Lue keskustelun säännöt.
Onko tosiaan niin että ihmisen elämän tarkoitus on oravanpyörä?
24.07.2022 |
Tuntuu että yleinen kaava on tämä:
Ensin opiskellaan, sitten mennään töihin, jäädään eläkkeelle ja kuollaan.
Elämä on tätä samaa päivästä toiseen, aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, sitten jotain kotitöitä, kaupassa käyntiä, kavereiden näkemistä.
Lottovoitosta on kyllä kivaa haaveilla, mutta eihän sieltä koskaan päävoittoa taida tulla.
Onko tosiaan tämä elämän tarkoitus?
Kommentit (233)
Ihmisen elämä ei ole tarkoitettu tuollaiseksi, mutta siitä on tehty tuollaista. Järjestelmä on vanha ja ihmiset on sukupolvelta toiselle tottunut että näin se elämä täällä menee. Siinä kun pyörittelee oravanpyörää, ei välttämättä kerkeä pysähtyä ja huomata olemassaolon ihmettä. Ihminen suhtautuu olemassaoloon itsestäänselvyytenä ja suuret kysymykset kuolemasta tuntuu turvalliselta kiertää kaukaa. Yhteiskuntajärjestelmä on energiavampyyri, työssäkäyvät ovat muurahaisia jotka sitä ylläpitää ja joiden energia imetään ja hyödynnetään, mutta ei missään nimessä yksilön parhaaksi, vaan järjestelmän parhaaksi. Sitten kun tarpeeksi moni tajuaa tulevansa hyväksikäytetyksi ja elävänsä vankina, kieltäytyy jatkamasta samaan malliin, niin voidaan saada suuri muutos parempaan. Sitä ennen nautiskelen näistä kelan tuista ja taiteilen menemään, pyörää en rahaa vastaan ala pyörittään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyörä se on joka kannattaa!
Ei kannata!
Ihan normaalilta elämältä vaikuttaa.
Oravanpyörässä ei ärsytä työn tekeminen. Eikä edes se että sitä pitää tehdä 40h viikossa. Vaan se että se pitää tehdä tiettynä aikana. Miksei normi voi olla, että ihmiset tekee sen 40h silloin kun itselle sopii? Vaikka yöllä sitten.
Itse esim voisin hyvin mennä jo kuudeksi töihin ja lähteä ajoissa tai sitten tehdä aamulla 4-6h ja myöhemmin loput. Ja siis juu liukuma on meilläkin töissä. Mutta se tarkoittaa että saat tulla 7-9 välillä ja poistua 15-17 välillä. Ja siis ei etätyömahdollisuutta.
Nykyinen työ on muuten loistava, joten mihin tahansa ei viitsi vaihtaa.
Tämä oravanpyörä mahdollistaa elämän. Merkityksellinen työ antaa sisältöä elämään. Voisiko joku kertoa, mitä ihmisellä on ilman työtä. Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oravanpyörä-sanaa käytetään lähinnä verkostomarkkinointihuijauksissa tai pakettiautoon muuttavien influensserien päivityksissä.
Suurimmalle osalle koulutettua työväkeä työ antaa merkittävän osan elämän sisällöstä. Se ei ole välttämätön pakko ja kuvaamasi arki on hyvä malli elämälle.
Kouluttaudu, vaihda työtä, hylkää televisio, mene harrastuksiin ja tapaa uusia erilaisia ihmisiä, jotka viihtyvät töissä. Sillä tavalla oravanpyörästä pääsee pois.
Hei ei rikkaat voisi muuten siipeillä meidän kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellanen elämä mikä ei tuntuisi oravanpyörältä olisi sellainen että voisi tehdä itselleen mieluisia asioita, valita oma asuinpaikkansa/asumismuotona, käydä matkustelemassa.
Kaikki nuo on muuttunut paljolti hankalammaksi. Harvempi ihminen saa enää lainaa esimerkiksi omakotitaloon ja matkustelu on kallista mm. polttoaineiden hintojen takia. Muutaman päivän loma Suomessa lasten kanssa maksaa tonnin luokkaa. Ennen riitti se että yksi perheestä oli töissä, oli palkka kohdillaan. Nykyään tarvii kahden ihmisen olla perheessä orjia ja myydä sielunsa työlle ja ottaa hemmetisti velkaa että voivat hankkia mitään omaa. Yleensä ne on myös niitä keikkatöitä. Tekeepä tosi hyvää perhe-elämälle.....
Pelkään, etten koskaan pääse oravanpyörästä pois-päätin että kaksi lastani saa urheilla. Ovatkin sitten menestyneet kumpikin, ja joka vuosi kustannukset nousseet, kun ei enää raaski jättää pois. Aina sanottiin, että mitä vanhempi, sitten helpottaa. Nyt ei enää pidäkään paikkaansa, vaan kova nousu joka vuosi. Tarkoittaa, että kun kuvittelin lyhentäväni työaikaa, niin joudunkin tekemään joka vuosi kovemmin kahta työtä. Koska tämä oikein loppuu??? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyörä on kuin vankila, tosin eläminen tulee maksaa itse...
...joten parasta vaan pysyä siellä oravanpyörässä ja mieluiten lisätä kierroksia. Eikös vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oravanpyörä mahdollistaa elämän. Merkityksellinen työ antaa sisältöä elämään. Voisiko joku kertoa, mitä ihmisellä on ilman työtä. Ei mitään.
Onko tämä joku Putinin hallinnon maksettu mainos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette luoneet itse oman oravanpyöränne. Se on vain teidän päänne sisällä. Mä en käy töissä. Mulla on 3 lasta, koira ja omakotitalo ja auto jolla ajan tosin en töihin vaan rannoille lasten kanssa kun on kesäloma opiskeluista lapsilla. Suurin ongelma teillä on että keksitte tekemistä vain rahan kanssa. Toinen syy on kaikki jutut jotka aiheuttaa teille kuukausittain laskuja. Meillä huippu älykkäillä elämä ei ikinä ole ollut raatamista tai työ perässä juoksua.
Vierailija kirjoitti:
Jos työpaikka kyllästyttää kannattaa hakea muita työpaikkoja.
Itse sain firman sisällä siirron Helsingistä Rovaniemelle.
Ei kaduta.
Hyvä vinkki tietenkin, jos työpaikka kyllästyttää, mutta oravanpyörää se ei pysäytä.
Samaa oravanpyörää/työtä se elämä silti on, vaikka kaupunki/työpaikka vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisen ihmisen kohtalona on palvella parempiaan.
Siihen meidänkin yhteiskunta perustuu.
Niin jos on yhtään perehtynyt historiaan ja muutenkin miten koko järjestelmä on luotu niin tämä on se totuus. Aikoinaan on keksitty omistaa tietyt alueet maasta ja "annettiin" lupa toisille käyttää sitä. Tietty korvausta vastaan. Raha ja kaikki muukin on keksitty vain kontrollin takia. Todellisuudessa pieni osa ihmisistä omistaa oikeastaan kaiken maailmassa ja koko järjestelmä on luotu heidän tarpeilleen. Muut ovat vain osa rattaistoa. Tv ja monet muut asiat ovat myös vain viihdyttämässä meitä ja pitämässä "orjia" tai siis meitä enemmistöä "onnellisina". Teknisesti olemme kaikki orjia näkymättömässä hihnassa nimeltä oravanpyörä. Harva pääsee siitä pois ja moni luulee päässeensä siitä pois, mutta on silti siinä samassa oravanpyörässä, mutta se on vain eri muodossa.
Aiheesta on erittäin paljon mielenkiintoista kirjallisuuttakin. Kannattaa perehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyörä on kuin vankila, tosin eläminen tulee maksaa itse...
Juuri niin.
Ollaan mukana tuottamassa rahaa sille yhdelle prosentille el1-1tt1ä, länn en ol1 ga rk1 t. Pyr am1 d 1
h u1j a u s.
Omalla työllä hankitut vaikka auto, tontti/maa-alue, talo ja ehkä mökki. Maksat niistä veroa jatkuvasti.
Opiskelin ja sain haaveilemani ammatin sekä hyvän työpaikan.
Nautin työstäni joka on haasteellista ja vastuullista, olen saanut kaksi ylennystä kuuden vuoden sisään.
Palkkani on hyvä ja sillä elän hyvin. Ostin asunnon, toimeentulo on ja rahaa jää säästöön.
Elän elämää johon olen aina tähdännyt, jo teini-iässä tiesin mitä tahdon. En perhettä, en miestä en lapsia.
Halusin tämän "oravanpyörän" joka on itse valitsemani ja havittelemani ja tunnen eläväni täysillä kun on pientä painetta ja haastetta koko ajan.
En voisi nauttia elämästäni nostamalla tukia ja räkimällä kattoon niinsanotusti. Mitä iloa siitäkään olisi?
Tuntea itsensä tarpeettomaksi tai yhdentekeväksi. Surra elämänsä tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. Ainainen puute rahasta. Kaikkea tällaista kuulee ja miettii miten se sitten on parempi? Valitusta ja purnausta.
Olen rakentanut omannäköiseni elämän jossa viihdyn. On ystävät, on sisarukset, on työkaverit, harrastukset. On oma koti ja sen rauha, on mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa maailman täydeltä.
Asennekysymys.
Hyydyin oravanpyörässä alle 45 v työuupumuksen kautta. Jäljellä olisi ollut sitä samaa konttorirotan elämää vielä noin 23 vuotta ja tiesin etten jaksaisi. Aloitin muutoksen.
Aloin tiputtaa elintasoani järjestelmällisesti ja loput säästöön. Lopetin kaiken ostaminen. Ei suoratoistoja, ei lehtiä, vain ruokaa. Jos tarvitsen jotain, se löytyy yleensä kirppikseltä tai torista.
Lyhensin työaikani. Sitten keksin opiskelun. Opiskelin uuden ammatin. Siinä voi hyödyntää vuorotteluvapaat ja opintovapaat ja aikuisopintorahat. Pari vuotta leppoisaa, kun valitsee alan oikein ja kiinnostuksena perusteella. Sitten lähdin kokonaan. Tämän ikäistä ei palkkaa kukaan.
Tehkää suunnitelma. Muuttakaa elämää. Tapauksessani kannustimena toimi työpaikkakiusaaminen. En enää välitä mitä muut ajatteiee. En vaan jaksanut enää. Ihmiset voi olla hirviöitä. Työnantajat repii kaiken mitä saa. Ei yhteiskunnan hyväksi. Itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elämä ei ole tarkoitettu tuollaiseksi, mutta siitä on tehty tuollaista. Järjestelmä on vanha ja ihmiset on sukupolvelta toiselle tottunut että näin se elämä täällä menee. Siinä kun pyörittelee oravanpyörää, ei välttämättä kerkeä pysähtyä ja huomata olemassaolon ihmettä. Ihminen suhtautuu olemassaoloon itsestäänselvyytenä ja suuret kysymykset kuolemasta tuntuu turvalliselta kiertää kaukaa. Yhteiskuntajärjestelmä on energiavampyyri, työssäkäyvät ovat muurahaisia jotka sitä ylläpitää ja joiden energia imetään ja hyödynnetään, mutta ei missään nimessä yksilön parhaaksi, vaan järjestelmän parhaaksi. Sitten kun tarpeeksi moni tajuaa tulevansa hyväksikäytetyksi ja elävänsä vankina, kieltäytyy jatkamasta samaan malliin, niin voidaan saada suuri muutos parempaan. Sitä ennen nautiskelen näistä kelan tuista ja taiteilen menemään, pyörää en rahaa vastaan ala pyörittään.
Hienoja havaintoja. Näinhän se menee.
Koen velvollisuudekseni käydä töissä ja kustantaa sekä rahoittaa elimiseni. Työttömänä passivoituisin ja olisi olemista sen syyllistämisen kanssa, jota päättäjät tekevät. Ehkä siltä välttyisi osittain, jos ei seuraisi yhden mielipiteen sallivia medioita.
Työ on vielä sellaista, ettei ainakaan minulla ole resursseja suunnitella ja varsinkaan toteuttaa muuta.
Epäsäännöllinen työaika, ykkösvapaat, iltavuoron rallista aamuvuoroon. Välillä ei ehdi pitää ruokataukoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin ja sain haaveilemani ammatin sekä hyvän työpaikan.
Nautin työstäni joka on haasteellista ja vastuullista, olen saanut kaksi ylennystä kuuden vuoden sisään.
Palkkani on hyvä ja sillä elän hyvin. Ostin asunnon, toimeentulo on ja rahaa jää säästöön.
Elän elämää johon olen aina tähdännyt, jo teini-iässä tiesin mitä tahdon. En perhettä, en miestä en lapsia.
Halusin tämän "oravanpyörän" joka on itse valitsemani ja havittelemani ja tunnen eläväni täysillä kun on pientä painetta ja haastetta koko ajan.
En voisi nauttia elämästäni nostamalla tukia ja räkimällä kattoon niinsanotusti. Mitä iloa siitäkään olisi?
Tuntea itsensä tarpeettomaksi tai yhdentekeväksi. Surra elämänsä tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta. Ainainen puute rahasta. Kaikkea tällaista kuulee ja miettii miten se sitten on parempi? Valitusta ja purnausta.
Olen rakentanut omannäköiseni elämän jossa viihdyn. On ystävät, on sisarukset, on työkaverit, harrastukset. On oma koti ja sen rauha, on mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa maailman täydeltä.
Asennekysymys.
Good for you. Tuo tuilla eläminenkin on yhtälailla asennekysymys. En tunne itseäni tarpeettomaksi ja yhdentekeväksi, eikä elämäni ole tyhjyyytä ja tarkoituksettomuutta. Rahastakaan ei ole puutetta, ajattelen että sitä on juuri tarpeeksi. Mulle tuilla elämisen ilo on siinä, että saan itse päättää mitä teen ja mihin aikaani käytän, minun ei tarvi viettää aikaa sellaisissa paikoissa joissa en halua olla, tekemällä asioita joita en halua tehdä. Toki on hieman epäeettistä olla näin mukavasti verovaroilla, mutta maailma on hieman sellainen että rahalla täällä eletään. Eikä ne tuet ole minua varten, vaan yhteiskuntaa. Kuluttaminen on pääasia, tarvii kuluttaa, että kapitalismihullunmylly pyörii
Koska elinajanodote nousee.
Vaikka eihän se mukavalta kuitenkaan tunnu