Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan niin että ihmisen elämän tarkoitus on oravanpyörä?
24.07.2022 |
Tuntuu että yleinen kaava on tämä:
Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.
Elämä on tätä samaa päivästä toiseen, aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, sitten jotain kotitöitä, kaupassa käyntiä, kavereiden näkemistä.
Lottovoitosta on kyllä kivaa haaveilla, mutta eihän sieltä koskaan päävoittoa taida tulla.
Onko tosiaan tämä elämän tarkoitus?
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän elämässä ole mitään sisäistä ulottuvuutta (hengelliset ja/tai henkiset tavoitteet)? Tokihan elämä jää pintapuoliseksi, jos sitä määrittelee lähinnä arkiset askareet ja harrastukset, materia ja pakonomainen kokemusten tavoitteleminen.
No jokainen voi määritellä itselleen tavoitteita elämässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se oli absoluuttinen totuus ihmisen elämän tarkoituksesta ylipäätään.
Miten muuten määrittelet "pintapuolisuuden"? Miten esim. meditointi olisi syvällisempää kuin esim. Alppien yli patikoiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma, niuhoimpia oravanpyöräläisiä myös äärimmäisesti ärsyttää jos joku tekee jotain muuta vaikka ei eläisi heidän piikkiinsäkään. Ei oravanpyörässäkään mitään vikaa jos sellainen elämäntapa on oma juttu, mistä tykkää ja haluaa kuulua sillä tavalla yhteiskuntaan, mutta asiat voi tehdä monella muullakin tavalla. Nykyihmiset ovat vain alkaneet jättää lapset tekemättä ja kuvittelevat, että se on ainoa tapa luistaa oravanpyörästä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Lienen poikkeus, joka koettelee säännön. Minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua toiveammattiini. Mutta mitä tapahtui? Tuli syvä työuupumus.
Yhteskunta ei ole sinulle velkaa sillä perusteella, että olet syntynyt tänne. Olet itsekäs sitä huomaamatta, jos periaatteenasi on ottaa "mikä sinulle kuuluu". Millä tavalla sen määrittelet ja mistä otat? Oikeassa olet siinä, että siitä on kauan, kun viimeksi olimme samassa veneessä, ehkä 1950-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Te olette luoneet itse oman oravanpyöränne. Se on vain teidän päänne sisällä. Mä en käy töissä. Mulla on 3 lasta, koira ja omakotitalo ja auto jolla ajan tosin en töihin vaan rannoille lasten kanssa kun on kesäloma opiskeluista lapsilla. Suurin ongelma teillä on että keksitte tekemistä vain rahan kanssa. Toinen syy on kaikki jutut jotka aiheuttaa teille kuukausittain laskuja. Meillä huippu älykkäillä elämä ei ikinä ole ollut raatamista tai työ perässä juoksua.
"Kaunista valhetta vainen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän elämässä ole mitään sisäistä ulottuvuutta (hengelliset ja/tai henkiset tavoitteet)? Tokihan elämä jää pintapuoliseksi, jos sitä määrittelee lähinnä arkiset askareet ja harrastukset, materia ja pakonomainen kokemusten tavoitteleminen.
No jokainen voi määritellä itselleen tavoitteita elämässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se oli absoluuttinen totuus ihmisen elämän tarkoituksesta ylipäätään.
Miten muuten määrittelet "pintapuolisuuden"? Miten esim. meditointi olisi syvällisempää kuin esim. Alppien yli patikoiminen.
Ei meditointi ole syvällisempää kuin esim. Alppien yli patikoiminen. Tärkeintä lienee se, että löytää tavan/keinon päästä ahdistavasta oravanpyörästä, edes hetkeksi. "Mikä sopii Jupiterille, ei sovi härälle":
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän elämässä ole mitään sisäistä ulottuvuutta (hengelliset ja/tai henkiset tavoitteet)? Tokihan elämä jää pintapuoliseksi, jos sitä määrittelee lähinnä arkiset askareet ja harrastukset, materia ja pakonomainen kokemusten tavoitteleminen.
No jokainen voi määritellä itselleen tavoitteita elämässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se oli absoluuttinen totuus ihmisen elämän tarkoituksesta ylipäätään.
Miten muuten määrittelet "pintapuolisuuden"? Miten esim. meditointi olisi syvällisempää kuin esim. Alppien yli patikoiminen.
Voimakkaan egon omaavat ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita ts. he etsivät elämäänsä mielekkyyttä kokemusten ja kaiken ulkoisen kautta. Tätä edustaa patikointi Alpeilla tai vaikkapa turisminomaisesti suoritettu pyhiinvaellusmatka Compostelassa. Haetaan ulkoisesta sitä minkä voi löytää vain sisäisesti, hiljentymällä. Siksi valaistuminen ja sisäinen täyteys löytyy omassa nojatuolissa istuen, meditoiden, rukoillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän elämässä ole mitään sisäistä ulottuvuutta (hengelliset ja/tai henkiset tavoitteet)? Tokihan elämä jää pintapuoliseksi, jos sitä määrittelee lähinnä arkiset askareet ja harrastukset, materia ja pakonomainen kokemusten tavoitteleminen.
No jokainen voi määritellä itselleen tavoitteita elämässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se oli absoluuttinen totuus ihmisen elämän tarkoituksesta ylipäätään.
Miten muuten määrittelet "pintapuolisuuden"? Miten esim. meditointi olisi syvällisempää kuin esim. Alppien yli patikoiminen.
Voimakkaan egon omaavat ihmiset ovat harvoin sisäisesti suuntautuneita ts. he etsivät elämäänsä mielekkyyttä kokemusten ja kaiken ulkoisen kautta. Tätä edustaa patikointi Alpeilla tai vaikkapa turisminomaisesti suoritettu pyhiinvaellusmatka Compostelassa. Haetaan ulkoisesta sitä minkä voi löytää vain sisäisesti, hiljentymällä. Siksi valaistuminen ja sisäinen täyteys löytyy omassa nojatuolissa istuen, meditoiden, rukoillen.
Kärjistetysti noin, mutta luonnossa vaeltaminenkin voi olla henkisesti rikastuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Lienen poikkeus, joka koettelee säännön. Minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua toiveammattiini. Mutta mitä tapahtui? Tuli syvä työuupumus.
Yhteskunta ei ole sinulle velkaa sillä perusteella, että olet syntynyt tänne. Olet itsekäs sitä huomaamatta, jos periaatteenasi on ottaa "mikä sinulle kuuluu". Millä tavalla sen määrittelet ja mistä otat? Oikeassa olet siinä, että siitä on kauan, kun viimeksi olimme samassa veneessä, ehkä 1950-luvulla.
En ole itsekäs, yhteiskunta eväsi minulta sen avun ja ne mahdollisuudet jotka minulle olisivat sen tasavertaisena jäsenenä kuuluneet. Se ei noudattanut omia sääntöjään, niinpä en noudata minäkään. Näen tämän yhteiskunnan täysin eri näkökulmasta kuin näkee sellainen joka ei ole kokenut sen taholta niin suurta epäoikeudenmukaisuutta kuin minä olen kokenut. Jokainen näkee asiat omasta näkökulmastaan, menestyjät hyötyvät asemastaan aina ja pyrkivät alistamaan valtaansa ne joilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Minä vain en alistu.
Nuista henkisyyskommenteista tuli mieleen, että ihminen menee tavallaan automaatilla päivästä toiseen. Joskus saattaa tuntea jotain epämukavia tyhjyyden tuntemuksia, mutta kun laittaa vaikka netfliksistä roinaa suoneen, niin sillä siittä hetkellisesti pääsee. Ihminen jostain syystä pakenee sitä tyhjyyttä harhauttamalla itsensä nykyhetkestä. Kavereita, digiherskaa, työnarkomaniaa, liikuntaa, alkoholia, ruokaa, mitä vaan. Kaikkea voi käyttää kiinnittämään huomion pois nykyhetkestä ja itsenä olemisesta. Tuolloin ei välttämättä osaa ajatellakaan, että voisi saada jotain hengellisyydestä. Mutta jos jostain syystä päätyy/päättää alkaa tutkimaan sitä tyhjyyttä ja haluaa tuntea ja kohdata sen, sen jälkeen voi olla että henkisyys alkaa kiinnostamaan. Mutta tää on vaan mun teoria, en välttämättä tiedä oikeesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Lienen poikkeus, joka koettelee säännön. Minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua toiveammattiini. Mutta mitä tapahtui? Tuli syvä työuupumus.
Yhteskunta ei ole sinulle velkaa sillä perusteella, että olet syntynyt tänne. Olet itsekäs sitä huomaamatta, jos periaatteenasi on ottaa "mikä sinulle kuuluu". Millä tavalla sen määrittelet ja mistä otat? Oikeassa olet siinä, että siitä on kauan, kun viimeksi olimme samassa veneessä, ehkä 1950-luvulla.
En ole itsekäs, yhteiskunta eväsi minulta sen avun ja ne mahdollisuudet jotka minulle olisivat sen tasavertaisena jäsenenä kuuluneet. Se ei noudattanut omia sääntöjään, niinpä en noudata minäkään. Näen tämän yhteiskunnan täysin eri näkökulmasta kuin näkee sellainen joka ei ole kokenut sen taholta niin suurta epäoikeudenmukaisuutta kuin minä olen kokenut. Jokainen näkee asiat omasta näkökulmastaan, menestyjät hyötyvät asemastaan aina ja pyrkivät alistamaan valtaansa ne joilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Minä vain en alistu.
Haluatko kertoa tarkemmin tuosta epäoikeudenmukaisuudesta mitä oot kokenu?
Onko se oravanpyörä, jos ihminen hankkii perheelleen ruokaa ja asunnon? Omituinen ajatus, että ihminen voisi vaan olla ja nautiskella. Kuka sitten ne ruuat hankkii, rakentaa asunnot ja lämmittää ne? Ei minkään elollisen historiassa ole yksilöt voineet vain olla vaan eläimetkin on oravanpyörässä luonnossa, kun ne tekee jatkuvasti töitä ruokansa eteen.
Oravanpyörä on sitä, että haluaa koko ajan enemmän. En ymmärrä, onko se nyt oravanpyörää, että joutuu esim. 40h/vko tekemään elantonsa eteen jotain. Sehän on peruslähtökohta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaankaan alunperin ollut tarkoitus, mutta sitten joku keksi oravannahat ja rahan ja siitä se sitten lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Lienen poikkeus, joka koettelee säännön. Minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua toiveammattiini. Mutta mitä tapahtui? Tuli syvä työuupumus.
Yhteskunta ei ole sinulle velkaa sillä perusteella, että olet syntynyt tänne. Olet itsekäs sitä huomaamatta, jos periaatteenasi on ottaa "mikä sinulle kuuluu". Millä tavalla sen määrittelet ja mistä otat? Oikeassa olet siinä, että siitä on kauan, kun viimeksi olimme samassa veneessä, ehkä 1950-luvulla.
En ole itsekäs, yhteiskunta eväsi minulta sen avun ja ne mahdollisuudet jotka minulle olisivat sen tasavertaisena jäsenenä kuuluneet. Se ei noudattanut omia sääntöjään, niinpä en noudata minäkään. Näen tämän yhteiskunnan täysin eri näkökulmasta kuin näkee sellainen joka ei ole kokenut sen taholta niin suurta epäoikeudenmukaisuutta kuin minä olen kokenut. Jokainen näkee asiat omasta näkökulmastaan, menestyjät hyötyvät asemastaan aina ja pyrkivät alistamaan valtaansa ne joilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Minä vain en alistu.
Vaikutat syvästi pettyneeltä. Kerrohan tarkemmin, mitä sinulta on viety. Nyt tämä jää sellaiseksi ilmaa roikkuvaksi uhrautumiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Lienen poikkeus, joka koettelee säännön. Minulla oli mahdollisuus opiskella ja valmistua toiveammattiini. Mutta mitä tapahtui? Tuli syvä työuupumus.
Yhteskunta ei ole sinulle velkaa sillä perusteella, että olet syntynyt tänne. Olet itsekäs sitä huomaamatta, jos periaatteenasi on ottaa "mikä sinulle kuuluu". Millä tavalla sen määrittelet ja mistä otat? Oikeassa olet siinä, että siitä on kauan, kun viimeksi olimme samassa veneessä, ehkä 1950-luvulla.
En ole itsekäs, yhteiskunta eväsi minulta sen avun ja ne mahdollisuudet jotka minulle olisivat sen tasavertaisena jäsenenä kuuluneet. Se ei noudattanut omia sääntöjään, niinpä en noudata minäkään. Näen tämän yhteiskunnan täysin eri näkökulmasta kuin näkee sellainen joka ei ole kokenut sen taholta niin suurta epäoikeudenmukaisuutta kuin minä olen kokenut. Jokainen näkee asiat omasta näkökulmastaan, menestyjät hyötyvät asemastaan aina ja pyrkivät alistamaan valtaansa ne joilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Minä vain en alistu.
Vaikutat syvästi pettyneeltä. Kerrohan tarkemmin, mitä sinulta on viety. Nyt tämä jää sellaiseksi ilmaa roikkuvaksi uhrautumiseksi.
Jep, ei kuulosta enää itsekkäältä vaan katkeralta.
Hautausmaalla, missä isäni ja äitini hauta on, on yksi audattu hauta, missä taisi lukea "kauppaneuvos" tuohon aikaan kun oli tapana laittaa titteleitä ja sitten on hänen sukuaan kai loput. Ruostunut aita ja kukaan ei sitä hautaa hoida. Niin siinä käy, mitään ei saa mukaansa.
Itse käyn töissä, mutta työ on vain sitä varten, että saan mahdollistettua asiaani kivoja asioita. Ei ole tavoitteita menestyä uralla, vähempikin riittää. Älyä olisi kouluttautua vielä ja yrittää pyrkiä eteenpäin mutta stressitön työ jossa saa työn jättää työpaikalle kun lähtee kotiin, sopii minulle. En tekisi työtä, missä pitää sähköposteja lukea kotona. Työn voi toki yhdistää, yksi tuttu yrittäjä tekee hommia mökkinsä terassilla ja kun ei huvita, hän jättää työt siihen ja lähtee vesille. Tämä sopisi varmaan minullekin, alallani voisi olla tällainen yrittäjä. Se, että voi työt jättää työpaikalle ei ole aina alakohtaista, itselläni on sellainen työpaikka, missä saa vapaan pitää vapaana. Suunnitteluala, missä toisilla on tarve päteä ja esittää, mutta itselläni on kokemusta jo niin paljon, ettei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että työn täyttämä oravanpyörä on se mikä vanhentaa ihmisiä ulkoisestikin eniten.
Jaa, mulla on hieman erilainen huomio. Työttömissä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevissa on paljon enemmän ikäistään vanhemman näköisiä kuin työssäkäyvissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko se oravanpyörä, jos ihminen hankkii perheelleen ruokaa ja asunnon? Omituinen ajatus, että ihminen voisi vaan olla ja nautiskella. Kuka sitten ne ruuat hankkii, rakentaa asunnot ja lämmittää ne? Ei minkään elollisen historiassa ole yksilöt voineet vain olla vaan eläimetkin on oravanpyörässä luonnossa, kun ne tekee jatkuvasti töitä ruokansa eteen.
Oravanpyörä on sitä, että haluaa koko ajan enemmän. En ymmärrä, onko se nyt oravanpyörää, että joutuu esim. 40h/vko tekemään elantonsa eteen jotain. Sehän on peruslähtökohta jo.
Ruoka ja asunto hankitaan oravanpyörän avulla. Eikä asia ole niin mustavalkoinen, että toinen päinvastainen vaihtoehto olisi vain olla ja nautiskella, melko harva sellaisestakaan elämästä sais täyttymystä. Vaikka 40h/viikko työskentely on "peruslähtökohta" ei sen tarvi tarkoittaa sitä, että ihmisen elämän tarkoitus olis tällainen. Eläinvertauskin on hieman eri asia, ne kun ei joudu maksamaan siittä että saisivat olla elossa.
Onko oravanpyörässä oleva kyllästynyt omaan arkielämäänsä tai työhönsä? Eikö työ ole sellaista, mitä alaa opiskellessa / alalle päätyessä oletti? Vai tuntuuko siltä, ettei vaan elä sellaista elämää, kuin itse haluaisi?
Kyllä. Ihmisistä tulee laiskoja kun opetetaan syömään roskaa. Aina on uutisissa jokin tilanne päällä, jolla varmistetaan korkeat stressitasot. Sitten lisätään pari yhteiskunnallista kysymystä (joihin eliitillä jo ratkaisu) joista ihmiset saavat riidellä. Lopputuloksena kansa joka haluaa suorittaa elämänsä helppojen tuttujen kaavojen mukaan. Ei yhtään ärsytä vaikka omistamastaan kiinteistöstä pitää maksaa veroja sen lisäksi että on velkavankeudessa 30 vuotta. Kunhan on talo jonka ikkunoista voi kytätä onko naapurilla aurinkopaneelit ja tallissa sähköauto.
Varsin monelle nuo tavoitteet ovat hyppy tuntemattomaan, eikä sitä hyppyä silloin uskalleta tehdä. Tuttu ja turvallinen on parempi vaihtoehto, heille.