Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Ainakin päiväkodissa oli 80- luvulla paljon helpompaa ja rennompaa. Silloin sai jopa sijaisia heti ja vaikka ihan pariksi tunniksi.

Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsi suhteellisen helposti jos tunsi oikean lääkärin, tämä etenkin kuntien hommissa. Lievä ihosairaus riitti yleensä jo siihen että lääkäri suositteli eläkkeelle siirtymistä eikä KELA siihen aikaan vastustanut ja pyytänyt lisätutkimuksia. Moni sukulainen oli eläkkeellä jo viisikymppisinä.

Tuotakin aiemmin pääsi yliopistoon ja korkeakouluun kun käveli sisään. Ihan lääkäriksi saakka. 

oli. ja kuulema 30-70l todella hyviä työpaikkoja ja porukan henki. olkoon ns konttorityötä tai tehdastyö. ennen kehuivat miten kiva mennä töihin

Pomot olivat hommissa pitkään ja osasivat työnsä. Tällöin myös työnjako toimi. Oli joka viikon alussa pikapalaveri, jossa katsottiin viikon työt, lomatilanteet ja kiireisimmät asiat.

Kyllä todellakin oli. Silloin tehtiin töitä ja ne työt teki IHMINEN. Nykyään vaaditaan suorastaan löysää ja leppoisaa "työntekoa", joten ei  ihme jotta kukaan ei enää töissä jaksa. Vinkunaa ja valitusta, voi pyhät pyssyt, sitä on tämän päivän työnteko ja onhan se hiton rasittavaa yrittää koko ajan keksiä jotain ruikuttamista. No,  kohtpuoleen ei enää ihminen teekkään mitään, koneet hoitaa ja työpaikat vähissä. Luulisi nyt työn kelpaavan kun sellainen on ja ihan valittamatta.

Oli. Puhallettiin kaikki yhteen hiileen ja oltiin tuloksista ylpeitä.

Ihan jo 10 vuodessa omallakin työpaikalla on tahti kiristynyt. Aukioloajat ovat laajentuneet ja asiakasmäärä lisääntynyt n. 50%, henkilökuntaa on usein jopa vähemmän kuin ennen.

80-luvulla oli vain oikeita töitä ja siksi aika töissä kului nopeasai ja se sai tuntumaan raskaankin työn kevyeltä.

Epäilyttää ainakin suuresti että olisi ollut leppoisampaa, tai riippuu varmaan alasta,

en tiedä millasia It hommia silloin oli, mutta nykyisellään It alalla on palkka sellaisella tasolla ettei oikein voi käsittää miksi tästä maksetaan tälläisiä summia, hommat on sitä että heräeilet kun jaksat jollei ny kukaan ole aamu yheksään lykännyt palaveria ja lopettelet päivän kun siltä tuntuu. Kaikki omat asiat voit hoitaa työajalla sillon kuin haluat ja yleensä ne viikon hommat saa tehtyä 2-3 päivässä.

En koskaan tule vaihtamaan pois IT-alalta enkä oikeen usko että on ennen ollut leppoisampaa tämä työnteko 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa tuosta ajasta sanoa, mutta nykyisessä työpaikassani vuonna 2010 oli työntekijöille asetettu 40 % pienemmät ns. tulostavoitteet eli siis vaaditun työn määrä kuin mitä se on tänä vuonna. Mitään työtä helpottavia ja nopeuttavia työvälineitä tai softia tai koulutusta ei ole tällä aikavälillä tullut. Eli kyllä työtahtia on kiristetty ja paljon ja työ muutettu paljon kuormittavammaksi.

Muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa.

Uusia työntekijöitä ei ole palkattu kun vanhoja tekijöitä on jäänyt pois. Pois jääneiden tehtävät on vaan jaettu jäljelle jäävälle porukalle.

Sihteereitä on irtisanottu ja heidän tehtävänsä on siirretty muille työntekijöille. Jokainen joutuu tekemään nykyään ison määrän kaikenlaista pikkusälää, joka vie paljon aikaa työpäivästä, mutta jota ei huomioida työksi. Varsinaisen työn määrä ja siihen liittyvät

Mjoo. Itse ylläpidän kahdeksaa eri kirjanpitoa työpäivien aikana.

Palkanmaksun perusteet palkanlaskijalle (kahdet eri rapsat), kaksi järjestelmää töiden tekoon (näistäkin kahdet eri raportit), firman yhteinen ajanhallintajärjestelmä, henkilökohtainen ajanhallintajärjestelmä, pari oman tiimin exceliä joita joku toimistoheppu selailee aikansa kuluksi. 

En ole toimistohenkilö. Minulla on oikea, aito käytännön työnkuva. Tai siis, pitäisi olla. 

Mutta noitahan mä sit näpyttelen. Hmph.

Tää Big data -psykoosi tappaa suomalaisen elinkeinoelämän. Kuka hitto tämän kaiken tiedon tarvitsee???

Vierailija kirjoitti:

Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.

Olen hieman erimieltä siitä, etteikö lainsäädäntöä olisi ollut....alla osa lainsäädännöstä.

Suomessa on ollut lainsäädännössä kirjauksia työturvallisuudesta 1800- luvun lopulta alkaen. Vuonna 1889 annettiin keisarin asetus Teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemisesta.  

1917 Asetus työväen tapaturmavakuutuksesta

1925 Työväen tapaturmavakuutuslaki

1930 Työturvallisuuslaki

1935 Työntekijäin tapaturmavakuutuslaki

1948 Tapaturmavakuutuslaki

1958 Työturvallisuuslaki

1988 Ammattitautilaki

1991 Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta

2002 Työturvallisuuslaki

2015 Työtapaturma- ja ammattitautilaki

Hoitoalalla olen ja moni kollega on sanonut, että ennen oli enemmän aikaa asiakkaiden/potilaiden hoitoon. Silloin ei tarvinnut tehdä kymmeniä erilaisia suunnitelmia ja arviointeja joka ikisestä pieraisusta. Nyt menee ihan helkkaristi aikaa jumittavien ja monimutkaisten tietojärjestelmien kanssa. 

80-luvulla tehtiin useammin yksi asia kerrallaan eikä monisählätty montaa asiaa yhtä aikaa. Oli pakkokin, kun ei ollut sähköpostia, kännyköitä, Teamsia jne. Aivoille paljon vähemmän kuormittavaa.

Sukulainen teki noihin aikoihin kaupparatsun hommia. Siinä mielessä raskaampaa, että joka paikkaan piti mennä fyysisesti paikalle. Mutta toisaalta muuta ei sitten tarvinnutkaan tehdä, koska ei voinut. Jos jollakin oli asiaa, pöydälle jätettiin soittopyyntö, johon sitten vastattiin, kun oltiin taas konttorilla. Ehkä seuraavalla viikolla. Ja koska moni asia ei voinut odottaa, sihteerit hoitivat suuren osan asioista, joten ei siellä ollut sataa asiaa kasassa odottamassa.

Jos oli oikein kiireistä asiaa joko pomolla tai perheellä, niillä oli tiedossa missä hotellissa yöpyy. Sinne sitten jätettiin  soittopyyntö, johon vastattiin illalla, kun tultiin päivän asiakaskäynneiltä.

Vähän sama tilanne, ennen tein meidän konsernissa kirjapitotöitä burnoutin partaalla vuosia, sittemmin psygologilla käynnin ja itseopiskelun jälkeen vaihdoin meidän konsernin IT tiimiin, ennen olisin ollut sitä mieltä että kyllä 80 luvulla on varrmasti ollut työteko leppoisampaa, mutta enää en usko että tästä leppoisampaa työkuvaa on voinu olla.

80- ja vielä 90-luvulla työpaikoilla miehet ja naiset heitteli ronskejakin vitsejä ja sai koskettaa toista olkapäälle niin, ettei toinen pahoittanut suuremmin mieltään. Nykyään kaikki on varpaisillaan ja loukkaannutaan kaikesta. Työpaikoilla on ahdistava ilmapiiri.

Oli paljon leppoisampaa ja inhimillisempää. 1980-luvulla esim. vanhusten kotihoidossa oltiin 2 tuntia vanhuksen luona, laitettiin ruokaa ja siivottiin ja ehdittiin jutella vanhusten kanssa työnteon ohella. Toimistotöissä  ehdittiin tehdä työt normiajassa, harvoin joutui jäämään ylitöihin, työt ehti tehdä työajalla, kun tekijöitä oli tarpeeksi. Tunnelma oli leppoisa ja mukava, eikä ollut kyräilyä eikä loppuunpalamisia ja todella vähän sairauslomia, uupumuksen vuoksi ei kukaan ollut poissa. Olin myös kesätöissä mansikanpoimijana ihan -80 -luvun alussa, ja kohtelu oli tosi hyvä ja palkkakin hyvä tuon ajan kesätyöpalkaksi. Tehtiin kyllä  8 tunnin työpäivä, mutta joka 2 tunnin päästä oli lyhyt kahvitauko tai pidempi ruokatauko ja työnantaja valmisti ja tarjosi todella maukasta ruokaa. Välillä tehtiin lyhyempää päivää, jos marjoja ei riittänyt, ja silloin saatiin pientä hyvitystä palkkaan. Kaikin puolin hyvä kohtelu, jota kaikilta nykyisiltä marjatiloilla ei enää löydy.

Sitten tuli vuosi -89 ja alkoi lama ja kaikki muuttui pysyvästi.

Ennen ymmärrettiin, että erehtyminen on inhimillistä (to err is human), mutta jossain vaiheessa on alettu kuvittelemaan, että kun luodaan lisää sääntöjä ja määräyksiä, virheet eivät toistuisi enää koskaan uudelleen. Tosielämässä ihmiset eivät toimi tällä tavalla, vaan syystä tai toisesta ihminen voi erehtyä uudelleen ja se on inhimillistä, ihmiset kertakaikkiaan eivät ole koneita, ja koneetkin erehtyvät vikojen ja ne ohjelmoineiden ihmisten erehtyväisyyden vuoksi.

On silkkaa ddr / neuvostoliittolaista utopiaa kuvitella, että jollain määräyksellä ihminen ei erehtyisi enää koskaan uudelleen. Näillä luodaan vain kohtuuttomia tilanteita ihmisille kun "yhtälöstä" poistetaan kaikki inhimillinen ja "todistetaan" jollain tietokonesimulaatiolla, että sinun olisi pitänyt toimia niin tai näin.

Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa "Sully", jossa lentokapteeni joutuu hätälaskeutumaan Hudson -jokeen, tämä tulee selvästi ilmi, todistelivat tietokonesimulaatiolla että olisi muka ollut aikaa laskeutua kentälle, mutta eivät ottaneet huomioon, että ihmiset siellä ohjaimissa joutuivat miettimään ratkaisuja "livenä" tietämättä lopputulosta etukäteen, päinvastoin kuin tietokonesimulaatiossa, jossa eivät olleet huomioineet sitä aikaa, mikä kului ensinnäkin vian vakavuuden havaitsemiseen, ja ratkaisujen miettimiseen. Lopputuloksena kumminkin kaikki pelastuivat, mutta koneesta toki tuli entinen. Jos lentäjä olisi todettu "syylliseksi" koneen turhaan tuhoutumiseen, olisi saanut potkut ilman eläkettä ja varmaan korvausvaatimukset niskaan.

Tällä logiikalla kun saalistetaan tavallisia ihmisiäkin tuhoon pitkälle koulutettujen epäinhimillisten lakimiesten laatimien "sääntöjen" mukaan, joista on poistettu kaikki inhimillisyys, ei tuloksena ole mikään muu kuin painajaisyhteiskunta, epäinhimillinen dystopia. Nollatoleranssit on pelkkää utopiaa tosielämässä. Kukaan ei tee tahallaan virheitä, mutta ihmisten inhimillisen erehtyväisyyden vuoksi niitä vain sattuu, eikä ne mihinkään häviä sillä, että jossain on lakipykälä joka kieltää erehtymisen.

Eihän kohta enää mitään voi tehdä, jos lähes väistämättömästä erehtymisestä koituu kohtuuttomat seuraukset.

Loppuviimeksi kysymys kuuluu: Kenelle tämä maailma on tarkoitettu tai suunniteltu? Luonnollisille henkilöille, eli ihmisille, vai luonnottomille instituutioille kuten yrityksille ja valtioille?

Harhaa se on - esim. mieheni teki urakkatöitä silloin ja oppi työtahdin. Nykyisiä nuoria saa laittaa kaksi tekemään saman työmäärän - tietysti vuodet tuovat rutiinia ja laatu siitä syystä parempi, mutta ikä kankeutta liikkumisessa. 

Sama omalla työpuolella soteala. 

Vierailija kirjoitti:

Harhaa se on - esim. mieheni teki urakkatöitä silloin ja oppi työtahdin. Nykyisiä nuoria saa laittaa kaksi tekemään saman työmäärän - tietysti vuodet tuovat rutiinia ja laatu siitä syystä parempi, mutta ikä kankeutta liikkumisessa. 

Sama omalla työpuolella soteala. 

Parin kesän välein vaihtuvat kesähessut eivät ole yhtään samassa asemassa kuin joka kesä samaan paikkaan pääsevät kesätyöläiset. 

50-luvulla tiedettiin, ettei edes hevonen tienaa palkkaansa parina ensimmäisenä vuotena metsätöissä. Piti vaan suojella sitä hevosta - siis eläintä!!! - ettei sitä rikottu liialla työllä eikä saatettu vaaraan. Jonkun vuoden vajaita kuormia vedettyään ja säkän korkuisessa lumessa taisteltuaan ne suomenhevoset oli niin vahvoja ja täynnä ansaittua itsearvostusta, että vetivät kesän ravikilpailuissa vertoja ruotsalaisten lämminverisille. Yhdet ja samat hevoset, mutta lahjat ja kyvyt kuin kahdesta maailmasta.

Salainen ainesosa oli aika. (Ja armo.)

Sama ihmisillä. Ihmisillä on potentiaalia vaikka mihin, mutta jos ei yllä 80:een prosenttiin siitä mihin konkarit pystyvät, niin heti alkaa hirveä kitinä. Oikeasti alussa pitäisi riittää puolet siitä, mihin konkari pystyy. Riittäähän vitonen koulussakin läpipääsyyn. Suorite paranee sitten toistojen kautta. Asenteen pitäisi, korostan, *pitäisi* ratkaista. Esimiesten velvollisuus on rakentaa yhtiö niin, että oikea asenne palkitaan eikä lyhyestä koulutusvaiheesta koidu pitkällä aikavälillä tappiota.