Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama tarina kuin ap:lla. Ja tein miehen kanssa kolme lasta. Miehen käytös muuttui esikoisen syntymän jälkeen ja paheni koko ajan vuosi vuodelta.
Sitten se alkoi pettämään yhden yön hoitojen kanssa ja lopulta hankki kunnon sivusuhteen. Samalla mies alkoi käyttämään minua kohtaan fyysistä väkivaltaa.
Siinä ei parisuhdeterapiat tai muutkaan keskustelut auttaneet vaikka yritin tehdä kaikki ydinperheen puolesta. Erohan siitä tuli. Mies sanoo että ero tuli minun vuoksi, koska en huomioinut häntä riittävästi.
Lapset nyt teinejä eivätkö ole väleissä isänsä kanssa. Näkevät isäänsä harvoin ja kuulemma aina tulee joku riita. Miehellä on naisia koko ajan useita. On yleensä yksi vakituisempi ja sitten näitä tinderhoitoja yhdeksi yöksi. En sitten tiedä onko mies nyt onnellinen. Mä en ole sen kanssa tekemisissä kuin pakollisen lapsiin liittyvän sähköpostilla. Välillä mies lähettää mulle haukkumaviestejä jos en suostu johonkin lapsiin liittyvään.
Eroa ap, huonommaksi tuo vaan muuttuu ajan myötä.
Tuo paskiainen ei mitään onnea edes ansaitse. Onneksi pääsit eroon. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan ollut taloudellisesti mahdollista, että molemmat olisivat vaikka kolme vuotta lapsen synnyttyä kotona. Toisen oli pakko olla töissä. Miten lapsen hoitaminen on mahdollista jakaa tasan jos toinen on töissä?
Molemmat voi pitää vuorotellen perhevapaata. Vähän epäilen, ettei ap:n mies halua pitää perhevapaata ja jos pitääkin, kotityöt jää naisen vastuulle silloinkin.
Ja yli puolet menoista miehen maksettavaksi.
Jos se on se mitä pariskunta sopii.
Miesten pitäisi korvata naiselle lapsentekemisestä aiheutuvat tulon ja esim eläkkeenkertynän menetys.Ai jos eivät lasta halua? :D
Tilastokeskuksen mukaan naiset himoitsevat sikiämistä miehiä enemmän.
Mies pitäköön huolen ettei lasta saa, ellei sitä halua.
Käyttää esim kondomia tai pistää piuhat poikki.
Avoimesti tietysti.
Miehesi ei hahmota, miten valtava työ ja vastuu vauvan hoitaminen on. Eikä näytä
sisäistäneen uutta elämäntilannetta muutenkaan. Hänen pitäisi osallistua itse, jotta ymmärtäisi.
Eikä sinunkaan tarvitse jaksaa yksin tehdä kaikkea. Meillä mies on hoitanut lapsia paljon vauvaikäisestä lähtien, ja hän laittoi monesti päivällisen tultuaan töistä kotiin. Siivoukset ym. tietysti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on todennäköisesti nuori ja kapeakatseinen. Mikään, absoluuttisesti MIKÄÄN mitä olen aiemmin omassa elämässäni tehnyt sisältäen seuraavia asioita: opiskellut korkealle, perustanut firman, remontoinut talon, perustanut järjestön, aloittanut pari kertaa start-up firmoissa nollista ja saanut liiketoiminnan käyntiin, perehtynyt sekä vähän menestynytkin sijoittamisessa; eivät ole LAINKAAN VERRATTAVISSA pienten lasten hoitamisen arjen RASKAUTEEN. Ei a-b-s-o-l-u-u-t-t-i-s-e-s-t-i mitenkään. Kun olet lapseton ja ahkeroit työssä tai jopa yrittäjänä, voit silloin tällöin pitää silti OIKEATA AIKUISTEN LOMAA (jossa esim. nukutaan pitkään, syödään rauhassa, valvotaan, tehdään spontaanisti asioita jne.), viikonloppuja ja muutoin nauttia elämästä. Kun olet lapseton ja sairastut, niin voit levätä ja parantua rauhassa. MITÄÄN TUOLLAISTA ET VOI ENÄÄ TEHDÄ, KUN SINULLA ON PIENIÄ LAPSIA. Sano miehellesi, että SINUN TYÖSI ON 24/7/365 ja se on aivan helvetin raskasta. Onneksi vaimoni suoriutuu lastenhoidosta enkä itse tarvitse tehdä sitä usein. Välillä pieniä lapsia hoitaneena - yksin jopa parikin päivää - en usko, että edes pystyisin siihen pitkällä tähtäimellä lainkaan, vaikka olenkin ahkera, sinnikäs ja tottunut tekemään raskaasti töitä. T. Isä 42
Niin totta! Sitä 24/7 vastuuta ja työmäärää ei tajua, ennen kuin kokee itse. Toki vauvoissa ja
organisointikyvyissä on eroja myös, mutta ap tekee nyt paljon yli oman osuutensa perheen eteen.
Ota mies mukaan hommiin. Olisi pitänyt ottaa jo heti kun vauva syntyi.
Nyt voit ainoastaan varata maitopullot jääkaappiin ja jättää [miehen vapaapäivänä] aamulla heippalapun pöydälle: "Lähdin shoppailemaan, palaan klo 18."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki oma asunto vauvalle ja sulle, pääset helpommalla.
Mies viikonlopuksi yksin vauvan kanssa. Tulet sitten kotiin arvostelemaan miten on sotkuista. Pidä puolesi, kukaan muu ei sitä tee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peli on pistettävä poikki nyt, tai sitten sun on lähdettävä.
Vierailija kirjoitti:
On se kumallista miten toisista tulee noin, suoraan sanoen inhottavia. Kyllä minullakin miehen mielestä vauvan ja taloudenhoito oli vain 'lomaa' ja kun vauva oli sairas, eihän nuhainen ja kuumeinen lapsikaan voinut niin kovin työläs olla hoitaa.. Itse näppäili tietokonette toimistolla, kävi ravintolassa lounaalla ja halusi rankan työpäivän jälkeen lepäillä sohvalla tv-tä katsoen tai jotain ihme tietokonepeliä pelaten. Mutta kun tyttö vähän vuoden vanhana meni päiväkotiin ja minä töihin niin sanoin että nyt loppu. Seuraavan kerran kun lapsi on sairas niin olet kotona 'lomalla' ja minä töissä. Näin sitten tapahtui pakon edessä ja voin sanoa ettei sen jälkeen puhunut lomasta mitään. Kuulin vielä kun viikon jälkeen lähti töihin niin ovella mutisi itsekseen. Uskaltaapa joku sanoa että olen ollut viikon lomalla niin vedän kyllä turpaan,, Joten kyllä joidenkin miesten ymmärrys pitää saada käytännön kautta.
Järkyttävää tekstiä. Toivottavasti et reflektoi tuota vihanhallintaongelmaa ja väkivallasta unelmointia lapseesi. Tekisin lasun jos tietäisin kuka olet. Lapsesi tai miehesi ei ole turvassa sinun ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet jatkaa yleensä elämäänsä vain itseään varten sittenkin kun lapsi on syntynyt. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta tuo halveksunta on tosi törkeää. Pistä pihalle ainakin vähänki aikaa.
Vaihtakaa osia. Mies jää kotiin vauvan kanssa ja sinä menet töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies viikonlopuksi yksin vauvan kanssa. Tulet sitten kotiin arvostelemaan miten on sotkuista. Pidä puolesi, kukaan muu ei sitä tee!
Vai viikonlopuksi. Mieluummin vaikka edes kahdeksi viikoksi. Ap lähteköön lomalle ja laittakoon kännykän kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumallista miten toisista tulee noin, suoraan sanoen inhottavia. Kyllä minullakin miehen mielestä vauvan ja taloudenhoito oli vain 'lomaa' ja kun vauva oli sairas, eihän nuhainen ja kuumeinen lapsikaan voinut niin kovin työläs olla hoitaa.. Itse näppäili tietokonette toimistolla, kävi ravintolassa lounaalla ja halusi rankan työpäivän jälkeen lepäillä sohvalla tv-tä katsoen tai jotain ihme tietokonepeliä pelaten. Mutta kun tyttö vähän vuoden vanhana meni päiväkotiin ja minä töihin niin sanoin että nyt loppu. Seuraavan kerran kun lapsi on sairas niin olet kotona 'lomalla' ja minä töissä. Näin sitten tapahtui pakon edessä ja voin sanoa ettei sen jälkeen puhunut lomasta mitään. Kuulin vielä kun viikon jälkeen lähti töihin niin ovella mutisi itsekseen. Uskaltaapa joku sanoa että olen ollut viikon lomalla niin vedän kyllä turpaan,, Joten kyllä joidenkin miesten ymmärrys pitää saada käytännön kautta.
Järkyttävää tekstiä. Toivottavasti et reflektoi tuota vihanhallintaongelmaa ja väkivallasta unelmointia lapseesi. Tekisin lasun jos tietäisin kuka olet. Lapsesi tai miehesi ei ole turvassa sinun ympärillä.
Hyvin näkee tällä palstalla parisuhdeväkivallan ihannointia kun näin monta alapeukkua. Ilmeisesti nämä henkilöt kannattavat väkivaltaa keinona ratkaista ongelmat, eikä esim. keskustelua? Hyvin menee, ei hyvää päivää. Tiesin että asiat ovat huonosti mutta näin huonosti...Toivottavasti osaavat hakea apua ennenkun saadaan lukea tyypeistä Iltalehdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerro miten kävi, parani tilanne? Osallistuuko mies nyt kotitöihin ja lastenhoitoon?
1. Lapsen kohdalla meilläkin oli sama tilanne. Tein kaiken yövalvomisia myöten 100% ja muita töitä siihen päälle. Raskauskilot lähti heti eikä raskaus arpia. Eli ulkoisista seikoista ei pystynyt valittamaan. Oli mustasukkainen vauvasta, koska mies ei ole enää nro 1 perheessä (näin minulle kerrottiin kun aikoinaan ihmettelin tilannetta). Lisäksi kateellinen äitiys "lomasta", joten se piti saada mahdollisimman työntäyteiseksi.
Meidän lapsi oli 5 KK kun mies ekan kerran lämmitti sille maitoa. Silloinkin yritti pistää vastaan ettei tee, ettei muka osaa. Minun piti kuitenkin 3 ihmisen edestä tehdä kaikki perustyöt ja päälle miesten työt, pienen vauvan kanssa. Mies vaati minulta todella kohtuuttomia, vain siitä syystä että oli kateellinen onnestani, siitä että olin niin onnellinen vauvasta. En uskaltanut edes hehkuttaa onneani mitenkään, mutta kai se silti näkyi. Lapsi ei tullut helpolla.
Olemme edelleen yhdessä. Mies 2. Lapsen jälkeen ruvennut hiukan osallistumaan lasten hoitoon ja kotitöihin. Meille lapset tuli pienellä ikäerolla. Nyt menevät tarhaan ja minä palaan töihin. Silti maksettu kaikki puoliksi koko ajan. Poikkeustilanteita on ollut nyt, ja siksi palaan töihin, sekä lapsi alkuperäisessä tavoteiässä aloittamaan päivähoidon. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tarhaan viemiset ja haut ym. Kotityöt jakautuvat ensikuusta alkaen. Epäilen ettei muutosta. Mutta joudun rajaamaan omaa toimintaani. Eli en ehdi 4 ihmisen edestä enää perustoimintoja ympäri vuorokauden hoitamaan. Jokaisen pitää saada opeteltua ottamaan vastuu omista perustoiminnoistaan. Voin edelleen siivota, imuroida, pestä lattiat joka toinen päivä, mutta eniten risoo 100% ruan laitto ja ihmisten perässä tavaroiden laitto paikoilleen. Säja se että 3 neljästä jättää 100% astiat paikalleen ja pyyhkimättä pöydät. Ollaan oltu 10 v yhdessä. Mies ei kertaakaan pessyt kph eikä kertaakaan pyyhkinyt pöytiä keittiössä. Toki tekee asioita. Eli lorvii pihalla "muka hommissa" jotta voi välttyä kotitöitä.
Mutta mies ei dokaa, ei käytä päihteitä eikä lääkkeitä. Pohjimmiltään tosi hyvä mies, mutta kuvittelee naisen tehtävänä olevan lattialuuttu ja silti 50% elättäjä. Lähtee kuulema kotia, että mies tekee Ulko hommat ja nainen sisä hommat. Siitä varmaan tämä epäsuhta työnjaossa johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mies on muatasukkainen, kokee olonsa ulkopuoliseksi ja kerjää huomiota sillä ainoalla tavalla millä osaa, kiusaamalla. Suhtaudu häneen kuin vauvan taaperoisoveljeen, osallista enemmän hoitoon ja anna positiivista vahvistusta kun hän hoitaa lasta. Joo, tosi vaatenmielistä kun aikuinen käyttäytyy kuin taapero, mutta se nyt vaan on tilanne ja sen kanssa eletään.
Siis anteeksi kuinka? Äiti laittaa vauvalle ja Markulle tässä aamupalaa, voi Markku kun olet reipas poika ja söit kaiken!
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle
Kuulostaa erittäin huolestuttavalta ja tuokin vielä, että naureskelee päälle. Kukaan terve ihminen ei naureskele toiselle tuolla tavalla. Kuulostaa että miehesi on jotenkin narsistinen tms.
Noin käy monille miehille. Alkaa oirehtiminen joka tarkoittaa että ei olis halunnutkaan sitä vauvaa. Sen takia ei auta sinua kotitöissä eikä vauvan hoitamisessa. Jos nainen ja äiti hoitaa vauvan hoitamisen niin miehen pitäisi hoitaa siivous, pyykin pesu kaupassa käymisen. Kyllä pitäisi tasata niitä kotitöitä niin ettei nainen joudu tekee kaikkea yksin. Pidä sille miehellesi kunnon puhuttelu ja sano että olette siinä suhteessa yhdessä joten yhdessä pitää tehdä myös kotityöt ja vauvan hoitaminen eli puoliksi kaikki eikä niin että sinä teen 95% kaikesta.
Meillä on myös lapsi ja olen mielestäni hoitanut oman osani. Tein ruokaa joka päivä kun vaimoni hoitaa lasta paitsi että lapsenne on jo 7 vuotias. Mutta kun se syntyi niin minä tein paljon kotitöitä, kävin kaupassa aina kun tarvis. Olen aina pessyt omat vaatteeni myös, siitä olen tarkka että ei vaimon pidä pestä minun vaatteita.
Minun mies auttaa lapsen hoidossa ja kaikessa. Miehet on erilaisia. Olen onnekas ollut että sain miehen joka ei jätä minua yksin tekemään kaikkea.
Mulla ja miehelle... miksei meille?
Tule takaisin parin kuukauden päästä, vasta sitten tiedät, millainen omasta miehestäsi tuli. Minä olin 8 vuotta exän kanssa ennen esikoista, ja silti hän muuttui kiukuttelevaksi mieslapseksi, joka ei saanut tarpeeksi huomiota ja vapaa-aikaa vauvan synnyttyä.