Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Yksi joka on jäänyt mieleen.

Meillä oli ulkoeteinen, jossa ulommainen ovi oli täyspuuta (ja rivassa narusysteemi, jotta ovi ei aukeaisi tuulessa selälleen) ja sisäovessa lasiruudut ja sen lisäksi vielä väliovi sisäeteisen puolella. Tuo ulko-ovi piti tosiaan avata laittamalla käsi n. 15 cm ovenraosta ja ujuttamalla silmukka pois rivasta, eli ei ihan sekunnissa onnistuisi.

Olin ehkä 12-14-vuotias ja yksin kotona. Yhtäkkiä lasioveen koputettiin kolme kertaa. En ajatellut sen kummempia, vaan menin avaamaan oven. Ulkoeteisessä ei ollut ketään ja ulko-oven narusysteemi oli paikallaan. Ajattelin kuulleeni omiani, tai että kissa oli saanut aikaiseksi koputusta muistuttavan äänen.

Suljin välioven ja käännyin, kun koputus kuului uudestaan. Todella voimakkaana ja selvästi lasioven lasiruutuihin. Säikähdin ihan hirveästi, ja avasin välioven sekunnissa, eikä ulkoeteisessä yhäkään ollut ketään ja ulko-oven naru paikoillaan.

Suljin välioven, juoksin olohuoneeseen ja odotin ihan hermona siskoa kotiin. En keksinyt enkä ole vieläkään keksinyt, mitä tuossa oikein tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Mitä ihmeen yliluonnollista pysäköidyssä ruumisautossa nyt sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Mitä ihmeen yliluonnollista pysäköidyssä ruumisautossa nyt sitten on?

Olet oikeasti todella rasittava tyhjänjauhaja, voitko poistua ketjusta tai ainakin lopettaa tuon kirjoittelun? Joistain ihmisistä on oikeesti kiva lukea muiden kokemuksista. Etsi itsellesi vaikka sirkus missä pelleilyllesi on tilausta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi joka on jäänyt mieleen.

Meillä oli ulkoeteinen, jossa ulommainen ovi oli täyspuuta (ja rivassa narusysteemi, jotta ovi ei aukeaisi tuulessa selälleen) ja sisäovessa lasiruudut ja sen lisäksi vielä väliovi sisäeteisen puolella. Tuo ulko-ovi piti tosiaan avata laittamalla käsi n. 15 cm ovenraosta ja ujuttamalla silmukka pois rivasta, eli ei ihan sekunnissa onnistuisi.

Olin ehkä 12-14-vuotias ja yksin kotona. Yhtäkkiä lasioveen koputettiin kolme kertaa. En ajatellut sen kummempia, vaan menin avaamaan oven. Ulkoeteisessä ei ollut ketään ja ulko-oven narusysteemi oli paikallaan. Ajattelin kuulleeni omiani, tai että kissa oli saanut aikaiseksi koputusta muistuttavan äänen.

Suljin välioven ja käännyin, kun koputus kuului uudestaan. Todella voimakkaana ja selvästi lasioven lasiruutuihin. Säikähdin ihan hirveästi, ja avasin välioven sekunnissa, eikä ulkoeteisessä yhäkään ollut ketään ja ulko-oven naru paikoillaan.

Suljin välioven, juoksin olohuoneeseen ja odotin ihan hermona siskoa kotiin. En keksinyt enkä ole vieläkään keksinyt, mitä tuossa oikein tapahtui.

Lapsen vilkas mielikuvitus yhdistettynä adrenaliinipöhinään.

Jee sus paransi lapsettomuutta aiheuttavan parantumattoman sairauteni ( vakava kilpirauhasen vajaatoiminta), joka päiväinen lääkitys, säännölliset verikokeet.. Sairastin 10 vuotta. Puolestani rukoili vasta uskoontullot nuori mies, Lääkärit tutki verikokein puoli vuotta ennen kuin julistivat terveeksi ja sanoivat että tämä on ihme, mitä on tapahtunut? Sanoin että Jee sus paransi kun puolestani rukoiltiin Jee suksen nimessä. "Näitä ihmeitä on ennenkin tapahtunut" Lääkäri totesi. Ja sain sitten monta ihanaa  lasta. Kiitos J!

Vierailija kirjoitti:

Jee sus paransi lapsettomuutta aiheuttavan parantumattoman sairauteni

Ei parantanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Mitä ihmeen yliluonnollista pysäköidyssä ruumisautossa nyt sitten on?

No ei tietenkään mitään siinä ruumisautossa, vaan lähinnä ajoitus siihen kuolinviestiin. Sattuma toki selittää luultavasti tuonkin samoin kuin sen että veljen kuolinaika unessa oli sama kuin unesta herättyä. Kuitenkin olivat hiukan erikoisempia kokemuksia.

On tapahtunut muutama tapaus.

Ei kaikkea voi järjellä selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Mitä ihmeen yliluonnollista pysäköidyssä ruumisautossa nyt sitten on?

No ei tietenkään mitään siinä ruumisautossa, vaan lähinnä ajoitus siihen kuolinviestiin. Sattuma toki selittää luultavasti tuonkin samoin kuin sen että veljen kuolinaika unessa oli sama kuin unesta herättyä. Kuitenkin olivat hiukan erikoisempia kokemuksia.

Ja olen siis se kirjoittaja jolle nuo erikoiset kokemukset sattuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamia on ollut. Kerran katselimme kollegoiden kanssa ikkunasta ja vastapäisen rakennuksen vieressä oli pysäköityneenä ruumisauto. Se lähti vähän ajan päästä pois. Muutamaa minuuttia myöhemmin tuli yhdelle kollegoista puhelimeen tekstiviestillä tieto erään vakavasti sairaan työkaverimme menehtymisestä.

Mitä ihmeen yliluonnollista pysäköidyssä ruumisautossa nyt sitten on?

No ei tietenkään mitään siinä ruumisautossa, vaan lähinnä ajoitus siihen kuolinviestiin. Sattuma toki selittää luultavasti tuonkin samoin kuin sen että veljen kuolinaika unessa oli sama kuin unesta herättyä. Kuitenkin olivat hiukan erikoisempia kokemuksia.

Näen itse lähes viikottain noita kellonaikaunia. Eiköhän ne selity joko sillä että on juuri herättyään sekoittanut unen ja todellisuuden tai että on juuri ennen heräämistä tajuamattaan katsonut kelloa ja taas on uni ja todellisuus sekoittunut.

Vierailija kirjoitti:

On tapahtunut muutama tapaus.

Ei kaikkea voi järjellä selittää.

Nimenomaan järjellä voi kaiken selittää. Ei uskomuksilla tai mielikuvilla.

Lukioikäisenä olin hyvin ihastunut erääseen tyttöön ja iltarukouksessa vaadin tietää Jumalalta kenen kanssa menen naimisiin. Pitkän tivaamisen jälkeen sain vastaukseksi etu ja sukunimen, jonka nimistä en tuntenut. Olin pettynyt ja hämilläni. Noin 9 vuotta myöhemmin ihastuin kauniiseen naiseen ensi silmäyksellä ja aloimme seurustella. Vuoden sisään meistä tuli aviopari. Vuosia myöhemmin muistin rukouspyyntöni ja saamani rukousvastauksen ja tajusin, että olin saanut aikoinaan täsmälleen oikea nimen. Vaimoni oli täsmälleen tuon niminen. Kohta 37 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Lukioikäisenä olin hyvin ihastunut erääseen tyttöön ja iltarukouksessa vaadin tietää Jumalalta kenen kanssa menen naimisiin. Pitkän tivaamisen jälkeen sain vastaukseksi etu ja sukunimen, jonka nimistä en tuntenut. Olin pettynyt ja hämilläni. Noin 9 vuotta myöhemmin ihastuin kauniiseen naiseen ensi silmäyksellä ja aloimme seurustella. Vuoden sisään meistä tuli aviopari. Vuosia myöhemmin muistin rukouspyyntöni ja saamani rukousvastauksen ja tajusin, että olin saanut aikoinaan täsmälleen oikea nimen. Vaimoni oli täsmälleen tuon niminen. Kohta 37 vuotta yhdessä.

Miten Jumala kertoi sinulle tuon nimen? Unessako?

Ei se nyt välttämättä yliluonnollista ollut, mutta aloin uskomaan enkeleihin sen jälkeen.

Tyttäreni oli aikoinaan päivähoidossa. Eräänä aamuna hänelle nousi kuume, ja jouduttiin jäämään kotiin. Sinä päivänä hänen päiväkotiryhmänsä lähti kävellen retkelle ja joutui auton yliajamaksi, ja osa pikkuisista loukkantui. Esim. yhdeltä pikkutytöltä meni käsi poikki, ja oli pitkään käsi kipsissä. Onnettomuudesta oli silloin lehdissäkin.

Ei ole yliluonnollista. Mene lääkäriin ja he passittavat sut heti mielisairaalaan ja psykoosi/skitsofrenia -diagnoosiin.

Äitini kuoli yht' äkkiä. Kun sain puhelun asiasta, tuntui, kuin joku/jokin olisi potkaissut minua suoraan vatsaan, sekä taivaalta tippui jotain lasinsirpaleiden tapaisia. Koko elämäni romahti. Löysin parvekkeeltani ison, valkoisen sulan. Keittiössä oli ruusun tuoksu. Kun kirjoitin muistovärssyä hautajaisia varten, itkien, kuulin äitini äänen, " nyt lopeta itkeminen".

Vierailija kirjoitti:

Metsä puhuu minulle. Puillakin on omat henkensä.

Ja olen terve eikä minulla ole mitään diagnooseja :D

Juttelen puille myös. En varsinaisesti kuule mitään, mutta tuntuu kuin ne vastaisivat. Ovat hyvin arvokkaita ja rauhallisia. Myös vuorille tykkään jutella. Asun ulkomailla vuorten vieressä ja aamuisin matkalla töihin ihailen niiden komeutta ja kiitän että saan asua niiden suojassa. lähellä. Oon vähän hörhö kyllä.

Lapsena minulla lensi kärpänen suuhun juuri kun olin jostain syystä hassutellut ajatuksella, että miltä tuntuisi jos noin kävisi.

Ei ehkä mikään yliluonnollinen juttu, mutta todella outo yhteensattuma ja jäänyt mieleen sen kummallisuuden takia.

Olin 23vuotias, edesssä oli muutto ulkomaille ja ajattelin elää nuoruutta ja ainoaa elämääni täysillä. En aikoinut tulla raskaaksi lähitulevaisuudessa jos koskaan, söin pillereitä ja pakotin poikakaverin käyttämään vielä kondomiakin.  Sitten näin unta jossa työnsin punaisissa rattaissa  vaaleaa taaperoa, poikaa. Heräsin miettien että "olipa v""un outo uni ja onneksi ei ollut totta", tästä viikko eteenpäin menin virtsatietulehduksen vuoksi  päivystykseen ja siellä rutiinina tehty raskaustesti  oli positiivinen. Äitini osti kirppikseltä punaiset yhdistelmävaunut ja sain pojan.

Joka päivä kun kännään. Ysein niin ihmeellisiä että en edes muista niitä.