Tytär suree vartaloaan ja koettaa jatkuvasti laihduttaa koska kokee näyttävänsä ystäviensä rinnalla lihavalta. Ihan normaalipainosa hän on, heillä vain on erinlaiset kropan mallit!

Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.

Erinlainen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.

Ihanaa kuulla että muillakin on  vastaavia ongelmia!  Vaikka eihän siinä mitään ihanaa ole, että kaunis normaalipainoinen tyttö pitää itseään lihavana  ja näännyttää itseään :(

Ap

Nuorena aika tyypillistä. Ja suomessa on eri vartalomalleja, kaikki eivät ole kapeita ja aikuisena voi tykätä leveistä hartioista ym. Instajulkkikset yhdestä muotista, osa kopioi sitä tai laihaa kaveria tosiaan. Varmasti moni hyväksyy sellaisena kuin on.

Nuoret ostelee paljon herkkuja ja energiajuomia ja  jos yksi on tikunlaiha läpipasko ja toinen lihoo kilon yhdestä suklaapalastakin niin se se on aika inhottava ja epäreilu  tilanne.

Kuivan kesän orava ja läpipasko mainittu, menkää itseenne pahaa puhujat

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ostelee paljon herkkuja ja energiajuomia ja  jos yksi on tikunlaiha läpipasko ja toinen lihoo kilon yhdestä suklaapalastakin niin se se on aika inhottava ja epäreilu  tilanne.

Epäreilu? En nyt epäreiluksi sanoisi, se on vaan elämän tosiasia että toisilla on taipumus lihoa herkemmin. Ihmisten kehot on erilaisia. Jokaisen pitää oppia syömään sille omalle keholleen sopivasti, eikä matkia muita.

Erinlaiset?

Tuli mieleen ystäväni jolla vartalo on teini-iästä asti ollut kuin kreikan jumalattarella. Tiimalasimalli, isot rinnat, pyöreä pylly ja leveä lantio, litteä vatsa. On kääntänyt päitä 13-vuotiaasta asti.

15-vuotiaana hän sitten keksi olevansa järkyttävän läski. Vertasi itseään meihin muihin jotka olimme kuivan kesän oravia ja vasta murrosikämuutosten puolessa välissä jos niinkään pitkällä. Näännytti itseään tuskaisena muutaman kuukauden mutta tuli sitten onneksi järkiinsä.

Tuntui jo silloin hölmöltä, kun kuka tahansa ikätoverinsa olisi tuonut vaikka kuun taivaalta jos olisi saanut näyttää samalta kuin hän. Mutta teinit on teinejä, läskiä on aina liikaa sen määrästä riippumatta. Ja jonkun toisen kroppa kivampi.

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Vierailija kirjoitti:

Nuorena aika tyypillistä. Ja suomessa on eri vartalomalleja, kaikki eivät ole kapeita ja aikuisena voi tykätä leveistä hartioista ym. Instajulkkikset yhdestä muotista, osa kopioi sitä tai laihaa kaveria tosiaan. Varmasti moni hyväksyy sellaisena kuin on.

Jep. Suomessa on aika vähän sellaista tiimalasimallia samoin kuin siroa ja enemmän on sitten prsevää päärynää ja mahakasta omppua sekä sellaista tasaisen vantteraa jässikkää.

Valitettavan usein se menee just niin, että joka luokkaan/kaveriporukkaan/kouluun osuu se yksi geenilotossa päävoiton saanut jonka just oikealla tavalla hoikka ja muodokas kroppa sitten on ihan huikean kaunis kaikkiin muihin verrattuna. Vaikka siis näillä kaikilla muillakin olisi normipainoinen ja nätti kroppa.

Toivottavasti ei ainakaan palstalle eksy tyttäresi, täällä ei hyväksytä naisvartaloa ja sen erilaisuutta.

Mullakin oli teini-iässä paras kaveri, joka oli tosi siro ja hoikka, minä sitten taas raskasrakenteisempi ja vielä 15 cm häntä pidempikin. Koko ajan oli sellainen olo, että olen tosi lihava, vaikka nyt kun asiasta paremmin ymmärrän, niin tiedän olleeni normaalipainoinen ja mittaani nähden sopusuhtainen. Mutta kun olin niin paljon isompi kuin kaverini.

Rupesin laihduttamaan, pari-kolme vuotta myöhemmin laihdutin taas, sain syömishäiriön, sain kilpirauhasongelmia jne. Nyt keski-ikäisenä vähän paksuna tätinä kadun tosi paljon sitä, että aloin normaalipainossa kituutuskuurille. Todennäköisesti olisin viettänyt terveemmän elämän, ellen olisi ryhtynyt siihen.

Tuo on niin ikävä. Minulle kehittyi siitä syömishäiriö vuosikymmeniksi kun yritin olla saman kokoinen kuin kaverini. Siis painaa yhtä paljon. Kaverini painoi 52kg ja minä 54kg. Tietysti koin itseni lihavaksi hänen rinnallaan ja yritin epätoivoisesti laihduttaa 52 kiloon tai alle. Sitä en ottanut huomioon että kaveri oli noin 150cm ja minä 170cm pitkä. Joten tietysti näin itseni myös yhtä paksuna kuin tämä lyhyempi kaverini ja luulin näyttäväni samalta kuin hän.

Olisiko kellään mitään rakentavia ehdotuksia siihen, miten tytöt saataisiin paremmin hyväksymään erilaiset vartalot ja sen, ettei instakuvien todellisuus ole oikeaa todellisuutta? 

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Nyt tulee nuo yleisurheilun mm-kisat ja etenkin siinä 7-ottelussa näki hyvin kuinka erilaisilla ruumiinrakenteilla siinäkin lajissa menestyy. Ei ole edes huippu-urheilijoiden kropat kuin samasta veistämöstä vaikka samassa lajissa kisaavat. Esim kultaa ja hopeaa saaneiden thiamin ja vetterin kropat on aika tosi erimalliset muutenkin kuin ihonsa puolesta.

Ja ihan taatusti kumpikin treenaa ihan yhtä paljon (kamalasti) ja katsoo mitä suuhunsa laittaa. Ei heillä ylimääräistä ole kummallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Mä muista miten itse teininä kipuilin saman asian kanssa. Paras ystäväni oli todella laiha, hänellä olikin vähän jotain ongelmia syömisen kanssa. Ja itse olin normaalipainon ylärajoilla ja olen vartalonmalliltani leveähartiainen ja vyötäröä ei ole ollenkaan. Jalat ovat hoikat, mutta ei sellaisia tule edes huomattua kun kaikki huomio kohdistuu vatsaan ja isoihin käsiin. Olen muutenkin isokokoisempi kuin muut, esim iso leveä pää joka aina erottui luokkakuvissa ja jotenkin senkin laitoin lihavuuden piikkiin.

Nykyään olen lievästi ylipainoinen ja edelleen koen olevani huomattavasti isompi kuin muut. No olenkin joitain pieniä ja siroja naisia paljon isompi. Mutta tunnistan sen, että laihduttamalla en saa itseäni muita pienemmäksi. Tulen aina olemaan iso, vaikka olisin hoikkakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se  "normaalipaino".

Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.

Ap

Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.

Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.

On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.

Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.

Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.