Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Varmaankin oli pitkät päivät joillakin 90-80-luvulla ja aikaiset aamut, jotkut iltaan saakka työpaikalla. Jos suuri palkka, oli velvoitteita, ainakin valtion firmoissa. Toisaalta opettajilla on vähän pidempi kesäloma, mutta kokeita kotona tarkastuksessa muulloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä leppoista, paljon työtä, mutta osaavia ihmisiä työpaikoilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Silloin yritysjohtokin oli ammattitaitoista ja sitoutunutta, pitkiä uria eikä, kuten nykyään, ovi käynyt kaikissa portaissa jatkuvasti parempien paikkojen toivossa.
Palkka riitti paljon enempään ja elämä tuntui jotenkin turvallisemmalta ja mukavammalta.
Tietysti muistot jonkin verran kultaantuneet, mutta silti mielestäni totta suurimmalta osin.
Tietokoneet, televisiot ja yleensä elektroniikka oli kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
no, itse asiassa oli selvästi vähemmän hoitajia töissä. Meillä on vaan säädetty atk jutuilla ja hallinnolla homma niin, että tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä. 70-luvulla jo terveyskeskuslääkäri pystyi vastaanottamaan kolminkertaisen määrän potilaita nykyiseen verrattuna.
Aikoinaan yksi mummo kertoi minulle, että kun hän valmistui sairaanhoitajaksi, hän meni suoraan koulusta palvelukodin johtajaksi.
Hyviin töihin saattoi päästä ilman papereita. Nyt siivojankin pitää olla tuplamaisteri puhtaanapidosta, että kelpaa. Paitsi jos on orjana töitä tekevä ulkomaalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
no, itse asiassa oli selvästi vähemmän hoitajia töissä. Meillä on vaan säädetty atk jutuilla ja hallinnolla homma niin, että tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä. 70-luvulla jo terveyskeskuslääkäri pystyi vastaanottamaan kolminkertaisen määrän potilaita nykyiseen verrattuna.
lääkäri pystyi ottamaan enemmän potilaita koska lääkärin ei tarvinnut kirjata, arkistoida, tulostaa, siivota, keittää kahvia, kirjoitella raportteja, täyttää työaikaseurantaa, täyttää tulostavoitelistaa yms.
Sama juttu joka paikassa. Tukitöitä tekevät pihalle ja sen jälkeen lääkärit, professorit, virkamiehet, kaikki käyttävät aikansa printtaamiseen, postin lajitteluun sun muuhun hommaan, joka on pois heidän ydintehtävästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehostaminen = yksi ja sama työntekijä tekee kaiken sen, mihin aiemmin oli palkattu 2-3 työntekijää.
Menin yhteen firmaan töihin 1986. Ei ollut tietokoneita, oli erikseen työntekijät laskutukseen (3), postiennakoihin (1), huolintaan (1) ja yksi joka hoiti telexiä. Johtajia oli 3, kun henkilökuntaa vajaa 20.
Myyjät (3) ja varasto/lähettämö (6).
Töitä oli paljon, mutta selkeää. Firmalla meni hyvin, oli juhlia pitkän kaavan mukaan kahdesti vuodessa, ulkomaan matkoja messuille yms.
Sitten tuli 90-luku, lama, lomautukset, irtisanomiset. Ei auttanu tietokoneet, telefaxit ym.
Eli kyllä. 1980-luvulla oli todellakin paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos huonompaan tapahtui nopeasti. Herratkaan eivät aina hidastele.
Miettikää arjen kannalta. Kaupat menivät aikaisin kiinni. Lauantaina ostosaikaa oli pari tuntia, sunnuntaisin kaupat kokonaan kiinni.
Kaikki raha-asiat oli hoidettava pankissa. Olihan siellä oltava henkilöstöä, koska siinä pariin tuntiin piti hoitaa asiat, mitkä nyt teemme kännykällä.
Useammilla meistä riittäisi kyllä raha, jos siirtyisimme 80-luvun ostokäytänteisiin ja kulutustottumuksiin. Kokeilkaa vaikka elää niin, että rahaa saa käyttää vain arkisin 8-18.00 välillä. Viikonloppuna saa käydä museossa. Ja digipalveluihin ei saa käyttää rahaa. Voit maksaa asioita vain, jos olet etukäteen suunnitellut asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ollut leppoisampaa. Ainakin IT-alalla ja varmaan monessa muussakin tietotyössä mennään kaiken aikaa osaamisen rajoilla...
Äänestän kuitenkin nykypäivää leppoisampana.
Tässä on varmaan työpaikkakohtaisia eroja, mutta mulla ainakin on nykyaika paljon pahempaa, silti vaikka tuo on ihan totta että aina tällä alalla on tarvinnut koko ajan oppia uutta ja olla osaamisen rajoilla.
Mun työssä ero on se, että ennen wanhaan oppimiseen sai käyttää työaikaa, siihen jopa tarjottiin koulutustalojen kursseja. Muistan kun tuli joku aika simppelikin juttu kuten vaikka XML-formaatti, niin viikon kurssille mentiin jonnekin ihmettelemään sitä ja harjoittelemaan. Ja kaikki ymmärsi että jos tekniikka on tiimissä uusi, ei ihan heti täysvauhtiin päästä vaan ongelmien ratkaisemiseen menee alussa aikaa. Siitä nykypäivään: kokonaisia valtavia kokonaisuuksia kuten vaikka uusi pilviympäristö tai uusi käyttöliittymä-framework pitää oppia lennosta, ilman että asiakkalle edes kerrotaan että tämä henkilö ei ole ennen tehnyt sitten tällä mitään. Päinvastoin, sinut myydään osaajana kovaan tuntihintaan, heitetään suoraan syvään päähän ja on pakko oppia uimaan hiton nopeaan tai nolaat paitsi itsesi, myös työnantajasi. Niinpä sitten illat ja viikonloput tuskanhiki päässä kotona ilmaiseksi opettelet, ettet vaan jäisi kiinni siitä ettet olekaan vaikka Azure cloud tai Angular-osaaja vaan ekaa kertaa teet sillä mitään.
Ennen myös usein sai olla 1 projektissa kerrallaan ja niissä oli väljemmät aikataulut. Oi sitä ylellisyyttä kun sai oikein huolella suunnitella mitä lähtee tekemään, sitten toteuttaa ja vähän refaktoroidakin jos huomasikin paremman tavan tehdä. Nyt olet 2-4 projektissa yhtä aikaa ja tikettijärjestelmästä lentää tikettejä jatkuvalla syötöllä, joka päivä pitää kokouksissa kertoa mitä on saanut valmiiksi ja jos ei, niin miksi ei. Kilpailu on kovaa joten projektit on aikataulutettu todella optimistisesti, usein jopa tietäen että ei ole mahdollista, mutta kyllä asiakas varmaan myötää sitten pienen lisäbudjetin, jos ollaan kuitenkin suht lähellä valmista jo. Mutta koodareita "piiskataan" ikään kuin maailma loppuisi jos ei ole valmis siihen alkuperäiseen deadlineen.
Oli leppoisampaa. Ei tarvinnut kulkea lomalla koko ajan työpaikan känny varalta jos joku soittaa. Ei tarvinnut selailla työsähköposteja loman aikana. Eihän sitä nyttenkään kukaan varsinaisesti "pakota", mutta annetaan ymmärtää, että "olisi suotavaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerroshoitajana helsinkiläisessä hotellissa. Tavarat sai rauhassa kerättyä kärryyn, sai ottaa aamupalaakin, sitten töihin, ei kiirettä, yhtä huonetta kohden oli riittävästi aikaa, työpäivän päättyessä ei ollut umpipuhki ja jaksoi nauttia loppupäivästäkin.
Osin oli helpompaa ja selkeämpää sekä työtehtävät kokonaisempia, mutta esim. oikeusturva oli työntekijällä huonompi, ylitöitä tehtiin usein palkatta, jos et päässyt tavoitteisiin, kenkää saattoi tulla tuosta vaan, työterveyshuolto oli heikompi, jako koulutettuihin ja kouluttamattomiin oli selvempi.
Mutta ehkä ihmiset olivat kestävämpiä ja sitkeämpiä 80-luvulla. Me too -oli tuntematon käsite. Kestettiin ikäviäkin asioita paremmin. Mutta ajoittain tunsi tekevänsä merkityksellistä työtä.
Nyt tuntuu että esimiehet ovat vierittäneet vastuuta liikaa työntekijöille . Autonomia ei sovi kaikkiin tehtäviin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsästöissä ja hakkuilla oli tyystin erilaista 80-luvulla kuin nykyään. Raskaalla sahalla tehtiin pitkät päivät töitä, ei ollut kunnon vaatteita, kuulosuojaimia tai tärinänvaimennuksia. Vanhat jäärät hakkasivat vielä pokasahalla ja kirveellä. Tukit pinottiin käsin ajourille, saisi nykymetsurit tulla moton kopista kokeilemaan miten 6 metrinen tyvitukki liikkuu lihasvoimilla. Kiintiöt oli kovia ja monesti piti laavulla ja tulilla yöpyä päivä tai jopa viikkokaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Osin oli helpompaa ja selkeämpää sekä työtehtävät kokonaisempia, mutta esim. oikeusturva oli työntekijällä huonompi, ylitöitä tehtiin usein palkatta, jos et päässyt tavoitteisiin, kenkää saattoi tulla tuosta vaan, työterveyshuolto oli heikompi..
Tuo, mitä kerroit, kuulostaa nykyisyydeltä. Ylitöistä ei makseta, kenkää voi tulla vaikka pääsisi tavoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Osin oli helpompaa ja selkeämpää sekä työtehtävät kokonaisempia, mutta esim. oikeusturva oli työntekijällä huonompi, ylitöitä tehtiin usein palkatta, jos et päässyt tavoitteisiin, kenkää saattoi tulla tuosta vaan, työterveyshuolto oli heikompi..
Tuo, mitä kerroit, kuulostaa nykyisyydeltä. Ylitöistä ei makseta, kenkää voi tulla vaikka pääsisi tavoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla työnteijän toimenkuva oli yleensä paljon suppeampi, joka asiaan oli oma työntekijänsä, joten työnmäärä pysyi kohtuullisempana. Nykyään on yhden työntekijän harteille sälytetty "kaikki" hommat, ennen niitä tekemässä oli useampi henkilö ja jokainen hoiti vain sen oman lestinsä.
Näin se oli. Sai keskittyä omaan selkeästi määriteltyyn hommaansa ja kun sen urakoi, sai ottaa rennommin. Toimistoväkeä ja sihteereitä oli hoitamaan byrokratiaa ja muiden hommien tekijät ei kuluttaneet aikaansa hallintojärjestelmien kanssa. Työ oli paremmin organisoitu - ei tarvinnut olla jokapaikanhöylä. Työntekijät piti ainakin isoissa kaupungeissa pitää tyytyväisinä, koska muuten olisivat vaihtaneet toiseen paikkaan. Käytii pelaamassa tennistä työaikana, kunhan asiasta mainitsi pomolle ja hoiti sitten hommansa loppuun.
80-luvulla ihmiset hoita työnsä myös matalapalkaiset eivätkä keskittyneet valittamaan vain kaikesta.
Ei olisi nykyinen saikuttaminen onnistunut !
Tuli mieleen tuosta hoitajien kuormituksesta, vaikkei tämä kasaria olekaan. Mutta muutos on merkittävä viimeisen 15 vuoden aikana.
Olin kesätöissä laitoshuoltajana 2008 kaupunginsairaalassa. Siivouksen lisäksi tehtiin pyykkihuoltoa, aamu- ja iltapalan valmistamista kärryihin, ruoan jakelua ja korjausta. Meitä laikkareita oli osastolla 2-3 per vuoro ja vuoronvaihdoissa joskus 6 paikalla. Istuttiin varmaan tunti parvekkeella juoden kahvia, kun työt oli tehty, hekottaen vedet silmissä. Joku oli tuonut keittiön kaapista pullaa. Todella tykkäsin työstä.
10 vuotta myöhemmin vuonna 2018 todellisuus löi päin pläsiä, kun työttömyyden koittaessa päätin mennä taas laikkarihommiin, olihan niistä jäänyt mukavat muistot. No, kuinkas kävikään - 1 laitoshuoltaja paikalla per vuoro, jolla siivottana koko kerros, eli ihan järkyttävä määrä huoneita ja kotiutuvien sänkyjä purettavana. Ei mitään taukohuonetta. Istuin syömässä tunkkaisessa pesuhuoneessa deko-koneen vieressä pienellä penkillä, jossa ei ollut edes ikkunaa. Juoksin ja juoksin koko vuoron hiki hatussa kellon kanssa kilpaa ja kurkku kuivana ehtimättä puhua kellekään mitään, mutten silti meinannut ehtiä kaikkeen. Hoitajille oli sysätty kaikki ruokahuolto ja petien petaukset ynnä muu, joka aiemmin oli meidän laikkareiden hommaa. Oltiin kaikki kuormittuneita, väsyneitä, uupuneita ja onnettomia. Iloa, naurua ja puhetta ei ollut, vain kyräilyä ja huonoa ilmapiiriä. Kestin 3kk sitä ja lähdin.