Onko tosiaan niin että ihmisen elämän tarkoitus on oravanpyörä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työpaikka kyllästyttää kannattaa hakea muita työpaikkoja.

Itse sain firman sisällä siirron Helsingistä Rovaniemelle.

Ei kaduta.

Itellä riitti kun jäin vakkaritoimesta keikkalaiseksi samalle työvoimapula alalle. Töissä iisimpää, päätän itse lomien ajankohdan ja pituuden, myös vapaapäivät on siellä mihin ne rakennan, ei työvelvoitetta eikä lomakieltoja. 

Tuota ratkaisua minäkin miettinyt, keikkaa kyllä riittäisi satavarmasti, sen olen nähnyt konkreettisesti jokapäiväisessä työssäni.

Mutta koska olen melkein 10v joutunut tekemään pätkätöitä niin, että esim.kesät työttömänä niin on aivan silmittömän suuri kynnys jättäytyä enää pois vakituiselta paikalta joka minulla on ollut n.9v.

Se, että on kesät työtön, ei ole lomaa eikä rentoa, se on painetta ja stressiä taloudellisesti ainakin.

En tiedä, ehkä joskus, asuntolainaakin on vielä n.2v verran maksettavana, mutta ehkäpä kun täytän 50v niin jätän "vakituisen" oravanpyörän. Toisaalta se taas heikentäisi entisestään huonoa eläkepottiani jolle sillekin pääsen vasta n.68v mummona.

En kyllä ikinä tule jaksamaan sinne asti tässä työssä, 8h/pvä ma-pe, en mitenkään.

Kylläpä iski epätoivoinen olo, taas🥺😢

Elämän tarkoitus on n...ussiminen:/ Tätä tehdään niin pitkään, kun pystytään.

Vierailija kirjoitti:

Lottoaminen on turhaa, ennemmin säästän palkasta.

On ehkä turhaa mutta edes pienenpieni mahdollisuus voittaa miljoonia. Ja menee sitä rahaa muuhunkin turhuuteen ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan mulla. Opiskelin kyllä, mutta mieluista alaa. Ei tällä alalla ole töitä enkä aio tehdä töitä jotka ei kiinnosta. Teen taidetta kotona.

Jaa. En osaa.

Voisin, mutta ei ole lahjoja tuohon. On lahjoja tänne oravanpyörän ammatteihin.

Itse tajusin jo lapsena, etten ole kahdeksasta neljään-ihminen. Töitä täytyy tehdä, mutta kannattaa miettiä ammatteja tarkkaan ja pyrkiä siihen, että saa itselleen sopivan työn. Monet ovat esimerkiksi löytäneet ilon yleistyneistä etätöistä. Perhettä en myöskään koskaan perustanut. En usko, että olisin jaksanut. Teen minua kiinnostavia asioita ja nautin hitaudesta. 

Onpa köyhien ihmisten elämä hidasta. Jännä miten oma varallisuus päättää pitkälti sen miltä elämä tulee näyttämään.

Ihmiselämän tarkoitus on onnellisuus, tietoisuus ykseydestä, sielusta ja itseoivallus. Työ voi liittyä näihin tai olla uuvuttavaa ja merkityksetöntä sekä masentavaa puurtamista tai jotain siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työpaikka kyllästyttää kannattaa hakea muita työpaikkoja.

Itse sain firman sisällä siirron Helsingistä Rovaniemelle.

Ei kaduta.

Itellä riitti kun jäin vakkaritoimesta keikkalaiseksi samalle työvoimapula alalle. Töissä iisimpää, päätän itse lomien ajankohdan ja pituuden, myös vapaapäivät on siellä mihin ne rakennan, ei työvelvoitetta eikä lomakieltoja. 

En tiedä alaasi, mutta siis ketään ei kiinnosta, milloin päätät olla pois ja milloin töissä? Mitä tapahtuu tulotasollesi, jos pidät lomia enemmän? Miten keikkojen hankkiminen tapahtuu? Löytyykö aina ja helposti vai joutuuko nähdä vaivaa ja sopia aikatauluista jne?

Yleensä ei ole ilmaisia lounaita, niin jostain olet ehkä joutunut luopumaan tuon vaihdoksen myötä.

"

Tuntuu että yleinen kaava on tämä:

Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.

Elämä on tätä samaa päivästä toiseen, aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, sitten jotain kotitöitä, kaupassa käyntiä, kavereiden näkemistä.

Lottovoitosta on kyllä kivaa haaveilla, mutta eihän sieltä koskaan päävoittoa taida tulla.

Onko tosiaan tämä elämän tarkoitus?

"

Olet täysin vapaa keksimään paremman toimintamallin, kukaan ei pakota oravanpyörään. Voit elää yhteiskunnan ulkopuolella erakkona tai spurguna, kökkiä metsämökissä järsimässä itse kasvattamaasi naurista, kukaan ei estä. Ongelma on siinä, että ihmisapina haluaa ja tarvitsee erilaisia asioita, katon pään päälle, vaatetta, ruokaa, laajakaistaa, puhelinta, älylaitteita, eikä niitä jaeta missään ilmaiseksi. Jotta on varallisuutta hankkia em. tarpeet jne. tarvitaan työtä, työtä josta saa varallisuutta, tekevät ne joilla on hyvä koulutus. Jotta on hyvä koulutus, täytyy opiskella ja jopa oppia asioita, mutta se palkitsee hyvillä ansioilla, joita tuhlaamalla voit kuluttaa aikaasi odottaessasi eläkettäsi/kuolemaasi, kumpi nyt sattuu kohdalle ensin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämän tarkoitus on onnellisuus, tietoisuus ykseydestä, sielusta ja itseoivallus. Työ voi liittyä näihin tai olla uuvuttavaa ja merkityksetöntä sekä masentavaa puurtamista tai jotain siltä väliltä.

Itselleni työ on muuttunut yhä enemmän merkityksettömäksi puurtamiseksi. Siitä on paljon haittaa onnellisuudelleni. Voisin koko loppuelämäni harrastaa, viettää aikaa yksin kotona, välillä kavereiden kanssa, matkustella, nukkua pitkään. Työ ei tuo minulle mitään kovin tarpeellista paitsi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pois oravanpyörästä.

Säästän pienestä siivoojan palkastani kaiken mitä pystyn.

400 e saan kuussa säästöön.

Eihän tällaisella säästämisellä ikinä lähdetä oravanpyörästä, mutta onpahan jotain turvaa vanhuuden varalle.

Tuossa on vaan se harmi, että niille säästöille on ottaja helposti.

Yhteiskunta ottaa säästöt mielellään ennen kuin antaa toimeentulotukea.

Toisin sanoen viimeistään vanhuudessa menettää säästöt.

Eli mitä hyötyä on elää nuukaati ja säästää.

Itse juuri säästöjen takia en saa tt-tukea. Suututtaa.

Hyvät ihmiset tehkää kuten minä eli säästäjä patjan alle. Itse laitan sivuun joka kuukausi 600 e. Eipä pääse Kela rokottamaan, jos sattuu, että esim sairauden myötä joutuisi kelan tukia hakemaan. Eikä pääse myöskään hoivakotisysteemi rokottamaan. Annan mielummin rahani lapsilleni, kun koittaa se päivä , että hoivakotiin joutuisin.

Kukaan meistä ei voi tyhjentävästi vastata että  mikä on elämän tarkoitus. Joten kyllä, tuo aloituksen kuvaama elämänkaari, kyllä se voi olla elämän tarkoitus yhtä hyvin kuin mikä tahansa muu.

Ihmisellä on myös vapaus itse määritellä oman elämänsä tarkoitus. Jotkut eivät edes vaivaudu pohtimaan moista. 

Eletään päivä kerrallaan. Odotellaan oivallusta visiitille. Kenties se yllättää meidät kuolinvuoteellamme. 

Hirveetähän tämä on. Viikonloppuisin niin poikki töiden takia, että se menee melkein sängyllä maatessa. Tai pakolliset kotihommat täytyy hoitaa. Pääsehän sitä eläkkeelle sitten vanhana kääpänä. Sittenhän se elämä on jo muutenkin ohi. 

Monella hyönteisellä ainut tehtävä on vaan lisääntyminen. Kun uusi sukupolvi on tehty, yksilö kuolee pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pois oravanpyörästä.

Säästän pienestä siivoojan palkastani kaiken mitä pystyn.

400 e saan kuussa säästöön.

Eihän tällaisella säästämisellä ikinä lähdetä oravanpyörästä, mutta onpahan jotain turvaa vanhuuden varalle.

Tuossa on vaan se harmi, että niille säästöille on ottaja helposti.

Yhteiskunta ottaa säästöt mielellään ennen kuin antaa toimeentulotukea.

Toisin sanoen viimeistään vanhuudessa menettää säästöt.

Eli mitä hyötyä on elää nuukaati ja säästää.

Itse juuri säästöjen takia en saa tt-tukea. Suututtaa.

Hyvät ihmiset tehkää kuten minä eli säästäjä patjan alle. Itse laitan sivuun joka kuukausi 600 e. Eipä pääse Kela rokottamaan, jos sattuu, että esim sairauden myötä joutuisi kelan tukia hakemaan. Eikä pääse myöskään hoivakotisysteemi rokottamaan. Annan mielummin rahani lapsilleni, kun koittaa se päivä , että hoivakotiin joutuisin.

Hyvä idea, mutta älä turhan kauaa säilö kun käteinen aiotaan ajaa alas

Uppis kirjoitti:

"

Tuntuu että yleinen kaava on tämä:

Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.

Elämä on tätä samaa päivästä toiseen, aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, sitten jotain kotitöitä, kaupassa käyntiä, kavereiden näkemistä.

Lottovoitosta on kyllä kivaa haaveilla, mutta eihän sieltä koskaan päävoittoa taida tulla.

Onko tosiaan tämä elämän tarkoitus?

"

Olet täysin vapaa keksimään paremman toimintamallin, kukaan ei pakota oravanpyörään. Voit elää yhteiskunnan ulkopuolella erakkona tai spurguna, kökkiä metsämökissä järsimässä itse kasvattamaasi naurista, kukaan ei estä. Ongelma on siinä, että ihmisapina haluaa ja tarvitsee erilaisia asioita, katon pään päälle, vaatetta, ruokaa, laajakaistaa, puhelinta, älylaitteita, eikä niitä jaeta missään ilmaiseksi. Jotta on varallisuutta hankkia em. tarpeet jne. tarvitaan työtä, työtä josta saa varallisuutta, tekevät ne joilla on hyvä koulutus. Jotta on hyvä koulutus, täytyy opiskella ja jopa oppia asioita, mutta se palkitsee hyvillä ansioilla, joita tuhlaamalla voit kuluttaa aikaasi odottaessasi eläkettäsi/kuolemaasi, kumpi nyt sattuu kohdalle ensin.

Oravanpyörään kyllä tavallaan pakotetaan, muita vaihtoehtoja ei meille missään välissä esitellä. Kun synnytään, meille annetaan sosiaaliturvatunnus jolla meidät sidotaan yhteiskuntaan. Sitten alkaa oppivelvollisuus, jossa koulutetaan pienestä pitäen lähinnä työelämään ja yhteiskunnassa toimimiseen tarvittavia taitoja. Ja kappas vain, sehän voi olla tulkittavissa lasten oravanpyöräksi. Kouluttautumista päivästä toiseen täysi-ikäistymiseksi asti. Tuon rumban jälkeen on jo niin aivopesty (tuo on osuvin sana tähän), että muu kuin aikuisten oravanpyörän pyörittämiseen alkaminen harvoilla käy edes mielessä tai näyttäytyy vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lottoaminen on turhaa, ennemmin säästän palkasta.

On ehkä turhaa mutta edes pienenpieni mahdollisuus voittaa miljoonia. Ja menee sitä rahaa muuhunkin turhuuteen ihmisillä.

Ilmeisesti olen ollut tyytyväinen pääosin elämääni, vaikka vuoristarataa on välillä mentty. Koskaan en ole kuitenkaan tuntenut tarvetta lotota tai haaveilla miljoonista. 

Neuvon vakavasti, te jotka pystytte, hypätkää pois oravanpyörästä. Itselläni oravanpyörä alkoi heti opintojen jälkeen, sain ammatin, mutta siinä piti isossa yrityksessä alkaa melko lailla pohjalta. Olihan se aluksi kiinnostavaa tutustua työelämään, saada säännöllistä palkkaa ja käydä työssä säännöllisesti joka päivä kellon mukaan. Vähitellen se alkoi ottaa päähän, päätin ryhtyä jatko-opiskeluihin ja tähdätä korkeammalle. Rahoitin lisäopiskelua mm. keikoilla ravintoloissa ja erilaisissa tilaisuuksissa dj:nä ja esiintyjänä.  Lopulta olin koulutukseltani entisiä pomojani korkeammalla, mutta se ei sinänsä vie suoraan minnekään. Entinen työpaikka ei kiinnostanut enää ja ryhdyin free-lanceriksi, joka olikin hieno käänne elämässäni. Oli työtä, oli vapautta ja omaa aikaa. Olin niin menestynyt, että valtakunnallinen suuryritys halusi palkata minut. Omat ehdot olivat melko vapaa työaika eikä mitään kellokortteja..ja oma huone. Se järjestettiin. Viihdyin! Mutta meni vuosikymmen ja iso yritys joutui lamavaikeuksiin, kuten muutkin alan yritykset. Aiemmin perustamani oma yritykseni  pelasti minut ja jatkoin sen avulla ison yrityksen asiakkaille töitä kuten ennenkin, vaikka ison yrityksen tarina oli loppu. Olin nyt siis täysin vapaa mistään oravanpyörästä, tein töitä silloin kun ne olivat kiinnostavia, ja matkustelin, pidin myös omaa aikaa. Nyt olen jo eläkkeellä, mutta yritä pois oravanpyörästä jos voit, se ratkaisee monia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Neuvon vakavasti, te jotka pystytte, hypätkää pois oravanpyörästä. Itselläni oravanpyörä alkoi heti opintojen jälkeen, sain ammatin, mutta siinä piti isossa yrityksessä alkaa melko lailla pohjalta. Olihan se aluksi kiinnostavaa tutustua työelämään, saada säännöllistä palkkaa ja käydä työssä säännöllisesti joka päivä kellon mukaan. Vähitellen se alkoi ottaa päähän, päätin ryhtyä jatko-opiskeluihin ja tähdätä korkeammalle. Rahoitin lisäopiskelua mm. keikoilla ravintoloissa ja erilaisissa tilaisuuksissa dj:nä ja esiintyjänä.  Lopulta olin koulutukseltani entisiä pomojani korkeammalla, mutta se ei sinänsä vie suoraan minnekään. Entinen työpaikka ei kiinnostanut enää ja ryhdyin free-lanceriksi, joka olikin hieno käänne elämässäni. Oli työtä, oli vapautta ja omaa aikaa. Olin niin menestynyt, että valtakunnallinen suuryritys halusi palkata minut. Omat ehdot olivat melko vapaa työaika eikä mitään kellokortteja..ja oma huone. Se järjestettiin. Viihdyin! Mutta meni vuosikymmen ja iso yritys joutui lamavaikeuksiin, kuten muutkin alan yritykset. Aiemmin perustamani oma yritykseni  pelasti minut ja jatkoin sen avulla ison yrityksen asiakkaille töitä kuten ennenkin, vaikka ison yrityksen tarina oli loppu. Olin nyt siis täysin vapaa mistään oravanpyörästä, tein töitä silloin kun ne olivat kiinnostavia, ja matkustelin, pidin myös omaa aikaa. Nyt olen jo eläkkeellä, mutta yritä pois oravanpyörästä jos voit, se ratkaisee monia ongelmia.

Tuo nyt ei vaan voi käydä helposti, että ryhdynpä freelanceriksi tai perustanpa oman yrityksen. Ikäänkuin sen jälkeen kaikki olisi hemmetin helppoa, lomaa mielin määrin, rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja työ on yhtäkkiä ihan erilaista ja irti oravanpyörästä. Eihän tuo nyt vaan voi mennä noin kuin harvoilla. Voi mennä, jos on esim. erityisen pätevä, hyvä markkinoimaan osaamisensa ja oikeasti osaa tehdä jotain paljon haluttua asiaa, josta maksetaan erityisen hyvin.

Ei ole. Osta pieni talo maalta ja valtio haluaa veroja sen omistamisesta sekä maasta. Sähkö-, viemäri- ja vesiliittymä, tie liittymä, remontoi vanhatalo ilmatiiviiksi....... Alle yksi prosentti ihmisistä ei rikastu lisää jos et ole osa oravanpyörää. Roska auto käy katsomassa tyhjää roskista, koska valtio määrää näin vaikka roskis olisi tyhjä. Itse voit valita vaikka naapurikunnasta yrityksen kuka käy katsomassa tyhjää roskista, kunhan joku käy, eikö kuullosta egologiselta? Miksi talonrakennus tuotteille annetaan vai maksimissaan 10-20 vuoden takuu, koska näin tehdään huonoa ja sinun pitää aina ostaa uutta. Kuluta, kärsi ja unhoita.