Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut paljonkin ns. yliluonnollisia asioita elämäni aikana. Merkittävin ja mieleen jäänein on 12-vuotiaana ollut kehostapoistumiskokemus sekä myöhemmin koettu enneuni.

Kehostapoistumiskokemus tapahtui, kun olin sairastunut ensimmäistä kertaa masennukseen.

No siinä se selitys kokemuksellesi jo tulikin.

Olen sen verran älykäs, että yliluonnollisuuden tunnetta ei ole koettu. Pääni ei kerro tarinoita, vaan todellisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mummon kuoleman hetkellä noin 4 aikaan aamuyöllä näin unen, jossa mummolla oli kaunis lierihattu, kukkamekko ja hän hymyili minulle, nousi hevoskärryjen kyytiin. Kuskia en nähnyt kuin selästäpäin, mutta hänessä oli jotain valtavan tuttua. Ukki oli kuollut 17 vuotta aiemmin... Heräsin siihen uneen ja osasin odottaa puhelua. Äiti soitti 8 aikoihin ja kertoi.

Mikä saa sinut kuvittelemaan kyseessä olevan jotain muuta kuin puhdas sattuma?

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Minun äidin puolen suvussa on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita. Heille se on aivan normaalia eivätkä sen kummemmin enää huomioi asioita.

Ainoa suoraan itse näkemäni outo tapahtuma oli, kun äitini veli kuoli. Suvun perintökello oli minun lapsuudenkodissa, mutta siinä ei ollut pattereita paikallaan. Hautajaisten jälkeen illalla kello käveli tunteroisen ajan. Äitini ja tätini alkoivat itkeä ja sanoivat, että Nyt Seppo ilmoittaa meille olevansa perillä ja kaikki on hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että samainen kello teki saman tempun kun mummuni kuoli. Taas käveli tunnin ajan hautajaisten jälkeen illalla. Sama täti oli meillä silloinkin kylässä, kun asui eri maassa silloin.

Tämä tätini on myös lapsena nähnyt paljon enneunia. Aivan yksityiskohtaisia ja asiat tapahtuivat juuri kuten uni meni. Hän oli silloin lapsi ja ne pelotti häntä kovasti. Viimeisin uni oli sellainen, jossa hän näki naapurin miehen hirttäytyvän peltonsa latoon. Seuraavana aamuna tätini kertoi tästä äidilleen (eli mummulleni) ja samana päivänä tämä tapahtui oikeasti. Mummuni kertoi, että hänen yksi sisko oli nähnyt myös paljon enneunia ja ne oli päättyneet, kun sisko oli vain päättänyt että enää hän ei halua nähdä niitä. Onneksi tädilleni kävi samoin. Joskus aikuisena tuli muutama uni, joista hän ei suostunut puhumaan enempää.

Tuolla äitini kotitilalla (jossa siis mummuni ja tätini myös aikanaan asuivat) on sattunut kyllä monenlaista ja edelleenkin siellä mm. aukenee ovet itsestään. Nykyään siellä asuu enoni, joka aina vain sanoo, että siinäpähän kulkevat, ei ne minua ole häirinneet 😅 Äitiki ei halua yöpyä talossa enää nykyään tästä syystä, kun kokee nämä henget tai mitä lie ahdistaviksi.

Kerran pappani osti naapurin saappaat. Ennenvanhaan kun joku menehtyi, saatettiin myydä hänen omaisuuttaan. Tämä naapuri oli ollut jonkinlainen henkikirjoittaja. Pappa laittoi saappaat vintin portaiden alaportaalle, missä kengät monesti olivat säilössä. Seuraavana yönä koko yli kymmenen henkinen perhe heräsi kauheaan kolisteluun ja ihmettelivät mitä tapahtuu. Pappani meni katsomaan ja kengät olivat siirtyneet ylätasanteelle. Hän ei niihin koskenut ja kaikki menivät nukkumaan. Mutta kengät jatkoivat älämölöä ja pappa sitten heitti ne ulos ja poltti ne.

Kerran samainen perhe heräsi keskellä yötä ääneen, että tuntui kuin kaikki kattotiilet tippuivat katolta. Tosi iso ääni, raahaava ääni. Äitini kertoi tästä. Pappa meni taas katsomaan ja ei siellä mitään näkynyt. Ääni jatkui kuitenkin kaikkien ollessa sängyssä. Tämä äskeisen tarinan edesmennyt henkikirjoittaja kävi sitten paikan päällä aamulla ja ääni loppui.

Lisäksi tuolla tilalla on jokin portti, josta mikään eläin ei suostunut kulkemaan. Hevoset pillastuivat, jos ne yritti siitä pellolle viedä. Tästä en enää muista, että purkivatko sen vai tekivätkö uuden kulkupaikan pellolle.

Tämmöiset nyt tuli ensimmäisenä mielen päältä mieleen. Tarinoita on ilmeisesti paljon ja tosiaan ne on äidin suvulle varsin normaalia. No, kaikkihan näihin ei usko ja kyllähän ne kuulostaa humpuukilta. Itse olen tuon kellon kävelyn todistanut kaksi kertaa ja kyllä sitä ihmettelin, vaikka lapsi olin. Kävin ihan katsomassa, että ei siinä tosiaan ole pattereita paikalla.

Asunnossani on kaikesta päätellen tapahtunut yliluonnollisia asioita. Moni asia viittaa siihen, että kiltti mies on saanut asunnossani pllllua jopa usealla eri kerralla. Itse en vielä ole, mutta elän toivossa.

Näen eri paikoissa olentoja, joita kutsun sieluiksi kun en sopivampaa keksi. Entisessä talossa niitä on paljon, toinen lapsistani näkee niitä myös. Tulevat katsomaan viereen, kun tekee jotain. Toisissa paikoissa keskittyvät useammin omiin juttuihinsa. Ihan mukavia ovat, oletan jo kuolleiden ihmisten hengiksi.

Olen nähnyt äärettömän pahuuden ja myös olennon, jota epäilen "noutajaksi". En osaa selittää kohtaamisia, mutta minulle täyttä totta.

Unessa olen nähnyt tulevia tapahtumia ja käynyt paikoissa, joissa en ollut käynyt ikinä ennen unta, enkä tiennyt, että unessa nähty paikka on olemassa (eli ei voi mitenkään olla muisto), mutta tunnistin mentyäni sinne

Vierailija kirjoitti:

Minun äidin puolen suvussa on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita. Heille se on aivan normaalia eivätkä sen kummemmin enää huomioi asioita.

Ainoa suoraan itse näkemäni outo tapahtuma oli, kun äitini veli kuoli. Suvun perintökello oli minun lapsuudenkodissa, mutta siinä ei ollut pattereita paikallaan. Hautajaisten jälkeen illalla kello käveli tunteroisen ajan. Äitini ja tätini alkoivat itkeä ja sanoivat, että Nyt Seppo ilmoittaa meille olevansa perillä ja kaikki on hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että samainen kello teki saman tempun kun mummuni kuoli. Taas käveli tunnin ajan hautajaisten jälkeen illalla. Sama täti oli meillä silloinkin kylässä, kun asui eri maassa silloin.

Tämä tätini on myös lapsena nähnyt paljon enneunia. Aivan yksityiskohtaisia ja asiat tapahtuivat juuri kuten uni meni. Hän oli silloin lapsi ja ne pelotti häntä kovasti. Viimeisin uni oli sellainen, jossa hän näki naapurin miehen hirttäytyvän peltonsa latoon. Seuraavana aamuna tätini kertoi tästä äidilleen (eli mummulleni) ja samana päivänä tämä tapahtui oikeasti. Mummuni kertoi, että hänen yksi sisko oli nähnyt myös paljon enneunia ja ne oli päättyneet, kun sisko oli vain päättänyt että enää hän ei halua nähdä niitä. Onneksi tädilleni kävi samoin. Joskus aikuisena tuli muutama uni, joista hän ei suostunut puhumaan enempää.

Tuolla äitini kotitilalla (jossa siis mummuni ja tätini myös aikanaan asuivat) on sattunut kyllä monenlaista ja edelleenkin siellä mm. aukenee ovet itsestään. Nykyään siellä asuu enoni, joka aina vain sanoo, että siinäpähän kulkevat, ei ne minua ole häirinneet 😅 Äitiki ei halua yöpyä talossa enää nykyään tästä syystä, kun kokee nämä henget tai mitä lie ahdistaviksi.

Kerran pappani osti naapurin saappaat. Ennenvanhaan kun joku menehtyi, saatettiin myydä hänen omaisuuttaan. Tämä naapuri oli ollut jonkinlainen henkikirjoittaja. Pappa laittoi saappaat vintin portaiden alaportaalle, missä kengät monesti olivat säilössä. Seuraavana yönä koko yli kymmenen henkinen perhe heräsi kauheaan kolisteluun ja ihmettelivät mitä tapahtuu. Pappani meni katsomaan ja kengät olivat siirtyneet ylätasanteelle. Hän ei niihin koskenut ja kaikki menivät nukkumaan. Mutta kengät jatkoivat älämölöä ja pappa sitten heitti ne ulos ja poltti ne.

Kerran samainen perhe heräsi keskellä yötä ääneen, että tuntui kuin kaikki kattotiilet tippuivat katolta. Tosi iso ääni, raahaava ääni. Äitini kertoi tästä. Pappa meni taas katsomaan ja ei siellä mitään näkynyt. Ääni jatkui kuitenkin kaikkien ollessa sängyssä. Tämä äskeisen tarinan edesmennyt henkikirjoittaja kävi sitten paikan päällä aamulla ja ääni loppui.

Lisäksi tuolla tilalla on jokin portti, josta mikään eläin ei suostunut kulkemaan. Hevoset pillastuivat, jos ne yritti siitä pellolle viedä. Tästä en enää muista, että purkivatko sen vai tekivätkö uuden kulkupaikan pellolle.

Tämmöiset nyt tuli ensimmäisenä mielen päältä mieleen. Tarinoita on ilmeisesti paljon ja tosiaan ne on äidin suvulle varsin normaalia. No, kaikkihan näihin ei usko ja kyllähän ne kuulostaa humpuukilta. Itse olen tuon kellon kävelyn todistanut kaksi kertaa ja kyllä sitä ihmettelin, vaikka lapsi olin. Kävin ihan katsomassa, että ei siinä tosiaan ole pattereita paikalla.

Humpuukia ne ovatkin. Voihan sitä kuka vaan väittää ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Älä kiroile poika.

Vierailija kirjoitti:

Näen eri paikoissa olentoja, joita kutsun sieluiksi kun en sopivampaa keksi. Entisessä talossa niitä on paljon, toinen lapsistani näkee niitä myös. Tulevat katsomaan viereen, kun tekee jotain. Toisissa paikoissa keskittyvät useammin omiin juttuihinsa. Ihan mukavia ovat, oletan jo kuolleiden ihmisten hengiksi.

Olen nähnyt äärettömän pahuuden ja myös olennon, jota epäilen "noutajaksi". En osaa selittää kohtaamisia, mutta minulle täyttä totta.

Unessa olen nähnyt tulevia tapahtumia ja käynyt paikoissa, joissa en ollut käynyt ikinä ennen unta, enkä tiennyt, että unessa nähty paikka on olemassa (eli ei voi mitenkään olla muisto), mutta tunnistin mentyäni sinne

Subjektiiviset kokemukset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa. Palaa asiaan kun osaat unessasi ennustaa ja sen jälkeen myös estää esim. jonkin suuronnettomuuden sattumisen.

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Älä kiroile poika.

Kiroilen juuri niin paljon kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Näen eri paikoissa olentoja, joita kutsun sieluiksi kun en sopivampaa keksi. Entisessä talossa niitä on paljon, toinen lapsistani näkee niitä myös. Tulevat katsomaan viereen, kun tekee jotain. Toisissa paikoissa keskittyvät useammin omiin juttuihinsa. Ihan mukavia ovat, oletan jo kuolleiden ihmisten hengiksi.

Olen nähnyt äärettömän pahuuden ja myös olennon, jota epäilen "noutajaksi". En osaa selittää kohtaamisia, mutta minulle täyttä totta.

Unessa olen nähnyt tulevia tapahtumia ja käynyt paikoissa, joissa en ollut käynyt ikinä ennen unta, enkä tiennyt, että unessa nähty paikka on olemassa (eli ei voi mitenkään olla muisto), mutta tunnistin mentyäni sinne

Hienoa. On aina ilahduttavaa lukea tällaista. Kun on vielä ihmisiä, joilla on henkistä herkkyyttä ja älyä. 

Luulisi tiedeuskovaisten elämän olevan kurjaa! Sen takiahan he ovatkin niin katkeria ja kiukkuisia ja aukovat päätään meille henkimaailman ystäville. 

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Älä kiroile poika.

Kiroilen juuri niin paljon kuin haluan.

Ja annat itsestäsi fiksun ja filmaattisen vaikutelman.

Ap, jos jollekin asialle tai tapahtumalle ei löydä tai tiedä selitystä, se ei silti välttämättä ole yliluonnollinen.

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Älä kiroile poika.

Kiroilen juuri niin paljon kuin haluan.

Ja annat itsestäsi fiksun ja filmaattisen vaikutelman.

Ei kiinnosta hevonvitunkaan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos jollekin asialle tai tapahtumalle ei löydä tai tiedä selitystä, se ei silti välttämättä ole yliluonnollinen.

Se ei oikeastaan voi olla yliluonnollista, jos se kerran tapahtuu ja on havaittavissa meidän maailmankaikkeudessamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon kuoleman hetkellä noin 4 aikaan aamuyöllä näin unen, jossa mummolla oli kaunis lierihattu, kukkamekko ja hän hymyili minulle, nousi hevoskärryjen kyytiin. Kuskia en nähnyt kuin selästäpäin, mutta hänessä oli jotain valtavan tuttua. Ukki oli kuollut 17 vuotta aiemmin... Heräsin siihen uneen ja osasin odottaa puhelua. Äiti soitti 8 aikoihin ja kertoi.

Mikä saa sinut kuvittelemaan kyseessä olevan jotain muuta kuin puhdas sattuma?

Aivotoimintani ei ole yhtä rajoittunut kuin sinulla.

Huomaan lisäksi, että sinulla on valtavan paha olo. Toivottavasti löydät siihen jostain avun. Myötätuntoa nyt kuitenkin.

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Nyt alkuviikosta näin unta että veljeni sairastui ja joutui teholle ja lopulta kuoli. Kuolinaika oli 2:15 yöllä. Heräsin unesta ja lähdin käymään vessassa. Matkan varrella on kello ja kello oli sillä hetkellä samainen 2:15. Kelloa ei näe makuuhuoneesta joten en ole voinut esim. unen aikana havahtua ja nähdä tuota kellonaikaa joka olisi sekoittunut sitten siihen uneen. Veli nyt kuitenkin on edelleen elossa joten jospa se ei ollut enneuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon kuoleman hetkellä noin 4 aikaan aamuyöllä näin unen, jossa mummolla oli kaunis lierihattu, kukkamekko ja hän hymyili minulle, nousi hevoskärryjen kyytiin. Kuskia en nähnyt kuin selästäpäin, mutta hänessä oli jotain valtavan tuttua. Ukki oli kuollut 17 vuotta aiemmin... Heräsin siihen uneen ja osasin odottaa puhelua. Äiti soitti 8 aikoihin ja kertoi.

Mikä saa sinut kuvittelemaan kyseessä olevan jotain muuta kuin puhdas sattuma?

Aivotoimintani ei ole yhtä rajoittunut kuin sinulla.

Tuo nyt ei ole mikään syy. Päinvastoin, sinullehan se rajoittunut aivotoiminta on jos et edes pysty harkitsemaan luonnollista selitystä.