Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan niin että ihmisen elämän tarkoitus on oravanpyörä?
24.07.2022 |
Tuntuu että yleinen kaava on tämä:
Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.
Elämä on tätä samaa päivästä toiseen, aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, sitten jotain kotitöitä, kaupassa käyntiä, kavereiden näkemistä.
Lottovoitosta on kyllä kivaa haaveilla, mutta eihän sieltä koskaan päävoittoa taida tulla.
Onko tosiaan tämä elämän tarkoitus?
Kommentit (233)
Itse en koe eläväni oravanpyörässä vaikka töitä teenkin. Minulla on työ jota voin tehdä kotona omaan tahtiin ja mieleni mukaan. Lapsia ei ole koskaan tästä syystä tarvinnut kuskata hoitoon. Mies on aina kotona töistä ennen kahta joten yhteistä aikaa jää paljon iltaan. Kotityöt ja ruuan teen myös työpäiväni aikana joten nekään eivät odota enää illalla. Meillä kellään ei ole säännöllistä harrastusta joka aikatauluttaisi päiviämme. Liikumme kyllä paljon lasten kanssa noin muuten. Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista yhteiskuntaa odottaisit jos kukaan ei tekisi töitä?
Sanoiko joku että oravanpyörästä pois jääminen tarkoittaisi työttömäksi heittäytymistä?.
En ole koskaan ollut osa oravanpyörää, vaikka sinne kiivaasti yritinkin nuorempana. Terveysongelmat ovat pitäneet huolta siitä, että olen ollut sivussa monesta ns. tavallisesta asiasta yhteiskunnassa, ja ajan mittaan se on myös muuttanut ajattelutapaani. Nykyään en enää edes halua osaksi koko touhua, haluan vaan olla rauhassa. Unelmani olisi elää suht erakkona, jossain maalla pikkumökissä järven ja metsän lähellä.
Suomessa ei työelämään tunnu kelpaavan, jossei ole sataprosenttisen työkykyinen ja -haluinen. Muissa maissa on tarjolla puolipäiväisiä hommia, joihin pääsee jopa ilman koulutusta, meidän maassamme olisi oltava valmis ammattilainen heti koulun vikoina vuosina ja silloinkin työnantajat maksaisivat vain minimipalkkaa osaamisesta.
Voihan asian noinkin nähdä. Itse opiskelin aidosti kiinnostavaa alaa tarvittavan pitkälle, nykyinen työ on mielenkiintoista, työasioihin pystyy itse vaikuttamaan ja työpaikka on muutenkin erittäin joustava. Lisänä harrastuksista saa energiaa. En pidä viktoriaanista ylhäisöelämää, missä syötiin, kulutettiin aikaa ja pimputettiin vähän pianoa ja nyplättiin pitsiä itseisarvona jonkinlaisesta onnellisesta elämästä.
Elämän tarkoitus on tuntea, oivaltaa ja hyväksyä merkityksettömän merkillinen merkitys ja merkityksellisen mitätön merkityksettömyys, jotta ymmärtäisi ymmärtämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se elämän tarkoitus ole juurikin selviäminen ja jälkeläisten saaminen. Ihan yksiuloitteisia nisäkkäitä emme kuitenkaan ole, kun siihen väliin ja rinnalle ollaan keksitty kaikkea muuta. Mutta jokainen kuitenkin tekee jossain vaiheessa päätöksiä niistä jälkeläisistä.
Eikö teidän elämässä ole mitään sisäistä ulottuvuutta (hengelliset ja/tai henkiset tavoitteet)? Tokihan elämä jää pintapuoliseksi, jos sitä määrittelee lähinnä arkiset askareet ja harrastukset, materia ja pakonomainen kokemusten tavoitteleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe eläväni oravanpyörässä vaikka töitä teenkin. Minulla on työ jota voin tehdä kotona omaan tahtiin ja mieleni mukaan. Lapsia ei ole koskaan tästä syystä tarvinnut kuskata hoitoon. Mies on aina kotona töistä ennen kahta joten yhteistä aikaa jää paljon iltaan. Kotityöt ja ruuan teen myös työpäiväni aikana joten nekään eivät odota enää illalla. Meillä kellään ei ole säännöllistä harrastusta joka aikatauluttaisi päiviämme. Liikumme kyllä paljon lasten kanssa noin muuten. Elämä on valintoja.
Tämäkin on osa järjestelmän oravanpyörää. Vain eri muodossa. Karu totuus on, että kaikki jotka eivät kuulu siihen niin sanottuun 1% väestöstä (oikeasti paljon pienempi kuin 1%) ovat oravanpyörässä tavalla tai toisella. Järjestelmä on vain hioutunut ajan myötä niin hyvin, että suurin osa ei edes näe kokonaisuutta. Suurin osa viihdykkeistä ja muista on vain viemässä huomiota pois ja lisäämässä onnellisuutta, jotta ihmiset tekisivät työtä. Todellisuudessa on lähes mahdotonta päästä oravanpyörästä pois. Tavalliselle kansalaiselle lähes ainut vaihtoehto on voittaa joku eurojackpot. Siltikin kuulut oravanpyörään, mutta kevyempään sellaiseen verojen sun muiden myötä. Verotuskin on alunperin keksitty kontrollin vuoksi. Jos historiaan perehtyy ja järjestelmien luomiseen niin nämä selviävät. Nykyisin ihmiset eivät vain ajattele asioita näin ja se on ollut tarkoituskin. Näitä asioita on lobattu niin paljon ja isolla rahalla, koska tärkeintä on pitää ihmiset kontrollissa.
Kuitenkaan yksilönä ei voi vaikuttaa asiaan mitenkään tai edes isossa ryhmässäkään puhumattakaan vaikka koko Suomi kapinoisi niin se taltuutettaisiin nopeasti. Se on vuosisatojen ja tuhansien aikana juurrutettu niin syvälle.
Halusit tai et olet järjestelmän orja. Aina ja ikuisesti, kun olet siihen syntynyt. Oravanpyöriä on vain erivastuksisia. Voisi kuvitella, että perusduunari saa sen raskaan oravanpyörän ja tuo eurojackpot voittaja vaihtaa vain sen raskaan oravanpyörän johonkin hiilikuituiseen oravanpyörään mitä on helppo pyörittää kunnes raha loppuu(jos ei osaa käyttää sitä viisaasti. Kyllä siihenkin keinot löytyy, että jokin vaikkapa 30 miljoonaa euroa menee nopeasti ja sitä voidaan nyhtää sinulta halusit tai et, jos et tee mitään vastatoimia vaikkapa sijoittamalla yms.).
Se ei ole oravanpyörästä lähtemistä, että alat vaikkapa yrittäjäksi ja olet oman itsesi herra. Silti olet oravanpyörässä, mutta erilaisessa sellaisessa. Vaihdat aamutyöt iltatöihin. Vieläkin oravanpyörä. Keikkailet yms ja pidät enemmän vapaata: vieläkin oravanpyörä. Olet vain vaihtanut sen hieman kevyempään. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Moni luulee, että vaikkapa lottovoitto päästää pois oravanpyörästä, mutta se on silti erittäin pieni raha ja tuo uusia huolia. Moni joilla ei ole ollut paljon rahaa luulee, että se poistaa kaiken huolen. Tulee uusia ongelmia ja velvollisuuksia. Elämä ehkä vain muuttaa muotoaan ainakin joksikin aikaa.
Summa summarum: Valitse itsellesi mieluinen oravanpyörä. Hanki mieluisa työ ja siihen tueksi harrastuksia joista pidät. Tee elämästä niin mukavaa kuin voit.
Yksi oikeasti toimiva keino päästä oravanpyörästä pois on alkaa vaikkapa erakoksi. Ostat pienen palan maata ja muutat jonnekkin keskelle ei mitään jonka jälkeen alat omavaraiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pois oravanpyörästä.
Säästän pienestä siivoojan palkastani kaiken mitä pystyn.
400 e saan kuussa säästöön.
Eihän tällaisella säästämisellä ikinä lähdetä oravanpyörästä, mutta onpahan jotain turvaa vanhuuden varalle.Tuossa on vaan se harmi, että niille säästöille on ottaja helposti.
Yhteiskunta ottaa säästöt mielellään ennen kuin antaa toimeentulotukea.
Toisin sanoen viimeistään vanhuudessa menettää säästöt.
Eli mitä hyötyä on elää nuukaati ja säästää.
Itse juuri säästöjen takia en saa tt-tukea. Suututtaa.
Menettää säästöt vanhuudessa? Mitä varten säästää, jos ei niitä vanhanakaan voi käyttää? Ei rahaa sinne lopullisen rajan taakse mukaan saa, vaikka kuinka paljon olisi säästänyt.
Toimeentulotukea ei kuulukaan saada, jos on rahaa. Se on yhteiskunnan viimesijainen elatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyt, elät, paskot, syöt, nukut, suoritat elämää ja kuolet sitten pois.
Samaa elämäntarkoitusta ihmetellään seurakuntien järjestämillä Alfakursseilla. Takavuosina kursseja taisi olla enemmän, mitä nyt. On tämä elämä välillä melkoista säätämistä. Mäkään en ole oikein ehtinyt elää ja kesästä nauttia, kun on ollut kaikenlaista typerää velvoitetta ja säätämistä. Hommia kellon ympäri ja iltaisin aivan rättiväsynyt. Vielä 5 päivää lomaan...
Ei taida olla, luen kirjaa elämän merkityksellisyydestä. Jotenkin siinä oli, että kun ihminen ailaa kysellä itseltään, mikä on tämän kaiken tarkoitus ja merkitys, hän alkaa kiireesti tehdä ihan jotain muuta, ettei tarvitsisi syventyä noihin ihmistä vaivaaviin ajatuksiin, ajatuksiin, joista monet ovat kärsineet. Esim. Tolstoi. Ja kun ei halua syventyä, polkee sitä oravanpyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 40 kirjoitti:
Oravanpyörä-sanaa käytetään lähinnä verkostomarkkinointihuijauksissa tai pakettiautoon muuttavien influensserien päivityksissä.
Suurimmalle osalle koulutettua työväkeä työ antaa merkittävän osan elämän sisällöstä. Se ei ole välttämätön pakko ja kuvaamasi arki on hyvä malli elämälle.
Kouluttaudu, vaihda työtä, hylkää televisio, mene harrastuksiin ja tapaa uusia erilaisia ihmisiä, jotka viihtyvät töissä. Sillä tavalla oravanpyörästä pääsee pois.
Osittain pääsee, mutta ei tuokaan ratkaise ihmisen eksistentiaalista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikä tulisi laskea ainakin 60 vuoteen.
Miksi sitä aina vaan nostetaan?
Kansaeläkkeen sai, kun täytti 64 vuotta, jos oikein muistan. Saksassa eläkejärjestelmän kehitellyt Bismarck valitsi iäksi 70 vuotta. Miksi? Koska hyvin harvat elivät tuolloin niin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pois oravanpyörästä.
Säästän pienestä siivoojan palkastani kaiken mitä pystyn.
400 e saan kuussa säästöön.
Eihän tällaisella säästämisellä ikinä lähdetä oravanpyörästä, mutta onpahan jotain turvaa vanhuuden varalle.Tuossa on vaan se harmi, että niille säästöille on ottaja helposti.
Yhteiskunta ottaa säästöt mielellään ennen kuin antaa toimeentulotukea.
Toisin sanoen viimeistään vanhuudessa menettää säästöt.Eli mitä hyötyä on elää nuukaati ja säästää.
Itse juuri säästöjen takia en saa tt-tukea. Suututtaa.
Näinhän se on. Juuri tämän takia pitääkin suunnitella tarkkaan kerryttääkö säästöjä ja jos niin mitä niiden kanssa tekee. Valtio vie aina omansa. Moni rahansa rillutellut saa eläkkeellä/työttömänä ollessaan kaikki mahdolliset tuet. Säästeliäästi eläneeltä kupataan kaikki säästöt. Ei näin.
.
Siis mitä ihmettä? Eikö ole hyvä että ei tarvitse toimeentulotukea? Mieluummin eläisin säästöillä kuin toimeentulotuella. Paljon mieluummin, todella
Niin, sinä voit valita, kaikki eivät voi.
Monethan eivät kestäkään tätä systeemiä ja tekevät itsemurhan. Sillä tavalla tästä ainakin pääsee pois.
Tämä vitunpaskasysteemi ei nykyisin edes toimi ihmisten hyväksi vaan itseään varten, ihmisten vahingoksi jopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pois oravanpyörästä.
Säästän pienestä siivoojan palkastani kaiken mitä pystyn.
400 e saan kuussa säästöön.
Eihän tällaisella säästämisellä ikinä lähdetä oravanpyörästä, mutta onpahan jotain turvaa vanhuuden varalle.Tuossa on vaan se harmi, että niille säästöille on ottaja helposti.
Yhteiskunta ottaa säästöt mielellään ennen kuin antaa toimeentulotukea.
Toisin sanoen viimeistään vanhuudessa menettää säästöt.
Eli mitä hyötyä on elää nuukaati ja säästää.
Itse juuri säästöjen takia en saa tt-tukea. Suututtaa.
En nyt oikein ymmärtänyt kohtaa "yhteiskunta ottaa säästöt". Miten? Milloin? Missä niin on säädetty?
Olen huomannut että työn täyttämä oravanpyörä on se mikä vanhentaa ihmisiä ulkoisestikin eniten.
Vierailija kirjoitti:
Monethan eivät kestäkään tätä systeemiä ja tekevät itsemurhan. Sillä tavalla tästä ainakin pääsee pois.
Tämä vitunpaskasysteemi ei nykyisin edes toimi ihmisten hyväksi vaan itseään varten, ihmisten vahingoksi jopa.
Niin, tämän juuri luin kirjasta, joka käsitteli tuota elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta. Se on jo ollut monen ratkaisu.
Ketjusta huomaa että ne joilla on ollut mahdollisuus käyttää hyväkseen yhteiskunnan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ja jotka sitä kautta ovat saavuttaneet mielekkään ja taloudellisesti turvatun elämän ovat kaikkein tyytyväisimpiä, eivätkä koe elävänsä oravanpyörässä. Ne jotka eivät ole esim. sairastumisen vuoksi kyenneet luomaan itselleen mielekästä elämää kokevat elävänsä muiden sanelemaa elämää ja oravanpyörää. Tämä on osoitus siitä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikilla on teoriassa samat mahdollisuudet mutta ei lähtökohdat.
Itse kuulun niihin nujerrettuihin joilla ei ole koskaan ollut todellisia mahdollisuuksia saavuttaa opiskelun ja työn kautta mielekästä elämää tässä yhteiskunnassa. Silti minun odotetaan kantavan korteni kekoon tekemällä raskasta ja huonosti palkattua työtä. Siihen en aio kuitenkaan alistua. En ole velkaa tälle yhteiskunnalle, se on velkaa minulle. Otan sen mikä minulle kuuluu ja viis veisaan muusta. Yhteiskunnan menestyjät ja hyötyjät haluaisivat nujertaa minut ja hyötyä minusta, uskotella että tässä ollaan jotenkin samassa veneessä. Ei olla.
Ihan samalla tavalla noina vuosikymmeninä käytiin töissä, tehtiin kotitöitä, käytiin kaupassa ja tavattiin kavereita. 1960-luvulla oli vielä 6-päiväinen työviikko eli vain yksi vapaapäivä viikossa. Ennen 1990-luvun lamaa oli jopa kunnia-asia elättää itsensä ja perheensä omalla työllään ja sossun luukulla asioiminen oli häpeä.
- vm 1961