Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä teen enää :(
23.07.2022 |
Moi. Olen 20-vuotias nuori nainen, nuori, muttei tunnu siltä, makaan vanhempien kotona ilman töitä, tai ilman mitään oikeasti. En saa mistään mielihyvää, tuntuu että tukehdun tähän elämään, ja hirvittää ajatus, että olisi vielä hyvin monta elinvuotta jäljellä. Olin aikaisemmin grillillä töissä, mutta jouduin lopettamaan sen, koska minulla on hieman couperosaa, joten naamaan alkoi sattumaan se rasvan käry.
Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet, jotka ilmeisesti on vaikuttaneet siihen, etten tunne sellaisia normaaleja asioita, en tiedä mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat vaikka seksistä tai rakkaudesta. Nuo asiat eivät ole minua varten tehty, syytän siitä lääkkeitä ja masennusta. Haluaisin rakkautta, mutten tunne sitä. Eikä tämä mene ohi välttämättä koskaan.
Ei oikein enää edes kiinnosta huolehtia itsestäni, en välttämättä enää edes käy ollenkaan ulkoilemassa, tai harrasta liikuntaa joka joskus piti jotenkin mielen kasassa, istun ja olen puhelimella. Stressaan omasta ulkonäöstä silti hyvin paljon, varsinkin tästä couperosasta ja muutenkin ihosta, mistä kuultaa kaikki isot suonet läpi. Ehkä se on joku sijaistoiminto jollekin suuremmalle murheelle mitä on olemassa varmasti ja paljon.
Nyt viimeaikoina olen vain odottanut, että saisin tuota terapia-asiaa eteenpäin vietyä, koska olisi vielä vuosi aikaa käyttää sitä. Olen myös yrittänyt alkaa siivoaamaan jo monta viikkoa, mutten saa aikaiseksi sitä millään. Surettaa aamuisin herätä tänne uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Onko suurempi ongelma ihosi vai mielenterveytesi? Käytkö terapiassa? Jos et niin suosittelisin hakeutumaan piakkoin.
Varmaan kummatkin vaikuttavat molempiin. Jos olisi hyvä iho, niin yksi masennuksen aihe poistuisi, mutta jos en olisi näin ongelmainen, niin ehkä iho ei olisi niin iso asia. En käy terapiassa, mutta pitäisi päästä sinne kunhan saisin sairaanhoitajan kanssa paperit lähetettyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet"
Selkokielellä "Aivot tuhottu kemialla pysyvästi."
Sitä minä pelkään eniten, oikeastaan olen jopa katkera hieman, jos en koskaan saa normaaleja ihmisen perustarpeita enää. Olispa hienoa tuntea vaikka ihastumista tai vetovoimaa tms. 15-vuotiaana aloitettiin.
Ap
Mitä jos oletkin aseksuaali? Itse aloitin mielialalääkkeet vasta 28-vuotiaana, mutta en tuntenut sitä ennenkään minkäälaista ihastumista, saati seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, en edes teininä.
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet"
Selkokielellä "Aivot tuhottu kemialla pysyvästi."
Sitä minä pelkään eniten, oikeastaan olen jopa katkera hieman, jos en koskaan saa normaaleja ihmisen perustarpeita enää. Olispa hienoa tuntea vaikka ihastumista tai vetovoimaa tms. 15-vuotiaana aloitettiin.
Ap
Mitä jos oletkin aseksuaali? Itse aloitin mielialalääkkeet vasta 28-vuotiaana, mutta en tuntenut sitä ennenkään minkäälaista ihastumista, saati seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, en edes teininä.
Tunsin teininä kyllä. Voihan se seksuaalisuus toki muuttua, mutta enemmän ehkä laitan sen lääkkeiden ja masennuksen piikkiin.
Ap
Tsemppiä sinulle!
Minä olen jo sinua vanhempi, mutta nuo tuntemukset kuulosti tosi tutuilta. Eli minä olen syönyt noita lääkkeitä kauan ja kyllä ne ainakin minulta on vieneet kaikki tunteet. Enkä pysty lopettamaan vieroitusoireiden takia. Tämä viesti varmaan poistuu kohta, koska tällä palstalla ei saa arvostella mielialalääkkeitä.
Mutta yritä saada sitä terapiaa ja sitten kun olo on parempi niin miettiä pärjäisitkö pienemmällä lääkityksellä tai jopa ilman sitä.
Valitettavasti noiden lääkkeiden vaikutukset voivat olla pysyviä varsinkin kun olet niin nuorena aloittanut ne. Mutta aivot pystyvät hieman muovautumaan ja korjaamaan asioita. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.
Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle!
Minä olen jo sinua vanhempi, mutta nuo tuntemukset kuulosti tosi tutuilta. Eli minä olen syönyt noita lääkkeitä kauan ja kyllä ne ainakin minulta on vieneet kaikki tunteet. Enkä pysty lopettamaan vieroitusoireiden takia. Tämä viesti varmaan poistuu kohta, koska tällä palstalla ei saa arvostella mielialalääkkeitä.
Mutta yritä saada sitä terapiaa ja sitten kun olo on parempi niin miettiä pärjäisitkö pienemmällä lääkityksellä tai jopa ilman sitä.
Valitettavasti noiden lääkkeiden vaikutukset voivat olla pysyviä varsinkin kun olet niin nuorena aloittanut ne. Mutta aivot pystyvät hieman muovautumaan ja korjaamaan asioita. Kaikkea hyvää sinulle!
Surullisinta näissä lääkkeissä on se, kun ei muista minkälainen ennen lääkkeitä on ollut, eikä ymmärrä mistä kaikki johtuu, onko ne lääkkeet vai masennus, vai molemmat. Elämä tuntuu turhalta, jos menettää tunteet lopullisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydäppäs lääkäriltäsi voxraa kokeiluun nykyisen masennuslääkkeen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Pyydäppäs lääkäriltäsi voxraa kokeiluun nykyisen masennuslääkkeen tilalle.
Minulla on voxra menossa jo kohta kuukauden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kaikista tsemppiviesteistä. Arvostan niitä kyllä todella.
En tiedä onko asenteessani jotain vikaa, kun tuntuu etten mitenkään pärjää tässä elämässä, olen luultavasti hyvin herkkä, ja hyvin rikkinäinen. Yritin eilen illalla myöhään käydä lenkillä, mutta sielläkin vain aloin itkemään. Minä itse syön itseni elävältä, ei ole enää sellaista asennetta kuin nuorena, että kaikki kyllä järjestyy jotenkin. Olen vain alkanut ottamaan selvää onko olemassa seuraavia elämiä. Joskus tuntuu, että elän enemmän unissani, kuin täällä maan päällä, että se olisi jopa arvokkaampaa ja rikkaampaa aikaa.
Luulen että tähän huonoon oloon vaikuttaa myös paljon se, että minulla saattaa olla kehonkuvanvääristymä, esimerkiksi pidän epätavallisena sitä, ja inhottavana ainakin omalla kohdallani, että isot valtimot kuultavat otsasta selkeästi läpi, ja mietin kuinka kamalalta se näyttää vaikka 10 vuoden päästä, että jos tulevat vielä enemmän pintaan, niin näytän alienilta. Sen takia en koe pystyväni seurustelemaan, koska jos "huijaan" meikillä, niin en ole oikeasti nätti/kaunis, vain se on yksi iso valhe.
Tänä yönä näin unta, että minulla oli kolmas silmä.
Ap
Älä käytä energiaasi miettimällä, miltä otsasi valtimot (??) näyttävät 10 v kuluttua. Eikä sun tarvitse meikata minnekään, saati kirjastoon tai pikku kauppareissuun. Tottakai keskityt vain itseesi, kun voisit vähän avartaa, pois huoneestasi ja tosiaan puhelin pois. Kun tuijottaa vain itseään, niin pian maailmassa ei muuta olekaan.
Unesi on tavallinen, älä huolestu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Kiitos. Ja otan apua vastaan kyllä kunhan saisin sen terapian alkamaan. Olisi hyvä puhua jollekin ammattilaiselle.
Ap
Ei terapiakaan ole taikasauva. Itse teet silti tarvittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kaikista tsemppiviesteistä. Arvostan niitä kyllä todella.
En tiedä onko asenteessani jotain vikaa, kun tuntuu etten mitenkään pärjää tässä elämässä, olen luultavasti hyvin herkkä, ja hyvin rikkinäinen. Yritin eilen illalla myöhään käydä lenkillä, mutta sielläkin vain aloin itkemään. Minä itse syön itseni elävältä, ei ole enää sellaista asennetta kuin nuorena, että kaikki kyllä järjestyy jotenkin. Olen vain alkanut ottamaan selvää onko olemassa seuraavia elämiä. Joskus tuntuu, että elän enemmän unissani, kuin täällä maan päällä, että se olisi jopa arvokkaampaa ja rikkaampaa aikaa.
Luulen että tähän huonoon oloon vaikuttaa myös paljon se, että minulla saattaa olla kehonkuvanvääristymä, esimerkiksi pidän epätavallisena sitä, ja inhottavana ainakin omalla kohdallani, että isot valtimot kuultavat otsasta selkeästi läpi, ja mietin kuinka kamalalta se näyttää vaikka 10 vuoden päästä, että jos tulevat vielä enemmän pintaan, niin näytän alienilta. Sen takia en koe pystyväni seurustelemaan, koska jos "huijaan" meikillä, niin en ole oikeasti nätti/kaunis, vain se on yksi iso valhe.
Tänä yönä näin unta, että minulla oli kolmas silmä.
Ap
Älä käytä energiaasi miettimällä, miltä otsasi valtimot (??) näyttävät 10 v kuluttua. Eikä sun tarvitse meikata minnekään, saati kirjastoon tai pikku kauppareissuun. Tottakai keskityt vain itseesi, kun voisit vähän avartaa, pois huoneestasi ja tosiaan puhelin pois. Kun tuijottaa vain itseään, niin pian maailmassa ei muuta olekaan.
Unesi on tavallinen, älä huolestu.
Tulin ennen tätä ajanjaksoa myös muiden ihmisten seurassa surulliseksi, kun tuntuu ettei minulla ole kosketuspintaa "normaaliin".
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Kiitos. Ja otan apua vastaan kyllä kunhan saisin sen terapian alkamaan. Olisi hyvä puhua jollekin ammattilaiselle.
Ap
Ei terapiakaan ole taikasauva. Itse teet silti tarvittavan.
Tiedän. Haluaisin puhua jollekin, joka saisi ajatusmaailmani muuttumaan, tai auttavan sen muuttamisessa. Joka ymmärtäisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Kiitos. Ja otan apua vastaan kyllä kunhan saisin sen terapian alkamaan. Olisi hyvä puhua jollekin ammattilaiselle.
Ap
Ei terapiakaan ole taikasauva. Itse teet silti tarvittavan.
Tiedän. Haluaisin puhua jollekin, joka saisi ajatusmaailmani muuttumaan, tai auttavan sen muuttamisessa. Joka ymmärtäisi.
Ap
Terapia on asiakkaalle raskasta työtä. Kukaan ei muuta ajatusmaailmaasi kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki väsymystä aiheuttavat sairaudet ja. puutostilat suljettu pois? Nuorten naisten väsymystä vähätellään ihan hirveästi. Mm. seuraavat olisi hyvä tarkistaa:
Alhainen ferritiini, joka voi aiheuttaa jo itsessään väsymystä, mutta myös levottomia jalkoja, joiden takia uni ei virkistä. Ferritiiniarvon pitäisi olla yläkolmanneksella levottomien jalkojen hoitamiseksi.
Uniapnea, joka voi oireilla naisilla eri tavalla kuin miehillä. Löytyy nykyään suomeksikin tietoa naisten uniapneasta ihan googlaamalla.
Kilpirauhasongelmat, onko katsottu muutkin arvot kuin pelkkä TSH?
Edellä mainitut jutut saattavat johtaa jopa masennukseen, kun pää on uupumuksesta aivan sumussa.
Mistähän saisin lähetteen, että voisin tarkastuttaa nämä? Toisaalta en koe uupumusta, vaan ilottomuutta, epätoivoa ja tuskaa.
Ap
Käänny oman terv. asemasi puoleen, neuvovat siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä hyvin nuori, aikuistumassa oleva nuori nainen. Sinulla on koko elämä edessäsi ja se tuo paljon kaikkea ihanaa juuri Sinulle. ota rohkeasti apua vastaan ja työstä ongelmiasi
Rakkautta ja rauhaa elämääsi !
Kiitos. Ja otan apua vastaan kyllä kunhan saisin sen terapian alkamaan. Olisi hyvä puhua jollekin ammattilaiselle.
Ap
Ei terapiakaan ole taikasauva. Itse teet silti tarvittavan.
Tiedän. Haluaisin puhua jollekin, joka saisi ajatusmaailmani muuttumaan, tai auttavan sen muuttamisessa. Joka ymmärtäisi.
Ap
Terapia on asiakkaalle raskasta työtä. Kukaan ei muuta ajatusmaailmaasi kuin sinä itse.
Tiedän. Siksi haluaisin puhua jollekin ammattilaiselle näistä, olisi paljon asiaa ja murehdittavaa, sen jälkeen voisi tapahtuakin jotain omassa päässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Onko suurempi ongelma ihosi vai mielenterveytesi? Käytkö terapiassa? Jos et niin suosittelisin hakeutumaan piakkoin.