Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Olisiko niin, että mies haluaakin provosoida naisen eroamaan? Ei tarvitse sitten kantaa vastuuta erostakaan, eikä antaa huonoa vaikutelmaa ulospäin.
Niinkin joskus tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Ai isällä?
Yllättävää että joku äiti yllättyi että se voi tulla isällekin.
Isälle voi toki masentua ajankohtaisesti lapsen synnyttyä, mutta vain äidille voi tulla synnytyksen jälkeinen masennus.
Jos sinun kanttisi kestää, niin jätä muutamana päivänä kaikki muut työt tekemättä ja hoidat vain vauvan. Mitenköhän ukkosi tajuaa, missä mennään? Tiskivuori kasvaa, samoin pyykkivuori ja roskat ja hiekka lattialla lisääntyy jne. Ruokaa ei ole valmiina, kun herra miehesi palaa töistä kotiin. Jos ukolla on edes muutama aivosolu toiminnassa, niin hän ehkä, siis ehkä, käsittää, mitä sinä teet päivittäin kotona - miehesi sanoin sohvalla maaten.
Rakastan vaimoani ja vauvaa, se merkitsee minulle sitä että minulla on hyvä olla. En pidä häiriötekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tuo mies niin lähtisin kioskilta ostamaan tupakkaa
Mitä pikemmin, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että mies haluaakin provosoida naisen eroamaan? Ei tarvitse sitten kantaa vastuuta erostakaan, eikä antaa huonoa vaikutelmaa ulospäin.
Niinkin joskus tapahtuu.
Tämähän se tuntuu aika usein olevan, koska silloinkin kun mies on toimillaan tehnyt jotain (pettäminen, toinen nainen tms) eron alulle panija on yleensä nainen. Ei itse viitsitä sitäkään tehdä, vaan odotetaan vaimon eroavan, että sitten päästään marttyyrinä muuttamaan suoraan uuden naisen kainaloon. Ja päästään marisemaan, että naiset ne aina ottavat eron.
Mies on muatasukkainen, kokee olonsa ulkopuoliseksi ja kerjää huomiota sillä ainoalla tavalla millä osaa, kiusaamalla. Suhtaudu häneen kuin vauvan taaperoisoveljeen, osallista enemmän hoitoon ja anna positiivista vahvistusta kun hän hoitaa lasta. Joo, tosi vaatenmielistä kun aikuinen käyttäytyy kuin taapero, mutta se nyt vaan on tilanne ja sen kanssa eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama tarina kuin ap:lla. Ja tein miehen kanssa kolme lasta. Miehen käytös muuttui esikoisen syntymän jälkeen ja paheni koko ajan vuosi vuodelta.
Sitten se alkoi pettämään yhden yön hoitojen kanssa ja lopulta hankki kunnon sivusuhteen. Samalla mies alkoi käyttämään minua kohtaan fyysistä väkivaltaa.
Siinä ei parisuhdeterapiat tai muutkaan keskustelut auttaneet vaikka yritin tehdä kaikki ydinperheen puolesta. Erohan siitä tuli. Mies sanoo että ero tuli minun vuoksi, koska en huomioinut häntä riittävästi.
Lapset nyt teinejä eivätkö ole väleissä isänsä kanssa. Näkevät isäänsä harvoin ja kuulemma aina tulee joku riita. Miehellä on naisia koko ajan useita. On yleensä yksi vakituisempi ja sitten näitä tinderhoitoja yhdeksi yöksi. En sitten tiedä onko mies nyt onnellinen. Mä en ole sen kanssa tekemisissä kuin pakollisen lapsiin liittyvän sähköpostilla. Välillä mies lähettää mulle haukkumaviestejä jos en suostu johonkin lapsiin liittyvään.
Eroa ap, huonommaksi tuo vaan muuttuu ajan myötä.
Mieheltä puuttuu isän roolimalli, ja paremman puutteessa larppaa kiukuttelevaa teiniä. Hyvä isä saa huomiota ja rakkautta lapsilta sekä esimerkiksi vanhemmilta miehiltä ja naisilta, lopulta myös puolisoltaan, kun tämä ei ole lasten vuoksi ylikuormitettu. Nyt mies jatkaa epätoivoisesti sitä käytöstä, millä on todennut saavansa edes vähän huomiota naisilta (siittäminen ja kiukuttelu).
Hyvä vaimo ei unohda miestä lasten myötä vaan oikeasti vähän ymmärtää tämän lapsellisuutta, ja pyrkii osallistamaan tätä kuin vanhinta lastaan. Hän ei hylkää vanhempia lapsiaankaan uusien myötä.
Eivätkä vain miehet ole lapsellisia ja taannu helposti, naiset ovat omalla tavallaan rasittavia ja naiiveja. Molempia tulisi ymmärtää ja sietää, sekä rakastaa, ihan kuin niitä lapsellisia lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin jätät miehen, lähde pois pariksi päiväksi ja anna miehen hoitaa koti ja vauva.
Nimenomaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama tarina kuin ap:lla. Ja tein miehen kanssa kolme lasta. Miehen käytös muuttui esikoisen syntymän jälkeen ja paheni koko ajan vuosi vuodelta.
Sitten se alkoi pettämään yhden yön hoitojen kanssa ja lopulta hankki kunnon sivusuhteen. Samalla mies alkoi käyttämään minua kohtaan fyysistä väkivaltaa.
Siinä ei parisuhdeterapiat tai muutkaan keskustelut auttaneet vaikka yritin tehdä kaikki ydinperheen puolesta. Erohan siitä tuli. Mies sanoo että ero tuli minun vuoksi, koska en huomioinut häntä riittävästi.
Lapset nyt teinejä eivätkö ole väleissä isänsä kanssa. Näkevät isäänsä harvoin ja kuulemma aina tulee joku riita. Miehellä on naisia koko ajan useita. On yleensä yksi vakituisempi ja sitten näitä tinderhoitoja yhdeksi yöksi. En sitten tiedä onko mies nyt onnellinen. Mä en ole sen kanssa tekemisissä kuin pakollisen lapsiin liittyvän sähköpostilla. Välillä mies lähettää mulle haukkumaviestejä jos en suostu johonkin lapsiin liittyvään.
Eroa ap, huonommaksi tuo vaan muuttuu ajan myötä.
Mieheltä puuttuu isän roolimalli, ja paremman puutteessa larppaa kiukuttelevaa teiniä. Hyvä isä saa huomiota ja rakkautta lapsilta sekä esimerkiksi vanhemmilta miehiltä ja naisilta, lopulta myös puolisoltaan, kun tämä ei ole lasten vuoksi ylikuormitettu. Nyt mies jatkaa epätoivoisesti sitä käytöstä, millä on todennut saavansa edes vähän huomiota naisilta (siittäminen ja kiukuttelu).
Hyvä vaimo ei unohda miestä lasten myötä vaan oikeasti vähän ymmärtää tämän lapsellisuutta, ja pyrkii osallistamaan tätä kuin vanhinta lastaan. Hän ei hylkää vanhempia lapsiaankaan uusien myötä.
Eivätkä vain miehet ole lapsellisia ja taannu helposti, naiset ovat omalla tavallaan rasittavia ja naiiveja. Molempia tulisi ymmärtää ja sietää, sekä rakastaa, ihan kuin niitä lapsellisia lapsiakin.
Mitä täyttä p*skaa sä selität. Huonolle käytökselle ja m*lkkuudelle ei ole tekosyitä eikä sitä tarvitse sietää. En tiedä oletko mies vai nainen, mutta suollat jotain älytöntä naisvihaa. Hyi yök.
Oma exmieheni muuttui lapsen synnyttyä, selvästi muuttui mustasukkaiseksi lapselle. Tilanne paheni entisestään toisen lapsen synnyttyä 5v myöhemmin. Mieheni, lapsen isä, oli vaatimassa vuosia kaiken "ylimääräisen" aikani, eli kaiken sen mitä lastenhoidosta jäi. Hoidin vuosia lapsia kotona, että sain edes vähän taukoa miehen vaatimuksista päivisin (lasten kanssa). Iltaisin velvollisuuteni oli antaa hänelle jakamatonta huomiota, en saanut lukea kirjaa, en nähdä kavereita. Kaiken ajan, mitä olin kotona miehen kanssa, tuli käyttää hänen viihdyttämiseen. Sen lisäksi, että hoidin lapset ja myöhemmin lapset ja työn. Pahaksi tilanne meni parisuhdeterapian jälkeen, kun terapeutti kannusti minua näkemään silloin tällöin kavereita ja lukemaan esim kirjaa makuuhuoneessa. Toiveeni olivat tosi kohtuullisia kuulemma, mutta olin kaikesta luopunut. Mies ahdistui, hyperventiloi, murjotti, syytti minua totaalisesta hylkäämisestä, uhkaili itsemurhalla (ja tosiaan siis saatoin nähdä ystäviä pari tuntia kuussa tai tehdä joku arki-ilta silloin tällöin jotain omaa). Hoidin edelleen lapset. Sitten mies alkoi valvottamaan mua öisin, etenkin ennen tärkeitä työpäiviä tai tenttejä. Vaadin eroa, en saanut. Sitten vain lähdin, ystävien nurkkiin aluksi. Lopulta sain elämäni kuntoon ja kasaan, kaikesta exmieheni tekemästä kohdasta huolimatta (vei minut mm poliisille väkivallan käytöstä, kun puolustauduin häntä vastaan). Erotessa oli rajua henkistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa: mies oli juuri sitä mitä pelkäsinkin, olin vain taipunut tuhannen mutkalle miellyttääkseni häntä yli vuosikymmenen ja onnistunut siinä niin kauan kun olin vain hänen palvelija vailla omaa tahtoa.
Eron jälkeen alkoi vainoaminen, kiristäminen ja viimeisenä kaikella mahdollisella lapsiin liittyvällä pelaaminen. Erosta on kolme vuotta ja olen massiivisen todistusaineiston kanssa hakemassa yksinhuoltajuutta oikeusteitse. Isä kieltää mm lasten terveysasioiden hoitamisen tällä huoltajuuskortillaan. Edelleenkään ero ei ole siis käsitelty, mutta itse olen hyvässä paikassa elämässä ja selvinnyt monesta.
En osaa oikein sanoa mitään muuta, kuin että ole varuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma exmieheni muuttui lapsen synnyttyä, selvästi muuttui mustasukkaiseksi lapselle. Tilanne paheni entisestään toisen lapsen synnyttyä 5v myöhemmin. Mieheni, lapsen isä, oli vaatimassa vuosia kaiken "ylimääräisen" aikani, eli kaiken sen mitä lastenhoidosta jäi. Hoidin vuosia lapsia kotona, että sain edes vähän taukoa miehen vaatimuksista päivisin (lasten kanssa). Iltaisin velvollisuuteni oli antaa hänelle jakamatonta huomiota, en saanut lukea kirjaa, en nähdä kavereita. Kaiken ajan, mitä olin kotona miehen kanssa, tuli käyttää hänen viihdyttämiseen. Sen lisäksi, että hoidin lapset ja myöhemmin lapset ja työn. Pahaksi tilanne meni parisuhdeterapian jälkeen, kun terapeutti kannusti minua näkemään silloin tällöin kavereita ja lukemaan esim kirjaa makuuhuoneessa. Toiveeni olivat tosi kohtuullisia kuulemma, mutta olin kaikesta luopunut. Mies ahdistui, hyperventiloi, murjotti, syytti minua totaalisesta hylkäämisestä, uhkaili itsemurhalla (ja tosiaan siis saatoin nähdä ystäviä pari tuntia kuussa tai tehdä joku arki-ilta silloin tällöin jotain omaa). Hoidin edelleen lapset. Sitten mies alkoi valvottamaan mua öisin, etenkin ennen tärkeitä työpäiviä tai tenttejä. Vaadin eroa, en saanut. Sitten vain lähdin, ystävien nurkkiin aluksi. Lopulta sain elämäni kuntoon ja kasaan, kaikesta exmieheni tekemästä kohdasta huolimatta (vei minut mm poliisille väkivallan käytöstä, kun puolustauduin häntä vastaan). Erotessa oli rajua henkistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa: mies oli juuri sitä mitä pelkäsinkin, olin vain taipunut tuhannen mutkalle miellyttääkseni häntä yli vuosikymmenen ja onnistunut siinä niin kauan kun olin vain hänen palvelija vailla omaa tahtoa.
Eron jälkeen alkoi vainoaminen, kiristäminen ja viimeisenä kaikella mahdollisella lapsiin liittyvällä pelaaminen. Erosta on kolme vuotta ja olen massiivisen todistusaineiston kanssa hakemassa yksinhuoltajuutta oikeusteitse. Isä kieltää mm lasten terveysasioiden hoitamisen tällä huoltajuuskortillaan. Edelleenkään ero ei ole siis käsitelty, mutta itse olen hyvässä paikassa elämässä ja selvinnyt monesta.
En osaa oikein sanoa mitään muuta, kuin että ole varuillaan.
Ja siis kaiken tämän minuun kohdistetun käytöksen hän oikeuttaa sillä, että olen itsekäs narsisti. Hän on joutunut käymään kuulemma terapiassa kaiken häneen kohdistetun henkisen väkivallan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt lapsen mieslapsen kanssa. Huono tuuri.
Ei ole tuuri, vaan on valittu monesta ehdokkaasta huono. Naisen oma vika. Hyvä että kärsii tekemistään valinnoista, tosin luulen että tämän on provo.
Onko se sitten miehen oma vika, jos hänellä on väkivaltainen vaimo, joka hakkaa miestään mennen tullen?
Joko Influencer on tullut tänne ilkkumaan ja kopioimaan kirjoituksia, että nämä on kaikki tekstit Hönön kirjoittamia itse keksittyjä kommentteja?
Suutu sille ukollesi. Huuda niin, että tosissaan säikähtää. Anna tulla oikein kunnolla, että mikä vttu se kuvittelee olevansa ja millä luvalla arvostelevansa.
Joskus se on oikein terveellistä suuttua ja tehdä rajat selväksi.
Ota oma tilasi ja puolusta itseäsi. Ole aikuinen ihminen ja äiti, joka varmasti tekee sen minkä tarpeelliseksi näkee.
Siis jos on vain mahdollisuus niin pois tuollaisen miehen luota. Vaikka siinä talous kärsisikin niin se on lopulta pieni hinta maksaa siitä, että saa olla rauhassa äiti. Tuollainen mies on pelkkä ylimääräinen riesa pikkulapsiarjessa. Kannattaa ainakin kokeilla miten se arki rullaisi omassa asunnossa, jossa tarvii huolehtia vain se lapsi ja koti, jota mies ei sotke. Kyllä niillä tuilla pärjäilee. Vähän toki riippuu asuinpaikkakunnasta.
Aloittaja kirjoitti:
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 9 vuotta, ja ennen lastamme mies oli juuri sellainen, kenen kanssa haluaa asettua aloilleen ja perustaa perheen. Nyt kuitenkin mies on kuin eri ihminen.
Mies halusi lapsen enemmän kuin minä, itse mietin pitkään, että olisiko abortti kuitenkin oikea vaihoehto. Nyt vaan mies ei osallistukkaan, paitsi jos lykkää vauvan hänelle syliin niin silloin pitää sylissä, mutta jos tuleekin likainen vaippa, niin silloin mies antaa lapsen takaisin minulle ja sanoo että vaippa pitäisi vaihtaa.
En itse oleta että mies vaihtaisi vaippoja viikolla, kun on töissä. Vapaapäivinä voisi kuitenkin osallistua lapsen hoitoon, ja tämän hän tietääkin, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt muutosta. Tilanteessa harmittaa eniten pienen lapsemme puolesta, kun mies ei oma aloitteisesti tee mitään hänen vuokseen. Toivottavasti tilanne muuttuisi kun pieni kasvaa.
Joku kysyi rahatilanteesta, niin tällä hetkellä laitamme menot puoliksi (vuokra, ruoka, vauvan tarpeet, vesi ja sähkö). Itselläni on varaa maksaa elämisestämme vielä, kun Kelalta saan äitiyspäivärahaa, joten tilanne ei ole se, että mies elättäisi meidät.Pariterapia voisi olla vaihtoehto, onkohan se maksullista ja jos on, niin minkäköhän hintaista? Hirveästi rahaa ei ole ylimääräiseen tällä hetkellä laittaa. Mieheltä kysyttäessä hän ei näe ongelmaa omassa käytöksessään, eikä vaikuta tajuavan sitä, että hänen käytöksensä tuo minulle pahan olon.
Tarinassa on kaksi eri puolta, ja tämä on minun puoleni ja minun mielipiteeni meidän tämänhetkisestä parisuhteesta. Joku laittoikin, että puran oloni tänne keskustelupalstalle, ja se on totta. Tuntuu, että en pysty miehen kanssa asiaa käymään läpi, kun hän ei huomaa satuttavansa minua. Erota en kuitenkaan halua, haluan vain mieheni takaisin.
Mies ei huomaa satuttavansa kun huomauttelee raskauskiloista? No just.
Sulle on vain käynyt huono mäihä. Olet sattunut saamaan mieslotossa huonon yksilön. Ei ole mitään merkitystä että yhdeksän edellistä vuotta on käyttänyt normaalisti. Näinhän ne aina tekee. Ovat tyytyväisiä kun nainen palvelee ja pitää huomionsa hänessä. Kun lapsi syntyy, niin mustasukkaisuus (omalle lapselle!! Jo tämä kertoo miten sairas ajattelumalli siellä miehen otsalohkossa jyllää, minä minä minä. Jopa oman lapsen edelle!) herää. Valitettavasti ap et tule koskaan saamaan sitä entistä miestä takaisin. Yksinkertaisesti siitä syystä että sitä ei ole oikeasti ollut olemassa. Pelkkää näytelmää.
Meillä täysin sama tarina kuin ap:lla. Ja tein miehen kanssa kolme lasta. Miehen käytös muuttui esikoisen syntymän jälkeen ja paheni koko ajan vuosi vuodelta.
Sitten se alkoi pettämään yhden yön hoitojen kanssa ja lopulta hankki kunnon sivusuhteen. Samalla mies alkoi käyttämään minua kohtaan fyysistä väkivaltaa.
Siinä ei parisuhdeterapiat tai muutkaan keskustelut auttaneet vaikka yritin tehdä kaikki ydinperheen puolesta. Erohan siitä tuli. Mies sanoo että ero tuli minun vuoksi, koska en huomioinut häntä riittävästi.
Lapset nyt teinejä eivätkö ole väleissä isänsä kanssa. Näkevät isäänsä harvoin ja kuulemma aina tulee joku riita. Miehellä on naisia koko ajan useita. On yleensä yksi vakituisempi ja sitten näitä tinderhoitoja yhdeksi yöksi. En sitten tiedä onko mies nyt onnellinen. Mä en ole sen kanssa tekemisissä kuin pakollisen lapsiin liittyvän sähköpostilla. Välillä mies lähettää mulle haukkumaviestejä jos en suostu johonkin lapsiin liittyvään.
Eroa ap, huonommaksi tuo vaan muuttuu ajan myötä.