siitä että pienet ovat johdateltavissa ja ihailevat kritiikittä isovanhempia. Isommilla on omat ajatukset ja kriittiset mielipiteet, joita ei pysty samalla tavalla kontrolloimaan. Isovanhemmilla on haasteita myös itsenäistymisen ja erillisyyden hyväksymisessä.