Miksi toiset masentuu ja toiset ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Miksi pitäisi masentaa? Yhtä hyvin kun voi keskittyä siihen kaikkeen hyvään, mitä elämässä on. Tämä ei toki estä masentumista, koska masentuminen ei ole valintakysymys. Sen voi kuitenkin valita katsooko elämää ankeana ja valoisana asiana. 

Tuo auttaa ehkä pieneen maanantaivitutukseen. Oikeasti masentuneelle tuhoisa ajatus, joka syöksee vain syvemmälle masennukseen. "Minulla on periaatteessa kaikki ok, mutta silti masentaa. Olen jotenkin viallinen ja paska ihminen". Masennus on sairaus, ei joku sateisen maanantain mielentila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jotain ei voi masentaa tämä nykymaailma? Eivätkö he tajua sitä kuinka ankea ja surkea nykymaailma on vai miksi heitä ei masenna tai ota päähän? Kuitenkin jokainen meistä joutuu esim maksamaan veroja ja jokainen meistä joutuu olemaan osa tätä yhteiskuntaa.

Miksi pitäisi masentaa? Yhtä hyvin kun voi keskittyä siihen kaikkeen hyvään, mitä elämässä on. Tämä ei toki estä masentumista, koska masentuminen ei ole valintakysymys. Sen voi kuitenkin valita katsooko elämää ankeana ja valoisana asiana. 

Mutta kun mitään hyvää ei ole?

On vaikka kuinka paljon, kun osaa katso oikeasta vinkkelistä. Esimerkiksi jo se on hyvä asia, että sinä olet niin terve, että pystyt täällä kirjoittamaan. Lisäksi olet saanut maksutta koulutuksen, jossa olet mm. oppinut kirjoittamaan. Siinä nyt pari hyvää asiaa, joita sinulla on mutta kaikilla ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Mistä tiedät, että osa romahtaa pienimmistä? .

Jos on vähänkään enemmän tavannut ihmisiä tai lukenut asioita, ei tuota ole edes vaikea tietää. Näkeehän sen omilla silmillään. Riippumatta siitä, mitä toisten taustoista tietää ja mitä ei. 

t. eri

Jätit loput kommentistani pois, mutta ei, et sinä näe. Sinä voit nähdä sen, että ihmisellä on näennäisesti kaikki kunnossa, mutta sinä et voi esimerkiksi nähdä sitä, että kuinka paljon mieleen vaikuttavia tekijöitä on jo ennestään taustalla tai kuinka pohjalta se ihminen on jo aiemmin noussut. Sana selviytyjä on mielestäni lähtökohtaisesti huono, mutta tiedän esimerkiksi itsestäni, että nimenomaan vahva, utelias ja määrätietoinen luonne on auttanut minua jaksamaan älyttömän paljon. Kuulun siis varmaan lähtökohtani huomioon ottaen ns. "selviytyjiin". Silti olen taipuvainen masennukseen aika ajoin. Ei sitä piirrettä voi näemmä hävittää itsestä eikä sillä ole tekemistä heikkouden tai vahvuuden kanssa.

Et näköjään hiffannut pointtiani. Taustoilla ei ole mitään merkitystä, kun huomaa, että yksi romahtaa siitä, että saa kokeesta nelosen ja toinen ei hetkahda juuri lainkaan, vaikka kokisi miten julmia asioita. Selviytyjä sanan kuvastaa juurikin sitä, miten hyvin ihminen kestää vastoinkäymisiä. Vaikka kokemusmaailma olisi prikulleen sama, osa kestää pettymyksiä ja vaikeuksia huonommin kuin toiset. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että edes se vahvin selviytyjä olisi automaattisesti suojassa masennukselta. Ihan niin yksinkertaisia ei asiat sairauksien kanssa ole. 

Näen mitä haet takaa, mutta mielestäni katsot asioita liian kapeakatseisesti. Voit etsiä lisätietoja netistä esimerkiksi vanhempien alkoholismista, hyväksikäytöstä, väkivallasta jne ja niiden vaikutuksista lapsiin. Moni alkaa esimerkiksi suorittaa elämää ja pyrkii täydellisyyteen. Hakee hyväksyntää väärällä tavalla jne. Siihen voi liittyä esimerkiksi sitä, syntyy vaativa persoonallisuus. Itse olisin takuulla "romahtanut" ja soimannut itseäni näännyksiin, jos olisin nelosia koulussa saanut. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä heikkoutena, mutta totuus on toinen. He eivät näe mikä sen aiheuttaa. Ja kenelläkään ei ole toisen kanssa prikulleen samaa kokemusmaailmaa. Se ei ole mahdollista. Voi olla, että he ovat kokeneet samoja asioita lapsuudessa, mutta lapsuus on muutakin kuin ne konkreettiset tapahtumat. Jo pelkkä lasten ikä ja temperamentti vaikuttavat ja ovat toisistaan poikkeavia. Toinen lapsi voi "ottaa mukaansa" kotoaan pelon ja läheisriippuvaisuuden, kun toisesta saman perheen lapsesta voi tulla perfektionisti, joka ei osaa huolehtia itsestään jne.

Ei minun tarvitse hakea noista tietoa. Tiedän kyllä, mitä on alkoholismi jne. Vähän liiankin hyvin. Mutta se ei liity minun pointtiini mitenkään. Tarkoitukseni oli kertoa, että osaan ihmisistä asiat vaikuttavat enemmän kuin toisiin. Ihan samoin kuin osa on herkempiä sairastumaan flunssaan kuin toiset, koska vastustuskyky on ihmisillä erilainen. Samoin osa masentuu huomattavasti herkemmin ja pienemmistä asioista kuin toinen, koska ihmisillä on luontaisesti erilainen taipumus masennukseen. Konkreettisimmillaan: toinen joutuu sairaalahoitoon jos ei pärjää koulussa riittävän hyvin ja toinen kohauttaa olkiaan samassa tilanteessa. Tämä ihan riippumatta siitä, mikä on heidän taustansa. Se, että on rikkinäisestä kodista, ei automaattisesti tee alttiimmaksi masennukselle. Osalla jopa päinvastoin, kun kovat kokemuksen "karaisevat". 

Tietenkin ihmisillä on luontaisesti erilaiset taipumukset masennukseen. Edelleen, sillä joka romahtaa koulunumeroista, voi olla niin, että tämä on viimeinen asia, joka katkaisee kamelin selän. Tämä keskustelu lähti siitä, että väitit näkeväsi ihmisestä taustoja tietämättä sen, että hän romahtaa pienimmästäkin. Ei lapsuuden kipeät asiat ole sellaisia, joita jaetaan (kaikessa raakuudessaan ainakaan) kelle sattuu.

Alkaa mennä jankkaamisen puolelle mutta toistan nyt vielä kerran: ei taustat määrittele ihmistä, vaan geenit. En ymmärrä, miksi noin kiihkeästi takerrut lapsuuden asioihin, kun kuitenkin kaikki saatavilla oleva tieto tukee sitä, että masennusalttius ei ole suoraan verrannollinen kasvuolosuhteisiin. Moni masentunut ns. kympintyttö on ihan turvallisesta ja ongelmattomasta kodista lähtöisin. Samoin kuin moni kipeitä kokenut pärjää oikein hyvin masentumatta. 

Ihan mielenkiinnosta haluaisin linkkejä tutkimuksiin, joiden mukaan taustat eivät määrittele ihmistä. )

Sivusta: Ei tuohon linkkejä tarvita. Riittää, että avaa silmänsä. Täsmälleen samanlaisista taustoista tulevat ihmiset ovat poikkeuksetta yksilöitä, eivät identtisiä kopioita toisistaan. Jos tausta määrittelisi ihmisen, silloin esim. kaikki alkoholistein lapset olisivat samanlaisia. Näin ei tietenkään ole. Osa lähtee vanhempiensa tielle, osa purkaa loppuelämänsä traumojaan terapiassa, osa ryhtyy raivoraittiiksi, osa elää ns. normaalia elämää jne. jne. Itse asiassa minusta silloin ollaan hyvin huolestuttavalla suuntauksella, jos antaa oman taustansa määritellä sitä, millainen on ihmisenä. Tausta toki vaikuttaa, mutta ei missään nimessä määrittele mitään. 

Edelleenkin saman perheen lapsilla on erilaisia kokemuksia, jotka vaikuttavat, vaikka tausta on näennäisesti sama. Tämän voit todeta ihan vaikka haastattelemalla saman perheen lapsia. On jopa hämmentävää miten erilaisia muistoja ja kokemuksia saman perheen lapsilla on. Mutta siinä olet oikeassa, että sana määritellä on huono. Vältän itsekin ajatusta siitä, että tausta määrittelisi ihmistä mutta se vaikuttaa valtavasti.

Oman havaintoni mukaan ne (yleensä varsin päämäärätietoiset) ihmiset joilla on paljon mielenkiinnon kohteita ja mielekästä itsenäistä tekemistä ja jotka eivät ole kiinnostuneita muiden tekemisistä tai mielipiteistä vaan keskittyvät omiin asioihinsa, ovat paremmin suojassa masennukselta. Vastaavasti ne, joiden elämä on sisällötöntä, virikkeellisesti köyhää ja jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia muiden mielipiteistä ja hyväksynnästä, näyttävät olevan myös alttiimpia kaikenlaiselle epätasapainoisuudelle ja masennukselle.

Vierailija kirjoitti:

Oman havaintoni mukaan ne (yleensä varsin päämäärätietoiset) ihmiset joilla on paljon mielenkiinnon kohteita ja mielekästä itsenäistä tekemistä ja jotka eivät ole kiinnostuneita muiden tekemisistä tai mielipiteistä vaan keskittyvät omiin asioihinsa, ovat paremmin suojassa masennukselta. Vastaavasti ne, joiden elämä on sisällötöntä, virikkeellisesti köyhää ja jotka ovat voimakkaasti riippuvaisia muiden mielipiteistä ja hyväksynnästä, näyttävät olevan myös alttiimpia kaikenlaiselle epätasapainoisuudelle ja masennukselle.

Juuri näin eli sanoisin että masennus on pitkälti itsetuntokysymys.