Miksi toiset masentuu ja toiset ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Välttämättä siinä ongelmattomassa ja turvallisessa kodissa ei ole osattu kuitenkaan käsitellä asioita oikein, jos lapsi masentuu. Ehkä liikaa paineita tai odotuksia.

Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee erilaista tukea. Se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä ole hyväksi sitten toiselle.

Vierailija kirjoitti:

"Sairaassa yhteiskunnassa terveimmät masentuvat." Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä, mutta kiinnostava ajatus.

Sanoisin, että pitää. Sairaassa yhteiskunnassa vaatimustaso on epäinhimillinen ja siksi terveimmät (eli ne joilla on eniten voimavaroja yrittää pysyä vaatimusten tasolla) masentuvat. Masennukseen on syynä heillä se, etteivät koskaan pysty saavuttamaan mitään päämäärää, koska mitä kovemmin puskee sitä isommiksi kasvavat vaatimukset ja paineet. Tästä syntyy ketjureaktio, jossa saavutuksen tuottama ilo hukkuu siihen, että on jo se seuraava saavutus, johon pitää tähdätä ja sitten taas seuraava ja seuraava. Koskaan ei tule valmista ja jos lähtee kilpajuoksuun yhteiskunnan sairaiden vaatimusten kanssa, sairastuu itse. 

Sairailla taasen ei ole voimavaroja lähteä tuohon kilpajuoksuun, vaan he keskittyvät elämään enemmän päivä kerrallaan ja omia voimavarojaan kuunnellen. Siksi he ovat terveimpiä enemmän suojassa masennukselta, jos yhteiskunta on sairas.

Tiedostan toki, että tähän liittyy monia muitakin ulottuvuuksia, mutta keskityin nyt vain pukemaan sanoiksi sitä, mien tuon sanonnan ymmärrän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa varmaan kymmeniä alapeukkuja, mutta sanotaan se nyt suoraan: masennusta ei ole olemassakaan. Sen sijaan on olemassa seuraavia:

1) On olemassa eri tavoin traumatisoituneita ihmisiä, joita pitää tietenkin tukea. Näitä ovat rikosten jne. uhreiksi joutuneet.

2) Sitten on olemassa myös hyvin herkkiä ihmisiä, joilta puuttuu riittävä itsetunto vaikeiden asioiden käsittelyyn; he ovat 95 % näistä "masentuneista". Heitä tulee, koska yhteiskuntamme on kylmä ja monet vanhemmat ja koulu eivät tue lapsia tarpeeksi. Nämä "masentuneet" ovat lähinnä nuoria naisia.

3) Kolmas ryhmä pitää sisällään hyvin pienen osan ihmisiä, joilla on aivokemiallisia poikkeavuuksia, jotka korjaamalla mieliala saadaan normaaliksi.

Heh, eräänlaista empatianväistelyä tämäkin. Täysin epätieteellinen, mukatietävä asenne ilmiötä kohtaan, josta ei tiedä yhtikäs mitään, eikä usko niitä, jotka tietävät. Ja nyt en tarkoita meitä kokemusasiantuntijoita. Tapa se on tuokin elää, tietäjänä🤪😵💫

Jotkut ne rakastavat masennustaan niin paljon että kaikki kritiikki saa pinnan palamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Välttämättä siinä ongelmattomassa ja turvallisessa kodissa ei ole osattu kuitenkaan käsitellä asioita oikein, jos lapsi masentuu. Ehkä liikaa paineita tai odotuksia.

Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee erilaista tukea. Se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä ole hyväksi sitten toiselle.

Huomaatko, että syyllistyt itse siihen, mistä olet koko ajan minua syyttänyt? Teet oletuksia ihmisten taustoista tietämättä lainkaan, millaisia ne todellisuudessa ovat. Kaikissa kodeissa ei ole ongelmia, vaikka kuinka yrität kääntää asian niin, että syy on aina kotioloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sairaassa yhteiskunnassa terveimmät masentuvat." Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä, mutta kiinnostava ajatus.

Joo ihan kiinnostava ajatus, mutta ärsyttää että tuossa masennus ikään kuin "ulkoistetaan" kokonaan yhteiskunnan syyksi ja vihjataan että on epänormaalia olla masentumatta.

Yhteiskunta on vain osasyy masennuksen aiheuttamisessa. Ja jos nyt ihan järjellä ajatellaan, niin Suomen yhteiskunta kuuluu maailman onnistuneimpiin – ei se toki täydellinen ole mutta yleisesti ottaen toimiva.

Totta, että tämä yksinkertaistaa ja ulkoistaa ongelmaa liikaa. Eikä todellakaan tarkota, että ihminen olisi epäterve, jos ei masennu.

Suomalainen yhteiskunta on myös tietyllä tavalla otollinen masennukselle. Ulkoiset puitteet ovat kunnossa, mutta ainakin itse koen paineita suoriutua yksin sen sijaan, että haen apua. En tiedä vaikuttaako se, mistä päin Suomea on. Voi myös olla sellainen suku tai kaveripiiri, jossa ei ole tälläista "vahvuuteen sairastumisen" vaaraa niin paljon.

Suomalainen sisu on aivan helvetin kova juttu, mutta väärinkäytettynä se voi olla katala ihanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sairaassa yhteiskunnassa terveimmät masentuvat." Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä, mutta kiinnostava ajatus.

Sanoisin, että pitää. Sairaassa yhteiskunnassa vaatimustaso on epäinhimillinen ja siksi terveimmät (eli ne joilla on eniten voimavaroja yrittää pysyä vaatimusten tasolla) masentuvat. Masennukseen on syynä heillä se, etteivät koskaan pysty saavuttamaan mitään päämäärää, koska mitä kovemmin puskee sitä isommiksi kasvavat vaatimukset ja paineet. Tästä syntyy ketjureaktio, jossa saavutuksen tuottama ilo hukkuu siihen, että on jo se seuraava saavutus, johon pitää tähdätä ja sitten taas seuraava ja seuraava. Koskaan ei tule valmista ja jos lähtee kilpajuoksuun yhteiskunnan sairaiden vaatimusten kanssa, sairastuu itse. 

Sairailla taasen ei ole voimavaroja lähteä tuohon kilpajuoksuun, vaan he keskittyvät elämään enemmän päivä kerrallaan ja omia voimavarojaan kuunnellen. Siksi he ovat terveimpiä enemmän suojassa masennukselta, jos yhteiskunta on sairas.

Tiedostan toki, että tähän liittyy monia muitakin ulottuvuuksia, mutta keskityin nyt vain pukemaan sanoiksi sitä, mien tuon sanonnan ymmärrän. 

Kiitos, tämä puki hyvin sanoiksi ainakin oman masennukseni syitä tiivistetysti. Syyt ovat toki moninaisia ja aihe liian monimutkainen käsitellä perusteellisesti lyhyissä viesteissä.

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä saa varmaan kymmeniä alapeukkuja, mutta sanotaan se nyt suoraan: masennusta ei ole olemassakaan. Sen sijaan on olemassa seuraavia:

1) On olemassa eri tavoin traumatisoituneita ihmisiä, joita pitää tietenkin tukea. Näitä ovat rikosten jne. uhreiksi joutuneet.

2) Sitten on olemassa myös hyvin herkkiä ihmisiä, joilta puuttuu riittävä itsetunto vaikeiden asioiden käsittelyyn; he ovat 95 % näistä "masentuneista". Heitä tulee, koska yhteiskuntamme on kylmä ja monet vanhemmat ja koulu eivät tue lapsia tarpeeksi. Nämä "masentuneet" ovat lähinnä nuoria naisia.

3) Kolmas ryhmä pitää sisällään hyvin pienen osan ihmisiä, joilla on aivokemiallisia poikkeavuuksia, jotka korjaamalla mieliala saadaan normaaliksi.

Heh, eräänlaista empatianväistelyä tämäkin. Täysin epätieteellinen, mukatietävä asenne ilmiötä kohtaan, josta ei tiedä yhtikäs mitään, eikä usko niitä, jotka tietävät. Ja nyt en tarkoita meitä kokemusasiantuntijoita. Tapa se on tuokin elää, tietäjänä🤪😵💫

Jotkut ne rakastavat masennustaan niin paljon että kaikki kritiikki saa pinnan palamaan.

Eihän se ole kritiikkiä, jos jauhaa puhdasta paskaa. Sitähän tuo, joka väitti, ettei masennusta ole teki. Masennus kun on ihan tunnettu ja tunnistettu sairaus.

t. eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sairaassa yhteiskunnassa terveimmät masentuvat." Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä, mutta kiinnostava ajatus.

Joo ihan kiinnostava ajatus, mutta ärsyttää että tuossa masennus ikään kuin "ulkoistetaan" kokonaan yhteiskunnan syyksi ja vihjataan että on epänormaalia olla masentumatta.

Yhteiskunta on vain osasyy masennuksen aiheuttamisessa. Ja jos nyt ihan järjellä ajatellaan, niin Suomen yhteiskunta kuuluu maailman onnistuneimpiin – ei se toki täydellinen ole mutta yleisesti ottaen toimiva.

Ehkä tämä aika on vain epävarmempaa kuin aikaisemmin. Some luo paineita. Kaikkien pitäisi olla menestyneitä ja rikkaita. Mikään tavallinen ei ole mitään. Työelämä on rikkonaista ja ihmisiltä vaaditaan ihan hirveästi. Sekin kertoo, että monta ammattia on tippunut pois tarpeettomana. Jonkun pitää kuitenkin tehdä nekin työt ja hallita siihen kuuluvat asiat.

Paineita luo se, että koulutusjärjestelmä antaa kaikille mahdollisuuden opiskella vaikka mihin hienoihin ammatteihin. Mutta kaikista ei ole kuitenkaan lääkäreiksi tai juristeiksi. Se, että on mahdollisuus, mutta omat kyvyt ei riitä, tuntuu monista ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Voihan se olla että ihmistä vituttaa, mutta hänen reaktionsa ei ole masennus. Ihmiset reagoivat eri tavalla. Joku voi vaikkapa purkaa vitutuksen toimintaan, ilman että suuremmin masentuu ja ahdistuu. Ajattelee vain että "teen sen mitä voin ja se riittäkööt". Tässä on toki vaara, että ottaa koko maailman ongelmat harteilleen.. ja masentuu. Vaatii taitoa nähdä, mikä on kohtuullinen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Ihan mielenkiinnosta haluaisin linkkejä tutkimuksiin, joiden mukaan taustat eivät määrittele ihmistä. Sattuneesta syystä kun olen aika paljon aiheesta lukenut :) Tietenkään pelkästään perhetausta ei vaikuta. Toisaalta taas aika monen "hyvän ja ongelmattoman" perheen takana onkin jotain muuta ja sitä ei näe katsomalla. Eikä edes lukemalla. Ei edes ammattilaiset. Ylemmäs kirjoitin jo siitä, että tiedän paljon lapsia raaoista oloista, siis oikeasti ongelmallisista lähtökohdista. Yksikään heistä ei ole selvinnyt ilman ongelmia. Toki osa toipunut hyvin tai oireilu ei ole perinteistä masennusta, ahdistusta tms, jolloin on helppo kuvitella pelkästään näkemällä heidän selvinneen hyvin, vaikka totuus olisi toinen. Minusta on erikoista miten "ammattilaisena" yrität esiintyä täällä. Näet päälle päin ihmisestä, että hän romahtaa pienistä, väität, että taustat ei määritä ihmistä (vaikka jokainen aiheesta oikeasti perillä oleva tietää asian olevan toisin) ja lopuksi osaat vielä sanoa, että moni kympin tyttö on ongelmattomasta perheestä. Nyt odotan niitä linkkejä tutkimuksiin :)

Jos mietin itseäni niin olin jo lapsena sellainen joka jännitti paljon kaikkea. Näitä hetkiä olivat esim kilpailutilanteet harrastuksessa, esillä olo, uudet ihmiset yms. Olin monesti huolestunut. Tämän lisäksi isäni on levoton ihminen ja suuttuu helposti. Lapsena pelkäsin isäni suuttuvan milloin mistäkin. Oppi varomaan ja ennakoimaan. Olin aina rauhallisempi, kun isäni oli välillä kauempana töissä ja viikkojakin poissa kotoa. Sen eron huomasi, kun tuli taas kotiin. Yritin olla aina ns hyvä versio itsestäni. Silloinkin liian arka tai hiljainen ja liian pelokas jossain tilanteessa. Näin siis varsinkin isäni mielestä. Nämä tilanteet ikäviä. Muuten lapsuus ihan ok. Minua silti helposti kiusattiin ja oli hetkiä, jotka vasta vuosia myöhemmin ymmärsin kiusaamiseksi. Uskoin liikaa ihmisiin ja ajattelin, että jos kohtelen muita hyvin niin se tavallaan auttaa siihen ettei minua ole syytä kiusata. Ei se oikein toiminut. Olin helppo ja liian kiltti sekä vähän ujo tapaus. Kavereita silti oli.

Kiusaaminen alkoi sitten kunnolla muuton jälkeen parin vuoden päästä. Aluksi näytti siltä, että kaikki ihan hyvin. Myöhemmin kaikki kääntyikin täysin. Olin nuoruuteni oikeastaan ihan yksin. Yläkoulun ja lukion. Se vaikutti paljon ja itsetunto meni täysin. Koulussa käynti vaikeaa ja joka päivä taistelin sinne menoa. Häpesin itseäni. Vaikutti myös arvosanoihin. Onneksi olen ollut melko "fiksu" joten vähä lukeminen kokeisiin ei sentään numeroita alaspäin vienyt. Tosin ne vaikeat aineet olivat jo sitten vähän liikaa ja energia ei niihin riittänyt. Kuitenkin varmasti erilainen ympäristö olisi auttanut minua. Tuolla en yrittänyt tarpeeksi vaan selviydyin vaan jotenkin eteenpäin.

Nyt aikuisena ja monia vuosia myöhemmin. Elämääni tavallaan varjostaa nuo vuodet edelleen. Olen yksinäinen ja itsetunto huono. Vaikeaa luottaa ihmisiin. Samalla yhteiskunta arvostaa sosiaalisuutta ja itse oikeastaan käperryin itseeni noina vuosina ja opin piilottamaan itseni muilta. Nyt en osaa enää avautua. Samalla jännitän kaikkea edelleen. Ihmisjoukot ja hälinä stressaavat. Tälläinen ihminen kuin minä ei oikein vastaa sitä ihmistyyppiä joka esim työnhaussa loistaa tai helpolla löytää edes työn, jossa pärjää. Olenkin vieläkin ilman ammattia. Lapsena suunta oli tavallaan parempi. Vielä nuorenakin pystyin esiintymään konsertissa yms, mutta nykyisin en varmaan pystyisi edes siihen.

Jatkuu

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Miksi pitäisi masentaa? Yhtä hyvin kun voi keskittyä siihen kaikkeen hyvään, mitä elämässä on. Tämä ei toki estä masentumista, koska masentuminen ei ole valintakysymys. Sen voi kuitenkin valita katsooko elämää ankeana ja valoisana asiana. 

Jatkoa

Nämä edellämainitut jutut vaikuttavat elämääni. Jos nyt vihdoin pääsen aiheeseen niin itse olin hyvin ahdistunut jo yläkoulussa ja joka syksy taistelua, että pakosta totuin käymään siellä ja pärjäsin jotenkin. En viihtynyt yhtään. Puolittain pidättelin kyyneleitä siellä. Surullista aikaa. Lopullisesti vaikutti sitten lukio ja saman jatkuminen siellä. En meinannut kestää enää kiusaamista. Jäin sielläkin yksin. Muutamat joskus seurana. Silloin se alku pahin ja voin huonosti. En koskaan saanut tukea tai mitään apua. Kiusaaminen piti kestää yksin. Vanhemnat eivät sillä päätään vaivanneet. Uskon, että niistä vuosista on jäänyt sellainen masentuneisuus ja ulkopuolisuuden tunne. Pelkään liikaa "pahinta" ja en ole rento. Jotenkin mietin, että jokin menee pieleen tai itse mokaan. En luota elämään tai muihin ihmisiin tai oikein edes itseeni. Perusluonne myös jännitykseen taipuva. Kuitenkin koen myös iloisia hetkiä ja en vaadi paljon kuitenkaan. Joskus vaikeina hetkinä oppi arvostamaan pieniäkin juttuja. Se tuo iloa elämääni. Toisaalta monesti tämä ei auta. Talvet unettomuuden kanssa olleet raskaita. Voin paremmin kesäisin. Samalla välillä iskee epätoivo ja ahdistus. Silloin en oikein nuku ja voin huonosti. Mieliala vaihtelee paljon. Joku hyvä asia tapahtuu niin olen hetken onnellinen. Huono juttu tai ikävä ihminen taas aiheuttaa pitkän surun tai mietin kuinka elämäni on huonoa.

Tosin en omaa edes diagnoosia joten tietysti en voi asiasta kirjoittaa niin kuin sellainen joka on kokenut esim masennusta enenmän. Kuitenkin minun on helppoa ymmärtää jo omien ajatusten perusteella niitä ajatuksia. Samalla joku on kokenut paljon enemmän kaikkea ikävää kuin minä. Ymmärrän sen. Sori myös jos ohitin jo aiheenkin ja tämä ehkä liian pitkä viesti myös.

Sanoisin, että jos yksittäinen ihminen Perniöllä masentuu, ei sen perusteella voi syyttää yhteiskuntaa. Mutta jos koko nuorisoa vaivaa masennuksen aalto, jotain on pielessä suuressa mittakaavassa. Silloin kyllä yhteiskunnassakin jonkun asian on muututtava,  että ongelma poistuu.

Juju onkin se, että ne masennuksen aallossa olevat nuoret ovat osa yhteiskuntaa. Ehkä he voisivat olla myös se kaivattu muutoksen tuoja?

Vierailija kirjoitti:

tää on jo lähtökohtaisesti kiva kysymyksenasettelua kun tietää että tänne tulevat uhriutumismoodissa olevat masentuneet huutamaan muille että kukaan ei heidän syvää masennustaan ymmärrä ja itse ei ainakaan voi asialle yhtään mitään tehdä ja masennus on elinikäinen etc, lääkefirmat toki kiittää kun ainoa hoito on lääkitys ja jos joku ammattilainen sen kyseenalaistaa niin potkut vain( case Mehiläinen).  Mutta jos jollakin kytee jossakin ajatus että voisiko itse jotakin tehdä, jatkakaa netin kaivelua, kuunnelkaa self helpiä, liikkukaa luonnossa.

Etkä sitten lukenut ketjua, kunhan oletat ja tuut sit oletuksen pohjalta länkyttämään. Juuri joku ehti kiittää asiallista keskustelua. Olin siitä samaa mieltä. Nyt sit iski mämä paremmintietävät, jotka eivät malta edes lukea muiden kirjoituksia!

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Meidän maailmassa on enemmän paineita. Sata vuotta sitten voinen kuvitella ihmisten olleen jossain mielessä tyytyväisempiä. Elettiin yksinkertaisempaa elämää. Työt olivat yksinkertaisempia, työn tulos oli konkreettisempi. Ei matkusteltu kovin paljon. Rakkaus löytyi naapuritalosta. Koko elämänkulku oli yksinkertaisempaa. Helpompaa.

Työtä ja puolisoa ei tarvinnut lähteä etsimään toiselta puolelta maapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Miksi pitäisi masentaa? Yhtä hyvin kun voi keskittyä siihen kaikkeen hyvään, mitä elämässä on. Tämä ei toki estä masentumista, koska masentuminen ei ole valintakysymys. Sen voi kuitenkin valita katsooko elämää ankeana ja valoisana asiana. 

Mutta kun mitään hyvää ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Ihan mielenkiinnosta haluaisin linkkejä tutkimuksiin, joiden mukaan taustat eivät määrittele ihmistä. )

Sivusta: Ei tuohon linkkejä tarvita. Riittää, että avaa silmänsä. Täsmälleen samanlaisista taustoista tulevat ihmiset ovat poikkeuksetta yksilöitä, eivät identtisiä kopioita toisistaan. Jos tausta määrittelisi ihmisen, silloin esim. kaikki alkoholistein lapset olisivat samanlaisia. Näin ei tietenkään ole. Osa lähtee vanhempiensa tielle, osa purkaa loppuelämänsä traumojaan terapiassa, osa ryhtyy raivoraittiiksi, osa elää ns. normaalia elämää jne. jne. Itse asiassa minusta silloin ollaan hyvin huolestuttavalla suuntauksella, jos antaa oman taustansa määritellä sitä, millainen on ihmisenä. Tausta toki vaikuttaa, mutta ei missään nimessä määrittele mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Välttämättä siinä ongelmattomassa ja turvallisessa kodissa ei ole osattu kuitenkaan käsitellä asioita oikein, jos lapsi masentuu. Ehkä liikaa paineita tai odotuksia.

Jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee erilaista tukea. Se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä ole hyväksi sitten toiselle.

Huomaatko, että syyllistyt itse siihen, mistä olet koko ajan minua syyttänyt? Teet oletuksia ihmisten taustoista tietämättä lainkaan, millaisia ne todellisuudessa ovat. Kaikissa kodeissa ei ole ongelmia, vaikka kuinka yrität kääntää asian niin, että syy on aina kotioloissa. 

Ensinnäkään, en ole sanonut, että syy on aina kotioloissa. Toisekseen, en ole syyttänyt sinua, mutta jos kommentoit noin tietävään tyyliin niin lienee turha ihmetellä eriäviä kommentteja. Ja kolmanneksi, tuo ylläoleva kommentti ei edes ole minun kirjoittamani vaan joku muu on kirjoittanut "väliin". Sinänsä olen kyllä samaa mieltä siitä, että ne hyvät ja ongelmattomat kodit eivät aina ole sitä.