Onko tosiaan niin että ihmisen elämän tarkoitus on oravanpyörä?

Kyllä on. Kaikki ovat omanlaisessaan oravanpyörässä. Myös yrittäjät, taiteilijat ja tutkijat.

En mä tiedä tarviiko sitä kokea että kuuluu oravanpyörään, lähe kaikkihan me jollain tapaa siihen kuulutaan, mutta mistä sitten saisi merkityksellisyyden tunteen?

Mä ajattelen niin, että meidän elämän perimmäinen tarkoitus ja perusta on pitää itsemme hengissä ja tuottaa mahdollisesti jälkikasvua, ja pitää heidät hengissä ja luoda heille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet elämään.

Voi kuulostaa vähän hihhuloinnilta, mutta itse koen niin, että yhteys maahan, luontoon ja tähän ympäristöön on kaiken perusta. Maasta olemme tulleet ja maahan olemme tuleva.

Ihminen pystyy silloin olemaan onnellinen, kun kokee että omilla tekemisillään on hyötyä itselleen ja/tai perheelleen. Nykyään rahaa määrittelee kaikkea, rahan ajatellaan olevan välikäsi kaikkeen. Me tarvitsemme ruokaa, asumuksen ja turvaa. Lähes kaikkiin näihin tarvii rahaa. Ja tehdä töitä jollain tapaa. Mutta tarviiko sen olla niin, voisiko sen rahan jättää siitä välistä pois?

Onnellisuus tulee siitä, että tunnet kuuluvasi johonki, ja koet että sillä mitä teet on merkitystä itsellesi. Ja se johonkin kuuluminen ei tarkoita yhteiskuntaa ja tätä keinotekoista oravanpyörää.

Vaan sitä mistä me alunperin olemme tulleet ja mihin me ihmisetkin kuulumme, luonto. Ei meidän kuulu tuhota luontoa saadaksemme keinotekoisia onnellisuuden välineitä(materia; vaatteet, elektroniikka jnejne. lista on loputon), niillä saamme hetkellisesti viihdykettä ja keinotekoisen onnellisuuden tunteen, mutta emme sisintä merkityksellisyyden tunnetta. Sen sijaan meidän kuuluisi elää rinnakkain luonnon kanssa, olla osa tätä kaikkea mitä meidän ympärillä oikeasti on.

Meillä itsellämme on osittainen omavaratalous, toinen vanhemmista käy osittain töissä kodin ulkopuolella. Kaiken mahdollisen ruoan ja muun tarpeellisen pyrimme tuottamaan itse. Elämme vuodenaikojen rytmissä, yhteydessä maahan ja luontoon. Onhan siinä tekemistä, mutta en usko että elämän tarkoitus on muutenkaan vaan olla tekemättä mitään. Ihminen on koko historian tehnyt fyysistä työtä, ja sen kuuluu mennä niin.

Nykyään sitä kompensoidaan kuntosaleilla ja muulla keinotekoisella, kun on huomattu että eipä se ihminen pysykään kunnossa jos kaikki fyysinen työ tyrkätään koneille, joita ihmiset vaan istualleen hoitaa.

On esimerksksi täysin eri asia nostaa perunoita maasta kellariin, kun tiedät että sillä merkitystä itsellesi ja perheellesi. Teet sitä siksi, että siitä saat ravintoa, jota tarvitset eläkseesi.

Ei ole mitään hienompaa, kun keväällä nähdä luonnon heräävän eloon ja nähdä kurkien palaavan. Ja kokea että on itse osa sitä kaikkea luontoa ympärillään.

Nyt lähden viemään heinät latoon talvisuojaan, kun on ollut viimein muutama aurinkoisempi päivä ja heinät seipäillä on kunnolla kuivunut. Ja koen että sillä on merkitystä, saamme eläimille talven varalle ruokaa jotta saamme ravintoa myös itsellemme talveksi. Sitten lähden siivoamaan ja tuulettamaan kellarin kuntoon syksyä säilömistä varten. Ja ihan yhtälailla tunnen sillä työllä olevan suuri merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa, oravanpyörästä pois jättäytyminen on monelle taloudellinen mahdottomuus. Täällä odotellaan lottovoittoa.

Ei kannata enää lotota tai odotella voittoa, itse lottosin vuosia.

Muutama viikko sitten voitin n. 400e

Nyt olen enää 5e tappiolla veikkaukselle. Lopetin ajoissa.

Loton päävoiton saaminen on erittäin epätodennäköistä.

Vihdoin minäkin ymmärsin tämän.

Ei enää yhtää ylimääräistä euroa minulta valtiolle.

Oravanpyörästä pääsee ainoastaan rahan avulla. Tavallinen työntekijä ei tuloillaan pääse oravanpyörästä koskaan irti.

Vihaan työpaikkaani ja sen työilmapiiriä.

Mutta vaihtoehtoja ei ole. Täytyy vaan kestää.

Työttömänä stressaisi vielä enemmän kaikki hakemukset ja muut lippulaput.

Loppujen lopuksi helpolla pääsee kun menee aamulla töihin ja iltapäivällä pääsee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan työpaikkaani ja sen työilmapiiriä.

Mutta vaihtoehtoja ei ole. Täytyy vaan kestää.

Työttömänä stressaisi vielä enemmän kaikki hakemukset ja muut lippulaput.

Loppujen lopuksi helpolla pääsee kun menee aamulla töihin ja iltapäivällä pääsee pois.

Helpolla?!

Oletko tosissasi?!

Minä en ainakaan pääse helpolla.

Aamulla pitää herätä viideltä.

Suoraan sanottuna täyttä pas*kaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan työpaikkaani ja sen työilmapiiriä.

Mutta vaihtoehtoja ei ole. Täytyy vaan kestää.

Työttömänä stressaisi vielä enemmän kaikki hakemukset ja muut lippulaput.

Loppujen lopuksi helpolla pääsee kun menee aamulla töihin ja iltapäivällä pääsee pois.

Helpolla?!

Oletko tosissasi?!

Minä en ainakaan pääse helpolla.

Aamulla pitää herätä viideltä.

Suoraan sanottuna täyttä pas*kaa!!

Se on kyllä väärin että tämä yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen aikataulun mukaan!

Kukahan senkin on päättänyt?

Minä aion pyrkiä ensi vaaleissa eduskuntaan!

Hyvän palkan, hyvien työsuhde-etujen ja leppoisan työn kun saa, niin oravanpyörä ei tunnu enää pahalta.

Vierailija kirjoitti:

En mä tiedä tarviiko sitä kokea että kuuluu oravanpyörään, lähe kaikkihan me jollain tapaa siihen kuulutaan, mutta mistä sitten saisi merkityksellisyyden tunteen?

Mä ajattelen niin, että meidän elämän perimmäinen tarkoitus ja perusta on pitää itsemme hengissä ja tuottaa mahdollisesti jälkikasvua, ja pitää heidät hengissä ja luoda heille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet elämään.

Voi kuulostaa vähän hihhuloinnilta, mutta itse koen niin, että yhteys maahan, luontoon ja tähän ympäristöön on kaiken perusta. Maasta olemme tulleet ja maahan olemme tuleva.

Ihminen pystyy silloin olemaan onnellinen, kun kokee että omilla tekemisillään on hyötyä itselleen ja/tai perheelleen. Nykyään rahaa määrittelee kaikkea, rahan ajatellaan olevan välikäsi kaikkeen. Me tarvitsemme ruokaa, asumuksen ja turvaa. Lähes kaikkiin näihin tarvii rahaa. Ja tehdä töitä jollain tapaa. Mutta tarviiko sen olla niin, voisiko sen rahan jättää siitä välistä pois?

Onnellisuus tulee siitä, että tunnet kuuluvasi johonki, ja koet että sillä mitä teet on merkitystä itsellesi. Ja se johonkin kuuluminen ei tarkoita yhteiskuntaa ja tätä keinotekoista oravanpyörää.

Vaan sitä mistä me alunperin olemme tulleet ja mihin me ihmisetkin kuulumme, luonto. Ei meidän kuulu tuhota luontoa saadaksemme keinotekoisia onnellisuuden välineitä(materia; vaatteet, elektroniikka jnejne. lista on loputon), niillä saamme hetkellisesti viihdykettä ja keinotekoisen onnellisuuden tunteen, mutta emme sisintä merkityksellisyyden tunnetta. Sen sijaan meidän kuuluisi elää rinnakkain luonnon kanssa, olla osa tätä kaikkea mitä meidän ympärillä oikeasti on.

Meillä itsellämme on osittainen omavaratalous, toinen vanhemmista käy osittain töissä kodin ulkopuolella. Kaiken mahdollisen ruoan ja muun tarpeellisen pyrimme tuottamaan itse. Elämme vuodenaikojen rytmissä, yhteydessä maahan ja luontoon. Onhan siinä tekemistä, mutta en usko että elämän tarkoitus on muutenkaan vaan olla tekemättä mitään. Ihminen on koko historian tehnyt fyysistä työtä, ja sen kuuluu mennä niin.

Nykyään sitä kompensoidaan kuntosaleilla ja muulla keinotekoisella, kun on huomattu että eipä se ihminen pysykään kunnossa jos kaikki fyysinen työ tyrkätään koneille, joita ihmiset vaan istualleen hoitaa.

On esimerksksi täysin eri asia nostaa perunoita maasta kellariin, kun tiedät että sillä merkitystä itsellesi ja perheellesi. Teet sitä siksi, että siitä saat ravintoa, jota tarvitset eläkseesi.

Ei ole mitään hienompaa, kun keväällä nähdä luonnon heräävän eloon ja nähdä kurkien palaavan. Ja kokea että on itse osa sitä kaikkea luontoa ympärillään.

Nyt lähden viemään heinät latoon talvisuojaan, kun on ollut viimein muutama aurinkoisempi päivä ja heinät seipäillä on kunnolla kuivunut. Ja koen että sillä on merkitystä, saamme eläimille talven varalle ruokaa jotta saamme ravintoa myös itsellemme talveksi. Sitten lähden siivoamaan ja tuulettamaan kellarin kuntoon syksyä säilömistä varten. Ja ihan yhtälailla tunnen sillä työllä olevan suuri merkitys.

Asun kerrostalossa, en ole koskaan asunut maalla. En koe elämääni mahdottomaksi oravanpyöräksi. En ole kovin kiinnostunut materiasta, matkoista tai kalliista harrastuksista. Teen 6 h työpäivää, tosin on lapsia joten luppoaikaa ei ole mahdottomasti.

Mutta siis: kertomasi kuulostaa houkuttelevalta. Joskus mietin olisiko se onnellista elämää minullekin. Toisaalta en tiedä onko kyseessä lopulta ihmistyypistä. Eilenkin kävin mustikassa, ja se oli mukavaa. Minusta on kiva käydä metsässä, on hauska päästä osallistumaan risusavottoihin tai niittämiseen tms.

Mutta usein metsässä pohdin, olisiko metsä, pellot, jatkuvaa tekemistä vaativa elämäntapa minulle lopulta ihan vain tylsää. Kun romantiikka häviäisi ja arki alkaisi, olisinko lopulta vastakkain sen kanssa, että olen pohjimmiltaan (luulen olevani) tekstin ja ideoiden maailmaa rakastava ihminen. Ehkä minun kuitenkin kannattaa tehdä nykyistä työtäni ja maksaa jollekin perunoista ja viljasta, kasvatella parvekkeella jotain ilokseni..

Itse olen vähän epäileväinen sen suhteen, kuinka moni maalla asuva on oikeasti irti nykyajan mukavuuksista ja turvaverkoista saati muista verkoista (sähkö, vesi, ruokahuolto). Siis että ns aitous tai vapaus on kovin suhteellista..

Ratkaisu on säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen jo nuorena.

Ensimmäisen miljoonan saaminen on aivan he.vetin vaikeaa, lähes mahdotonta. Mutta jos sen miljoonan sitten saat on sen jälkeen mahdoton estää vaurastumasta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Monethan eivät kestäkään tätä systeemiä ja tekevät itsemurhan. Sillä tavalla tästä ainakin pääsee pois.

Tämä vitunpaskasysteemi ei nykyisin edes toimi ihmisten hyväksi vaan itseään varten, ihmisten vahingoksi jopa.

Virikkeettömyys ja toimettomuus voi johtaa aivan samaan. Ja netin suurkuluttajista tulee todella usein erittäin aggressiivisia keskustelijoita.

Elämän tarkoitus on syödä ja lisääntyä. Lokkikin tuon ymmärtää.

All work and no play makes Jack a dull boy

Elämän tarkoitus on se mitä itse haluat tarkoitukseski laittaa. Muuten elämä vain on, lähinnä tarkoituksena lisääntyä ja pitää elämä yllä jatkossakin. Jos olisimme täysin alkuperäisessä tilassa, aika menisi ravinnon hankkimiseen ja pedoilta ja vihollisilta puolustautumiseen. Nyt tehdään samaa, mutta eri muodossa. Joku voisi sanoa että sivistyneemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että työn täyttämä oravanpyörä on se mikä vanhentaa ihmisiä ulkoisestikin eniten.

Jaa, mulla on hieman erilainen huomio. Työttömissä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevissa on paljon enemmän ikäistään vanhemman näköisiä kuin työssäkäyvissä. 

Joo. Aniharvalle se "ikuinen loma" tuntuu sopivan. Itse olen kiitollinen työpaikastani, on terveysongelmaa ja jos kaikki lääkärikäynnit pitäisi itse maksaa, vaikeaksi menisi. Terveyskeskuksesta saa buranaa, ei labroja ja tutkimuksia.

Se, miksi yhä useampi on mielestään oravanpyörässä, johtuu mielestäni siitä, että mm. koulutuksen, työelämän ja yhteiskunnan asettamat vaatimukset ovat kasvaneet valtavasti. Olen samaa mieltä siitä, että tavalla tai toisella kaikki ovat oravanpyörässä mutta onhan niissä pyörissä eroa.

Isovanhempani olivat samoissa työpaikoissa koko työuransa, asema vain nousi sen aikana jonkin verran. Ei ollut stressiä työttömyydestä, ei ollut pitkää ja vaativaa koulutusputkea takana (tosin ei myöskään ollut mahdollista kouluttautua). Heillä oli varaa hankkia omakotitalo ja kaksi lasta, matkustella ja harrastaa. Heillä oli ihan eri tavalla vapaa-aikaa kuin aiemmilla tai myöskään nykyisillä sukupolvilla. He vaikuttivat tyytyväisiltä elämäänsä.

Vanhempani syntyivät aikana, jolloin oli jo periaatteessa kenelle tahansa mahdollista kouluttautua ja sitä kautta myöhemmin sai paremman taloudellisen aseman. No vanhempani eivät näin tehneet, isäni katui pitkään jälkikäteen tätä kun näki mihin korkealla koulutuksella olisi siihen aikaan päässyt. Myös heillä oli silti varaa ja aikaa omakotitaloon, useaan lapseen, lasten kaliisiin harrastuksiin jne. vaikka he joutuivatkin kokemaan 90-luvun laman ja mm. työttömyyttä. Vanhempani ovat eläneet strssaavampaa elämää kuin isovanhempani ja kokeneet isoja muutoksia työelämässä. Ovat onnellisia kun ovat nyt päässeet eläkkeelle.

Minä ja sisarukseni olemme eläneet hyvin suorituskeskeisessä maailmassa, ja mehän olemme suorittaneet. Kaikkilla on korkeakoulututkinto työllistäviltä aloilta. Itse pääsin unelma-alalleni mutta koin burnoutin vaativien opintojen vuoksi. Yksi meistä oli aika pitkään työttömänä 2008 laman osuessa opintojen loppupuolen ja valmistumisen yhteyteen, vaikka hänen alansa kärsi silloinkin periaatteessa työvoimapulasta (vain paljon kokemusta omanneet kelpasivat ja kelpaavat nykyään) ja hänen meriittinsä opinnoissa ovat hyvät. Yksi ei pidä alastaan mutta sillä maksaa asuntolainan mitä hänen unelma-alansa ei maksaisi. Hänen puolisonsa on selvästi keskimääräistä parempi omalla, kysytyllä alallaan, silti ollut vaikeuksia löytää työpaikka. Kenellekään ei ole omakotitaloa eikä lapsia eikä liiemmin vapaa-aikaa. Vain yhdellä on "vakityö" eli toistaiseksi voimassa oleva sopimus ja sekin voi katketa huonoina aikoina nopeasti. En sano, että olisimme onnettomia tai huono-osaisia, mutta ainakin on ollut ja on vaativaa.

Puolisoni on menestynyt kansainvälisellä mittapuulla ja hänelle on kysyntää. Hän rakastaa alaansa ja on siinä hyvä. Vapaa-aikaa hänellä kuitenkin on vähiten. Emme halua lapsia, mutta tähän menoon eivät lapset edes sopisi. Eikä minusta ja puolisostani tuntuisi reilulta hankkia lapsia kun olemme itse nähneet mitä tässä nykyisessä maailmassa menestyminen vaatii. Ja vaatii meitä nuoremmilta yhä vain enemmän, yhä harvemman onnistuessa. En tosin tiedä kuinka kauan tämä nykysuunta voi edes teoriassa enää jatkua.

Ei elämällä ole mitään tarkoitusta. Nauti mistä pystyt ja luo oma tarkoituksesi. Et ole maailmalle tai kenellekään mitään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monethan eivät kestäkään tätä systeemiä ja tekevät itsemurhan. Sillä tavalla tästä ainakin pääsee pois.

Tämä vitunpaskasysteemi ei nykyisin edes toimi ihmisten hyväksi vaan itseään varten, ihmisten vahingoksi jopa.

Niin, tämän juuri luin kirjasta, joka käsitteli tuota elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta. Se on jo ollut monen ratkaisu.

Mikä kirja kyseessä? Kiinnostaisi lukea. Itse painin samojen kysymysten äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos työpaikka kyllästyttää kannattaa hakea muita työpaikkoja.

Itse sain firman sisällä siirron Helsingistä Rovaniemelle.

Ei kaduta.

Itellä riitti kun jäin vakkaritoimesta keikkalaiseksi samalle työvoimapula alalle. Töissä iisimpää, päätän itse lomien ajankohdan ja pituuden, myös vapaapäivät on siellä mihin ne rakennan, ei työvelvoitetta eikä lomakieltoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikä tulisi laskea ainakin 60 vuoteen.

Miksi sitä aina vaan nostetaan?

Kansaeläkkeen sai, kun täytti 64 vuotta, jos oikein muistan. Saksassa eläkejärjestelmän kehitellyt Bismarck valitsi iäksi 70 vuotta. Miksi? Koska hyvin harvat elivät tuolloin niin pitkään.

Suomessa eläkeikä säädettiin silloisen keskimääräisen eliniän mukaiseksi, eli siis tarkoituskaan ei ollut kuin se, että noin puolet ihmisitä olisivat ehtineet eläkkeestä nauttimaan jokusen vuoden. Ehkä hurja ajatus, mutta samoin perustein nykyinen eläkeikä pitäisi olla 80 v. tietämissä. Ei normitöissä olevat USAlaiset jää eläkkeelle. Rikkaimmat/hyväpalkkaiset, jotka ovat onnistuneet keräämään sijoitusvarallisuutta, voivat eläkkeelle jäädä. Joitakin virkamiehiä on myös, jotka saavat eläkettä. Eipä Suomessakaan eläkkeelle jääty aiemmin. Maatilalla jokainen teki kykyjensä mukaan hommia kuolemaansa saakka, kuten myös käsityöläiset ja yrittäjät. Oliko se sitten oravanpyörää vai ei?

Aiemmin ajattelin itse, että mikäs tässä, mielenkiintoiset työt, miksipäs töitä ei voisi tehdä niin pitkälle kuin kunto kestää. Joiduin sitten hetkeksi sivuraiteelle ja vaikeaan elämänvaiheeseen. Päädyin hakemaan hieman uutta suuntaakin työuralleni ja lopulta olen kuitenkin työtehtävissä, jotka ovat hyvin lähellä aiempaa työtäni. Nyt 55 vuotiaana tuntuisi, että mitä pikemmin pääsisi eläkkeelle, sen parempi. Millään ei tahtoisi jaksaa kiinnostua ja uppoutua työasioihin kuten ennen. Siitä huolimaatta olen edelleen sitä mieltä, että ihmisen kuuluisi tehdä "hyödyllisiä" asioita kykyjensä mukaan kuolemaansa asti. Sehän voi olla myös vaikka vapaaehtoistyötä, talkoita, hyväntekeväisyyttä, lastenlasten hoitamista, ..., ei välttämättä palkkatyötä. Hyödyllisyyden kokemus on kuitenkin usealle tärkeää mielenterveyden, itsetunnon ja hyvän mielen kannalta.