Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Ap,
Mitä tarkoitat, että olet jäänyt kokonaan kotiin?
Olitko ansiotyössä ennen vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Mitä tarkoitat, että olet jäänyt kokonaan kotiin?
Olitko ansiotyössä ennen vauvaa?
Mitä väliä tällä muuten on? Oikeuttaisiko se miehen käyttäytymään tuolla tavalla, jos ap ei olisikaan ollut ennen vauvaa ansiotyössä?!
Parisuhdeväkivalta tyypillisesti alkaa jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, joita voivat olla esim yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapsen syntymä. Logiikka on, että se toinen kokee, että nyt se toinen on loukussa, eikä voi enää lähteä. Lisäksi vökivalta pahenee ajan mittaan.
Ap lue kirja Why does he do that.
Miehesi on todennäköisesti nuori ja kapeakatseinen. Mikään, absoluuttisesti MIKÄÄN mitä olen aiemmin omassa elämässäni tehnyt sisältäen seuraavia asioita: opiskellut korkealle, perustanut firman, remontoinut talon, perustanut järjestön, aloittanut pari kertaa start-up firmoissa nollista ja saanut liiketoiminnan käyntiin, perehtynyt sekä vähän menestynytkin sijoittamisessa; eivät ole LAINKAAN VERRATTAVISSA pienten lasten hoitamisen arjen RASKAUTEEN. Ei a-b-s-o-l-u-u-t-t-i-s-e-s-t-i mitenkään. Kun olet lapseton ja ahkeroit työssä tai jopa yrittäjänä, voit silloin tällöin pitää silti OIKEATA AIKUISTEN LOMAA (jossa esim. nukutaan pitkään, syödään rauhassa, valvotaan, tehdään spontaanisti asioita jne.), viikonloppuja ja muutoin nauttia elämästä. Kun olet lapseton ja sairastut, niin voit levätä ja parantua rauhassa. MITÄÄN TUOLLAISTA ET VOI ENÄÄ TEHDÄ, KUN SINULLA ON PIENIÄ LAPSIA. Sano miehellesi, että SINUN TYÖSI ON 24/7/365 ja se on aivan helvetin raskasta. Onneksi vaimoni suoriutuu lastenhoidosta enkä itse tarvitse tehdä sitä usein. Välillä pieniä lapsia hoitaneena - yksin jopa parikin päivää - en usko, että edes pystyisin siihen pitkällä tähtäimellä lainkaan, vaikka olenkin ahkera, sinnikäs ja tottunut tekemään raskaasti töitä. T. Isä 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se raskasta kotona, kun ei ole mitään kahvi- ja ruokapausseja samalla tavalla kuin töissä. Koko ajan jotain hommaa ja aina valmiudessa 24/7. Ei miehet sitä taida oikein ymmärtääkään, he kun eivät pysty hoitamaan monta asiaa yhtäaikaa. Miehet keskittyvät hoitamaan yhden asian kerrallaan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Mitä tarkoitat, että olet jäänyt kokonaan kotiin?
Olitko ansiotyössä ennen vauvaa?
Juu kyllä olin, useamman vuoden täyttä työviikkoa olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää varautua siihen ettei mies tuosta muutu enää takaisin vaan meno voi mennä pahemmaksikin. Älä jää liian pitkäksi aikaa toivomaan, että jospa se siitä. Ota neuvolassa asia puheeksi ja perheesi kanssa, jos olette väleissä. Voi olla, että ulkopuolisten puuttuminen tilanteeseen saisi miehesi heräämään. Tätä ei kuitenkaan välttämättä tapahdu. Vuosikausia on itseään turha näivettää tuollaisessa suhteessa. Miehellä voi olla isyyteen liittyviä käsittelemättömiä tunteita, jotka purkautuvat ihan väärällä tavalla tai jotain muuta tai yksinkertaisesti tuollainen hän on isänä ja puolisona tästä lähtien. Itse päätät mitä siedät ja mitä et.
Hmm.. auttaisikohan jos yrittäisit rohkaista miestäsi hoitamaan vauvaa enemmän? Jospa hän ymmärtäisi, minkälaista hommaa lasten hoito oikeasti on.
Muista myös ottaa itsellesi ihan omaa aikaa välillä! Oliskohan mahdollista jos saisit edes hetken käydä itseksesi jossain ja mies olisi vauvan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin eron. En oman jaksamisen ja lapsen tulevan kannalta jäisi tuollaista kuuntelemaan. Uuden arjen opettelu ja sen pyörittäminen vie muutenkin voimia, ja jos siihen vielä täysi vittuilu päivittäin päälle, niin en jaksaisi.
Aloittaja kirjoitti:
Juu, kyllä olin, useamman vuoden täyttä työviikkoa olen tehnyt.
No, siinä tapauksessa työnantaja maksaa äitiysrahaa, palkkaa? Ei Kela. Tämä vain pisti silmään aloituksessa ja jossakin postauksessa myöhemmin.
En ota kantaa siihen, onko aloitus provo vai ei, eikä sillä ole oikeasti niin väliä. En väitä mitään. Tärkeä asia tuoda keskusteluun joka tapauksessa. Tämä voisi olla totta, ja valitettavan usein onkin niin, että pienen lapsen äiti jää yksin. En kiistä ollenkaan, etteikö kuvattu tilanne ole täysin väärin, ja aloituksessa kuvattu miehen käytös ei ole hyväksyttävää.
Ehkä näistä asioista keskusteleminen voisi tuoda muutosta miesten käytökseen jatkossa ja auttaa äitejä ymmärtämään, että ei ole yksin tämänkaltaisessa asetelmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli hyvin samankaltaista nelisen vuotta sitten toisen lapsen synnyttyä. Miehellä taisi olla silloin ainakin paljon stressiä työstä ja ongelmia jaksamisen kanssa. Itselläkin oli todella riittämätön olo, kun en vaan jaksanut vauva-arjen keskellä pitää kotia kiiltävänä, vaikka kuinka yritin parhaani, valmistaa ruokaa pöytään miehen työpäivän lopuksi ( kuten hänen äitinsä miehelleen), enkä vaan jaksanut pitää mitään kulisseja yllä..
Vauvan hoitoon jo itsessään kuluu paljon aikaa, ja on oikeasti melko uuvuttavaa yöherätyksineen ja tuttipullon keittorumban kanssa. Vähiten olisin tuossa tilanteessa halunnut kuulla mieheltä syyllistämistä siitä, etten saa muka mitään aikaiseksi. Omasta mielestä kaikista tärkeintä, oli että vauvalla oli hyvä olla.
Sanoin hänelle suoraan, että jos sotku tai joku häiritsee niin tehkööt asialle jotain itse.. No eipä oikeastaan tehnyt, mutta onneksi tuo vauva-arki helpotti ja myös mies alkoi ottaa vastuuta lapsesta pikkuhiljaa.
Luulen, että tuossa saattoi olla myös kyseessä jokin häikkä kiintymyssuhteen syntymisessä vauvan ja isän välillä, koska isä oli niin paljon töissä, eikä työpäivän jälkeen olisi jaksanut tehdä mitään..
Esikoisen vauva-aika oli hyvin erilaista kuin tuon kuopuksen, kun mies oli silloin paljon kotona ja hoiti esikoista lähes yhdenvertaisesti.
Monista näistä viesteistä tulee selväksi, että nämä miehet kokevat, että vaimon laiskuus on se pahin asia, suorastaan synti. Tai sitä ainakin tarjotaan hanakasti syyksi. Kuulostaa luterilaiselta työmoraalilta. Onko tuossa oikeasti joku ahdistus siitä, että ennen ei-laiska työssäkäyvä vaimo muuttuu laiskiaiseksi kotona vauvaa hoitaessaan (joka ei tietysti ole työtä nähnytkään) vai otetaanko tuo vain tekosyyksi. Miksi laiskuus edes koetaan noin vaarallisena?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeväkivalta tyypillisesti alkaa jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, joita voivat olla esim yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapsen syntymä. Logiikka on, että se toinen kokee, että nyt se toinen on loukussa, eikä voi enää lähteä. Lisäksi vökivalta pahenee ajan mittaan.
Ap lue kirja Why does he do that.
Erityisen huolestuttavia on nämä, joissa tuo väkivalta on kohdistunut myös siihen vauvaan (nämä hereille ravistellut vauvan kidutukset)
Aika pahoja ennakkoja siitä mitä pahimillaan voisi taphtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka aloitus olisikin provo, niin totuus on että suuri osa miehistä on näitä nk. mieslapsia, ikävä kyllä.
Kyvyttömiä ottamaan vastuuta, tekemään osuutensa, huolehtimaan ja olemaan tukena.
Oikein kyvykkäitä sen sijaan pomottamaan, olemaan uhmaikäisen itsekkäitä, puolustamaan omia "oikeuksiaan" ja vaatimaan toiselta vielä tämän "minäminä" egonsa lisäpönkitystä.
Naiset vain katselevat prinsessaunelmiensa vaaleanpunaisten lasien läpi tätä porukkaa pitkäänkin, kunnes se todellinen luonto on sitten myönnettävä. Tai katsottava sormien läpi ja elettävä kulissia, kuka mitenkin.
Harmi vain vauveleille, ansaitsisivat 2 kpl hyvää vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka aloitus olisikin provo, niin totuus on että suuri osa miehistä on näitä nk. mieslapsia, ikävä kyllä.
Kyvyttömiä ottamaan vastuuta, tekemään osuutensa, huolehtimaan ja olemaan tukena.
Oikein kyvykkäitä sen sijaan pomottamaan, olemaan uhmaikäisen itsekkäitä, puolustamaan omia "oikeuksiaan" ja vaatimaan toiselta vielä tämän "minäminä" egonsa lisäpönkitystä.Naiset vain katselevat prinsessaunelmiensa vaaleanpunaisten lasien läpi tätä porukkaa pitkäänkin, kunnes se todellinen luonto on sitten myönnettävä. Tai katsottava sormien läpi ja elettävä kulissia, kuka mitenkin.
Harmi vain vauveleille, ansaitsisivat 2 kpl hyvää vanhempaa.
valitettavan yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Juu, kyllä olin, useamman vuoden täyttä työviikkoa olen tehnyt.
No, siinä tapauksessa työnantaja maksaa äitiysrahaa, palkkaa? Ei Kela. Tämä vain pisti silmään aloituksessa ja jossakin postauksessa myöhemmin.
En ota kantaa siihen, onko aloitus provo vai ei, eikä sillä ole oikeasti niin väliä. En väitä mitään. Tärkeä asia tuoda keskusteluun joka tapauksessa. Tämä voisi olla totta, ja valitettavan usein onkin niin, että pienen lapsen äiti jää yksin. En kiistä ollenkaan, etteikö kuvattu tilanne ole täysin väärin, ja aloituksessa kuvattu miehen käytös ei ole hyväksyttävää.
Ehkä näistä asioista keskusteleminen voisi tuoda muutosta miesten käytökseen jatkossa ja auttaa äitejä ymmärtämään, että ei ole yksin tämänkaltaisessa asetelmassa?
Äitiysvapaan palkka ei ole lakisääteinen etu. Jos alalla ei ole yleissitovaa tessiä, jossa asiasta on sovittu, niin työnantajan ei tarvitse maksaa äitiysvapaan ajalta senttiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Lapsen isällä?
Jos tuo todella on aivan uudenlaista käytöstä, olisikohan mies masentunut? Synnytyksen jälkeistä masennusta ilmenee myös miehillä, ei toki hormooneista vaan muuttuneesta elämäntilanteesta johtuvaa. Voi myös olla, että isänsä on kohdellut äitiään noin ja alitajuisesti jatkaa oppimaansa mallia.
Jos olisin tuo mies niin lähtisin kioskilta ostamaan tupakkaa
Itsellä oli hyvin samankaltaista nelisen vuotta sitten toisen lapsen synnyttyä. Miehellä taisi olla silloin ainakin paljon stressiä työstä ja ongelmia jaksamisen kanssa. Itselläkin oli todella riittämätön olo, kun en vaan jaksanut vauva-arjen keskellä pitää kotia kiiltävänä, vaikka kuinka yritin parhaani, valmistaa ruokaa pöytään miehen työpäivän lopuksi ( kuten hänen äitinsä miehelleen), enkä vaan jaksanut pitää mitään kulisseja yllä..
Vauvan hoitoon jo itsessään kuluu paljon aikaa, ja on oikeasti melko uuvuttavaa yöherätyksineen ja tuttipullon keittorumban kanssa. Vähiten olisin tuossa tilanteessa halunnut kuulla mieheltä syyllistämistä siitä, etten saa muka mitään aikaiseksi. Omasta mielestä kaikista tärkeintä, oli että vauvalla oli hyvä olla.
Sanoin hänelle suoraan, että jos sotku tai joku häiritsee niin tehkööt asialle jotain itse.. No eipä oikeastaan tehnyt, mutta onneksi tuo vauva-arki helpotti ja myös mies alkoi ottaa vastuuta lapsesta pikkuhiljaa.
Luulen, että tuossa saattoi olla myös kyseessä jokin häikkä kiintymyssuhteen syntymisessä vauvan ja isän välillä, koska isä oli niin paljon töissä, eikä työpäivän jälkeen olisi jaksanut tehdä mitään..
Esikoisen vauva-aika oli hyvin erilaista kuin tuon kuopuksen, kun mies oli silloin paljon kotona ja hoiti esikoista lähes yhdenvertaisesti.