En tiedä mitä teen enää :(
Moi. Olen 20-vuotias nuori nainen, nuori, muttei tunnu siltä, makaan vanhempien kotona ilman töitä, tai ilman mitään oikeasti. En saa mistään mielihyvää, tuntuu että tukehdun tähän elämään, ja hirvittää ajatus, että olisi vielä hyvin monta elinvuotta jäljellä. Olin aikaisemmin grillillä töissä, mutta jouduin lopettamaan sen, koska minulla on hieman couperosaa, joten naamaan alkoi sattumaan se rasvan käry.
Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet, jotka ilmeisesti on vaikuttaneet siihen, etten tunne sellaisia normaaleja asioita, en tiedä mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat vaikka seksistä tai rakkaudesta. Nuo asiat eivät ole minua varten tehty, syytän siitä lääkkeitä ja masennusta. Haluaisin rakkautta, mutten tunne sitä. Eikä tämä mene ohi välttämättä koskaan.
Ei oikein enää edes kiinnosta huolehtia itsestäni, en välttämättä enää edes käy ollenkaan ulkoilemassa, tai harrasta liikuntaa joka joskus piti jotenkin mielen kasassa, istun ja olen puhelimella. Stressaan omasta ulkonäöstä silti hyvin paljon, varsinkin tästä couperosasta ja muutenkin ihosta, mistä kuultaa kaikki isot suonet läpi. Ehkä se on joku sijaistoiminto jollekin suuremmalle murheelle mitä on olemassa varmasti ja paljon.
Nyt viimeaikoina olen vain odottanut, että saisin tuota terapia-asiaa eteenpäin vietyä, koska olisi vielä vuosi aikaa käyttää sitä. Olen myös yrittänyt alkaa siivoaamaan jo monta viikkoa, mutten saa aikaiseksi sitä millään. Surettaa aamuisin herätä tänne uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Normi vähän syrjäytynyt tai syrjäänvetäytyvä parikymppinen. Onko tarvehierarkia tuttu käsite? Ihminen tarvitsee tunteen johonkin kuulumisesta niin hölmöltä kuin se kuulostaakin.
No ei kuulosta yhtään hölmöltä, ihminen on laumaeläin.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori, koko elämä edessä. Voisitko jutella vanhempiesi kanssa, että tarvitset esim psykoterapiaa nyt heti, terveyskeskuksestakin voisi saada psykologin ajan akuutisti. On tärkeää päästä puhumaan asioistaan jollekin, joka auttaa sinua eteenpäin. Monella muullakin nuorella on ollut samanlaista ja he saaneet apua, ja elämä jatkunut parempana. Kaikkea hyvää sinulle.
Ei vanhemmille oikein voi puhua, onneksi siskoille voi puhua näistä, ja he auttavat. Jotain hyvää sentään. Laitoin sairaanhoitajalle viestin, että tarvitsen terapiaa melko heti, jos saisin hänelle ajan nyt aluksi. Ja kiitos.
Ap
Suututtaa niin muo masennusläkkeet ja niiden aiheuttamat tuhot ja vaikeudet.
Tuosta löytyy ratkaisu: https://tuleuskoon.fi/tarinat/4/
On sinusta itsestä kiinni, että haluatko saada elämäsi kuntoon, sillä ratkaisu on olemassa.
Ensiaskeleena maria nordinin free to heal kurssi. Sitten pistät sen puhelimen pois ja alat lukemaan kirjoja. Kun olet tehnyt tätä puoli vuotta, olet kuin uusi ihminen ja voit alkaa miettiä seuraavaa steppiä. Toi puhelimen tuijotus on ehkä pahin passivoija. Sen sanon myös, että olit miettinyt jotain leipurin ammattia, mietippä uudestaan. Yllättävistäkin kiinnostuksen kohteista voi saada ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa niin muo masennusläkkeet ja niiden aiheuttamat tuhot ja vaikeudet.
Niin surettaa, harmi ettei näistä kerrota lääkärissä koskaan. Eikä tätä voi hyväksyä, ei vain voi. Nuoruus pilalla, ehkä koko elämä. Silti haluaa uskoa ja luottaa, että se muuttuisi joku päivä, ja että minullakin olisi mahdollisuus esim. hyvään parisuhteeseen, vaan huonolta näyttää tällä hetkellä. Saisimpa hyvän terapeutin jostain, joka korjaisi kanssani elämän kuntoon, olisi Taivaan lahja, vaikken Taivaaseen uskokaan. Sen jälkeen ehkä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuosta löytyy ratkaisu: https://tuleuskoon.fi/tarinat/4/
On sinusta itsestä kiinni, että haluatko saada elämäsi kuntoon, sillä ratkaisu on olemassa.
Olen joskus yrittänyt tulla uskoon, mutten tullut. En usko, mutten kiellä mitään mitä ei voi vääräksi todistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensiaskeleena maria nordinin free to heal kurssi. Sitten pistät sen puhelimen pois ja alat lukemaan kirjoja. Kun olet tehnyt tätä puoli vuotta, olet kuin uusi ihminen ja voit alkaa miettiä seuraavaa steppiä. Toi puhelimen tuijotus on ehkä pahin passivoija. Sen sanon myös, että olit miettinyt jotain leipurin ammattia, mietippä uudestaan. Yllättävistäkin kiinnostuksen kohteista voi saada ammatin.
Mikä vika leipureissa? Ja olispa se elämän muuttaminen noin yksinkertaista, ei maria nordin paljon auta, jos tarvitsee jonkun ammattilaisen.
Ap
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaskeleena maria nordinin free to heal kurssi. Sitten pistät sen puhelimen pois ja alat lukemaan kirjoja. Kun olet tehnyt tätä puoli vuotta, olet kuin uusi ihminen ja voit alkaa miettiä seuraavaa steppiä. Toi puhelimen tuijotus on ehkä pahin passivoija. Sen sanon myös, että olit miettinyt jotain leipurin ammattia, mietippä uudestaan. Yllättävistäkin kiinnostuksen kohteista voi saada ammatin.
Mikä vika leipureissa? Ja olispa se elämän muuttaminen noin yksinkertaista, ei maria nordin paljon auta, jos tarvitsee jonkun ammattilaisen.
Ap
Miten se leipuri munkkeja paistaa jos ei pysty grillilläkään olemaan? Vai meinasitko, että saat leipurina valita mitä teet ja missä? Voi teitä teinejä, kun ette yhtään mieti pidemmälle. Mietitään jotain kivaa puuhastelua ja sitten siitä ammatti. Tiedoksi myös, että ei se terapeutti sua motivoituneeksi saa, eikä hänellä ole taikasauvaa millä sun elämä korjaantuu. Avain olet sinä itse ja juuri siitä on Nordinin kurssissa kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta löytyy ratkaisu: https://tuleuskoon.fi/tarinat/4/
On sinusta itsestä kiinni, että haluatko saada elämäsi kuntoon, sillä ratkaisu on olemassa.
Olen joskus yrittänyt tulla uskoon, mutten tullut. En usko, mutten kiellä mitään mitä ei voi vääräksi todistaa.
Ap
Suosittelen rukoilemaan tänä iltana. Ohessa vielä apuja eli Roomalaiskirjeen 10 luvusta muutama avainjae: Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään. Ei tässä ole eroa juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama on kaikkien Herra. Hän on rikas antaja kaikille, jotka huutavat häntä avuksi. Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
Ootko kokeillu kuntouttavaa työtoimintaa tai jotain ryhmätoimintaa? Ite löysin sen ansiosta pari tosi samanlaista ihmistä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Kiitos. Ja otan apua vastaan kyllä kunhan saisin sen terapian alkamaan. Olisi hyvä puhua jollekin ammattilaiselle.
Ap
Voi olla vaikea päästä irti lääkkeistä ja kestää vieroitusoireet ja synkkyyteen vajoaminen. Taistelisin kuitenkin kokonaan irti lääkkeistä. Toivon sydämestäni, että pääset eroon lääkkeistä ja kestät sen taistelun.
Sinun iässäsi minut pelasti ja nosti vahvasta syrjäytymisvaarasta se, että tulin uskoon ja annoin elämäni täysin Jeesukselle. Hän on pitänyt minusta huolta ja kuullut rukoukseni. Nyt olen viisikymppinen, mutta voin sanoa, että kaikki toiveeni ovat toteutuneet kaikkien inhimillisten todennäköisyyksien vastaisesti. Kaikkia asioita olen rukoillut Jumalalta. Tärkeintä on että sain ennen kaikkea syntini anteeksi, rauhan ja uuden identiteetin. Ei ole Jumalan tarkoitus, että nuori ihminen tuhoutuu ja lakkaa elämästä elämänsä kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaskeleena maria nordinin free to heal kurssi. Sitten pistät sen puhelimen pois ja alat lukemaan kirjoja. Kun olet tehnyt tätä puoli vuotta, olet kuin uusi ihminen ja voit alkaa miettiä seuraavaa steppiä. Toi puhelimen tuijotus on ehkä pahin passivoija. Sen sanon myös, että olit miettinyt jotain leipurin ammattia, mietippä uudestaan. Yllättävistäkin kiinnostuksen kohteista voi saada ammatin.
Mikä vika leipureissa? Ja olispa se elämän muuttaminen noin yksinkertaista, ei maria nordin paljon auta, jos tarvitsee jonkun ammattilaisen.
Ap
Miten se leipuri munkkeja paistaa jos ei pysty grillilläkään olemaan? Vai meinasitko, että saat leipurina valita mitä teet ja missä? Voi teitä teinejä, kun ette yhtään mieti pidemmälle. Mietitään jotain kivaa puuhastelua ja sitten siitä ammatti. Tiedoksi myös, että ei se terapeutti sua motivoituneeksi saa, eikä hänellä ole taikasauvaa millä sun elämä korjaantuu. Avain olet sinä itse ja juuri siitä on Nordinin kurssissa kyse.
Läheskään kaikki ei paista mitään munkkeja, ja aika harvoin niitä edes joutuu tekemään. Ei siinä työssä ole juurikaan mitään rasvankäryä ainakaan ihan hirveästi.
En vain usko nordinin kurssiin, anteeksi nyt vain, mutta jos ongelmat on syvällä, niin tuollainen kurssi ei välttämättä toimi, kun pitäisi päästä myös puhumaan jollekin, joka voisi ehkä ymmärtää jotain.
Ap
Et pysty miettimään koulutusta ja uraa juuri nyt. Tärkeintä olisi saada vaihdettua lääkkeet sellaisiksi, jotka eivät turruta, mutta hallitsevat hieman depressiivisyyttä. Jos sinulla on mahdollisuus, varaa aika yksityiselle puolelle. Terapia saattaa toki auttaa, mutta vain pitkällä tähtäimellä, ja vain jos terapeutti on sinulle sopiva. Mikään ihmelääke se ei ole. Juuri nyt on saatava lääkitys kuntoon. Älä murehdi hukkaan mennyttä aikaa, olet vielä nuori ja elämäsi muuttuu vielä monta kertaa, välillä parempaan, välillä huonompaan.
Yritä löytää armollisuutta itseäsi kohtaan. Olet huonossa jamassa, mutta se ei ole sinun syytäsi. Pääset kyllä pystyyn. Vanhempien luota pois muuttaminen kannattaa ottaa projektiksi heti, kun voit vähän paremmin. Tietämättä taustoja vaikuttaa siltä, että heidän tukensa ei erityisesti ainakaan auta, todennäköisesti pahentaa tilannettasi. Eli lataa kaikki paukut nyt siihen, että löydät lääkärin, joka ottaa lääkityksesi korjaamisen asiakseen.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillu kuntouttavaa työtoimintaa tai jotain ryhmätoimintaa? Ite löysin sen ansiosta pari tosi samanlaista ihmistä elämään.
Voisi tuotakin kokeilla, tai jotain työneuvontaa tms, kun olen taas valmis töihin menemään. Kiitos vinkistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vaikea päästä irti lääkkeistä ja kestää vieroitusoireet ja synkkyyteen vajoaminen. Taistelisin kuitenkin kokonaan irti lääkkeistä. Toivon sydämestäni, että pääset eroon lääkkeistä ja kestät sen taistelun.
Sinun iässäsi minut pelasti ja nosti vahvasta syrjäytymisvaarasta se, että tulin uskoon ja annoin elämäni täysin Jeesukselle. Hän on pitänyt minusta huolta ja kuullut rukoukseni. Nyt olen viisikymppinen, mutta voin sanoa, että kaikki toiveeni ovat toteutuneet kaikkien inhimillisten todennäköisyyksien vastaisesti. Kaikkia asioita olen rukoillut Jumalalta. Tärkeintä on että sain ennen kaikkea syntini anteeksi, rauhan ja uuden identiteetin. Ei ole Jumalan tarkoitus, että nuori ihminen tuhoutuu ja lakkaa elämästä elämänsä kynnyksellä.
Hienoa sinulle, että elämässäsi menee hyvin. En ole vielä turvautunut uskoon, mutta sekin jää nähtäväksi. Haluaisin uskoa siihen, että tämän elämän jälkeen tulee vielä toisia elämiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et pysty miettimään koulutusta ja uraa juuri nyt. Tärkeintä olisi saada vaihdettua lääkkeet sellaisiksi, jotka eivät turruta, mutta hallitsevat hieman depressiivisyyttä. Jos sinulla on mahdollisuus, varaa aika yksityiselle puolelle. Terapia saattaa toki auttaa, mutta vain pitkällä tähtäimellä, ja vain jos terapeutti on sinulle sopiva. Mikään ihmelääke se ei ole. Juuri nyt on saatava lääkitys kuntoon. Älä murehdi hukkaan mennyttä aikaa, olet vielä nuori ja elämäsi muuttuu vielä monta kertaa, välillä parempaan, välillä huonompaan.
Yritä löytää armollisuutta itseäsi kohtaan. Olet huonossa jamassa, mutta se ei ole sinun syytäsi. Pääset kyllä pystyyn. Vanhempien luota pois muuttaminen kannattaa ottaa projektiksi heti, kun voit vähän paremmin. Tietämättä taustoja vaikuttaa siltä, että heidän tukensa ei erityisesti ainakaan auta, todennäköisesti pahentaa tilannettasi. Eli lataa kaikki paukut nyt siihen, että löydät lääkärin, joka ottaa lääkityksesi korjaamisen asiakseen.
Vasta vaihdettiin lääkitys, ehkä kuukausi sitten, en huomaa mitään eroa mihinkään, ei ole edes mitään sivuvaituksia tullut, muttei muutosta parempaan.
Asun omillani 18-19-vuotiaana, ja masennuin hyvin pahasti, pelkään että se toistuu.
Ja sen takia vain vuosi aikaa käydä terapiassa, kun tuhlasin nuorempana pari vuotta terapiaan, johon en ollut valmis ja minulla oli luultavasti myös väärä terapeutti/terapiasuuntaus. Ärsyttävää, kun on varmasti paljon sanottavaa, muttei ketään joka voisi auttaa.
Ap
Olen asunut lastenkodissa 3 vuotta ja siellä kyllä sain apua ja keskusteltiin paljon. Olin kai niin mahdoton, että tarvitsin lääkityksen. Olin silloinkin masentunut ja melko epävakaa. Ottaisin tuon epävakauden takaisin, jos pystyisin. Oli mahtavaa pystyä olemaan kunnolla vihainen tai iloinen. Jos olisin tiennyt mitä lääkkeet voivat aiheuttaa olisin jättänyt ottamatta ihan suosiolla.
Ap