Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Sinun hormonimyrsky on muuttanut kehosi ominaishajua. Sinun miehesi ei enää tunnista sinua - se hämmentää vastikään puusta laskeutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan moni mies jättäää naisen yksin hoitamaan lapsia kun mies tekee jotain muuta kuten haluaa pelata pleikkaria.
Miksi kuuntelet tuollaista märinää?
Otat miehen pöydän päähän ja keskustelette. Sanot, että tuollaine käytös ja puhe ei vetele. Se on loukkaavaa ja alentavaa.
Nyt vauva on talossa ja se on molempien yhteinen.
Vauvan hoito vie aikaasi, olet vielä väsynyt ja imettäminenkin vie oman aikansa.
Sanot, että et jaksa etkä halua kuulla miehen huomauttelua.
Teet sen minkä jaksat, omaa aikaakin pitää olla, sen pitää riittää miehelle.
Vaunulenkit teet sen mukaan miten itselkesi sopii. Mies vieköön myös vauvaa ulos joskus.
Jämäkkyyttä! Mies ei ole isäsi eikä holhoojasi. Olette parisuhteessa ja tasavertaisia ihmisinä.
Ei ihme jos kiukkuaa kun postinkantaja on isä. Onnea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa osia. Mies jää kotiin vauvan kanssa ja sinä menet töihin.
Eihän se käy easymodeämmille. Kotona makaaminen on niin helppoa
Olet varmaan niitä harvinaisuuksia, joka petaa itse, laittaa perheen ruuat, pyykkää ja siivoaa, ulkoiluttaa lapset kesät ja talvet. Siinä makaamisen ohessa (vauvat ruokitaan myös öisin - samalla kun nukutaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko eläneet ennen lapsien syntymistä rakkauskuplassa, jossa ei ole ollut ikinä mitään riitoja tai ongelmia?
Oletteko aivan aidosti laittaneet miehenne "koville", kun olette alussa hionneet kulmakiviä yhteen ja tutustunut syvällisesti toiseen?
Minä en vain käsitä miten nämä miehet voivat vain yht äkkiä MUUTTUA lapsen syntymän jälkeen. Kertokaa onko teillä ollut mitään kriisejä ennen lapsen syntymää tai onko mies joutunut koville tavalla tai toisella? Jos ei, nii ei ihme, jos lapsen syntymän jälkeen tulee vasta esille todellinen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus?
Ai miehellä!!!!.Miehen käytös aivan sikamaista.Laita ulkoruokintaan eli eroa ennen kun menee tilanne pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei edes ollut noin paha tilanne, mutta olin ottamassa eroa, jos mies ei ala osallistumaan ja aloiteta pariterapiaa. No, ei erottu ja mies alkoi osallistumaan ym. Pointtina, että lapsen kanssa ei voi enää katsella perseilyä, koska se vaurioittaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko eläneet ennen lapsien syntymistä rakkauskuplassa, jossa ei ole ollut ikinä mitään riitoja tai ongelmia?
Oletteko aivan aidosti laittaneet miehenne "koville", kun olette alussa hionneet kulmakiviä yhteen ja tutustunut syvällisesti toiseen?
Minä en vain käsitä miten nämä miehet voivat vain yht äkkiä MUUTTUA lapsen syntymän jälkeen. Kertokaa onko teillä ollut mitään kriisejä ennen lapsen syntymää tai onko mies joutunut koville tavalla tai toisella? Jos ei, nii ei ihme, jos lapsen syntymän jälkeen tulee vasta esille todellinen luonne.
On erittäin tavallista, että miehen pimeä puoli tulee esille lasten saannin, yhteen muuton tai naimisiin menon jälkeisinä ekoina kuukausina. Väkivalta pahenee yleensä silloin ja se kovinkin puoliso havahtuu miehen ikävään käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aio muuttaa enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumallista miten toisista tulee noin, suoraan sanoen inhottavia. Kyllä minullakin miehen mielestä vauvan ja taloudenhoito oli vain 'lomaa' ja kun vauva oli sairas, eihän nuhainen ja kuumeinen lapsikaan voinut niin kovin työläs olla hoitaa.. Itse näppäili tietokonette toimistolla, kävi ravintolassa lounaalla ja halusi rankan työpäivän jälkeen lepäillä sohvalla tv-tä katsoen tai jotain ihme tietokonepeliä pelaten. Mutta kun tyttö vähän vuoden vanhana meni päiväkotiin ja minä töihin niin sanoin että nyt loppu. Seuraavan kerran kun lapsi on sairas niin olet kotona 'lomalla' ja minä töissä. Näin sitten tapahtui pakon edessä ja voin sanoa ettei sen jälkeen puhunut lomasta mitään. Kuulin vielä kun viikon jälkeen lähti töihin niin ovella mutisi itsekseen. Uskaltaapa joku sanoa että olen ollut viikon lomalla niin vedän kyllä turpaan,, Joten kyllä joidenkin miesten ymmärrys pitää saada käytännön kautta.
Järkyttävää tekstiä. Toivottavasti et reflektoi tuota vihanhallintaongelmaa ja väkivallasta unelmointia lapseesi. Tekisin lasun jos tietäisin kuka olet. Lapsesi tai miehesi ei ole turvassa sinun ympärillä.
Hyvin näkee tällä palstalla parisuhdeväkivallan ihannointia kun näin monta alapeukkua. Ilmeisesti nämä henkilöt kannattavat väkivaltaa keinona ratkaista ongelmat, eikä esim. keskustelua? Hyvin menee, ei hyvää päivää. Tiesin että asiat ovat huonosti mutta näin huonosti...Toivottavasti osaavat hakea apua ennenkun saadaan lukea tyypeistä Iltalehdestä.
Mitä lässytät kirjoittajan väkivallan unelmoinnista? Sehän oli miehensä joka mutisi ovella että vetää turpaan sitä joka väittää hänen olleen viikon lomalla. Ja vaikka olisikin ollut nainen niin siis get real, sellasta se oikea elämä välillä on, että tekee mieli linttasta lättyyn. Ei se tarkota sitä että oikeasti linttasee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumallista miten toisista tulee noin, suoraan sanoen inhottavia. Kyllä minullakin miehen mielestä vauvan ja taloudenhoito oli vain 'lomaa' ja kun vauva oli sairas, eihän nuhainen ja kuumeinen lapsikaan voinut niin kovin työläs olla hoitaa.. Itse näppäili tietokonette toimistolla, kävi ravintolassa lounaalla ja halusi rankan työpäivän jälkeen lepäillä sohvalla tv-tä katsoen tai jotain ihme tietokonepeliä pelaten. Mutta kun tyttö vähän vuoden vanhana meni päiväkotiin ja minä töihin niin sanoin että nyt loppu. Seuraavan kerran kun lapsi on sairas niin olet kotona 'lomalla' ja minä töissä. Näin sitten tapahtui pakon edessä ja voin sanoa ettei sen jälkeen puhunut lomasta mitään. Kuulin vielä kun viikon jälkeen lähti töihin niin ovella mutisi itsekseen. Uskaltaapa joku sanoa että olen ollut viikon lomalla niin vedän kyllä turpaan,, Joten kyllä joidenkin miesten ymmärrys pitää saada käytännön kautta.
Järkyttävää tekstiä. Toivottavasti et reflektoi tuota vihanhallintaongelmaa ja väkivallasta unelmointia lapseesi. Tekisin lasun jos tietäisin kuka olet. Lapsesi tai miehesi ei ole turvassa sinun ympärillä.
Etkö osaa lukea? Tuossa mies hekumoi turpaan vedolla, kun joutui hoitamaan omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa osia. Mies jää kotiin vauvan kanssa ja sinä menet töihin.
Eihän se käy easymodeämmille. Kotona makaaminen on niin helppoa
Jos se on niin helppoa, niin ihmettelen miksei patalaiskat vastuunlaistajamiehet halua jäädä sinne kotiin makaamaan sen enempää. Ilmeisesti töissä pääsee helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en katselisi tuollaista päivääkään. J*malauta, itse ensin vinkunut mukulaa ja sitten kun nainen sellaisen vääntää ja vielä yksin hoitaa, alkaa haukkua ja kiusata naista!
Pihalle tuollainen k*sipää heti ilman mitään lässynläätä ja terapiaa!!!
Ota itseäsi niskasta ap, pakkaa joko miehesi kamat tai omasi, asunnon omistussuhteista riippuen, ja JSS heti tänään. Se ei tule tuosta enää ihmiseksi muuttumaan, hyvällä eikä pahalla, enkä ymmärrä, miten tuollaisen käytöksen voisi edes antaa koskaan anteeksi. Minä en ainakaan pystyisi.
Kenelläkään EI ole MITÄÄN syytä saati oikeutta kohdella omaa elämänkumppaniaan siten kuin miehesi kohtelee sinua. EI MITÄÄN. Tuo käytös kertoo vain siitä, ettei mies ole sinua koskaan rakastanut, eikä kunnioittanut vaan vain esittänyt ja nyt, kun sinä olet vauvan takia lopullisesti nalkissa (hänen mielestään) on riisunut naamionsa ja näyttää todellisen luonteensa.
Mikä tilanne nyt, ap? kirjoitti:
Ap, kerro miten kävi, parani tilanne? Osallistuuko mies nyt kotitöihin ja lastenhoitoon?
1. Lapsen kohdalla meilläkin oli sama tilanne. Tein kaiken yövalvomisia myöten 100% ja muita töitä siihen päälle. Raskauskilot lähti heti eikä raskaus arpia. Eli ulkoisista seikoista ei pystynyt valittamaan. Oli mustasukkainen vauvasta, koska mies ei ole enää nro 1 perheessä (näin minulle kerrottiin kun aikoinaan ihmettelin tilannetta). Lisäksi kateellinen äitiys "lomasta", joten se piti saada mahdollisimman työntäyteiseksi.
Meidän lapsi oli 5 KK kun mies ekan kerran lämmitti sille maitoa. Silloinkin yritti pistää vastaan ettei tee, ettei muka osaa. Minun piti kuitenkin 3 ihmisen edestä tehdä kaikki perustyöt ja päälle miesten työt, pienen vauvan kanssa. Mies vaati minulta todella kohtuuttomia, vain siitä syystä että oli kateellinen onnestani, siitä että olin niin onnellinen vauvasta. En uskaltanut edes hehkuttaa onneani mitenkään, mutta kai se silti näkyi. Lapsi ei tullut helpolla.
Olemme edelleen yhdessä. Mies 2. Lapsen jälkeen ruvennut hiukan osallistumaan lasten hoitoon ja kotitöihin. Meille lapset tuli pienellä ikäerolla. Nyt menevät tarhaan ja minä palaan töihin. Silti maksettu kaikki puoliksi koko ajan. Poikkeustilanteita on ollut nyt, ja siksi palaan töihin, sekä lapsi alkuperäisessä tavoteiässä aloittamaan päivähoidon. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tarhaan viemiset ja haut ym. Kotityöt jakautuvat ensikuusta alkaen. Epäilen ettei muutosta. Mutta joudun rajaamaan omaa toimintaani. Eli en ehdi 4 ihmisen edestä enää perustoimintoja ympäri vuorokauden hoitamaan. Jokaisen pitää saada opeteltua ottamaan vastuu omista perustoiminnoistaan. Voin edelleen siivota, imuroida, pestä lattiat joka toinen päivä, mutta eniten risoo 100% ruan laitto ja ihmisten perässä tavaroiden laitto paikoilleen. Säja se että 3 neljästä jättää 100% astiat paikalleen ja pyyhkimättä pöydät. Ollaan oltu 10 v yhdessä. Mies ei kertaakaan pessyt kph eikä kertaakaan pyyhkinyt pöytiä keittiössä. Toki tekee asioita. Eli lorvii pihalla "muka hommissa" jotta voi välttyä kotitöitä.
Mutta mies ei dokaa, ei käytä päihteitä eikä lääkkeitä. Pohjimmiltään tosi hyvä mies, mutta kuvittelee naisen tehtävänä olevan lattialuuttu ja silti 50% elättäjä. Lähtee kuulema kotia, että mies tekee Ulko hommat ja nainen sisä hommat. Siitä varmaan tämä epäsuhta työnjaossa johtuu.[/quote
Vaikutat kyllä vähän kontrollifriikiltä siivouksen suhteen. Veljeni vaimo oli niitä naisia,
jotka imuroivat joka päivä. Kerran ripustin pyykit heidän luonaan ja hetken kuluttua
huomasin, että veljen vaimo oli ripustanut ne uudelleen. Ja aivan taatusti ripustin ne
mahdollisimman siististi ja nätisti.Vähän minua nauratti tuo, mutta totuus oli se, että mitään minun veljeni ei tehnyt oikein.
Siis hänen mielestään. Mutta tämän pyykkiepisodin jälkeen ymmärsin mistä oli kysymys.
Kontrollifriikistä. Ero tuli parin vuoden kuluttua.
Yhtä asiaa en ole ikinä ymmärtänyt. Jos miehen mielestä se nainen vaan makoilee kotona, eli se vauvan hoito on niin helppoa ja leppoisaa. Niin miksi he itse eivät sitä sitten tee töiden jälkeen. Selittävät vaan, että kun töissä on niin rankkaa, niin ei jaksa. Mutta eihän siinä ole mitään jaksamista, kun senhän piti olla helppoa ja leppoisaa, pelkkää makoilua.
Toinen juttu sitten kotityöt. Ennen lasta ne on kenties hoidettu yhdessä. Mutta sen jälkeen se onkin yhtäkkiä niin rankkaa, että mitään ei jaksa tehdä. Miten ne on ikinä jaksanut mitään tehdä silloin kun asuivat yksin. Kun piti tehdä kaikki itse.
Kukaan moderni suomalainen itseään kunnioittava nainen ei varmasti hetkeäkään suostu katselemaan miestä, joka ei osallistu kotitöihin ja vauvan hoitoon tasapuolisesti.
Nämä on näitä naisia, jotka ovat liian kilttejä ja pehmeitä ja heitä miellyttää kova ja voimakastahtoinen mies. Ennen lapsia ei tällaisia asioita ehkä sinänsä huomaa, kun on totuttu siihen, että kuljetaan sen miehen perässä kuin koiranpentu ja eletään jossain vanhanaikaisessa mies on perheen pää -mallissa jopa niin, ettei edes tiedosta asiaa. Monesti nämä naiset ovat vähän läheisriippuvaisia ja tykkäävät laittaa kotia ja miestä ei nämä asiat kovin kiinnosta. Sitten kun se lapsi syntyy alkaa ongelmat ja epäreiluus vasta näkyä! Miehestä tulee ilkeä tyranni, joka nauttii siitä vallantunteesta, että nainen on siellä kotona lapsen kanssa ja hän saa kunniatehtävän käydä tienaamassa rahaa. Ehkäpä hän on tottunut siihen jo omassa lapsuudessa, kun äiti hoiti tällaiset lapsi- ja kotiasiat ja se isä ei osallistunut näihin ollenkaan.
Kiva myös veetuilla ja aukoa päätä kotona makaamisesta ja laiskottelusta, koska tyranni vaan voi sanoa niin ja tuo ylikiltti pehmeän herkkä nainen vaan itkee turhautumistaan eikä koskaan pistä kova kovaa vastaan.
Taas MIES on ihan kamala.
Moneskohan kerta?
Hyvin harva ihminen muuttuu tuosta vaan hyvästä pahaksi. Kyllä se juurisyy on lapsuuden oloissa.
Narsisti kykenee esittämään hurmuria vaikka vuosikausia, hän on uskomattoman sinnikäs manipuloidakseen uhrin.
Suvussa on tällainen kuvio meneillään. Avioliitto kestänyt 50 vuotta ja miehestä kuoriutui hirviö vasta esikoisen synnyttyä 12 vuoden naimisissa olon jälkeen. Hän on tätä nykyä kauhea ihan kaikille sukulaisille ja lastenlapsia ei ole tavannut kertaakaan. Ulisi kerran somessa isovanhempien oikeuksista.
Kun nainen löytää miehen, ikinä IKINÄ ei voi tietää, mitä sieltä loppupeleissä saa. Turha syyllistää naisia.